Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
On viimeisen otteluseurantaketjun aika mitalipelien koittaessa. Sunnuntaiaamuna Suomen aikaa pelataan pronssiottelu, ja sunnuntai-iltana Suomen aikaa pelataan loppuottelu.
Klo 05.00 Suomi - Slovakia.
Pronssipelihän on aina kahden pettyneen joukkueen kohtaaminen, mutta Suomea pettyneempää joukkuetta tuskin enää onkaan. Häviössä Yhdysvalloille ei ollut niinkään merkityksellistä itse häviö, vaan tapa jolla joukkue hävisi.
Täydellinen paniikki, henkisen selkärangan napsahtaminen poikki heti kättelyssä, kaikkien valmennuksellisten osa-alueiden epäonnistuminen sekä pelaajien totaalinen epäonnistuminen. Muilla mailla on sitä voittamisen kulttuuria, tämä taas oli malliesimerkkiä suomalaisesta häviämisen kulttuurista, ja tämän ottelun koostelähetystä varmasti pyöritetään vielä vuosikymmeniä televisiossa ja Suomen jääkiekkomuseossa - totaalinen nöyryytys on ansainnut paikkansa siinä samassa epäonnistumisten kultaisen suihkun kerhossa, johon kuuluvat niin monet muutkin vastaavat tapaukset kautta historian. Vuoden 2030 olympialaisten otteluiden erätauoilla pyöritellään varmasti koostetta USAn kuudesta maalista samalla kun valmistaudutaan seuraavaan erään.
Toisaalta, kuten historia on myöskin osoittanut, suomalaisilla on kyky nousta nöyryytyksestä ja löytää taistelumieli pronssipeliä varten. Lillehammerissa tuli äkillisesti ja rumasti turpaan välierässä, Naganossa tuli rumasti turpaan välierässä... kummallakin kertaa tuli pronssi. Tulisiko nytkin?
Pronssimitalia ei ole mitään syytä halveksia, sillä olympialaispronssi kaikkien parhaiden pelaajien turnauksessa ei ole väheksyttävä asia. Pronssi tarkoittaisi, että Suomi olisi kuitenkin maailman kolmanneksi paras kiekkomaa tässä turnauksessa (tulokset ratkaisevat, ei tyyli), eikä realistisesti ajatellen Suomella ole sen korkeammalle tällä hetkellä rahkeita. Kanadan ja USAn pelaajatuotanto on omaa luokkaansa, ja USA ei ole tässä turnauksessa kuitenkaan hävinnyt kenellekään - ei Suomelle eikä Kanadallekaan.
Toki Slovakiallakin on sanansa sanottavana. He hävisivät saappaat jalassa Kanadalle, ja haluavat varmasti hekin mitalin kisoista. Pronssimitali on aina voitettu pronssi, ja sen saa joukkue, joka on valmis vielä kerran taistelemaan. Suomelle ottelu on kunnianpalautuksen paikka: ammattimiehet ja veteraanipelaajat voivat vielä kerran yrittää taistella Suomen paidassa. Ottelu on henkisesti varmasti tärkeä myös Kiprusoffille, jonka itsetunto lähes murskattiin edellisessä pelissä. Itse olisin valinnut puhtaalta pöydältä otteluun Niittymäen, mutta eiköhän Kiprusoff kokoa itsensä.
Ottelun lopputulosta en ennusta, en sitä rohkene tehdä USA-pelin nöyrtymisen jälkeen. Toivon silti, että Suomi ottelun voittaa - olympiamitaleita ei ole koskaan liikaa, edes niitä himmeämpiä. Riippumatta ottelun lopputuloksesta jonkinlainen jälkipyykki olisi paikallaan koskien sekä "pelikirjaevoluution huipulla olevaa" Jukka Jalosta, täysin tyhjäksi puheeksi osoittautunutta "pelirohkeutta" että suomalaisen jääkiekon kehitystä tulevaisuudessa.
Se ei ole suomalaisen kiekon suurin ongelma, että "papat" ovat olleet kisoissa vaisuja, vaan se, että pappojen jälkeiset sukupolvet ovat yksittäistapauksia lukuunottamatta olleet vielä vaisumpia, eikä uusia vastuunkantajia ole. Maajoukkueeseen ei ole tulevaisuudessakaan saatavilla tarpeeksi tasokkaita nuorempia pelaajia. Ja ei, en laske "Pillua" ja Komarovia miksikään Suomi-kiekon pelastajiksi ainakaan olympiatasolla.
KLO 22.00 Kanada - USA
Pohjoisamerikkalainen finaali on taatusti kisajärjestäjien ja tv-pomojen märkä unelma, katsojaluvut ovat taatusti huipussaan. Pelillisesti odotettavissa on erittäin kovatasoinen ottelu, ainakin alkusarjan vastaava kohtaaminen on ollut tämän turnauksen ylivoimaisesti paras, viihdyttävin ja kovin jääkiekko-ottelu. Tosin on luultavaa, että aivan vastaavaa laitojen ryskymistä ja coast-to-coast -kiekkoilua ei nähdä, sillä olympiakullasta taistellessa ei ole varaa ylenmääräisiin riskeihin.
Yhdysvallat on finaalissa puhtaalla pelillä, ainoana turnauksen joukkueista.Peliesitykset Kanadaa vastaan olivat erinomaisia, Suomea vastaan riitti runsas kymmenminuuttinen. Norjat ja Sveitsit menivät vähän nihkeämmin, mutta kuitenkin lopulta rutiinilla. USA ei turhautunut edes puolivälierässä Sveitsiä vastaan, vaikka Sveitsin sumppu piti kauan, vaan pelasi maltilla ja odotti paikkaansa. Miller on kisojen kiistatta paras maalivahti, Rafalski paras pakki, ja nuorta, taitavaa ja kovaa pelaajaa riittää. Hyökkääjistä Kane on ollut hieman varjojen mailla, mutta heräsi Suomea vastaan ja iski kaksi maalia. Itseluottamus on jenkeillä taatusti korkealla. Mikä huikeinta, monet näistä nuorista pelaajista ovat vain vähän yli parikymppisiä, ja parhaimmillaan vasta tulevien vuosien olympialaisissa.
Kanada on pelannut takkuisemmin, menettäen jo alkusarjassa pisteen Sveitsille ja häviten Yhdysvalloille. Tämän jälkeen joukkue kuitenkin on kasvanut yhteen ja edennyt voitosta voittoon. Venäjä-voitto oli suvereeni esitys, Slovakiaa vastaan joukkue lähti hieman puolivaloilla mutta slovakkien loppurynnistyksestä huolimatta Kanada pystyi kuitenkin lopulta voittamaan Slovakian suht helposti. Nyt Kanadalla on hurmos päällä, revanssi mielessä Yhdysvaltoja kohtaan ja koko kansakunnan tuki. Maalilla Luongo on korvannut Brodeurin ja Luongo pelaa omassa kotihallissaan, mikä varmasti parantaa miehen otteita entisestään. Kanadan joukkueessa hyökkäysvoimaa ja -taitoa riittää joka osa-alueella.
Tässä ottelussa toinen osapuoli ei taatusti luovuta, vaikka toinen pääsisi johtoon, vaan odotettavissa on nopeaa, kiihkeää ja periksiantamatonta kiekkoilua. Yhdysvaltain otteet ovat olleet niin vakuuttavia, että melkeinpä ennustaisin jenkkien kaappaavan kultamitalin kanadalaisten nenän edestä, heidän omalla maaperällään, kostoksi Salt Lake Cityn kisoista, jossa Kanada vei kultamitalin Yhdysvalloilta näiden omassa maassa. Onhan se niinkin, että turnauksen kotijoukkue ei ole koskaan tainnut kultamitalia voittaa, ja "kirous" jatkunee tänäänkin.
Klo 05.00 Suomi - Slovakia.
Pronssipelihän on aina kahden pettyneen joukkueen kohtaaminen, mutta Suomea pettyneempää joukkuetta tuskin enää onkaan. Häviössä Yhdysvalloille ei ollut niinkään merkityksellistä itse häviö, vaan tapa jolla joukkue hävisi.
Täydellinen paniikki, henkisen selkärangan napsahtaminen poikki heti kättelyssä, kaikkien valmennuksellisten osa-alueiden epäonnistuminen sekä pelaajien totaalinen epäonnistuminen. Muilla mailla on sitä voittamisen kulttuuria, tämä taas oli malliesimerkkiä suomalaisesta häviämisen kulttuurista, ja tämän ottelun koostelähetystä varmasti pyöritetään vielä vuosikymmeniä televisiossa ja Suomen jääkiekkomuseossa - totaalinen nöyryytys on ansainnut paikkansa siinä samassa epäonnistumisten kultaisen suihkun kerhossa, johon kuuluvat niin monet muutkin vastaavat tapaukset kautta historian. Vuoden 2030 olympialaisten otteluiden erätauoilla pyöritellään varmasti koostetta USAn kuudesta maalista samalla kun valmistaudutaan seuraavaan erään.
Toisaalta, kuten historia on myöskin osoittanut, suomalaisilla on kyky nousta nöyryytyksestä ja löytää taistelumieli pronssipeliä varten. Lillehammerissa tuli äkillisesti ja rumasti turpaan välierässä, Naganossa tuli rumasti turpaan välierässä... kummallakin kertaa tuli pronssi. Tulisiko nytkin?
Pronssimitalia ei ole mitään syytä halveksia, sillä olympialaispronssi kaikkien parhaiden pelaajien turnauksessa ei ole väheksyttävä asia. Pronssi tarkoittaisi, että Suomi olisi kuitenkin maailman kolmanneksi paras kiekkomaa tässä turnauksessa (tulokset ratkaisevat, ei tyyli), eikä realistisesti ajatellen Suomella ole sen korkeammalle tällä hetkellä rahkeita. Kanadan ja USAn pelaajatuotanto on omaa luokkaansa, ja USA ei ole tässä turnauksessa kuitenkaan hävinnyt kenellekään - ei Suomelle eikä Kanadallekaan.
Toki Slovakiallakin on sanansa sanottavana. He hävisivät saappaat jalassa Kanadalle, ja haluavat varmasti hekin mitalin kisoista. Pronssimitali on aina voitettu pronssi, ja sen saa joukkue, joka on valmis vielä kerran taistelemaan. Suomelle ottelu on kunnianpalautuksen paikka: ammattimiehet ja veteraanipelaajat voivat vielä kerran yrittää taistella Suomen paidassa. Ottelu on henkisesti varmasti tärkeä myös Kiprusoffille, jonka itsetunto lähes murskattiin edellisessä pelissä. Itse olisin valinnut puhtaalta pöydältä otteluun Niittymäen, mutta eiköhän Kiprusoff kokoa itsensä.
Ottelun lopputulosta en ennusta, en sitä rohkene tehdä USA-pelin nöyrtymisen jälkeen. Toivon silti, että Suomi ottelun voittaa - olympiamitaleita ei ole koskaan liikaa, edes niitä himmeämpiä. Riippumatta ottelun lopputuloksesta jonkinlainen jälkipyykki olisi paikallaan koskien sekä "pelikirjaevoluution huipulla olevaa" Jukka Jalosta, täysin tyhjäksi puheeksi osoittautunutta "pelirohkeutta" että suomalaisen jääkiekon kehitystä tulevaisuudessa.
Se ei ole suomalaisen kiekon suurin ongelma, että "papat" ovat olleet kisoissa vaisuja, vaan se, että pappojen jälkeiset sukupolvet ovat yksittäistapauksia lukuunottamatta olleet vielä vaisumpia, eikä uusia vastuunkantajia ole. Maajoukkueeseen ei ole tulevaisuudessakaan saatavilla tarpeeksi tasokkaita nuorempia pelaajia. Ja ei, en laske "Pillua" ja Komarovia miksikään Suomi-kiekon pelastajiksi ainakaan olympiatasolla.
KLO 22.00 Kanada - USA
Pohjoisamerikkalainen finaali on taatusti kisajärjestäjien ja tv-pomojen märkä unelma, katsojaluvut ovat taatusti huipussaan. Pelillisesti odotettavissa on erittäin kovatasoinen ottelu, ainakin alkusarjan vastaava kohtaaminen on ollut tämän turnauksen ylivoimaisesti paras, viihdyttävin ja kovin jääkiekko-ottelu. Tosin on luultavaa, että aivan vastaavaa laitojen ryskymistä ja coast-to-coast -kiekkoilua ei nähdä, sillä olympiakullasta taistellessa ei ole varaa ylenmääräisiin riskeihin.
Yhdysvallat on finaalissa puhtaalla pelillä, ainoana turnauksen joukkueista.Peliesitykset Kanadaa vastaan olivat erinomaisia, Suomea vastaan riitti runsas kymmenminuuttinen. Norjat ja Sveitsit menivät vähän nihkeämmin, mutta kuitenkin lopulta rutiinilla. USA ei turhautunut edes puolivälierässä Sveitsiä vastaan, vaikka Sveitsin sumppu piti kauan, vaan pelasi maltilla ja odotti paikkaansa. Miller on kisojen kiistatta paras maalivahti, Rafalski paras pakki, ja nuorta, taitavaa ja kovaa pelaajaa riittää. Hyökkääjistä Kane on ollut hieman varjojen mailla, mutta heräsi Suomea vastaan ja iski kaksi maalia. Itseluottamus on jenkeillä taatusti korkealla. Mikä huikeinta, monet näistä nuorista pelaajista ovat vain vähän yli parikymppisiä, ja parhaimmillaan vasta tulevien vuosien olympialaisissa.
Kanada on pelannut takkuisemmin, menettäen jo alkusarjassa pisteen Sveitsille ja häviten Yhdysvalloille. Tämän jälkeen joukkue kuitenkin on kasvanut yhteen ja edennyt voitosta voittoon. Venäjä-voitto oli suvereeni esitys, Slovakiaa vastaan joukkue lähti hieman puolivaloilla mutta slovakkien loppurynnistyksestä huolimatta Kanada pystyi kuitenkin lopulta voittamaan Slovakian suht helposti. Nyt Kanadalla on hurmos päällä, revanssi mielessä Yhdysvaltoja kohtaan ja koko kansakunnan tuki. Maalilla Luongo on korvannut Brodeurin ja Luongo pelaa omassa kotihallissaan, mikä varmasti parantaa miehen otteita entisestään. Kanadan joukkueessa hyökkäysvoimaa ja -taitoa riittää joka osa-alueella.
Tässä ottelussa toinen osapuoli ei taatusti luovuta, vaikka toinen pääsisi johtoon, vaan odotettavissa on nopeaa, kiihkeää ja periksiantamatonta kiekkoilua. Yhdysvaltain otteet ovat olleet niin vakuuttavia, että melkeinpä ennustaisin jenkkien kaappaavan kultamitalin kanadalaisten nenän edestä, heidän omalla maaperällään, kostoksi Salt Lake Cityn kisoista, jossa Kanada vei kultamitalin Yhdysvalloilta näiden omassa maassa. Onhan se niinkin, että turnauksen kotijoukkue ei ole koskaan tainnut kultamitalia voittaa, ja "kirous" jatkunee tänäänkin.