Kun en yllätyksekseni löytänyt tälle omaa ketjua, niin avataan nyt sitten.
Kolme vuotta sitten se alkoi, vai voisiko lähtölaukaukseksi laittaa kauden 2000-2001? Tuolla kaudella muutamiin liigapeleihin vauhtia tulivat kokeilemaan mm. Antti-Pekka Lamberg (-82), Toni Häppölä (-81), Kim Hirschovits (-82), Joonas Vihko (-81), Carlo Crünn (-81), Ilkka Pikkarainen (-81), ja Ville Viitaluoma (-81). Pojat nähtiin kehityskelpoisiksi ja seuraavan kesän aikana sopimuksia väännettii urakalla.
Kaudella 2001-02 em. porukasta yli 45 ottelua runkosarjassa (laitoin sen täyden kauden rajaksi) tuli Häppölälle, Hirsolle, Vihkolle, Crünnille, ja I. Pikkaraiselle. Viitaluomalle tuli pelejä 31. Turo Järvinen (-82) sekä Lamberg kokeilivat liigan vauhtia 7 ottelun verran.
Kaudella 2002-03 täyden kauden pelasivat Vihko, Viitaluoma, I. Pikkarainen, Häppölä, Järvinen, H. Pikkarainen (-83). Vähemmän otteluja oli Grünnillä (28), Arttu Luttisella (-83) (41), Holmalla (-83) (22) ja Lambergilla (37). Myös Joni Purola (-83) (5) ja Juha Fagerstedt (-83) (6) kävivät kokeilemassa liigavauhtia.
Kuudella parikymppisellä oli siis täysi kausi, neljällä puolikas ja vielä pari kokeilijaakin mahtui menoon! Mainittakoon, että punapaitoihin palannut T. Ruutu (-83) pelasi 30 ottelua ennen loukkaantumistaan.
Sitten kesä vei I. Pikkaraisen (ja Ruudun). Grünn vaihtoi maisemaa kesken kauden Jyväskylään. Tällä kaudella (2003-04) runkosarjassa Häppölä, Vihko, Järvinen, Luttinen, Turunen (-82) ja Viitaluoma ovat pelanneet täyden sarjan. Holmalle pelejä tuli 25 ennenkuin kiekko osui silmään. Lamberg (31), Fagerstedt (34), H. Pikkarainen (16) pelasivat vähemmän Jermu Porthenin (-83) (9), Ville Varakkaan (-84) (12), ja Lennart Petrellin (-84) (8) vielä kokeillessa liigavauhtia.
Mitä toivoin ”projektilta”? Ainakin Hifk:n näköisiä pelaajia. Omaa Hifk-identiteettiä. Tulevien joukkueiden runkoa. Ostopelaajia on joka joukkueessa, niin meilläkin, mutta joukkueen runko saisi olla identiteetiltään vahvasti ”oma”. Lisäksi toivoin, että kundeista kehittyisi hyviä pelaajia, muttei niin hyviä, että NHL veisi heti mennessään. Uusia mattimurtoja ja köllikortelaisia. Toivomuslistalla oli myös joukkueen menestyminen näinä kehityksen vuosina. Valitettavasti menestyksestä on vain unelmoitu parina viime kautena. Menestymättömyyteen on tosin ollut projektin lisäksi monia muitakin syitä Alpoiluineen kaikkineen. Vastaavasti jannujen peliesityksillä ei NHL:stäkään ole ollut pelkoa. Kolmivuotisen projektin tavoitteena on ollut päättää projekti mestaruuteen. Saas nähdä kuinka käy. Tämän kauden pleijareissa kundit näyttävät löytäneen uuden vaihteen. Ei huono.
Summa summarum: Omat pojat –projekti näyttäisi toimineen siinämäärin, että tulevien joukkueiden rungosta suuri osa tullee näistä jannuista. Hyvä niin. Näistä pitäisi vielä pitää kiinni. Hifk ei saa olla mikään jannujen kasvualusta ostojoukkueisiin. Sellaisia on jo maakunnat täynnä.
Tulipahan taas kirjoitettua.
Ottelumäärät otettu runkosarjoista, en viitsinyt hakea pelimääriä playoff-peleistä.
Kolme vuotta sitten se alkoi, vai voisiko lähtölaukaukseksi laittaa kauden 2000-2001? Tuolla kaudella muutamiin liigapeleihin vauhtia tulivat kokeilemaan mm. Antti-Pekka Lamberg (-82), Toni Häppölä (-81), Kim Hirschovits (-82), Joonas Vihko (-81), Carlo Crünn (-81), Ilkka Pikkarainen (-81), ja Ville Viitaluoma (-81). Pojat nähtiin kehityskelpoisiksi ja seuraavan kesän aikana sopimuksia väännettii urakalla.
Kaudella 2001-02 em. porukasta yli 45 ottelua runkosarjassa (laitoin sen täyden kauden rajaksi) tuli Häppölälle, Hirsolle, Vihkolle, Crünnille, ja I. Pikkaraiselle. Viitaluomalle tuli pelejä 31. Turo Järvinen (-82) sekä Lamberg kokeilivat liigan vauhtia 7 ottelun verran.
Kaudella 2002-03 täyden kauden pelasivat Vihko, Viitaluoma, I. Pikkarainen, Häppölä, Järvinen, H. Pikkarainen (-83). Vähemmän otteluja oli Grünnillä (28), Arttu Luttisella (-83) (41), Holmalla (-83) (22) ja Lambergilla (37). Myös Joni Purola (-83) (5) ja Juha Fagerstedt (-83) (6) kävivät kokeilemassa liigavauhtia.
Kuudella parikymppisellä oli siis täysi kausi, neljällä puolikas ja vielä pari kokeilijaakin mahtui menoon! Mainittakoon, että punapaitoihin palannut T. Ruutu (-83) pelasi 30 ottelua ennen loukkaantumistaan.
Sitten kesä vei I. Pikkaraisen (ja Ruudun). Grünn vaihtoi maisemaa kesken kauden Jyväskylään. Tällä kaudella (2003-04) runkosarjassa Häppölä, Vihko, Järvinen, Luttinen, Turunen (-82) ja Viitaluoma ovat pelanneet täyden sarjan. Holmalle pelejä tuli 25 ennenkuin kiekko osui silmään. Lamberg (31), Fagerstedt (34), H. Pikkarainen (16) pelasivat vähemmän Jermu Porthenin (-83) (9), Ville Varakkaan (-84) (12), ja Lennart Petrellin (-84) (8) vielä kokeillessa liigavauhtia.
Mitä toivoin ”projektilta”? Ainakin Hifk:n näköisiä pelaajia. Omaa Hifk-identiteettiä. Tulevien joukkueiden runkoa. Ostopelaajia on joka joukkueessa, niin meilläkin, mutta joukkueen runko saisi olla identiteetiltään vahvasti ”oma”. Lisäksi toivoin, että kundeista kehittyisi hyviä pelaajia, muttei niin hyviä, että NHL veisi heti mennessään. Uusia mattimurtoja ja köllikortelaisia. Toivomuslistalla oli myös joukkueen menestyminen näinä kehityksen vuosina. Valitettavasti menestyksestä on vain unelmoitu parina viime kautena. Menestymättömyyteen on tosin ollut projektin lisäksi monia muitakin syitä Alpoiluineen kaikkineen. Vastaavasti jannujen peliesityksillä ei NHL:stäkään ole ollut pelkoa. Kolmivuotisen projektin tavoitteena on ollut päättää projekti mestaruuteen. Saas nähdä kuinka käy. Tämän kauden pleijareissa kundit näyttävät löytäneen uuden vaihteen. Ei huono.
Summa summarum: Omat pojat –projekti näyttäisi toimineen siinämäärin, että tulevien joukkueiden rungosta suuri osa tullee näistä jannuista. Hyvä niin. Näistä pitäisi vielä pitää kiinni. Hifk ei saa olla mikään jannujen kasvualusta ostojoukkueisiin. Sellaisia on jo maakunnat täynnä.
Tulipahan taas kirjoitettua.
Ottelumäärät otettu runkosarjoista, en viitsinyt hakea pelimääriä playoff-peleistä.