Oopperaketju

[krobbe]

Ooppera ja baletti ovat hienoja taidelajeja, suosittelen käymään kuuntelemassa ja katsomassa.

Kiinnostuin aidosti! Kerro ihmeessä mitkä ovat Sinun suosikkejasi niin oopperan kuin baletinkin saralla, kuka on mielestäsi kautta aikain paras oopperasäveltäjä ja hieman voisit valottaa baletin maailmaakin.

Voitko suositella esityksiä joita kannattaisi tälläisen hieman ummikon mennä katsomaan ensi alkuun.

Ps. Tarviiko oopperassa olla joku opus mukana, että ymmärtää ne sanat mitä ne laulavat, vai oppiiko korva ymmärtämään nuo lauletut sanat monien toistojen kautta?

Ps 2. Mikä ero muuten on oopperalla ja operetilla? Kumpi on mielestäsi aloittelavalle kultturiharrastajalle parempi vaihtoehto aloittaa alan seuraaminen?

 

[mjr]

Kiinnostuin aidosti! Kerro ihmeessä mitkä ovat Sinun suosikkejasi niin oopperan kuin baletinkin saralla, kuka on mielestäsi kautta aikain paras oopperasäveltäjä ja hieman voisit valottaa baletin maailmaakin.

Voitko suositella esityksiä joita kannattaisi tälläisen hieman ummikon mennä katsomaan ensi alkuun.

Ps. Tarviiko oopperassa olla joku opus mukana, että ymmärtää ne sanat mitä ne laulavat, vai oppiiko korva ymmärtämään nuo lauletut sanat monien toistojen kautta?

Ps 2. Mikä ero muuten on oopperalla ja operetilla? Kumpi on mielestäsi aloittelavalle kultturiharrastajalle parempi vaihtoehto aloittaa alan seuraaminen?

Yksinkertaiselle kansanmiehelle erittäin sopiva tutustumistapa klassisen musiikin maailmaan on Amadeus-elokuva - siitä saa hyvän, joskin persoonallisen, käsityksen wieniläis-klassismin kulta-ajasta, ja eräistä maailman parhaista oopperoista ja niiden synnystä. Todennäköisesti viihdyt hyvin, jos on makusi ei ole aivan totaalisen turhapurolainen: ei ole mitään ranskalaista uutta elokuvaa. Noista sanoista ja oopperoiden juonista sen verran, että jumalalliseen musiikkiin verrattuna ne joskus vaikuttavat suhteellisen latteilta niin ettei niiden ymmärtäminen välttämättä ole aina kovin olennaista.

 

[pernaveikko]

Ps. Tarviiko oopperassa olla joku opus mukana, että ymmärtää ne sanat mitä ne laulavat, vai oppiiko korva ymmärtämään nuo lauletut sanat monien toistojen kautta?

Pakko vastata ja näyttää, että minä tiedän!

Sanat juoksee palkissa siellä, mutta eihän niitä silti ymmärrä ja ei se ole tarkoituskaan tai ainakaan paha. En ole kyllä itse koskaan ollut. Mielessä on käynyt, jos minäkin kiinnostuisin nyt?

 

[Duvel]

Kiinnostuin aidosti! Kerro ihmeessä mitkä ovat Sinun suosikkejasi niin oopperan kuin baletinkin saralla, kuka on mielestäsi kautta aikain paras oopperasäveltäjä ja hieman voisit valottaa baletin maailmaakin.

Voitko suositella esityksiä joita kannattaisi tälläisen hieman ummikon mennä katsomaan ensi alkuun.

Mozart ei petä koskaaan. Cosi fan tutte, Figaron häät, Don Giovanni ja Taikahuilu ovat varsin hyviä aloituskohteita. Requiem on sitten hieman synkempää sorttia.

Näistä voi sitten jatkaa vaikka Wagneriin, jolta meidän Sibeliuskin on ottanut/kopioinut mallinsa.

Ps. Tarviiko oopperassa olla joku opus mukana, että ymmärtää ne sanat mitä ne laulavat, vai oppiiko korva ymmärtämään nuo lauletut sanat monien toistojen kautta?

Opuksissa on selvitys juonesta. Itse sanat pyörivät kuitenkin näyttämön yläpuolella olevalla tekstityslaitteella suomeksi, englanniksi, ruotsiksi.

Ps 2. Mikä ero muuten on oopperalla ja operetilla? Kumpi on mielestäsi aloittelavalle kultturiharrastajalle parempi vaihtoehto aloittaa alan seuraaminen?

Operetit ovat kevyempiä kuin oopperat. Noita Mozartin oopperoita kevyempiä raavaan miehen ei tarvitse kuitenkaan katsella, joten suosittelen aloittamaan vaikka jostain noista neljästä ensin mainitusta Mozartin oopperasta.

 

[Alamummo]

Kiinnostuin aidosti! Kerro ihmeessä mitkä ovat Sinun suosikkejasi niin oopperan kuin baletinkin saralla, kuka on mielestäsi kautta aikain paras oopperasäveltäjä ja hieman voisit valottaa baletin maailmaakin.

Voitko suositella esityksiä joita kannattaisi tälläisen hieman ummikon mennä katsomaan ensi alkuun.

Ps. Tarviiko oopperassa olla joku opus mukana, että ymmärtää ne sanat mitä ne laulavat, vai oppiiko korva ymmärtämään nuo lauletut sanat monien toistojen kautta?

Ps 2. Mikä ero muuten on oopperalla ja operetilla? Kumpi on mielestäsi aloittelavalle kultturiharrastajalle parempi vaihtoehto aloittaa alan seuraaminen?

Jos kiinnostuksesi on oikeasti aitoa, niin suosittelen lähettämään yv:n. Tämä ketju ei taida olla oikea paikka purkaa auki kysymyspatteristoasi, joka sinänsä on ihan fiksusti laadittu.

EDIT: ja Ohmi tuossa ylempänä valottaakin asiaa. Opus, jossa on oopperan sanoitus on muuten nimeltään libretto.

 

[krobbe]

Kiitos ohmi ja alamummo.

Oikeasti olen asenteellinen ja mielestäni ooppera ja muut hienostohupailut ovat olleet ainakin tähän asti täyttä paskaa. Puhun nyt varmaan monen muunkin asiaan väärällä ennakkoaseenteella suhtautuvan suulla. Onhan väärin muodostaa käsitystä asiasta johon ei ole vihkiytynyt tahi edes tutustunut muuta kuin mutulla.

Klassinen musiikki on laji johon en juurikaan ole tutustunut, mutta toki jonkun verran. Mozart, jonka tuotantoa ohmi tuossa ansiokkaasti valottikin on mielestäni loistava säveltäjä. Herran elämään ja tuotantoon pääsin tutustumaan loisteliaan elokuvan nimeltään Amadeus kautta.

Vaikka pidänkin elokuvassa esitetyistä sävelmistä, minulta on turha tulla kysymään mitään nippelitietoa herran tuotannosta, sen verran kuitenkin, että se viimeisin (olisikohan ollut sitten tämä requiem, tai jotain sinne päin) on aivan loistavan synkeä ja mahtipontinen teos, joka peilaa hyvin Mozartin viimeisiä raskaita elinvuosia.

Saattapi olla, että vielä eksynkin oopperakatsomoon joku kaunis päivä, tietysti hiippailen sinne hissun kissun mahdollisimman näkymättömänä, ettei vaan kukaan tuttu näe:)

 

[Target]

Itse olen täysin amatööri oopperan alalla. Pari kertaa on tullut käytyäkin ja voin sanoa tämän "opuksen" pelastaneen illan. Yllättävän positiivinen kokemus, mutta vaatisi enemmän työtä ja alaan perehtymistä päästäkseen vakiharrastuslistalle. Aikakaan ei tahdo aina riittää, mutta elämässä on tehtävä valintoja.
Saisi varmaan aikamoisen keskustelun aikaan, jos palstalle ilmestyisi pystypissi balettitanssija kyselemään hassuja jääkiekosta.
edit.
Nyt vituttaa, eihän tuo ylläoleva keskustelu kuulu tänne.

 

[Moderaattorit]

Sorry kun kesti. Muisti ei riitä. Joku päivä vielä palstakin kyykkää...
Mutta nyt voi keskustella oopperasta, jos siitä on vielä jotain keskusteltavaa.

Moderaattorit

 

[Erling]

Aika jännä aihe tällaisella raavaiden miesten ja vielä raavaampien naisten jääkiekkopalstalla. Musiikkimaku monilla tuskin hirveän läheltä klasaria liippaa.

Itse olen erinäisistä syistä johtuen käynyt oopperassa jo kahdeksanvuotiaasta lähtien. Baletista en ole ikinä pitänyt, piruetit eivät jostain syystä ole ikinä uponneet samalla tavalla kuin järisyttävät aariat.
Kaikki klassikot mitä Suomen Kansallisooppera on viime vuosina pyörittäny, eli Mozartit, Carmenin, Toscan, Wagnerin Ring-sarjan sun muut olen nähnyt.
Ja ihan oikeasti nauttinut.

Toki voidaan keskustella myös Oopperan johdon säädöistä, liian isoista tuista tai sen elitistiasemasta, mutta katsotaan nyt ensin tuleeko tästä mitään vai jääkö tämä "klasari on homoille, mie kuuntelen heviä" - ketjuksi.

Ps. Toki mielimusiikkini on ihan muualla, mutta tätäkin on pidetty yllä, senkin jälkeen kun ei enää tarvinnut Töölöön äidin pakottamana lähteä.

 

[Troll Hammer]

Pulaooppera/Nivala

 

[Viljuri]

Itsehän olen henkilökohtaisesti pitänyt oopperasta, josta soitetaan parvella toscaa tai ainakin jotakin sinne päin. Toki myös ooppera carmee on tehnyt vaikutuksen.

No jos seitsämän seinähullua veljestä jätetään rauhaan ja/tai luostarin puutarhaan, niin tokihan klassista musiikkia kannattasi harrastaa myös vähän enemmän kuin pelkästään uudelleenkierrätettynä amerikkalaisissa hittielokuvissa. Oopperasta tykkää, jos on tykätäkseen. Mutta eihän siitä tiedä, jos ei ota selvää.

Neuvoisin kuitenkin välttämään Manskun Oopperan intermissioiden buffettia, saattavat juuri ostetut tekohampaat tipahtaa suusta, kun pääsee perille, että kuinka paljon korvausta vaaditaan alle alkeellisimmankin Gourmet-arvostelun olevista kulahtaneista hiukopaloista. Tämä on siinäkin mielessä huvittavaa, kun varmasti yli puolet oopperayleisöstä on aina paikalla jonkin toisen rahoilla.

Vaikka esimerkiksi baletti näyttääkin monesta homoparodialta, niin luulisi myös tanssin ja jopa modernin sellaisen puolustavan paikkaansa jääkiekkoväen keskuudessa. Näemmehän tanssiesityksiä päivittäin, kuten esimerkiksi kuolevia joutsenia Pähkinänsärkijästä (tai murskattuja "nutseja" Joutsenlammessa, miten se nyt meni), vaikka Mikkelin Kovanen ei olisikaan pääroolissa.

Tanssissa muuten koreografiksi mainittu henkilö oikeasti vaikuttaa katsomiskokemukseen. Suomessakin on sellaisia koreografeja, joiden teoksia ei kyllä viitsisi katsella, ellei siitä saa palkkaa/muuta hyötyä tahi ole silleen "eri tavalla" suuntautunut... (merkityksessä Yrjönkadun uimahallissa vakituiseen käyvät)

Pidän eniten ns. korkeakulttuurin saralla puhtaasti sinfoniaorkestereista ja niiden tuottamista sulosävelistä (muista varmistaa ennen konsertti-iltaa, että repertuaariin ei sinä päivänä kuulu naispuolista solistia, olipa sitten vox humana tai piano kyseessä... no toki joku Kiri Te Kanawa ja siitä ylöspäin alkaa menetellä) ja teatteria, vaikka jälkimmäisen osalta monet ryhmät tekevätkin ansiokasta työtä laskeakseen sen tasoa.

 

[oittsa]

Jos kansallisoopperaan tulee jälleen kierrokselle Sweeney Todd, niin siinä oiva 'kepeä' tapa oopperan harrastamiseen.

Juicen tekstit, kauhuooppera, rempseä meininki. Suosittelen.

 

[Kyylä]

Mozart ei petä koskaaan. Cosi fan tutte, Figaron häät, Don Giovanni ja Taikahuilu ovat varsin hyviä aloituskohteita. Requiem on sitten hieman synkempää sorttia.
- -
Operetit ovat kevyempiä kuin oopperat. Noita Mozartin oopperoita kevyempiä raavaan miehen ei tarvitse kuitenkaan katsella, joten suosittelen aloittamaan vaikka jostain noista neljästä ensin mainitusta Mozartin oopperasta.

Samaa mieltä. Carmenin voisi lisätä, mutta kun kestää niin saakelin pitkään.

Oopperoiden tarinat ovat köyhiä, yleensä liittyvät traagiseen rakkauteen - juoni etenee hitaasti ja juonenkäänteet on arvattavissa. Tämä tosin siitä syystä, että nykyajan elokuvien käsikirjoittajat ovat surutta kopioineet näitä juonenkulkuja.

Itse käyn oopperassa musiikin takia. Pää nollautuu aivan satasella ja tauolla voi vetää kaljaa ihan kuin jäähallissakin. Katsomossa on tosin osattava pitää turpa kiinni. Hiljaa mielessään oopperassa voi nauraa tälle "muka rikkaalle" keskiluokalle, joka käy oopperassa vaan näyttämässä itseään ymmärtämättä mitään itse teoksesta. Tämä joukko tilaa tauolla sherryä ja juo sitä pikkurilli pystyssä keskustellen samalla tenorin suorituksesta.

Musiikista vielä sen verran, että jokainen ihminen tunnistaa klassiset oopperateokset, sillä aarioita soi aika monessa kännykässä. Carmen soi kännyköissä varmaan kaikkein eniten, mutta myös Figaron häitä kuulee ja La Traviataa.

Mars kaikki oopperaan! Sehän on kalleinta yhteiskunnan varoilla tuotettua viihdettä.

 

[laredo]

Näistä voi sitten jatkaa vaikka Wagneriin, jolta meidän Sibeliuskin on ottanut/kopioinut mallinsa.

Pari huomiota.
a) Sibelius ei ole säveltänyt oopperaa, poikkeuksenaan 1-osainen kokeilu "Neito Tornissa". Tarkoituksenaan toki oli Kalevalaan perustuva sellainen väsätä. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt.

b) Sibeliuksen aikana oli kiistaa ns. Wagnerin koulukuntaan kuuluvista. Leiriä joutui valitsemaan vaikka ei niin olisi tahtonutkaan tehdä. Mutta itse sävellyksistä? Mikä on se malli jonka Sibelius on kopioinut/ottanut Wagnerilta. Mielenkiintoista. Ainakin kahdessa elämäkertateoksessa Sibeliuksen kerrotaan nimenomaan kiistäneen "wagnerisminsa". Uransa alkuaikoina hän sitä ihaili, mitä vanhemmaksi tuli sen tylsemmäksi se hänen korvaansa kävi. E. Griegin apinoinnihan hän myöntää. Mistä lähteestä on peräisin Sibben Wagnerin kopiointi?

 

[Yläpesä]

Akatsotaan nyt ensin tuleeko tästä mitään vai jääkö tämä "klasari on homoille, mie kuuntelen heviä" - ketjuksi.

?? Hevikansahan on erittäin ooppera- ja klassismyönteinen joukkio, minkä näkee vaikka uusimmalta Manowarin levyltä. Aika moni metallin alalajeista on suoraan derivoitu Wagnerista tai Paganinista. Tekninen virtuositeetti, eskapistiset lyriikkateemat, mahtipontisuus, voima ja heikkous, volyymi, listaa voisi jatkaa.

Ooppera on mielestäni siitä ainutlaatuinen musiikinlaji ettei sitä oikein voi kokonaisuutena sulatella kotona hyvälläkään äänentoistolaitteistolla, vaan on raahauduttava paikan päälle kokemaan se livenä. Olohuoneessa ei yksinkertaisesti jaksa niitä välivaiheita ja tarinointeja, jotka Savonlinnassa menevät ihan sujuvasti esitystä seuratessa. Ymmärtääkseni pisimmälle tämä autenttisuus-usko on mennyt wagneristien joukossa, jotka hyväksyvät vain Bayreuth-esitykset oikeina - ja jonottavat lippuja vuositolkulla päästäkseen mekkaansa.

edit: Ehkä tarpeetonta neljäsosanuotin viilausta, mutta Requiemit eivät ole oopperaa, vaan sielunmessuja. Niissä ei esitetä mitään, ainoastaan lauletaan (yleensä aina se sama latinalainen teksti) ja soitetaan.

 

[tinkezione]

Ooppera on mielestäni siitä ainutlaatuinen musiikinlaji ettei sitä oikein voi kokonaisuutena sulatella kotona hyvälläkään äänentoistolaitteistolla, vaan on raahauduttava paikan päälle kokemaan se livenä.

Tässä varmaankin on juuri se syy, miksi en ole aiheeseen vielä(kään) sen suuremmin perehtynyt. Kotioloissa oopperan kahlaaminen on kuin Budweiseriä joisi, mutta ehkäpä sitä jonakin kertana tulee tuonne paljon itkua ja porua aiheuttaneeseen Töölössä sijaitsevaan hökötykseen lähdettyä.

 

[masaman]

Mozart ei petä koskaaan. Cosi fan tutte, Figaron häät, Don Giovanni ja Taikahuilu ovat varsin hyviä aloituskohteita. Requiem on sitten hieman synkempää sorttia.

Savonlinnan Oopperajuhlille jos eksyy niin kannattaa valita viikonloppuesitys, koska silloin ovat yleensä ne kallispalkkaisimmat ammattilaiset lavalla ja kyllä ainakin minun korvaani kävi tämä tiistainen Taikahuilu hieman ikävästi, viime kesänä.

 

[MegaForce]

Nostetaas ketju esille. Liekö täällä vielä oopperan ja "korkeakulttuurin" ystäviä? Omia suosikkeja ovat Tshaikovski Swan Lake walz, Mozart jne..