Olen tässä kauan katsellut uutta sääntöä nimeltä "päähän kohdistunut taklaus" ja olen tullut tulokseen että hyvää tarkoittavalla säännöllä saadaan aikaan vain enemmän pahaa.
Nykykiekossa mainitaan usein kahvauksen ja siniviivan sumputtamisen lisäksi myös se, että nykykiekossa ei saa taklata. No, saa ja saa mutta kukapa haluaa enää lähteä tosissaan ottamaan kohtaktia kun taklattavat joko kääntävät selän tai laittavat pään alas. Selkään taklauksesta on jo puhuttu ja todettu se sääntö(kin) sudeksi. Niin kauan kuin selänkääntäjät eivät saa rangaistusta, niin kauan kavereita löytyy jotka ottavat töötin selkään ja filmaavat loukkaantumista että kaveri lentää suihkuun. Tai sitten ottavat sen riskin että oikeasti sattuu ja kaveri lentää suihkuun.
Päähän kohdistunut taklaus on hieman sama asia. Jos pelaaja on pienempi tai edes saman kokoinen, periaatteessa jokainen taklaus voi olla jäähyn arvoinen. Oli se kuinka puhdas tahansa. Nuorten MM-kisoissa nähtiin tilanteita missä kavereita lensi pihalle puhtaasta taklauksesta vain sen takia että kiekkoa kuljettanut pelaaja luisteli pää alhaalla. Ihan mielenkinnosta odotan milloin ensimmäinen joukkue hankkii pelaajan jonka ainoa tehtävä on ottaa kiekko ja luistella kyyryssä ja odottaa taklausta ja hankkia vastustajalle vitonen. Kyse ei ole vain ottelun sisällä tapahtuvista vitosista tai pelikielloista, kyse on myös siitä taklattavan vastuusta. Nyt jos pienestä pitäen pelaajille opetetaan että päätä ei pidetäkään ylhäällä ja kehutaan töötin ottanutta kaveria siitä että sai vastustajalle vedettyä vitosen, niin pian Suomi on täynnä Eric Lindroseja. Lindros on hieno esimerkki pelaajasta joka on oppinut pelaamaan pää alhaalla. Ja maksamaan hinnan siitä. Junioreissa 88 oli niin iso ja dominoiva että hän pystyi pää alhaallakin jyräämään puolustajien yli ja mennä tekemään maali. Mutta... NHL:ssä tulikin vastaan eri kaliiberin pelaajat. 88 jatkoi vastaavaa pelityyliään jonka oli oppinut, eli katseli kiekkoa lavassa ja saikin maksaa siitä lukuisilla avojään pommeilla. Viime yönä jälleen kerran 88 sai aivotärähdyksen mentyään pää alhaalla ja saatuaan taklauksen. Ja pariin otteeseen uran aikana taklaaja on ollut huomattavasti Lindrosia pienempi kaveri.
Onko säännön tarkoitus lopulta suojella taklattavia vai antaa enemmän aihetta huoleen? Pitääkö päähän kohdistuneidenkin taklausten kohdalla jonkun pää alhaalla luistelevan loukkaantua vakavasti ennenkuin tajutaan miten vaarallista on "antaa säännöissä lupa" luistella pää alhaalla. Yhtälailla kuin kääntää selkä. NHL:ssä sentään selänkäännöstä saa rangaistuksen ja pää alhaalla tulleista taklauksista ei jaeta jäähyjä jos taklaus on puhdas.
Itse olen huolestunut molempien sääntöjen tuomasta väärästä turvallisuuden tunteesta. Kommentoikaa omia tuntemuksianne.
Nykykiekossa mainitaan usein kahvauksen ja siniviivan sumputtamisen lisäksi myös se, että nykykiekossa ei saa taklata. No, saa ja saa mutta kukapa haluaa enää lähteä tosissaan ottamaan kohtaktia kun taklattavat joko kääntävät selän tai laittavat pään alas. Selkään taklauksesta on jo puhuttu ja todettu se sääntö(kin) sudeksi. Niin kauan kuin selänkääntäjät eivät saa rangaistusta, niin kauan kavereita löytyy jotka ottavat töötin selkään ja filmaavat loukkaantumista että kaveri lentää suihkuun. Tai sitten ottavat sen riskin että oikeasti sattuu ja kaveri lentää suihkuun.
Päähän kohdistunut taklaus on hieman sama asia. Jos pelaaja on pienempi tai edes saman kokoinen, periaatteessa jokainen taklaus voi olla jäähyn arvoinen. Oli se kuinka puhdas tahansa. Nuorten MM-kisoissa nähtiin tilanteita missä kavereita lensi pihalle puhtaasta taklauksesta vain sen takia että kiekkoa kuljettanut pelaaja luisteli pää alhaalla. Ihan mielenkinnosta odotan milloin ensimmäinen joukkue hankkii pelaajan jonka ainoa tehtävä on ottaa kiekko ja luistella kyyryssä ja odottaa taklausta ja hankkia vastustajalle vitonen. Kyse ei ole vain ottelun sisällä tapahtuvista vitosista tai pelikielloista, kyse on myös siitä taklattavan vastuusta. Nyt jos pienestä pitäen pelaajille opetetaan että päätä ei pidetäkään ylhäällä ja kehutaan töötin ottanutta kaveria siitä että sai vastustajalle vedettyä vitosen, niin pian Suomi on täynnä Eric Lindroseja. Lindros on hieno esimerkki pelaajasta joka on oppinut pelaamaan pää alhaalla. Ja maksamaan hinnan siitä. Junioreissa 88 oli niin iso ja dominoiva että hän pystyi pää alhaallakin jyräämään puolustajien yli ja mennä tekemään maali. Mutta... NHL:ssä tulikin vastaan eri kaliiberin pelaajat. 88 jatkoi vastaavaa pelityyliään jonka oli oppinut, eli katseli kiekkoa lavassa ja saikin maksaa siitä lukuisilla avojään pommeilla. Viime yönä jälleen kerran 88 sai aivotärähdyksen mentyään pää alhaalla ja saatuaan taklauksen. Ja pariin otteeseen uran aikana taklaaja on ollut huomattavasti Lindrosia pienempi kaveri.
Onko säännön tarkoitus lopulta suojella taklattavia vai antaa enemmän aihetta huoleen? Pitääkö päähän kohdistuneidenkin taklausten kohdalla jonkun pää alhaalla luistelevan loukkaantua vakavasti ennenkuin tajutaan miten vaarallista on "antaa säännöissä lupa" luistella pää alhaalla. Yhtälailla kuin kääntää selkä. NHL:ssä sentään selänkäännöstä saa rangaistuksen ja pää alhaalla tulleista taklauksista ei jaeta jäähyjä jos taklaus on puhdas.
Itse olen huolestunut molempien sääntöjen tuomasta väärästä turvallisuuden tunteesta. Kommentoikaa omia tuntemuksianne.