Onko Suomi ”oppinut” voittamaan?

  • 11 181
  • 59

Radiopää

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Greta Thunberg
Kannattaa totuttautua ajatukseen, että Suomen jääkiekkoilulle on koittanut aika, jolloin mestaruus on enemmän todennäköinen kuin epätodennäköinen.

Kaksi vuotta sitten toin realismia kaiken hehkuttamisen (kahden vuoden taksista mestaruutta pidettiin jonkinlaisena ihmeenä) keskelle, ja näköjään asia on just näin. Ehkä sen takia tämä ei tunnu oikein missään. 2011 tuntui vielä vähän.

Seuraavaksi kannattaa totuttautua ajatukseen, että suomalainen jääkiekko vähän taantuu kunnes se taas nousee. Tšekki oli kaksikymmentä vuotta sitten kuin Suomi nyt, sitten se taantui ja tekee nyt nousua.
 

Kälvis

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Seuraavaksi kannattaa totuttautua ajatukseen, että suomalainen jääkiekko vähän taantuu kunnes se taas nousee. Tšekki oli kaksikymmentä vuotta sitten kuin Suomi nyt, sitten se taantui ja tekee nyt nousua.
Ihan mielenkiinnosta, onko Suomen jääkiekkoilussa jotain ennusmerkkejä tulevasta taantumisesta? Ainakin jos menestystä nuorten kisoissa katsoo, niin siellä on mennyt edelleen hyvin ja vaikuttaa että pelaajatuotanto on kunnossa tulevaisuutta ajatellen.

Aika paljonhan on puhuttu siitä, että jääkiekon asema selkeänä ykköslajina Suomessa on lähitulevaisuudessa ohi, mutta ei se ainakaan vielä näytä heijastuvan menestykseen jääkiekossa.
 

Glove

Jäsen
Ihan mielenkiinnosta, onko Suomen jääkiekkoilussa jotain ennusmerkkejä tulevasta taantumisesta? Ainakin jos menestystä nuorten kisoissa katsoo, niin siellä on mennyt edelleen hyvin ja vaikuttaa että pelaajatuotanto on kunnossa tulevaisuutta ajatellen.

Aika paljonhan on puhuttu siitä, että jääkiekon asema selkeänä ykköslajina Suomessa on lähitulevaisuudessa ohi, mutta ei se ainakaan vielä näytä heijastuvan menestykseen jääkiekossa.
Korona-aikana matkasta taisi tippua tuhatkunta junioria. Onko harrastajamäärän pieneneminen sitten tuleva suunta nähdään myöhemmin. Mutta jos väheneminen jatkuu niin tottakai se on uhka tulevaisuudelle.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Red Wings, Arsenal, Grand Rapids Griffins
Jännähän se oli näiden kisojen Kivi-Paperi-Sakset:

- Ruotsi voitti Suomen jatkoajalla
- Kanada voitti Ruotsin jatkoajalla
- Suomi voitti Kanadan jatkoajalla

Nyt ne Suomen voitot vaan tapahtuu oikeassa paikkaa.

Win the right games.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Meillä lienee vastaus otsikon kysymykseen.

Kyllä.

PS: eilenkin oli rasittavaa vonkumista liveseurannassa kun Kanada painoi päälle, mutta onneksi Leijonat ovat voittajia toisin kuin jotkut kannattajansa.
 

Petri1981

Jäsen
Joskus 15 vuotta sitten sitä tuli mietittyä aika paljonkin, että milloinkohan Suomeen saadaan voittamisen kulttuuri jääkiekkoon. Finaalit toisensa jälkeen kääntyi aina Suomen tappioksi, eikä tuossa ollut kyse vain huonosta tuurista, kun niin monesti hyvin mennyt turnaus päättyi finaalipettymykseen. Ruotsia ja heidän voittamisen kulttuuriaan tuli kadehdittua, kun siellä osattiin voittaa nimenomaan ne oikeat pelit. Noh, vihdoin tämä on kääntynyt, ja Suomikin on oppinut voittamaan. Kyllä se 2011 oli jonkinlainen käännekohta, jossa monet henkiset lukot murtuivat. Siihen tarvittiin vain uusi sukupolvi, joka ei pelkää häviämistä. Tästä esimerkkinä, että 19-vuotias keltanokka heittää ilmaveivillä voittomaalin Venäjää vastaan välierässä. Tänä vuonna tämä sama kaveri suurimpana ratkaisijana MM-finaalissa. Tuosta 2011 lähtien onkin tullut 3 MM-kultaa, olympiakulta, 3 U-20 MMkultaa, ja 2 U-18 MM-kultaa, eli yhteensä 9 kultamitalia! Onhan Suomella ollut jääkiekossa ihan uskomattoman hienot ajat.
 

Peluuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
JoKP
Kaksi vuotta sitten toin realismia kaiken hehkuttamisen (kahden vuoden taksista mestaruutta pidettiin jonkinlaisena ihmeenä) keskelle, ja näköjään asia on just näin. Ehkä sen takia tämä ei tunnu oikein missään. 2011 tuntui vielä vähän.

Seuraavaksi kannattaa totuttautua ajatukseen, että suomalainen jääkiekko vähän taantuu kunnes se taas nousee. Tšekki oli kaksikymmentä vuotta sitten kuin Suomi nyt, sitten se taantui ja tekee nyt nousua.
On myös niin, että vaikka suomalainen jääkiekko ei taantuisikaan, niin tällä tahdilla ei voi tulla menestystä pitkässä juoksussa. Kiekot ovat pomppineet viime vuosina enemmänkin suotuisasti Suomelle kuin Suomea vastaan, vaikka Suomi on ollut pelitavallisestikin muita edellä. Ei peräkkäisten vuosien menestys sitä tarkoita, ettei siinä ole ollut kiistattoman hyvän suorittamisen ohella myös sattumaa mukana. Oli jo ennen 2019 kisoja erittäin epätodennäköistä, että Suomi saisi 3 seuraavista kisoista 2 kultaa ja hopean. Samoin on hyvin epätodennäköistä, että näin kävisi jatkossa.
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
En nyt ole ihan varma onko kukaan muu asia sen enemmin miettinyt mutta tuohon otsikon kysymykseen vastaa tavallaan sekin että näistä voitetuista (aikuisten) arvokisafinaalista vain -95 Suomi teki ottelun ensimmäisen maalin. Olympiakulta ja 2011, 2019, 2022 MM kullat on voitettu kaikki antamalla vastustajalle yksi eteen.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Joskus 15 vuotta sitten sitä tuli mietittyä aika paljonkin, että milloinkohan Suomeen saadaan voittamisen kulttuuri jääkiekkoon. Finaalit toisensa jälkeen kääntyi aina Suomen tappioksi, eikä tuossa ollut kyse vain huonosta tuurista, kun niin monesti hyvin mennyt turnaus päättyi finaalipettymykseen. Ruotsia ja heidän voittamisen kulttuuriaan tuli kadehdittua, kun siellä osattiin voittaa nimenomaan ne oikeat pelit. Noh, vihdoin tämä on kääntynyt, ja Suomikin on oppinut voittamaan. Kyllä se 2011 oli jonkinlainen käännekohta, jossa monet henkiset lukot murtuivat. Siihen tarvittiin vain uusi sukupolvi, joka ei pelkää häviämistä. Tästä esimerkkinä, että 19-vuotias keltanokka heittää ilmaveivillä voittomaalin Venäjää vastaan välierässä. Tänä vuonna tämä sama kaveri suurimpana ratkaisijana MM-finaalissa. Tuosta 2011 lähtien onkin tullut 3 MM-kultaa, olympiakulta, 3 U-20 MMkultaa, ja 2 U-18 MM-kultaa, eli yhteensä 9 kultamitalia! Onhan Suomella ollut jääkiekossa ihan uskomattoman hienot ajat.
Tavallaan Suomi oppi voittamaan jo 90-luvulla. Ja vaikka siitä 1995 mestaruudesta aina muistellaan, että se olisi ollut pitkän mestaruuden metsästyksen huipentuma, niin oikeastaan ei. Arvokisamitalia metsästettiin pitkään, ja ensimmäinen tuli 1988 vuosikymmenien mitalihaaveilun jälkeen. Neuvostoliitto tuntui silloin lähes lyömättömältä, joten mestaruudesta ei juuri edes haaveiltu 80-luvulla minun muistaakseni. Pronssiin olisi oltu tyytyväisiä. Vasta 1992 finaaliin pääsyn myötä kiteytyi ajatus että koko roskan voittaminen onkin mahdollista ja sitä pitää tavoitella.

Siitä meni 3 vuotta mestaruuteen, joten ei kovin pitkä odotus. Suomi oppi nopeasti siis.

Sitten tokii seurasi paha 16 vuoden mestaruuskrapula tai "sophomore jinx" kun seuraava mestaruus tuli vasta 2011. Vuoden 1995 mestaruuden jälkeen koettiin pettymykset finaaleissa 1998, 1999, 2001 ja 2006. Vai mitä niitä nyt oli.

Itse en näe ollenkaan, että uusi sukupolvi olisi selättänyt jonkin häviämisen pelon, josta vain aiemmat sukupolvet mystisesti kärsivät. Juurihan eilen Suomi menetti kahden maalin johdon ottelun lopuhetkillä,aivan samoin kuin kävi jo 1986 Masken Carlssonin ja 1991 Sundinin kanssa. Jatkoajalla toki kääntyi voitoksi, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Ylivoimalle pääseminen oli ratkaisevassa roolissa. Joskus pienet ja lähes satunnaiset asiat ratkaisevat voittajan.

Silloin kun Suomi enimmäkseen hävisi noita finaaleja 1998-2016, niin tuskin kyse silkasta huonosta tuurista oli, vaikka sitäkin oli, vaan finaalivastukset oli pääsääntöisesti taitavampia ja kovien sarjojen ratkaisupeleissä marinoituneempia.

Ovat ehkäpä hiukan vieläkin, mutta Suomen pelaajatuotannon kehittyminen on tasoittanut eroa, ja Jalosen taktiikat ovat sitten omiaan kääntämään tilannetta Suomen eduksi.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
On oppinut voittamaan.

Se -95 oli ehkä sellainen vuori, jonka ylityksen jälkeen suomalaiset rupesivat ajattelemaan, että joskus tuo pystytään myös uusimaan. Se voittaminen on mahdollista Sellainen altavastaajan leima touhussa oli kuitenkin aina tuon jälkeenkin mukana, ja itseäni aina ärsyttänyt nöyristely, sekä luovuttaminen.

Nykyään ajatellaan jo lähtökohtaisesti niin, että Suomi voi voittaa ihan minkä tahansa turnauksen. U18-, U20-tasolla, tai aikuisissa. Ei sillä mitään väliä ole. Kaikki turnaukset on voitettavissa. Tämä muutos on tapahtunut tässä viimeisen vajaan 10 vuoden aikana. Ehkä ne U20-kisat vuonna 2016 olivat jonkinlainen vedenjakaja.

Toki sillä tavalla pitää realismi ja nöyryys olla mukana, että ei sieltä kaikista kisoista kultamitalia, tai välttämättä ylipäätänsä minkäänlaista mitalia tule. Tätä se itseluottamus nyt sitten kuitenkin on, kun tietää olevansa yksi lajin suurmaista, että kaikista kisoista sitä kuitenkin lähdetään hakemaan, eikä siinä tarvitse mitään nöyristellä mihinkään suuntaan, vaan se uskalletaan ihan ääneen sanoa. Tai tarvitseeko sitä enää sanoakaan? Eikö se ole jo ihan itsestään selvää.
 
Viimeksi muokattu:

Pitkävedossa tänään

Päivän pelit:

  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
Jukurit vs JYP
  • 2.48
  • 3.85
  • 2.52
KalPa vs Ässät
  • 1.52
  • 4.90
  • 4.95
Kärpät vs HIFK
  • 2.30
  • 3.65
  • 2.84
Pelicans vs HPK
  • 1.95
  • 3.90
  • 3.40
SaiPa vs Sport
  • 2.24
  • 3.80
  • 2.86
TPS vs Lukko
  • 2.24
  • 3.65
  • 2.92
Apua pelaamisen hallintaan pelaamaltilla.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös