JYP-TAP on juuri niin tasaista ja kiukkuista vääntöä kuin arveltiinkin, kivaa kattoa.
Kausi on vielä pitkä, mutta molempien ja varsinkin Tapparan dieseljuna alkaa olla pikkuhiljaa raiteilla. Tilanteiden tunnistaminen, ajoitukset ja kaverit löytyvät vähitellen.
Vaikka välillä tulee yhä aivopieruja ja ajatuskatkoja, turhaa puskemista ja merkkausvirheitä ym., pohjalla on se perussapluuna: isot ja pienemmätkin miehet suojelevat sektoria ja omaa maalivahtia (on välillä kovasti syytäkin, sori hosuheikki-Metsola:), kääntävät peliä tilanteen mukaan hyvinkin vauhdilla, painavat ihmettelemättä maalille, rymyävät ja pelaavat ylipäätään vähemmän kiltisti ja nätisti kun on tarvis.