Päivä jonka muistan lopun elämäni

  • 1 712
  • 3

ace

Jäsen
Tämä tapahtuma sattui minulle pari viikkoa sitten, ja täytyy sanoa että opin uutta sekä itsestäni, että muista ihmisistä.

Firma missä työskentelen, on paininut taloudellisten ongelmien kanssa, ja yt-neuvottelut olivat alkaneet jo useita viikkoja sitten. Neuvottelujen aikana ilmapiiri työyhteisössämme vaihteli kiukkuisesta pelkäävään, ja ymmärrettävästi juorut ja villit huhut olivat liikkeellä, ja joka päivä sai kuulla uusia "varmoja tietoja" kuka on lähdössä ja kenellä työpaikka säilyy.

Itse olin lähinnä odottavissa tunnelmissa. Mielenkiinnolla kuuntelin juoruja, mutta en viitsinyt lähteä siihen spekulointiin mukaan. En jaksanut ottaa stressiä mahdollisen irtisanomiseni vuoksi, vaikka omat mahdollisuudet tulla irtisanotuksi olivat kohdallani aikalailla 50-50. Yritin tehdä vain hommani mahdollisimman entiseen malliin. Vaikka täytyy kyllä myöntää että viimeistään pari päivää ennen määräpäivää, jolloin irtisanomiset lopulta toteutettiin, alkoi levottomuus tuntua vatsan pohjassa.

Kun tuo määräpäivä sitten koitti, oli työpaikallamme aivan uskomatn tunnelma. Eikä mitenkään hyvä sellainen. Kukaan ei aloittanut aamulla töiden tekoa, vaan kaikki kokoontuivat ruokalaan odottamaan tuomioita. Itse työnkuvastani johtuen en voinut liittyä joukkoon, vaan joudui pakosta tekemään muutamia pikkuhommia aamupäivän aikana.

Sittten alkoi puhelimia soida, kun johto alkoi pyytää irtisanottavia ihmisiä luokseen. Yksikerrallaan sai nähdä miten hyvät työkaverit joutuivat lähtemaan allekirjoittamaan irtisanomislappuja. Oli kyllä todella outoa toisaalta odotella sitä, soiko oma puhelin ja kutsu käy, ja toisaalta katsella miten tuo puhelinsoitto vaikutti niihin ihmisiin kelle se tuli.

No, minulle tuota soittoa ei tullut, ja saan jatkaa edelleen työssäni, ja nyt jo osaan olla asiasta kiitollinen, mutta tuona päivänä sain huomata ihan uusia puolia itsessäni. Olin etukäteen ajatellut että täytyy olla vain onnellinen jos oma paikka säilyy, mutta kyllä onnellisuus oli kaukana kun seurasi miten muutamakymmentä työkaveria lähtivät eropaperit kourassa ovesta ulos. Varsinkin kun näki niiden vanhempien ihmisten naamat, joilla ei enää ole kovin hyviä mahdollisuuksia saada töitä mistään. Kyllähän nuorille töitä riittää.

Olen suunnitellut tämän kirjoittamista tuosta päivästä asti, ja nyt vihdoin sain sen toteutettua. Ehkä tämä vähän selvensi ajatuksia.

Olisi mukavaa kuulla muiden saman kokeneiden tuntoja ja mielipiteitä asiasta. Olit sitten joko pois potkittu, tai työpaikan säilyttänyt vastaavassa tilanteessa. Eihän irtisanominen mikään maailmanloppu ole, mutta onhan työpaikka nykypäivänä jonkinlainen perusarvo, joten uskoisin ainakin että jokaista tälläinen tapahtuma jollainlailla heilauttaa.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
YT-neuvottelut ovat kyllä tulleet tutuksi. Kolmet neuvottelut on takana, ja vielä(sormet ristiin) ei ole kenkää tullut. Nimenä YT-neuvottelut on suurimmassa osassa tapauksista harhaanjohtava, sillä neuvottelemista ei juuri ole. Neuvottelujen tavoitteena on siis kulujen karsiminen, mutta omakohtaisten kokemusten perusteella tämä tuntuu usein unohtuvan. Räikeimpänä esimerkkinä tästä oli se, että oma työnantajani ei viitsinyt edes kertoa säästötavoitteita neuvottelujen alkaessa, vaikka laki näin vaatii tekemään. Ei ole helppoa työntekijäpuolen keksiä vaihtoehtoisia säästämiskohteita, kun työnantaja on jo etukäteen päättänyt neuvottelujen tuloksen ja erotettavien henkilöiden määrän.

Itse fiiliksistä sen verran, että on varsin outo tunne tulla töihin aamulla, kun tietää, että tänään noin puolet henkilöstöstä erotetaan. Ennen tuomiopäivää jokainen on yksin ja yhdessä laatinut mielessään listoja poispotkittavista, ja oma tilanne on useilla erittäinkin epäselvä. Ei ole mukava tilanne seurava vierestä, kun perheellinen mies saa kenkää, ja itse opiskelijanretkuna saa jäädä töihin. Monta katkeraa kommenttia tuli kuultua, ja uskomattomia tilanteita nähtyä. Uskomattomin oli ehkä se, kun eräälle henkilölle ei muistettu kertoa, että hän sai kenkää. Mukavaa tulla seuraavana päivänä töihin, ja saada potkut, kun on koko edellisen illan ollut huojentuneena kotona säilyneen työpaikan johdosta.

Neuvotteluiden jälkeen firmassa on todella kolkko fiilis. Työntekijöiden motivaatio on todella alhainen, ja koko pulju tuntuu käyvän tyhjäkäynnillä useita viikkoja. Jos erotetut työntekijät ovat vielä töissä irtisanomisajan, niin heidän työpanoksensa mitätön. Itse asiassa tämä tyhjäkäynti alkoi jo ennen irtisanomisia, vaikka voisi toisin luulla. En nähnyt yhtään henkilöä, joka olisi saanut yllättävän motivaation puuskan neuvottelujen alkaessa, ja yrittänyt duunia painamalla säilyttää oman työpaikkansa. Epävarma ihminen on huono työntekijä varsinkin silloin, kun mahdollinen irtisanominen ei välttämättä riipu ollenkaan omista kyvyistä. Jos firma päättää keskittää toimintaansa, ja oma toimenkuvasi liittyy lopetettaviin osiin, niin ei ole paljon tehtävissä. Irtisanomisten jälkeen työnantajalla on suuri haaste saada jäljelle jääneet työntekijät pysymään työpaikassa. Saattaa jopa käydä niin, että osa jäljelle jääneistä irtisanoutuu, ja jo aiemmin erotettuja ihmisiä otetaan takaisin töihin. Voi jopa käydä niin, että jäljelle jääneitä työntekijäitä yritetään sitouttaa firmaan katteettomilla lupauksilla, ja tämä kaikki myöhemmin kielletään. Kaikesta tästä olen ainakin oppinut sen, kuinka YT-neuvotteluissa ei pidä toimia.


P.S. Pahoittelen mahdollisia kielellisiä kankeuksia. Alkoholi vei eilen miehen mukanaan...
 

foobar

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Meidän lafkassa jaettiin eilen ennakkoilmoitukset YT-neuvotteluiden aloittamisesta. Neuvottelut koskevat koko yksikköä lukuunottamatta minua ja erästä toista henkilöä, syy miksei tuo koske minua on 13.1. alkava varusmiespalveluni. Ja fiilis ei todellakaan ole mikään erityisen mukava. Varsinkin kun nämä ovat jo kolmannet(!) YT-neuvottelut kuluvan vuoden aikana.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös