Avaan oman ketjun tästä aiheesta, vaikka siihen sysäyksen antoikin keskustelu toisessa viestiketjussa. Ehkä kuitenkin paras hahmotella ensin ajatusteni taustaa:
Osallistuin toisessa viestiketjussa keskusteluun aiheesta (sekin jo aiheen vierestä), miksi naiset perustelevat miesten asevelvollisuutta jonkinlaisena kostona miehille lasten synnyttämisestä. Itse väitin, ettei synnyttämistä ole tarpeen kostaa, koska kenenkään ei tarvitse synnyttää, jos ei halua. Viestiini kommentoitiin, että on väärin ajatella, että synnyttämistä pitäisi kostaa miehille ja että en ajattele asiaa lainkaan lapsen kannalta. (Tosin tässä oli ymmärretty väärin alkuperäisen viestini ajatus, en ole lainkaan sitä mieltä, että synnyttämistä on tarpeen kostaa kenellekään, mutta muotoilin ehkä viestini huonosti.) Ensimmäinen ajatus, mikä mieleeni nousi, oli että minkä lapsen kannalta sitä pitäisi ajatella, jos kerran on valinnut olla hankkimatta lapsia. Mieleeni tuli (ehkä virheellisesti), että kirjoittaja ajattelee, että on naisten velvollisuus hankkia lapsia.
Tästä lähdin sitten tapani mukaan kehittelemään ajatusta, kunnes siitä ei ole enää mitään jäljellä. Ensimmäinen reaktioni oli, että on vanhanaikaista ja sovinistista ajatella, että lasten hankkiminen on naisille moraalinen velvollisuus ja että jokaisella on oltava mahdollisuus valita ilman ympäristön paheksuntaa, hankkiiko lapsia. Kun sitten yritin ajatella perusteluja vastakkaiselle mielipiteelle, keksinkin yllättävän monia.
Eli siis oletetaan, että kyseessä oleva nainen on ”sopivassa” tilanteessa lastenhankintaan (esim. ihmissuhteet ja talous kunnossa, koulut käyty, asunto hankittu… mitä kriteerejä kukin sitten käyttääkin). Onko naisella moraalinen oikeus päättää, että ei vain halua lapsia?
Perusteluja puolesta? Tietenkin jokaisella on oikeus itse päättää haluaako lapsia.
Perusteluja vastaan? Tulevien sukupolvet ovat syy rakentaa parempaa yhteiskuntaa, joten lasten hankkiminen on välttämätöntä. Synnytysikäiset naiset vievät työpaikkoja, joista muutenkin on pulaa. Lasten synnyttäminen on naisten perimmäinen tehtävä. Ja niin edespäin…
Sitten aloin miettimään omaa asennettani. Tajusin, että vaikka järjen tasolla ajattelenkin, että jokaisella on oikeus valita muitten mielipiteistä välittämättä, niin kuitenkin jollain tasolla ajattelen että nainen, joka ilman näkyvää syytä ei hanki lapsia, on itsekäs. Tavallaan odotan, että kaikki kyllä hankkivat lapsia, kunhan vaan tilanne on sopiva (mikä on omakin aikomukseni). Mitä siis tapahtui ”vapaalle” ajatustavalleni, jonka mukaan jokaisen on valittava oma tiensä? Olen aina mielessäni kritisoinut katolisen kirkon tapaa kieltää syntyvyyden säännöstely ja abortit. Onko nyt kuitenkin niin, että katolinen kirkko vain sanoo ääneen sen, mitä itsekin salaa ajattelen?
Tämän mieltäkuohuttavan ja tehokasta työaikaa vievän itsetutkiskelun jälkeen siis totesin olevani piilosovinisti, jonka mielestä naisen korkein tehtävä on jälkeläisten tuottaminen. Vaikka kuinka saarnaan päinvastaista. Kiinnostaisi tietää, mitä muut ajattelevat tästä ensisilmäyksellä ”itsestään selvästä” aiheesta? Onko omasta valinnastaan lapseton nainen itsekäs?
Osallistuin toisessa viestiketjussa keskusteluun aiheesta (sekin jo aiheen vierestä), miksi naiset perustelevat miesten asevelvollisuutta jonkinlaisena kostona miehille lasten synnyttämisestä. Itse väitin, ettei synnyttämistä ole tarpeen kostaa, koska kenenkään ei tarvitse synnyttää, jos ei halua. Viestiini kommentoitiin, että on väärin ajatella, että synnyttämistä pitäisi kostaa miehille ja että en ajattele asiaa lainkaan lapsen kannalta. (Tosin tässä oli ymmärretty väärin alkuperäisen viestini ajatus, en ole lainkaan sitä mieltä, että synnyttämistä on tarpeen kostaa kenellekään, mutta muotoilin ehkä viestini huonosti.) Ensimmäinen ajatus, mikä mieleeni nousi, oli että minkä lapsen kannalta sitä pitäisi ajatella, jos kerran on valinnut olla hankkimatta lapsia. Mieleeni tuli (ehkä virheellisesti), että kirjoittaja ajattelee, että on naisten velvollisuus hankkia lapsia.
Tästä lähdin sitten tapani mukaan kehittelemään ajatusta, kunnes siitä ei ole enää mitään jäljellä. Ensimmäinen reaktioni oli, että on vanhanaikaista ja sovinistista ajatella, että lasten hankkiminen on naisille moraalinen velvollisuus ja että jokaisella on oltava mahdollisuus valita ilman ympäristön paheksuntaa, hankkiiko lapsia. Kun sitten yritin ajatella perusteluja vastakkaiselle mielipiteelle, keksinkin yllättävän monia.
Eli siis oletetaan, että kyseessä oleva nainen on ”sopivassa” tilanteessa lastenhankintaan (esim. ihmissuhteet ja talous kunnossa, koulut käyty, asunto hankittu… mitä kriteerejä kukin sitten käyttääkin). Onko naisella moraalinen oikeus päättää, että ei vain halua lapsia?
Perusteluja puolesta? Tietenkin jokaisella on oikeus itse päättää haluaako lapsia.
Perusteluja vastaan? Tulevien sukupolvet ovat syy rakentaa parempaa yhteiskuntaa, joten lasten hankkiminen on välttämätöntä. Synnytysikäiset naiset vievät työpaikkoja, joista muutenkin on pulaa. Lasten synnyttäminen on naisten perimmäinen tehtävä. Ja niin edespäin…
Sitten aloin miettimään omaa asennettani. Tajusin, että vaikka järjen tasolla ajattelenkin, että jokaisella on oikeus valita muitten mielipiteistä välittämättä, niin kuitenkin jollain tasolla ajattelen että nainen, joka ilman näkyvää syytä ei hanki lapsia, on itsekäs. Tavallaan odotan, että kaikki kyllä hankkivat lapsia, kunhan vaan tilanne on sopiva (mikä on omakin aikomukseni). Mitä siis tapahtui ”vapaalle” ajatustavalleni, jonka mukaan jokaisen on valittava oma tiensä? Olen aina mielessäni kritisoinut katolisen kirkon tapaa kieltää syntyvyyden säännöstely ja abortit. Onko nyt kuitenkin niin, että katolinen kirkko vain sanoo ääneen sen, mitä itsekin salaa ajattelen?
Tämän mieltäkuohuttavan ja tehokasta työaikaa vievän itsetutkiskelun jälkeen siis totesin olevani piilosovinisti, jonka mielestä naisen korkein tehtävä on jälkeläisten tuottaminen. Vaikka kuinka saarnaan päinvastaista. Kiinnostaisi tietää, mitä muut ajattelevat tästä ensisilmäyksellä ”itsestään selvästä” aiheesta? Onko omasta valinnastaan lapseton nainen itsekäs?