Vitsi että on ihana tunne olla ihastunut, jos vaikka tässä vaiheessa vaan ihan vähän. Edellisestä kerrasta kun ehti kulua niin monta vuotta, että sitä melkein unohti että tässä fiiliksessä pelkkä ihastuksen hymyn näkeminen tai äänen kuuleminen saa kaiken tuntumaan 2x paremmalta.
Vaikka tästä(kään) ei lopulta mitään kehkeytyisi ja jatkaisin sinkkuna seilaamista kolmannenkymmenentoisen ikävuotenikin, niin ainakin tää on vahvistus sille, että sydämeni ei ole suinkaan kovettunut, vaan siellä on edelleen paljon rakkautta antaa, joka odottaa vain vastaanottajaansa.
Kyllä yksi näistä mun lukuisista ihastuksista kuitenkin lopulta johtaa rakastumiseen, fiilikseen jota en ole mun 30 vuodessa vielä kokenut kuin kertaalleen "mielikuvitustasolla". Ja kun tämä rakastuminen aikanaan tapahtuu, sen ihmisen kanssa haluan tanssia jos mahdollista, hautaan asti. Mitkään yhden yön säädöt tai pätkäsuhteet ei ole mun juttu, avoimesta suhteesta puhumattakaan. Olen luonteeltani lojaali individuaali, joka toivoisi rakkauden roihahtaessa sen liekin säilyvän niin pitkään kuin meissä molemmissa henki pihisee.
Mutta niin, tämän halusin laittaa onnellisuusketjuun, koska vähintään ilmassa on kemiaa, vetovoimaa ja pikkiriikkisen ihastuksen alkua, tätä viimeistä ainakin omalta osalta. Ja ei tämä nainen nyt ainakaan välttele keskustelu- tai katsekontaktia minun kanssa. Päinvastoin. Puolin toisin koko ajan pientä silmäpeliä.
Koska kyseessä on kuitenkin tuore työkolleega, varsinkaan siksi en halua vedellä mutkia suoraksi tai tehdä liian pikaisia johtopäätöksiä. Joillain ne työromanssit ovat toimineet, mutta olen täältä jatkoajastakin saanut lukea, että kun ne ovat menneet päin honkia, tunnelma töissä on ollut sen jälkeen noh, kiusallinen.
Siispä lähden viemään tätä pitemmälle, ainoastaan jos se tuntuu oikealta ja luontevalta. Jos niin päätän tehdä, niin kaipa se aloite on vain osattava silloin tehdä, neljän vuoden takaisesta kantapään kautta opin saaneena.
Juuri nyt kolmen yhteisen vuoron jälkeen, olen toistaiseksi keskittynyt nauttimaan saamistani katseista ja olemaan hänelle hyvä työkaveri. Ens viikon talviloman jälkeisellä viikolla onkin sit kosolti yhteistä aikaa tämän naisen kanssa, joten saapa nähdä missä fiiliksissä mennään sen viikon jälkeen.
Anyway, tätä tunnetta oli ikävä. Siksi on helppo olla onnellinen pienestä!
PS. On jotenkin vähän ironista että kun latasin viime viikolla viimein Tinderin puhelimeeni, niin vain muutama päivä sen jälkeen reaalielämän puolelta löytyi jotain, mitä Tinderillä ei ole ollut toistaiseksi tarjota. Potentiaalinen "matchi".
yle.fi