Tässä vaiheessa on pakko kysyä
@Pisin Kääpiö 186cm että mitäpä palstan tunnetuin porvari teki Neuvosto-Karjalalla? Tunne vihollisesi -taktiikka vai kenties aivan puhdasta viihdettä?
Olen minä tilannut Tiedonantajankin näytenumeron, kun sellaiseen tarjottiin kyseisen julkaisun nettisivuilla mahdollisuutta. Vieläpä kahdesti, mutta lehteä en koskaan saanut. Ilmeisesti Tiedonantajan toimituksessa oli todellakin tietoa, siis ainakin siitä, ettei kommunistillinen ilosanoma ehkä kanna hedelmää kohdallani.
Tuo Neuvosto-Karjalan tilaaminen oli jännä tapaus. Elettiin 1990-luvun alkua. Olin nuori opiskelija, ja minulla oli opiskelijaboksissani modeemilla varustettu tietokone. HY:n ja TKK:n UNIX-palvelinten kautta pääsi hämmästyttävän moneen paikkaan senaikaisessa internetissä. Tuo oli jännää aikaa, koska graafisia nettiselaimia ei ollut vielä olemassa, mutta kaikenlaista kiinnostavaa saattoi kaivella tietoverkkojen uumenista.
Yhtenä päivänä tajusin, että suljettuja ns. purkkityyppisiä tietopalveluja oli edelleen olemassa. Yksi tällainen oli Telesampo, jonka soittosarjaan piti muodostaa erikseen yhteys modeemilla. Tuo tuntui jo silloin hölmöltä, koska Telesammon käyttö oli maksullista, jokaisesta yhteys minuutista veloitettiin puhelinlaskulla. Lisäksi siellä olevat palvelut (suurin osa pelkkää paskaa) olivat enemmän tai vähemmän maksullisia, mikä teki Telesammosta entistäkin epäkiinnostavamman. Tosin niillä oli pari kertaa vuodessa avointen ovien viikonloppuja, jolloin suurin osa palveluista oli veloituksettomia, paitsi ne, joissa oli tarkoitus ostaa jotain erikseen. Yksi tällainen oli Telesammon eräs relevanteimmista palveluista, Suomalaisen Kirjakaupan lehtitilauspiste.
Suomalainen Kirjakauppa oli listannut Telesampoon hirmuisen määrän koti- ja ulkomaisia lehtiä, joiden tilauksen saattoi tehdä suoraan Telesammon kautta. Kerran yhden ilmaisviikonlopun aikana kävin Telesammossa, ja huomasin että Suomalaisen Kirjakaupan kautta voi tilata Neuvosto-Karjala -lehden vuodeksi hintaan 24 markkaa, muistaakseni, ja kahdeksi vuodeksi vielä pienellä alennuksella, 44 markkaa! Se oli jopa opiskelijan rahakukkarossa pieni raha. Järkeilin, että jos jätän ostamatta kolme ravintolaolutta halvassa juottolassa, niin säästyvällä rahalla saan Neuvosto-Karjalan kotiin kannettuna kahdeksi vuodeksi. Ei kun tilaus sisään ja odottamaan. Olin erästä kautta päässyt jo aiemmin tutustumaan tähän lehteen, ja tiesin sen "huumoripitoiseksi".
Viikot ja kuukaudet kuluivat. Lehteä ei näkynyt, ja ehdin jo unohtaa koko tilauksen. Yhtenä päivänä postiluukusta työntyi kerralla saakelinmoinen kasa Neuvosto-Karjala -lehtiä (kts. edellinen viestini). Asuin tuolloin opiskelijasolussa, joten hilpeää luettavaa riitti jaettavaksi kämppäkavereillekin. Lehti tosiaan ilmestyi Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Neuvosto-Karjala -nimellä hetken, kunnes sen nimeksi vaihdettiin Karjalan Sanomat. Minulle saattoi tulla lehtiä molemmilla nimillä.
Vierähti muutama päivä, ja postin mukana saapui Suomalaisen Kirjakaupan lehtitilauslasku. Summa olikin vähän toinen kuin mitä Telesammossa oli kerrottu, olisiko ollut jotakin 400 tai 500 markkaa peräti. Soitin laskusta asiakaspalveluun, ja siellä kukaan ei tiennyt koko Telesammosta yhtään mitään. Päällikkökin luuli ekaksi, että olin keksinyt itse koko Telesammon. Lopulta asia selvisi, ja Suomalaisessa oivallettiin, ettei kukaan ole päivittänyt koko Telesampoon vietyä lehtitilaushinnastoa, koska "ei sieltä kukaan ole koskaan mitään lehtiä tilannut". Sovittiin sitten, että asia on tällä taputeltu, ja että voin repiä koko laskun, ja he peruvat tilauksen. Neuvosto-Karjalaa tuli kyllä kotiin vielä monet kerrat, mutta ei koskaan lehti kerrallaan. Aina meni vähintään viikkoja, kunnes lopulta tuli taas vähintään repullinen luettavaa. Meni siinä varmaan lähemmäs vuosi, ennen kuin Neuvosto-Karjalan tulo lakkasi tyystin.
Tuo oli samalla ensimmäinen verkkokauppakokemukseni, kai tämän sellaiseksi voi laskea.