Otto Janeckyn paidan hilaaminen Areenan kattoon on aivan oikea kunnianosoitus pelaajalle, jota ilman Jokerit ei koskaan olisi voittanut mestaruutta kaudella 1991-92. Hän oli yhdessä Teemu Selänteen ja Markus Kettererin kanssa se kolmas pilari jonka varaan Harkimon toimesta Jokereiden pelillinen nousu rupusakista SM-liigan eliittiin rakennettiin. Jokereissa Otto pelasi kausina 91-99 kaikkiaan 8 kautta ja 355 ottelua. Hän teki niissä 378 pistettä eli Oton pistekeskiarvo huimalla ottelumäärällä on lähes uskomaton eli 1,06 per ottelu.
Janeckyssa yhdistyi oikeastaan kaikki se, mitä itse kaipaan eniten SM-liigan tänään. Ottohan oli taiteilija vailla vertaa, syöttökone ja mailavirtuoosi armosta, joka aina jäällä ollessaan loi ketjukavereilleen paikan tai kaksi. Kädet todella kävivät ja luistin myös, vaikka monet epäilivät Oton liikettä, se kun oli parhammillaan niin vaivattoman näköistä. Pari potkua ja Otto jo liukui eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin... Näiden avujen lisäksi Otto taisi halutessaan myös kovan pelin ja Jokereissa ollessaan hän oli aina yksi SM-liigan fyysisesti vahvimmista pelaajista. Siihen aikaan kun Otto opetteli kiekkoilun alkeita, Tsekkoslovakissa oli muodissa sellainen juttu, että kiekko pantiin liikkeelle, haettiin klap-klap syötöt ja kaiken kruunasi vastustajan veskarin vieminen kebabille niin, että kiekko saatiin lopulta iskeä tyhjään maaliin. Jossain määrin Otto jäi tämän kuvion vangiksikin, sillä hänellä jos kenellä olisi ollut taitoa, kykyä ja voimaa myös astetta suoraviivaisempaan peliin. Mutta kaikkihan tiesivät sen, että jos Otto saa valita kiekon laittamisen tyhjään maaliin tai vielä yhden syötön, niin sen syötönhän Otto valitsee. Tärkeissä otteluissa kuten SM-liigan finaaleissa nähtiin kuitenkin usein toisenlainen Janecky: Otto käytti lämäriään ja vastustajan verkko soi. Kenties mieliinjäävimmän maalinsa Janecky teki kauden 91-92 ratkaisevassa finaalissa Helsingissä turkulaisia vastaan. Pesäpallomainen pudotus rebound-kiekosta jatkoajalla ja Jokerit oli mestari. Oton maila ei vapissut playoffeissa ja hän pitää edelleenkin hallussaan playoffien kautta aikojen parasta yhden pelin syöttöennätystä (5) ja piste-ennätystä (7). Pientä apua molempiin hän sai Raakun (Petri Varis) neljästä maalista.
Jokereissa pelatessaan Otto oli maakunnissa kaveri, jota vihattiin. Pääsyy vihaan oli Oton ilkikurinen luonne, joka ei koskaan jättänyt käyttämättä vastustajan halventamiseen pienintäkään mahdollisuutta. Ja tästäkös Jokereiden kannattajat tykkäsivät! Usein Otto teki vastustajan puolustajasta täydellisen pellen huijatessaan hidasta, mutta kankeaa pakkiraukkaa kiekon kera ja joskus ilmankin. Niinpä Janeckya yritettiin vastustajien toimesta horjuttaa tavalla jos toisella eli useimmiten sääntöjenvastaisin keinoin. Sen sijaan että olisi aina antanut takaisin, Otto valitsi myös toisen tien eli heittäytyi jäähän kuin viestiäkseen tuomarille, että ”hei haloo, vihellä nyt edes jotain.” Oton otettua syystä ja joskus vähän syyttäkin uimahypyt käyttöönsä hänestä tuli – jos se nyt on edes mahdollista – vieläkin vihatumpi muiden seurojen fanien mielissä. Silti Otto oli lähes jokaisessa pelaamassaan ottelussa se Jokereiden tärkein pelaaja, joka oli mukana ratkaisemassa seuralleen useita mestaruuksia niin kotimaassa kuin eurocupeissakin.
Otosta voisi sanoa lyhyesti sen, että tuo alunperin Saipaan tullut, mutta lopulliseen maineeseensa Suomessa Jokereissa noussut todellinen pelimanni on yksi kaikkien aikojen parhaita ja värikkäimpiä pelaajia SM-liigassa. Juuri sellainen pelaaja, joita SM-liiga tarvitsisi: kotikatsomo palvoo, mutta vastustajan katsomo vihaa. Ja molemmat katsomot jaksavat juuri siksi tulla otteluita katsomaan -;)
