Hyviä kommentteja tämä ketju täynnä. Toki parhaan talousvinkin antoi tarinan mukaan aikoinaan Silvio Berlusconi puhuessaan Italian köyhille: ”Tehkää niin kuin minä! Tienatkaa enemmän!”
Itse olen jotenkin opetellut tulemaan arjessa melko vähällä toimeen. Tälle ei sinänsä olisi pakollista tarvetta, sillä olen ollut onnekas, ja olen saanut olla työelämässä yhtäjaksoisesti valmistumisestani lähtien. Myös avovaimo on onneksi päässyt nykyään vakivirkaan määräaikaisten jälkeen.
Meillä on toki sekin taloudellisesti ”helpottava” seikka, että meillä ei ikinä iskenyt vauvakuume. Ja kun olemme vain karvan alle 40-vuotiaita, ei tuon iskeminen vaikuta realistiselta tulevaisuudessakaan.
Pitkälti tuosta syystä olemme selvinneet mm. ilman omaa autoa. Itse kuljen bussilla töihin sujuvasti. Avovaimo taas kulkee pyörällä tai kävellen oman lyhyen matkansa. Yksityisauton omistamisen tarpeellisuuden monissa tilanteissa ymmärrän hyvin. Mutta sitä en oikein ymmärrä, jos auto hankitaan vain statuskysymysten vuoksi. Kyllä itsekin olen silti aina välillä miettinyt auton hankintaa, mutta sitten kun joku työkaveri kiroaa kovaan ääneen kallista autohuoltoa, autokuume katoaa äkkiä. Toivoisin, että toisinaan mediassa väläytelty autojen yhteiskäyttö löisi tulevaisuudessa itsensä läpi. Sellaiseen voisin jopa harkita ryhtyvänikin.
Itse en mitään talousvinkkejä osaa suoraan antaa, kun jokaisen elämäntilanne on aina erilainen. Ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, ja vielä vähemmän kolmannelle. Itse pyrin lyhyesti tienaamaan pidemmällä tähtäimellä enemmän kuin kulutan. Tämä on onnistunut juurikin noilla yksinkertaisilla arjen valinnoilla. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että syödään juhlaruokaa juhlina, mutta arkisin kohtuuhintaista perusruokaa. Heräteostoksia puolestaan vältetään, ja oikeastaan kaikkea ostetaan vain tarpeeseen. Lisäksi harrastuksemme ovat varsin edullisia, matkustusta lukuunottamatta, vaikka siinäkin menemme kustannustehokkaalla linjalla mahdollisuuksien mukaan. Ja matkustusta olemme viime vuosina muutenkin vähentäneet.
Olen jotenkin huomannut, että itseäni hirvittää rahan meno silloinkin, kun siihen ei olisi tarvetta. Nyt kun ostimme uuden asunnon pari kuukautta sitten, kaikki remonttiin, muuttoon ja uusien huonekalujen hankintaan menneet rahat saivat melkein kylmiä väreitä aikaan, vaikka meillä olikin tällaisia menoja varten säästöjä, ja on edelleenkin. Sinänsä tällainen saituus voi olla turhaa, mutta toisaalta se voi olla myös merkki varovaisuudesta ja terveestä järjestä, joka ohjaa valintoja laajemminkin arjessa. Sillä olen mielestäni pärjännyt hyvän tuurin ohella.
Itse olen jotenkin opetellut tulemaan arjessa melko vähällä toimeen. Tälle ei sinänsä olisi pakollista tarvetta, sillä olen ollut onnekas, ja olen saanut olla työelämässä yhtäjaksoisesti valmistumisestani lähtien. Myös avovaimo on onneksi päässyt nykyään vakivirkaan määräaikaisten jälkeen.
Meillä on toki sekin taloudellisesti ”helpottava” seikka, että meillä ei ikinä iskenyt vauvakuume. Ja kun olemme vain karvan alle 40-vuotiaita, ei tuon iskeminen vaikuta realistiselta tulevaisuudessakaan.
Pitkälti tuosta syystä olemme selvinneet mm. ilman omaa autoa. Itse kuljen bussilla töihin sujuvasti. Avovaimo taas kulkee pyörällä tai kävellen oman lyhyen matkansa. Yksityisauton omistamisen tarpeellisuuden monissa tilanteissa ymmärrän hyvin. Mutta sitä en oikein ymmärrä, jos auto hankitaan vain statuskysymysten vuoksi. Kyllä itsekin olen silti aina välillä miettinyt auton hankintaa, mutta sitten kun joku työkaveri kiroaa kovaan ääneen kallista autohuoltoa, autokuume katoaa äkkiä. Toivoisin, että toisinaan mediassa väläytelty autojen yhteiskäyttö löisi tulevaisuudessa itsensä läpi. Sellaiseen voisin jopa harkita ryhtyvänikin.
Itse en mitään talousvinkkejä osaa suoraan antaa, kun jokaisen elämäntilanne on aina erilainen. Ja mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, ja vielä vähemmän kolmannelle. Itse pyrin lyhyesti tienaamaan pidemmällä tähtäimellä enemmän kuin kulutan. Tämä on onnistunut juurikin noilla yksinkertaisilla arjen valinnoilla. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että syödään juhlaruokaa juhlina, mutta arkisin kohtuuhintaista perusruokaa. Heräteostoksia puolestaan vältetään, ja oikeastaan kaikkea ostetaan vain tarpeeseen. Lisäksi harrastuksemme ovat varsin edullisia, matkustusta lukuunottamatta, vaikka siinäkin menemme kustannustehokkaalla linjalla mahdollisuuksien mukaan. Ja matkustusta olemme viime vuosina muutenkin vähentäneet.
Olen jotenkin huomannut, että itseäni hirvittää rahan meno silloinkin, kun siihen ei olisi tarvetta. Nyt kun ostimme uuden asunnon pari kuukautta sitten, kaikki remonttiin, muuttoon ja uusien huonekalujen hankintaan menneet rahat saivat melkein kylmiä väreitä aikaan, vaikka meillä olikin tällaisia menoja varten säästöjä, ja on edelleenkin. Sinänsä tällainen saituus voi olla turhaa, mutta toisaalta se voi olla myös merkki varovaisuudesta ja terveestä järjestä, joka ohjaa valintoja laajemminkin arjessa. Sillä olen mielestäni pärjännyt hyvän tuurin ohella.