Kun kevät lähenee, ryhdytään kaikkialla käymään läpi tulevia pleijareita. Mietitään todennäköisiä finalisteja ja arvioidaan niiden vahvuuksia ja heikkouksia. Yleisesti ottaen keskustelu jää kaukalon sisäisiin eroihin; jollain jengillä on mv-ongelma, joku kaipaisi rujompaa pakistoa, yhdellä on olematon 2-yv. Kaikki tämä on totta. Lisäksi olen pannut ilolla merkille, että viime vuosina myös valmennuksen osuutta on ryhdytty arvostamaan yhtenä olennaisimmista osatekijöistä. Yleensä tietyt valmentajat ovat ne, jotka jäävät pystyyn, kun isot kinkerit ovat ohitse. Väitin koko viime kauden, että TPS:n suurin epävarmuustekijä on Jukka Koivu. Ja niinhän se piru vieköön olikin. Eikä ollut Heikkilässäkään kehumista, vanhat velhot Jortikka ja Aravirta nappasivat Kärpiltä täyden ottelusarjan ja finaalissa kohtasivat pleijarien neljän parhaan vaisuimmat valmentajat. Koivulla oli etulyönti pistää paljon pelannut Kärppälauma polvilleen, mutta eipä hänestä ollut siihen. Ja meikäläinen kärsi vedonlyöntitappion, dämn!
No, kun pelaajat ja valmentajat on käsitelty, jää jäljelle yksi äärimmäisen tärkeä osatekijä, joka ei ulotu ainakaan urheilupalstojen keskusteluun. Nimittäin organisaatioiden kypsyys ja rutiini menestyä. Eli onko organisaatio sinällään kypsä ottamaan ratkaisevan askeleen? Tässä kategoriassa on kaksi joukkuetta yli muiden; Jokerit ja TPS. Molemmissa on luja voittamisen rutiini viime vuosilta. Seuraavaan kategoriaan lasken HIFKin ja Kärpät. Molemmat ovat niin ikään isoja rahaseuroja ja molemmilla on kokemusta olla huomion keskipisteenä ja riittävä kokemus voittamisestakin. Missään näissä neljässä seurassa mestaruus ei lyö koko arkirutiinia sekaisin ja aiheuta haahuilua tulevaisuutta koskien.
HPK:n juuttuminen pronssille luetaan useimmiten siitä johtuvaksi, että joukkueella ei toimi mv-peli ja myös Jukka Jalosen kykyjä epäillään. Jalosen suhteen epäilyt ovat mielestäni turhia, hän on huippuvalmentaja ja jossain neljästä yllämainitusta jengistä hän olisi mestaruuden jo koutsannutkin. Mielestäni suurin este HPK:lla on kuitenkin se, että pienen paikkakunnan iso juttu eli Kerho on niin tärkeä ja olennainen osa identiteettiä ja jopa talouselämää, että Kerhon mukana hengittää yli puolet Hämeenlinnaa. Olisi aika pelottava ajatus, jos Kerho menisi kultaan. Kestäisikö pää? Lähtisikö mopo keulimaan? Joukkueeseen ja valmennukseen päin tilanne näkyy samoin kuin Lukossakin; koutsi ei ole koskaan yksin ratkomassa peliä jäällä. Puhun työrauhasta ja olen ollut riittävästi tekemisissä asiaa tuntevien tahojen kanssa tästä puhuakseni. HPK:ssa ja Lukossa pelanneet/valmentaneet henkilöt kehuvat ja moittivat näitä organisaatioita samasta asiasta; kaikki haluavat palan Kerhosta / Lukosta. Et saa itse asiassa rauhaa tehdä duuniasi silloin, kun sitä kaivattaisiin. Joudut tekemään kompromisseja. Kerho ja Lukko ovat olleet vuosikaudet erinomaisia joukkueita ja paperilla täysin mestaruusvalmiita. Väitän, että suurin este on ollut ja taitaa olla vieläkin organisaation epäkypsyys ratkaisevan askeleen ottamiseksi.
Muista joukkueista Tappara ja Ipa ovat rutinoituneita voittajaorganisaatoita, joiden pelaajamateriaali ei ole mahdollistanut menestystä ennen Tapparan uutta nousua. Minkä tuloksena joukkue odotetusti palkittiinkin kullalla. Tapparalla oli kokemusta ottaa kultaa. Mestaruustasoinen valmennus & miehistö näissä joukkueissa tuo vääjäämättä tulosta ennen pitkää. Ässissä on ollut voittamisen kulttuuria, mutta onko siitä jo liian kauan?
Kaikki muut joukkueet liigassa ovat olleet toistaiseksi niin altavastaajia materiaalinsa suhteen, että organisaatioista niiden ohi ei ole syntynyt varsinaista käsitystä. Bluesilla on lähellä Kerhon tilanne; materiaalia on, mutta mitään kokemusta isoista voitoista ei ole. Mutta jos Blues nousee lähivuosina edes "vakiopronssille", uskon että sen matka kultaan on lyhyempi kuin Kerholla tulee olemaan.
Asiaan tietenkin kuuluu, että keväällä -05 Kerhoa juhlitaan kultajoukkueena, mutta en silti muuttaisi mitään tästä, minkä nyt joulukuussa -04 kirjoitin. Silloinhan organisaatio olisi kehittynyt tämän kauden aikana toivottuun tilaan. Missä se ei ole tätä ennen ollut. Ropojani en lyö Kerholle kuitenkaan ensi kevääksi juuri nyt.
No, kun pelaajat ja valmentajat on käsitelty, jää jäljelle yksi äärimmäisen tärkeä osatekijä, joka ei ulotu ainakaan urheilupalstojen keskusteluun. Nimittäin organisaatioiden kypsyys ja rutiini menestyä. Eli onko organisaatio sinällään kypsä ottamaan ratkaisevan askeleen? Tässä kategoriassa on kaksi joukkuetta yli muiden; Jokerit ja TPS. Molemmissa on luja voittamisen rutiini viime vuosilta. Seuraavaan kategoriaan lasken HIFKin ja Kärpät. Molemmat ovat niin ikään isoja rahaseuroja ja molemmilla on kokemusta olla huomion keskipisteenä ja riittävä kokemus voittamisestakin. Missään näissä neljässä seurassa mestaruus ei lyö koko arkirutiinia sekaisin ja aiheuta haahuilua tulevaisuutta koskien.
HPK:n juuttuminen pronssille luetaan useimmiten siitä johtuvaksi, että joukkueella ei toimi mv-peli ja myös Jukka Jalosen kykyjä epäillään. Jalosen suhteen epäilyt ovat mielestäni turhia, hän on huippuvalmentaja ja jossain neljästä yllämainitusta jengistä hän olisi mestaruuden jo koutsannutkin. Mielestäni suurin este HPK:lla on kuitenkin se, että pienen paikkakunnan iso juttu eli Kerho on niin tärkeä ja olennainen osa identiteettiä ja jopa talouselämää, että Kerhon mukana hengittää yli puolet Hämeenlinnaa. Olisi aika pelottava ajatus, jos Kerho menisi kultaan. Kestäisikö pää? Lähtisikö mopo keulimaan? Joukkueeseen ja valmennukseen päin tilanne näkyy samoin kuin Lukossakin; koutsi ei ole koskaan yksin ratkomassa peliä jäällä. Puhun työrauhasta ja olen ollut riittävästi tekemisissä asiaa tuntevien tahojen kanssa tästä puhuakseni. HPK:ssa ja Lukossa pelanneet/valmentaneet henkilöt kehuvat ja moittivat näitä organisaatioita samasta asiasta; kaikki haluavat palan Kerhosta / Lukosta. Et saa itse asiassa rauhaa tehdä duuniasi silloin, kun sitä kaivattaisiin. Joudut tekemään kompromisseja. Kerho ja Lukko ovat olleet vuosikaudet erinomaisia joukkueita ja paperilla täysin mestaruusvalmiita. Väitän, että suurin este on ollut ja taitaa olla vieläkin organisaation epäkypsyys ratkaisevan askeleen ottamiseksi.
Muista joukkueista Tappara ja Ipa ovat rutinoituneita voittajaorganisaatoita, joiden pelaajamateriaali ei ole mahdollistanut menestystä ennen Tapparan uutta nousua. Minkä tuloksena joukkue odotetusti palkittiinkin kullalla. Tapparalla oli kokemusta ottaa kultaa. Mestaruustasoinen valmennus & miehistö näissä joukkueissa tuo vääjäämättä tulosta ennen pitkää. Ässissä on ollut voittamisen kulttuuria, mutta onko siitä jo liian kauan?
Kaikki muut joukkueet liigassa ovat olleet toistaiseksi niin altavastaajia materiaalinsa suhteen, että organisaatioista niiden ohi ei ole syntynyt varsinaista käsitystä. Bluesilla on lähellä Kerhon tilanne; materiaalia on, mutta mitään kokemusta isoista voitoista ei ole. Mutta jos Blues nousee lähivuosina edes "vakiopronssille", uskon että sen matka kultaan on lyhyempi kuin Kerholla tulee olemaan.
Asiaan tietenkin kuuluu, että keväällä -05 Kerhoa juhlitaan kultajoukkueena, mutta en silti muuttaisi mitään tästä, minkä nyt joulukuussa -04 kirjoitin. Silloinhan organisaatio olisi kehittynyt tämän kauden aikana toivottuun tilaan. Missä se ei ole tätä ennen ollut. Ropojani en lyö Kerholle kuitenkaan ensi kevääksi juuri nyt.