Pakko on hieman minunkin jutella... Olo on kuin 11-vuotiaana Äijänsuolla 1963 :). On tämä sarja nykyään sen verran kovempaa luokkaa, että jo mitalipeleihin selviäminen aiheuttaa tiettyä tunnetta.
Minä nostan jo tässä vaiheessa ylitse muiden muutaman asian.
1. Nelosketjulta mahtavaa suorittamista. Kaikilta nuorilta miehiltä. Kuten joku (Roku vissiin?) Normio-ketjussa totesi peli aukesi Hagelbergin palattua Kajaanista. Tästä olen mielisssäni. Tunnen Jaakon lähdön syitä Tapparasta; niistä Rautakorpi oli aika vahva. Nyt kun Jukka tuli Lukkoon pelkäsin, että Jaakon aika on ohi. Ja Hokki-visitti vahvensi sitä tunnetta. Ja myös tiedän, että Jaakko oli lähellä riisua vermeensä lopullisesti Kajaanin keikan aikoihin. Onneksi kävi kutsu ylös ja löytyi sopivat kaverit. Normio teki HIFK-sarjassa pisteissä mitaten tehot, mutta hyvin ketjukaverit säestivät.
2. Valmentaja. Olen seurannut koko kauden JR:n tekemisiä ja sanomisia; en paikan päällä, mutta läheltä. Koko ajan olen aistinut, että oikealla tiellä (=samalla kuin Tappara taannoin) ollaan. Jukka on luonut JOUKKUEEN. Olen antanut itselleni kertoa, että homma toimii pukukopissa ja HIFK-sarja näytti miten henki voittaa materian.
HIFK ja Pena näkyvät kulminoivan tappionsa paljolti maalivahtipeliin. OK siltähän se näyttää lukujen valossa ja onkin osatotuus, mutta kyllä minä sanoisin, että valmennuksessa ja johtamisessa Lukko vei HIFKiä 100-0. Henkisen hädän tullen (= 2-0 tappioasetelma) HIFK:n johto ja valmennus eivät pystyneet muuhun kuin pahentamaan paniikkiratkaisuilla tilannetta. Omaan yksilölajin valmentajana aika paljon pääomaa ns. henkisen valmennuksen puolelta ja ainakin sivusta katsoen vastustajamme teki sen suhteen pelkkiä virheitä. Kasasi tietyille pelaajille ihan älyttömiä paineita. Lukolla homma toimi juuri kuten pitääkin; sekä joukkue- että yksilötasolla. Sitä en tiedä onko Jukka ainoa taustatekijä tässä asiassa.
3. Case-Roloson. Tuomitsin Rolin omat lomat ja kirjoitin, että jääköön sinne minne meni. En missään tilanteessa väittänyt Vehasta paremmaksi tai että Peten avulla mentäisiin yhtä pitkälle kuin Rolin. Totean edelleen, että Pete on hyvä maalivahti. Pelkäsin Rolin omien lomien pilaavan juuri edellä mainitsemani pukukoppihengen. Näin ei käynyt, vaan ehkä jopa päinvastoin. Tässä olin väärässä. Silti en ota sanojani takaisin, että vastuuntuntoinen pelaaja ei menettele noin. Maalivahtina Roli on huippu ja myös hengenluojana (ÄIJÄ kuten kai kuuluu sanoa), mutta minun silmiini lomista jää tahra ja arvostus ihmisenä laskee.
Anyway. Vielä on matkaa jäljellä ja vain mestaruus on arvokas, muut sijat tupataan häviämään. Sanoisin kuitenkin, että Lukolla on tästä eteenpäin vain voitettavaa. Ja siksi tämäkin kirjoitus jo tässä vaiheessa. Kausi ei enää pääty pettymykseen. Korkeintaan hetken v***tukseen, jos tyhmyyttämme otetaan turpiin.
Hyvää pääsiäistä kaikille! t. Rellu