Ketjun avaus oli hieman provosoiva, mutta kun tarkemmin miettii, niin ihan hyvä aihe. On ollut itsellä monesti mielessä, että jääkiekko on jopa Suomessa alkanut ammattimaistua ja seurata maailmalla ns isojen lajien kehitystä ( jalkapallo nyt isoimpana). Aikanaan itse kuvittelin, että Ilves tulee menestymään varmasti tulevaisuudessa, kun sillä oli Suomen paras junioriputki (mennään siis 80-luvulle) ja vahva asema Tampereella. Tästä ajattelusta pääsin irti vasta kymmenen vuotta sitten, kun organisaatio alkoi perseillä urakalla ja omat junnut hukattiin järjestäen muualle. Samaa oli tehty jo parikymmentä vuotta, mutta silloin selvittiin aina rimaa hipoen. Halusin myös uskoa, ettei sillä rahalla kaikkea saa.
Nyt kun saatiin vanhat sotkut siivottua ja tuli Uusi-Ilves, on siitä kehkeytynyt melko puhtaasti ns ostojoukkue ja toiminta muutenkin ammattimaistunut. Ja tulos on ollut nousujohteinen koko ajan. Mitä tulee Tapparaan, on se ollut ammattiorganisaatio jo pitkään ja rikkaana seurana kuorii aina siirtorajoilla kermat päältä. Fakta on, että hyvin hoidettu talous ja sitä kautta raha, ratkaisee mestaruuden yli 80 prosenttisesti. Lisäksi tarvitaan tietty määrä onnea, hyvää seurahenkeä ( sitoutuneita seuraihmisiä ja faneja) ja pitkäjänteistä työtä. Hyvin hoidettu talous on kuitenkin ytimessä, koska ammatimaisuutta ja osaamista voidaan ostaa. Voisikin ajatella, että kovin taistelu Kanada- maljasta käydään talousjohtajien ja toimarien välillä. Poikkeuksena säännöstä on sitten joku pikkukaupungin joukkue, joka onnistuu haalimaan noususuunnassa olevia pelaajia riittävästi ilman suuria panostuksia ja kaikki menee nappiin ( mm HPK 2019), mutta siinä tarvitaan poikkeuksellisen paljon seurauskollista ammattitaitoa ja onnea. Yleensä ottaen mestaruudet menee isojen kaupunkien rikkaille seuroille.
itse näkisin, että tästä kehityksestä ei ole paluuta. Liiga- seuran menestyksekäs pyörittäminen vaatii organisaation huipulle mahdollisimman kovia talousihmisiä ja tulosjohtamista. Toisaalta, miksi asia olisi toisin, koska seurathan on osakeyhtiöitä tänä päivänä. Urheiluromantiikka katosi joskus viime vuosituhannella tai ainakin muutti muotoaan. Ja ainakin siis ammattilaissarjoissa. Tähän kuvioon sopii sitten se, että mestarijoukkue pelaa taktisesti tylsää kiekkoa, koska puolustamalla ne pytyt voitetaan (pirteä poikkeus viime kauden Lukko, koska oli niin huikea hyökkäysvoima, tosin lasku oli aika kova niin kuin pari päivää sitten nähtiin, eli raha oli siis sielläkin se ratkaiseva tekijä). Silloin kun organisaatio hakee menestystä, on ihan sama tuleeko mestaruus trapilla tai muilla keinoilla, koska ammattilaisorganisaatiot hakevat vain menestystä. Voiton tavoittelua kaukalossa ja toimistolla. Hienot kuviot ja yksilösuoritukset ovat bonusta katsojille ja muille rahoittajille.