Mainos

Olympiamuistot vuosien varrelta

  • 3 024
  • 35

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Avataanpas tällainen vähän tuonne historiaan menevä ketju. Mitkä muistot on jääneet jatkoaikalaisilla hyvin mieleen menneiltä vuosilta?

Itsellä ekat olympialaiset joista muistan jotain on Atlanta 1996, sieltä hyvin hämärästi Jani Sievisen hopean, Heli Rantasen kullan ja Seppo Rädyn pronssin. Lisäksi Michael Johnsonin juoksut muistan myös, toki pitää muistaa sekin mahdollisuus että osa näistä muistoista voi tulla myös myöhemmin nähdyn arkistomateriaalin kautta.

Lapsesta asti näitä on tullut katsottua, mutta ehkä tälleen vanhemmiten kesäolympialaisista on tullut sellaiset The Arvokisat jotka pitää katsoa mahdollisimman laajasti läpi.

Jos nyt vielä jotain yksittäisiä tapahtumia miettii, niin 2008 olympialaisista muistan hyvin kun heräsin aamuyöllä katsomaan Michael Phelpsin uinteja, lisäksi Usain Boltin juoksuista etenkin se 200 metriä on sellainen että toivottavasti en unohda sitä ikinä. Kenties kaikkien aikojen olympiahetki minulle.

2008 kisoista jäi mieleen myös Liu Xiangin poistuminen Linnunpesästä kun jalka ei kestänyt juoksemista. Mies loikki yhdellä jalalla aidalle ja suuteli sitä.

Pitää kirjoitella myöhemmin lisää kunhan kisatapahtumissa on taukoa.
 

hooceebruins

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston Bruins, Janette Lepistö
Soulin olympialaiset 1988. Parin kaverin kanssa katsottiin keihäänheitot ja samalla piirrettiin ne kisat paperille. Ne teokset on vieläkin naapurissa tallessa. Kisoista jäi tietysti mieleen myös juoksijat Ben Johnson, Carl Lewis ja Florence Griffith-Joyner, Lewis myös pituushypystä. Sergei Bubkan ja Radion Gataulinin seiväshyppy ja uinnissa Matt Biondi oli ihmemies.
 

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Mielenkiintoinen ketju!

Omat hämärät muistikuvat alkavat vuodesta 1988, siis Calgary ja Soul. Matti Nykänen, Tapio Korjus ja maitopoika Ben Johnson jäivät parhaiten mieleen tuosta vuodesta. Toki myös Leijonien sensaatiomainen hopea muistoissa.

Vuodesta 1992 (Albertville ja Barcelona) onkin jo huomattavasti tarkemmat muistikuvat. Varsinkin Albervillen jääkiekko on jäänyt mieleen. Eräs kaikkien aikojen suomalainen NHL-maalitykki oli ensimmäistä kertaa olympialaisissa mukana.

1994 olikin sitten rytminvaihdon aika: talvikisat vain kaksi vuotta Albertvillen jälkeen. Vuorossa Norjan Lillehammer. Jääkiekko jäi taas mieleen: Suomelle upeasti pronssia. Venäjä kaatui kisoissa kahteen otteeseen, vieläpä puhtaasti (5-0 ja 4-0).

Kesäkisat siis seuraavan kerran normaalisti vuonna 1996 (Atlantassa). Parhaiten jäi mieleen Michael Johnsonin tutussa takakenossa ja kultaisissa piikkareissa juoksema 200 metrin maailmanennätys (19,32 s.). Entisestä ME:stä lähti useampi kymmenys kertalaakista pois. Tämän ennätyksenhän rikkoi Usain Bolt vasta reilua vuosikymmentä myöhemmin.


Totta kai myös keihäänheitto jäi muistiin. Heli Rantasen kulta ja Seppo Rädyn joutsenlaulu pelkällä kädellä heitetyn pronssin muodossa. Ja Seppohan ei tunnetusti lähtenyt kunniakierrokselle, jos ei ollut pakko.


Pitänee jatkaa muisteloita vielä myöhemmin!
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Tämä on ihan ensimmäinen muisto. Ikää oli alle kouluiän, mutta mieleen on jäänyt ja vain tämä yksi klippi. Kyseessä Moskovan boikottikisojen #1 (LA 1984 siis boikottikisat #2) päättäjäiset ja maskotti Mishka-karhu.




(Ensimmäiset boikottikisat olivat toki Montreal 1976, josta kolmisenkymmentä lähinnä Afrikan maata oli poissa.)

Sattumalta myös omissa olympiamuistoissa on aikaisimpana Moskovan kisojen päättäjäiset. Muistan elävästi missä ja keiden kanssa niitä katsottiin. Yksi erittäin elävä myös on herääminen 1984 Martin juoksulle - ja kun hän ei ilmestykään juoksemaan...
 

friikki otus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jos rajataan vaan kesäolympialaisiin. Niin ensimmäinen muistikuva löytyy Atlantasta 1996 ja suurin tuomarifarssi koskien Marko Aselin hopeaa. Muistaakseni Asell heitti jonkun volttijuntan josta olisi pitänyt antaa herra ties kuinka monta pistettä, mutta tuli vaan yksi piste. Olin silloin kuitenkin niin keskenkasvuinen ja ei ollut somea mistä tarkistaa, niin en ole varma menikö oikein. Selostajan mukaan kuitenkin maailman suurin vääryys.

Muuten ei ole kesäolympialaisista jäänyt mitään noin vahvaa tunnetilaa. Ehkä Potkosen ensimmäinen pronssi silloin aikoinaan. Nämä kultamitalit tuli aina niin yllätyksenä sen jälkeen, että en koskaan ollut television äärellä kun niitä ratkaistiin.

Ja edit. Kaikki vanha näköjään löytyy netin syövereistä.


 

Hilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kohtuulliset
Talvikisoista varmasti itselle mieleenpainuneimmat suomalaishetket ovat Marja-Liisa Sarajevossa, Matti Calgaryssä ja Leijonat Lillehammerissa. Kesäkisoissa eniten ehkä ovat säväyttäneet Pertti Karppisen kolmen kullan suora, joista vikasta jo iän puolesta jotain ymmärsin, ja Sepon persoona ja keihäsmitskut, vaikka se ihan kirkkain tulikin MM-kisoista. Muunmaalaisten tajuntaalaajentaneita hetkiä oli Ben Johnsonin käry ja Katarina Wittin esitykset jäällä ollessani silleen sopivan vastaanottavaisessa iässä ;)
 

Parson

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat. NHL - Suomipelaajat
Kesäkisamuistoja olisi valtavasti, mutta nostan kokonaisuutena Atlantan kisat 1996. Oma elämäni haki tuolloin suuntaa ja toljottelin toimettomana yötä myöden kaikki Sievisen tappiot, Rantasen voitot ja Asellin yllätykset.
 

Brett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Peliitat ja muut jotka eivät voita
Tapio Korjus 1988 Soul ja kultaa. Kuulin Juha Jokisen selostuksen: "Ja nyt, suomalainen, vaalea pingviini Tapio Korjus."

1988 Soul ja Ben Johnsonin dopingkäry. Oltiin koulussa aivan varmoja, että Carl Lewis on katkeruuksissaan piikittänyt Beniä. Se järkytti mieltä.

1992 Barcelona Juha Hirvi ampuu 5:n. Mertaranta ensimmäisiä kertoja TV-selostajana ja toteaa jossain vaiheessa jossiteltuaan: No, jos lehmällä olisi pyörät, se olisi maitoauto." Ensimmäistä kertaa kuultuna tuo oli silloin huikean hauskaa ja Antsa on kaikkien aikojen paras selostaja tuota ennen, ja tuosta eteenpäin kaikissa selostamissaan lajeissa.

1992 Barcelona Mikko Kolehmainen. Voitto Liukkosen vaimea ja lakoninen, mutta legendaarinen ja mahtava ääni: "Ja, Mikko. Vetää kultaa!"

Eipä tuon jälkeen edes oikein mitään tuloksia muista kisoista, kun niitä tulee ja menee liukuhihnalta, olympialaisiakin. Vain nuo lapsuuden ensimmäiset kilpailut ovat jääneet mieleen. Sitten pettymys oli valtaisa, kun tajusi ettei Seppo Räty heitäkään ikuisesti keihästä arvokisoissa
 

teemu73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Keskityn tässä nimenomaan kesäkisoihin.

Muistan, että oli Moskovan kisat 1980, mutta en sitä että olisin mitään sieltä livenä katsellut. Myöhemmin luin kyllä tarkasti mm kisoista tehdyn kirjan.

Losin kisat 1984 olivatkin sitten The Kisat. Vaikka en kaikkea mahdollista katsellutkaan, pitkälti hankalista kellonajoista johtuen, niin paljon tuli valvottua ja yleisurheilu kiinnosti silloin kaikkein eniten. Mieleen on jäänyt erityisesti se yksi super-yö, jossa Tiainen voitti moukarin, Bryggare aitoi pronssia, Lillak heitti hopealle loukaten samalla jalkansa ja lopuksi vielä Vainio juoksi kympillä hopeaa. Muutama päivä myöhemmin sitten Vainio ei koskaan saapunut 5000 metrin lähtöviivalle ja kympin hopea meni samalla. Tämä oli kova isku nuorelle urheilufanille.

Noista samoista kisoista on hyvin muistissa myös pari painimatsia. Jouko Salomäki voitti jonkun ruotsalaisen pistein 5-4. Kuuntelin tuon matsin radiosta, sillä sitä ei taidettu televisioida ollenkaan? Ainakaan suorana lähetyksenä. Selostaja (Viherkenttä?) oli sitä mieltä, että Joukolta jäi kaksi pistettä saamatta yhdestä vyörytyksestä ja loppu meni turhan tiukalle. Ja se toinen painimatsi oli Tapio Sipilän finaalikamppailu jotain jugoslavialaista vastaan. Tämä näytettiin telkusta ja leikki loppui aika lyhyeen kun Sipilä selätettiin noin minuutin jälkeen.

Soulin kisoja oli hankalampi seurata, koska ne olivat vasta syyskuun lopussa. Yksi mielenkiintoinen episodi siellä tapahtui nyrkkeilyssä. Siellä oli korealainen aiemmin hävinnyt ottelunsa ja yleisö oli tästä vähän kimmastunut ja ylimääräistä porukkaa eksyi kehään asti. Tämän seurauksena yksi nyrkkeilymatsi tuomittiin korealaiselle 3-2 vaikka hän oli ottavana osapuolena koko kamppailun ajan. Ottelijat olivat itsekin hämmästyneitä kun tuomio julistettiin.

Noista hankalista ajankohdista mainittakoon myös vuoden 2000 kisat. Siinä oli haastavaa koittaa tehdä töitä samalla ja SM-liigakin oli jo alkanut. Kyllä kesäolympialaisten oikea ajankohta on heinä-elokuun vaihde, niin siihen saa kesälomaa sijoitettua aina hyvin.
 

Hagi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko




Tämä on hyvin muistissa. Seppo alkoi olla jo aika raihnainen ja pystyi ennen Atlantaa heittämään vain Tampereen Kalevan Kisoissa. Viimeisellä heitolla Olympiapronssia hyvällä tuloksella, jopa parempaan oli mahdollisuuksia, jos keppi olisi lähtenyt parempaan asentoon.

Kolminkertainen Olympiamitalisti keihäänheitossa, siinä on nuoremmille tekemistä.
 

Gotterdam

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Ketterä, Leijonat, IPV, Roihuttaret, PuMu
Carl Lewis, lapsuuden suosikki. Flojo. Michael Johnson ja maito-Ben. Pertti Karppinen. Mikko Kolehmainen. Seppo. Heli Rantanen. Jani Sievinen joka aina hävisi Attila Czenelle. ym.
 

Loorz15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit | Huuhkajat | Teuvo Teräväinen
Itselleni toistaiseksi THE kisat ovat Pekingin 2008 kesäkisat. Ovat myös ensimmäiset kesäolympialaiset joista muistan jotain, olin tuolloin 11-vuotias. Eritoten Usain Boltin suoritukset sykähdyttivät, ja koulussa kaikki halusivat olla Bolteja. Ne tuuletukset ennen maalintuloa sadan metrin matkalla samalla maailmanennätyksen tehden, aivan uskomaton suoritus. Tuollaiset showmiehet ovat harvassa tänään.
2008 kisoista jäi mieleen myös Liu Xiangin poistuminen Linnunpesästä kun jalka ei kestänyt juoksemista. Mies loikki yhdellä jalalla aidalle ja suuteli sitä.
Tämä muistuu myös mieleen. En tiedä kuinka paljon legendaa tässä on, mutta kuulemma moni Kiinalainen päätyi päättämään päivänsä kun kansallissankari ja kultamitalitoivo ei päässytkään kisaamaan.

Noista kisoista muistan myös että avajaiset taisivat olla 8.8.2008 klo. 20:08 paikallista aikaa, koska kahdeksan on Kiinassa onnen numero. Itse avajaisseremonia oli myös hieno, kuten myös itse päänäyttämönä toiminut linnunpesä.

Näin aikuisena ymmärtää, että olihan nuo kisat aika ongelmalliset urheilun ulkopuolisista syistä, mutta eipä sitä juuri 11-vuotiaana murehtinut (kuten ei kuulukaan), vaan nautti vain urheilusuorituksista.
 

Kale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Tom Laaksonen
Matti Nykänen kolme kultaa ja Suomi voitti Neuvostoliiton jääkiekossa.

Calgaryn kisoista viimeistään alkoi elämänpituinen matkani raskaansarjan penkkiurheilijana.
 

McBean

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Bruins, Noutajat, Scarborough FC
Hieno ketju - kiitos @Roger Moore ja muut veljet!

Itselle on jäänyt mieleen parinkymmenen vuoden takaa Ateenan kisoista vähemmän tutusta lajista eli ammunnasta Matthew Emmonsin suoritus.
Emmonsilla oli käytännössä kulta käsissään ennen vikaa laukausta, mihin olisi riittänyt perusosuma. Jenkki kuitenkin ampui viereisen radan tauluun ja kulta livahti Kiinaan.

EDIT: Ja tosiaan, seuraavissa Pekingin kisoissa samoin menetti kullan vikalla laukauksella. Tätä en muistanutkaan.




Ja laitetaan nyt samaan syssyyn Juha Hirven jäätyminen Barcelonan olympiafinaalissa Mertarannan(!) selostamana:



 
Viimeksi muokattu:

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Jos rajataan vaan kesäolympialaisiin. Niin ensimmäinen muistikuva löytyy Atlantasta 1996 ja suurin tuomarifarssi koskien Marko Aselin hopeaa. Muistaakseni Asell heitti jonkun volttijuntan josta olisi pitänyt antaa herra ties kuinka monta pistettä, mutta tuli vaan yksi piste. Olin silloin kuitenkin niin keskenkasvuinen ja ei ollut somea mistä tarkistaa, niin en ole varma menikö oikein. Selostajan mukaan kuitenkin maailman suurin vääryys.
Tästä piti muuten avausviestissäkin mainita, eli Marko Asellin hopea on jäänyt myös erittäin hyvin mieleen. Muistan itsekin sen keskustelun siitä että olisi pitänyt tulla kultaa, mutta hopealle jäätiin. Asell on toki jäänyt tunnistettavana urheilijana mieleen komean blondin takapiiskan ansiosta.

Itse asiassa nyt kun mietin, niin mulla on aikalaismuistoja varmaan jopa enemmän Atlantan 1996 kisoista kuin vuoden 2000 Sydneyn kisoista, vaikka toki 10-vuotiaana niistä kisoista olisi pitänyt jäädä mieleen enemmän. Toki kyllähän sieltäkin nyt muistan kisoja katsoneeni ihan helvetisti, mutta jotenkin niihin tarttumapinta on vähän erilainen.
 
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, ManU, BM, RM, PuhtiPois
Barcelona -92, melontafinaalin jälkeen -
Mikko: miten kävi?
Joku olympiakomitean äijä: poika perkele minkä teit!
Sitten se riemu ja halaus veljeltä!
 

Brett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Peliitat ja muut jotka eivät voita
Barcelona -92, melontafinaalin jälkeen -
Mikko: miten kävi?
Joku olympiakomitean äijä: poika perkele minkä teit!
Sitten se riemu ja halaus veljeltä!
Hän oli Suomen olympiakomitean valmennuspäällikkö Kalevi Tuominen. Täytyihän herrojen menestyksen hetkellä rynnätä kiireesti paikalle kunnia ottamaan ;)
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
1992 Barcelonan olympialaisista on jäänyt mieleen myös jousiammunnan joukkuekisa. Harmillisesti Ismo Falck ampui omalla vuorollaan kisan loppupuolella yhden vitosen, jonka myötä kulta meni isäntämaahan ja Suomelle jäi käteen hopea.

Kova suoritus silti, vaikka epäilemättä suomalaiset porasivat kisan jälkeen veromarkkojensa perään. Onneksi ei ollut sosiaalista mediaa: siellä olisi varmaan lukenut, ettei suomalaisilla vittu ikinä pää kestä saatana.
 

Raspatin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, HPK
Itselle ekat muistikuvat 2008 kesäolympialaisista, vaikken vielä silloin juuri seurannut. Oltiin lähdössä jonnekin, kun katsottiin Sanna Stenin ja Minna Niemisen hopeasoutua.
2012 aloin tosissani seuraamaan kisoja ja muistankin kaikki mitalisuoritukset hyvin. Pettymys oli valtava, kun Lehtisen venekunta taisi jäädä 3cm olympiafinaalista. Onneksi saatiin kolme mitalia, joka oli Suomen tavoite. Keihäsfinaali taisi olla yksi heikkotasoisimmista arvokisoissa.
2014 talvikisoista jäänyt parhaiten mieleen Mustin ja Iivon kulta, sitä loppukiriä en koskaan unohda. Leijonat sai upeasti pronssia mutta välieräpettymys oli sanoinkuvaamaton.
2016 mieleen jäi Petra Ollin kyyneleet ja Mira Potkosen pronssin varmistanut matsi.
2018 Iivon 50km oli veretseisauttava näytös.
2021 Heräsin aamuyöllä katsomaan Matti Mattsonin uintia ja kyllä kannatti!!!
2022 Iivon hiihto jälleen uskomaton mutta valtava pettymys, kun sisko Kepa jäi 0,4 sekkaa kullasta, onneksi sentään kaksi mitalia siitä ja Kepan nousu pronssille 30 km oli uskomaton. Kannatti heräti katsomaan sitä ja Leijonien historiallista kultamitalia olympialaisissa.

Tässä nyt, mitä ekana tulee mieleen. Oishan noita muitakin.
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+
Vähä vaikeaa sanoa mitkä on nähnyt suorana kun kasarillakin nauhoitettiin näitä veehoässälle.
- 1984 Sarajevo ja varma, avajaisissa stadikalla oli joku hyppyrin tyylinen rakennelma ja kysyin iskältä, että hyppääkö ne tuossa mäkihyppyä. (Se talvikisoista)
- 1984 Losista muistan, että avajaiset kai katoin suorana ja se rakettimies, loput muistot voi olla veehooässää.
- 1988 Soul, varmaan jotain nähnyt livenä, mutta hajuakaan mitä.
- 1992 Ihmeen vähän muistikuvia, mutta tuolloin alkoikikin teiniangsti vaikka olen satavarmana katellut.
- 1996 Suorana jo mainitut Johnsonin juoksut, Asellin ryöstö, Rädyn heitot ja varmaan vähän kaikki merkittävät.
- 2000 En muista edes missä katsonut vaikka varmuudella katsonut. Naisten lentopallon finaali kamun luona Raisiossa (oltiin aina silloin jonkun kaverin luona)
- 2004 Sama kuin ylempi
- 2008 Satu Mäkelä-Nummelan kullin katsoin kun vahdin siskonlapsia ja joku aamu heräsin yhden naisen luota niin katsoin kävelyä kun nainen vielä tutii.
- 2012 Somerolla kattelin keihäsfinaalia, ei suurempia muistikuvia tai erikoista.
- Loput onkin kotona katottu kotona ja ei mainittavampaa kun talvikisoista en enemmin aio puhua.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös