Olympialaiset 2022, Peking

  • 490 421
  • 2 311

Jani82

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, Detroit Red Wings, Arsenal FC
Tätä oon itsekkin nauranut. Lammikko sai kenkää Kohelosta, siirtyi Panthersiin, minne olisi siirtynyt jo aikaisemmin ilman koronaa, ja nyt häntä pidetään kisapelaajana, vain sen takia, koska on pelannut 23 peliä NHL:ssä tällä kaudella. Mm. Sakari Manninen olisi monta kertaa parempi pelaaja, kuin Lammikko sentterin tontille. Muutenkin Ufan ykköskenttää kannattaisi harkita neloskentäksi. Mun mielestä nää on vaan parempia pelaajia, kun Luostariset etc..
Sehän kertoo enemmän KHL:n perushankinnasta kun pelaajia hankitaan miten sattuu, eikä mietitä mihin rooliin pelaaja soveltuu. Ei ole ensimmäinen tapaus kun hankitaan puolustava pelaaja tulos rooliin ja tulee potkut kun ei tule tulosta.

Eihän Lammikko ole edes Floridassa neljän eniten pelaavan sentterinä vaan edellä on niin Luostarinen kun Barkov, mutta ei Mannisella pitäisi olla mitään asiaa olympialaisiin kun mm. tuo Luostarinen on paljon parempi puolustavaan rooliin.
 

sorza

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo,Jokerit,Tamminen,Harri Aholan lounaskaverit
Vatanen olisi etenkin ylivoimille pätevä, mutta meillä on jo Heiskanen ja Lehtonen omissa kirjoissa siihen, koska varmasti neljällä hyökkääjällä YV:t pelataan.

Itse lähtisin Laineen yvlle hakemaan rightin pakkia viivaan, koska se tullaan leftin pelaajalta pyörittämään niin olisi parempi, jos viiivassakin olisi onetimer uhka. Tosin en ihmettelisi, jos vastustajat merkkaa miesvartiointiin Laineen ja pelaavat ennemmin ns 4vs3.

Lisäksi rightin kaverin on helpompi valelaukauksesta syöttää tai toisin sanoen kääntää ns piilosta syöttö pointille Laineelle kuin leftin pakin.
 

FinDevil

Jäsen
Suosikkijoukkue
New Jersey Devils, Tottenham
Itse lähtisin Laineen yvlle hakemaan rightin pakkia viivaan, koska se tullaan leftin pelaajalta pyörittämään niin olisi parempi, jos viiivassakin olisi onetimer uhka. Tosin en ihmettelisi, jos vastustajat merkkaa miesvartiointiin Laineen ja pelaavat ennemmin ns 4vs3.

Lisäksi rightin kaverin on helpompi valelaukauksesta syöttää tai toisin sanoen kääntää ns piilosta syöttö pointille Laineelle kuin leftin pakin.

Tämä kuulostaisi hyvältä. Aho, Rantanen, Barkov, Teräväinen, Grandlund tai jopa Tolvanen. Ketä ikinä pelaakaan Laineen kanssa tossa ylivoimassa niin siihen saa semmosia pelimiehiä tekemään peliä että jos vastustaja myy yhden av pelaajan Lainetta pitämällä niin kyllä noi edellä mainitut pelaajat pääsee tekemään tuhoja ilman Lainettakin.
 
Tämä "NHL:n ihannointi" johtuu näiden kisojen osalta ehkä myös siitä, että kisat pelataan pienessä kaukalossa. Tämän vuoksi voi olla, että pelaajia otetaan Pohjois-Amerikasta Euroopan sijaan siksi, että Atlantin takana pelaavilla on parempi kokemus ja tuntuma kaukaloon, jossa turnaus pelataan.

Tämä menee vahvasti mutuilun puolelle, mutta saattaisi olla yksi syy, miksi vaikka nelossentteriksi otetaan mieluummin Lammikko kuin Manninen, vaikka pelitaidot ovat kummallakin kiistattomat.

On toki hyvä muistaa, että myös KHL:ssä moni joukkue pelaa pohjoisamerikkalaisen standardin kaukalossa. Ulkomuistista sanon, että ainakin kolmasosa joukkueista.
 

Hiltsu04

Jäsen
Suosikkijoukkue
Winnipeg Jets, Pelicans, Leijonat & BB-88
On toki hyvä muistaa, että myös KHL:ssä moni joukkue pelaa pohjoisamerikkalaisen standardin kaukalossa. Ulkomuistista sanon, että ainakin kolmasosa joukkueista.

Toki, esimerkiksi Sakari Mannisen Ufa on tällainen joukkue nyt kun tarkistin, Mannista nyt kun oli nelossentteriksi ehdoteltu. Pitäisi näköjään aina tarkistaa asiansa Googlesta ennen kuin alkaa kirjoittelemaan...
 

Atthe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon Blues
Jos pitäisi muodostaa neljä mahdollisimman tasaista hyökkäysketjua niin mitenhän sen kanssa toimittaisiin? Sen enempää spekuloimatta tuleeko niin käymään tai olisiko se järkevää.

Tolvanen - Barkov - Puljujärvi
Teräväinen - Aho - Donskoi
Rantanen - Granlund - Kakko
Laine - Hintz - Kapanen

Toki Kakko tässä vaiheessa vielä aika kaukana pelaavasta kokoonpanosta nykyotteilla. Tuossa olisi kuitenkin jokaisessa ketjussa kykeneviä kavereita maalintekoon ja ehkä sellaista toisiaan tasapainottavaa menoa. Toisaalta olisihan se ihan älyttömän hienoa katsoa maajoukkueessa jotain Barkov-Rantanen parin peliä, uskoisin sen tihkuvan seksiä.
 

Rocco

Jäsen
Itse lähtisin Laineen yvlle hakemaan rightin pakkia viivaan, koska se tullaan leftin pelaajalta pyörittämään niin olisi parempi, jos viiivassakin olisi onetimer uhka. Tosin en ihmettelisi, jos vastustajat merkkaa miesvartiointiin Laineen ja pelaavat ennemmin ns 4vs3.

Lisäksi rightin kaverin on helpompi valelaukauksesta syöttää tai toisin sanoen kääntää ns piilosta syöttö pointille Laineelle kuin leftin pakin.
Se on totta, mutta nykykiekossa ylivoimalla viivamies jätetään yleensä hyvin rauhaan, koska hyökkäysaluetta on isonnettu, jolloin viivassa ei välttämättä tarvitse enää olla niin puhtaasti one-timer -uhkaa. Hyvähän se on olla siellä olemassa, mutta ei niin tärkeä kuin ennen. Toki vastapainona jos siellä vasemmalla on Laine, hänet varmasti pelataan pois aika vahvasti, niin Laineen kautta kiekon käyttö takaisin viivaan tuo taas sen one-timerin sinne leftin pakille.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Suomella olisi ehkä kaikkien aikojen joukkue ja kisoja ei pelata. Sopii täydellisesti suomalaiseen urheilutarinaan.
 

Oles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Leijonat
Laine-Barkov-Kapanen
Teräväinen-Aho-Puljujärvi
Granlund-Hintz-Rantanen
Donskoi-Haula-Armia
Kotkaniemi

Lindell-Ristolainen
Heiskanen-Jokiharju
Välimäki-Hakanpää
Mikkola-Vatanen

Rask
Korpisalo
Kähkönen

Tämmöistä kokoonpanoa olen miettinyt. Oli kyllä haastava hyökkäyksen osalta, koska laiturivaihtoehtoja on runsaasti ja tuntuu, että joku kova nimi jää ulkopuolelle.

Maalivahtiosasto on aika selkeä, jos Rask jatkaa uraansa, niin on ykkönen ja jos ei niin Korpisalo on. Kähkönen on siellä kolmantena, ehkä pitäisi olla Saros, mutta kolmosveskari harvemmin pelaa näin lyhyessä turnauksessa, niin aika sama kuka siellä on.

Pakisto on suoraviivaisin. Lindell ja Ristolainen ottaa pahimmat vastustajat. Heiskanen ja Jokiharju pelaavat varmasti fiksusti yhteen. Välimäki ja Hakanpää kuulostaa hyvältä kaksikolta, ja Mikkola-Vatanen on laadukas nelospari. Määttä tippui nyt omista suunnitelmistani ulos, kun saa nähdä onko hän edes NHL:ssä ensi kaudella. Nutivaarakin menee tällä hetkellä hänen edelle.

Hyökkäyksen osalta on tosiaankin tarjontaa laidoille. Sentteritilanne on selvempi: Barkov-Aho-Hintz on kärkikolmikko ja neloseen on tarjolla Haulaa ja Kotkaniemeä ensisijaisesti. Laitoin vielä Haulan edelle, koska haluaisin nelosen keskelle kokeneen kaverin, mutta voi olla, että Kotkaniemi lyö ensi kaudella niin kovaa läpi ettei häntä voi enää jättää kokoonpanon ulkopuolelle.

Ykkösketju rakentuu kaverusten Barkovin ja Laineen ympärille. Toki tämä kausi on nostattanut vähän huolia Laineen osalta, mutta jos Barkov pystyy tekemään jostain Duclairista ja Verhaegista top 6 -pelaajia, niin mitä hän tekeekään Laineesta? Kapanen on ketjun kolmas pelaaja ja hän tuo nopeutta ja työteliäisyyttä ketjuun ja kykenee hyvin tekemään pisteitäkin eli ei ole mukana vain haalarimiehenä.

Kakkosketjussa on tuttu Carolinan duo eli Teräväinen ja Aho. Toivottavasti Teräväinen tervehtyy tämän kauden terveysongelmistaan hyvin kisoihin mennessä ja mieluusti jo tämän kauden aikana. Heidän vierelleen laitoin Puljujärven, jonka paikkaa näinkin korkealla kokoonpanossa voi kyseenalaistaa. Hän on kumminkin pelannut hyvin Oilersin kärkiketjussa ja tuo tuohon ketjuun fyysisyyttä ja kokoa, mitä Carolinan kaksikko hieman kaipaa. Pulju voi pelata samalla tyylillä kuin Edmontonissa, ajaa maalille, tehdä maskia ja voittaa kiekkoja. Uskon, että kisoihin mennessä hän on ottanut taas askeleen eteenpäin kehityksessä tuohon mennessä, jolloin hän pystyy tekemään enemmän kiekollisenakin ja uskon, että hänen historiasta Ahon kanssa on hyötyä.

Kolmosketjusta pidän, koska siitä löytyy taitoa, kokoa, nopeutta ja voimaa. Moni varmaan haluaisi laittaa Rantasen korkeammalle, mutta uskon, että Jalonen haluaa levittää näitä kärkijätkiä useampaan ketjuun. Hintz ja Rantanen pelasivat 2016 kisoissa yhdessä ja toivottavasti kemiat on tallella. Granlund pystyy pelaamaan kenen tahansa kanssa ja hän varmistaa puolustussuuntaan. Uskon, että Hintz ja Rantanen pystyvät aiheuttamaan melkoisesti kaaosta vastustajalle.

Nelosesta löytyy sitten puolustusosaamista Haulan ja Armian kautta ja kolmantena lenkkinä on Donskoi, jota on vaikea jättää kisakoneesta pois. Hän pystyy pelaamaan vastuullisesti oman päätyyn ja tuo taitoa neloseen. Tämän nelosketjun tavoite on pelaa nolla nollaa, mutta jos jokunen maalikin tulisi, niin en pistäisi pahitteeksi.

Pitää erikoistilannekoostumuksia vielä miettiä, niistä kun saa rakenneltua vaikka mitä.
 

Tshekki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Maajoukkue (lajista riippumatta)
Suomella olisi ehkä kaikkien aikojen joukkue ja kisoja ei pelata. Sopii täydellisesti suomalaiseen urheilutarinaan.

Mitenköhän todennäköinen tämä skenaario oikein on ja jos on merkittävässä määrin, niin pitäisiköhän siinä tapauksessa rautakansleri Kummolankin astua jällein esiin ja tehdä vielä yksi iso palvelus Suomikiekolle? Eli kun aikaisemmin ajoi sitä asiaa, että kisat pois Valko-Venäjältä, niin pitäisikö Kummolan alkaa nyt rummuttamaan vaihtoehtoa, jossa olympialaiset jaettaisiin useammalle paikkakunnalle, jos niitä ei voida Kiinassa pitää. Normistihan tällainen ei tulisi varmaan kyseeseen, mutta nimenomaan tällaisena pandemia aikana voisi olla perusteltua, että eri lajit kilpailtaisiin eri paikoissa, vaikkakin samaan aikaan. Eli alppilajit vaikka Alpeille. Jäähallia vaativat tapahtumat sitten jonnekin muualla, miksi ei vaikka Suomeen ja Tampereelle, kun sinne uutta hallia on tuloillaan ja sitten hiihtolajit voisi olla vaikka Ruotsissa tai Norjassa. Jos vielä mäkihypyt halutaan erilleen, niin pitäiskö hiihdot Ruotsissa ja mäkihypyt Norjassa...
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Mulla kyllä vähän kiihottaisi nähdä Barkov ja Rantanen samassa ketjussa. Kaksi taitavaa, vuoren kokoista järkälettä vyöryy vauhdilla alueelle, on siinä pakeilla hauskaa. Kolmanneksi voi heittää vaikka Laineen, eiköhän Patelle tulisi kiekkoja lapaan kun vain luistelee hyökkäysalueella.
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Lueskelin ketjusta viimeiset viisi sivua ja tuli mieleen muutama kommentti.

1. Pelaajien roolitus ("jarrukenttä"/hyökkäävä kenttä). Voisiko joku selventää mikä jarrukentän tarkoitus on olympialaisissa, jos suomalainen jarrukenttä sisältää pelaajia, jotka eivät sovi kärkikenttiin? Kärkimailla on materiaalilaajuutta niin paljon, että niiden neloskenttäkin on paperilla Suomen ykkösen tasoa. Mitä vastustajan ketjua vastaan Suomen jarrukenttä siis pelaa?

Onko suomalaisista keskitason NHL-pelaajista koostuva kenttä parempi vastustajan pimentämiseen kuin Suomen ykköskenttä? Eikö kiekon pitäminen ja hyökkääminen ole paras tapa puolustaa? Mielestäni sopivampi vaihtoehto olisi rakentaa neljä tasapainoista hyökkäyspeliin ja puolustamiseen pystyvää ketjua. En vain oikein ymmärrä tuota jarrukenttäajattelutapaa varsinkaan olympialaisissa Suomen materiaalilla, mutta ehkä joku voi selventää sitä.

2. Maalivahdit. Moni pitää Raskia itsestäänselvänä valintana, ja jopa ykkösmaalivahtina. Mielestäni maalivahti on juuri se, jonka pitää olla kuumana juuri kisojen aikaan, ellei ole koko alkukautta ollut tasaisen erinomainen. Kisoissa onnistuminen kiteytyy kolmen perättäisen ratkaisevan pelin voittamiseen.

Suomella on useampi maalivahti, jotka pystyvät siihen hyvänä hetkenään, enkä tällä hetkellä pidä Raskin todennäköisyyttä päästä jumalmoodiin tiettynä hetkenä paljon parempana kuin vaikkapa Lankisen. Dieselmäinen keskimäärin tasaisen hyvä runkosarjasuorittaminen ei riitä, vaan tarvitaan kolme kovaa voittoa putkeen. Ainakin Lankinen osoitti Bratislavassa, että pää kestää turnauksissa paineen alla ja pystyy antamaan parhaansa.

3. Suomen joukkueen taso. Suomen joukkue on monessa mielessä tasokkaampi kuin aikoihin/koskaan, mutta mahdollisuudet menestyä eivät taida olla olennaisesti paremmat kuin aiemmin, koska muillakin kärkimailla on kovat joukkueet. Kanada on aina kivikova (varsinkin nykyään kun osaa rakentaa joukkueensa järkevästi) ja USA on vielä kovempi kuin viimeksi. Ruotsin hyökkäys on tosin tainnut heikentyä vähän.

The Athleticin kiekkotilastonikkari rankkasi kärkijoukkueet artikkelissaan Projecting the projections: How our 2022 men’s Olympic hockey rosters stack up (vie The Athleticin sivuille).

Hän rankkasi joukkueet pelaajien mistä-lie advanced statseista laskettujen tasopisteiden mukaan. Tässä odotetut voittoprosentit (mitä tuo luku sitten lopulta tarkoittaakaan):
Kanada: 90,1%
USA: 80,1%
Ruotsi: 70,3%
Venäjä: 70,3%
Suomi: 59,7%

Suomen joukkueessa oli TT, Aho, Laine, Donskoi, Barkov, Rantanen, Kiviranta, Hintz, Kapanen, Lehkonen, Kotkaniemi, Armia, Lindell, Heiskanen, Ristolainen, Nutivaara, Välimäki, Vatanen, Rask ja Korpisalo.

Tuo nyt on vain yksi näkemys, mutta vaikka Suomella on parempi tilanne, on kisoissa menestyminen silti vaikeaa. Toivotaan tietysti parasta.
 

Farssi

Jäsen
1. Pelaajien roolitus ("jarrukenttä"/hyökkäävä kenttä). Voisiko joku selventää mikä jarrukentän tarkoitus on olympialaisissa, jos suomalainen jarrukenttä sisältää pelaajia, jotka eivät sovi kärkikenttiin? Kärkimailla on materiaalilaajuutta niin paljon, että niiden neloskenttäkin on paperilla Suomen ykkösen tasoa. Mitä vastustajan ketjua vastaan Suomen jarrukenttä siis pelaa?

Onko suomalaisista keskitason NHL-pelaajista koostuva kenttä parempi vastustajan pimentämiseen kuin Suomen ykköskenttä? Eikö kiekon pitäminen ja hyökkääminen ole paras tapa puolustaa? Mielestäni sopivampi vaihtoehto olisi rakentaa neljä tasapainoista hyökkäyspeliin ja puolustamiseen pystyvää ketjua. En vain oikein ymmärrä tuota jarrukenttäajattelutapaa varsinkaan olympialaisissa Suomen materiaalilla, mutta ehkä joku voi selventää sitä.

Voisin ottaa koppia tästä. Ideanahan näissä "jarrukentissä" ainakin omasta mielestä on se, ettei Suomella ole tuolla Barkovia laittaa jokaiseen ketjuun. Jos rosteri olisi koostettu neljästä tasapaksusta kentästä, peluutus olisi vaikeampaa ja ne supertähti-statuksen omaavat Barkovit pelaisi samalla peliajalla kuin nelosketjun Kiviranta. Tämän takia lähdetään usein siitä, että parhaat pyritään laittamaan kahteen ekaan ketjuun, jotta voisi pelata eniten.
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Voisin ottaa koppia tästä. Ideanahan näissä "jarrukentissä" ainakin omasta mielestä on se, ettei Suomella ole tuolla Barkovia laittaa jokaiseen ketjuun. Jos rosteri olisi koostettu neljästä tasapaksusta kentästä, peluutus olisi vaikeampaa ja ne supertähti-statuksen omaavat Barkovit pelaisi samalla peliajalla kuin nelosketjun Kiviranta. Tämän takia lähdetään usein siitä, että parhaat pyritään laittamaan kahteen ekaan ketjuun, jotta voisi pelata eniten.
Siinä olen samaa mieltä, että kun kärkipään pelaajia on rajallisesti, ei niitä kannata liikaa hajauttaa. Minä olen ymmärtänyt että "roolipelaajista", "jarrukentistä" ym. puhuttaessa tarkoitetaan sitä, että ne alempien ketjujen (varsinkin nelosen) pelaajat ovat ainakin osin eri pelaajia kuin jotka valittaisiin silloin kun halutaan muodostaa parhaat kokonaisvaltaisesti pelaavat ketjut.

Neloskenttä siis jotenkin yrittäisi roolipelaajiensa avulla jarruttaa peliä sen sijaan, että yrittäisi puolustamisen lisäksi pitää kiekkoa ja hyökätä. Nyt Suomella on alaketjuihin tyrkyllä paljon ihan kelpo NHL-pelaajia, joten kysymys kuuluu, että saako olympialaisissa paremman lopputuloksen jos nelosketjuun valitaan "jarrupelaajia" pelaamaan nolla-nollaa sen sijaan, että valitaan kokonaisvaltaisesti parhaat saatavilla olevat, joilla on isompi todennäköisyys tehdä plussaakin.

Ehkä tässä lopulta puhutaan ihan samoista pelaajista, mutta puhutaan vain eri termeillä ja nähdään roolit erilaisina. Kun alakenttien pelaajat eivät ole yhtä kyvykkäitä hyökkäämään vaikkapa Kanadaa vastaan, pitää heidän puolustuspelinsä olla ainakin kunnossa.
 
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga, Leijonat, U20,
Itse ainakin hahmotelmissa pyrin siihen että yli- ja alivoimaa pelaisi pitkälti eri pelaajat poislukien muutama poikkeus (Heiskanen, Barkov). Ettei tulisi liikaa kuormitusta samoille pelaajille. Siksi siellä saattaa olla ikäänkun "jarrukentän" pelaajia. Mielestäni optimitilanteessa joukkueen kaikki pelaajat pelaisivat joko yli- tai alivoimaa ja sitten muutama pelaaja joutuisi urakoimaan molempia.
 

MegaForce

Jäsen
Laine-Barkov-Kapanen
Teräväinen-Aho-Puljujärvi
Granlund-Hintz-Rantanen
Donskoi-Haula-Armia
Kotkaniemi

Lindell-Ristolainen
Heiskanen-Jokiharju
Välimäki-Hakanpää
Mikkola-Vatanen

Rask
Korpisalo
Kähkönen

Tämmöistä kokoonpanoa olen miettinyt. Oli kyllä haastava hyökkäyksen osalta, koska laiturivaihtoehtoja on runsaasti ja tuntuu, että joku kova nimi jää ulkopuolelle.

Maalivahtiosasto on aika selkeä, jos Rask jatkaa uraansa, niin on ykkönen ja jos ei niin Korpisalo on. Kähkönen on siellä kolmantena, ehkä pitäisi olla Saros, mutta kolmosveskari harvemmin pelaa näin lyhyessä turnauksessa, niin aika sama kuka siellä on.

Pakisto on suoraviivaisin. Lindell ja Ristolainen ottaa pahimmat vastustajat. Heiskanen ja Jokiharju pelaavat varmasti fiksusti yhteen. Välimäki ja Hakanpää kuulostaa hyvältä kaksikolta, ja Mikkola-Vatanen on laadukas nelospari. Määttä tippui nyt omista suunnitelmistani ulos, kun saa nähdä onko hän edes NHL:ssä ensi kaudella. Nutivaarakin menee tällä hetkellä hänen edelle.

Hyökkäyksen osalta on tosiaankin tarjontaa laidoille. Sentteritilanne on selvempi: Barkov-Aho-Hintz on kärkikolmikko ja neloseen on tarjolla Haulaa ja Kotkaniemeä ensisijaisesti. Laitoin vielä Haulan edelle, koska haluaisin nelosen keskelle kokeneen kaverin, mutta voi olla, että Kotkaniemi lyö ensi kaudella niin kovaa läpi ettei häntä voi enää jättää kokoonpanon ulkopuolelle.

Ykkösketju rakentuu kaverusten Barkovin ja Laineen ympärille. Toki tämä kausi on nostattanut vähän huolia Laineen osalta, mutta jos Barkov pystyy tekemään jostain Duclairista ja Verhaegista top 6 -pelaajia, niin mitä hän tekeekään Laineesta? Kapanen on ketjun kolmas pelaaja ja hän tuo nopeutta ja työteliäisyyttä ketjuun ja kykenee hyvin tekemään pisteitäkin eli ei ole mukana vain haalarimiehenä.

Kakkosketjussa on tuttu Carolinan duo eli Teräväinen ja Aho. Toivottavasti Teräväinen tervehtyy tämän kauden terveysongelmistaan hyvin kisoihin mennessä ja mieluusti jo tämän kauden aikana. Heidän vierelleen laitoin Puljujärven, jonka paikkaa näinkin korkealla kokoonpanossa voi kyseenalaistaa. Hän on kumminkin pelannut hyvin Oilersin kärkiketjussa ja tuo tuohon ketjuun fyysisyyttä ja kokoa, mitä Carolinan kaksikko hieman kaipaa. Pulju voi pelata samalla tyylillä kuin Edmontonissa, ajaa maalille, tehdä maskia ja voittaa kiekkoja. Uskon, että kisoihin mennessä hän on ottanut taas askeleen eteenpäin kehityksessä tuohon mennessä, jolloin hän pystyy tekemään enemmän kiekollisenakin ja uskon, että hänen historiasta Ahon kanssa on hyötyä.

Kolmosketjusta pidän, koska siitä löytyy taitoa, kokoa, nopeutta ja voimaa. Moni varmaan haluaisi laittaa Rantasen korkeammalle, mutta uskon, että Jalonen haluaa levittää näitä kärkijätkiä useampaan ketjuun. Hintz ja Rantanen pelasivat 2016 kisoissa yhdessä ja toivottavasti kemiat on tallella. Granlund pystyy pelaamaan kenen tahansa kanssa ja hän varmistaa puolustussuuntaan. Uskon, että Hintz ja Rantanen pystyvät aiheuttamaan melkoisesti kaaosta vastustajalle.

Nelosesta löytyy sitten puolustusosaamista Haulan ja Armian kautta ja kolmantena lenkkinä on Donskoi, jota on vaikea jättää kisakoneesta pois. Hän pystyy pelaamaan vastuullisesti oman päätyyn ja tuo taitoa neloseen. Tämän nelosketjun tavoite on pelaa nolla nollaa, mutta jos jokunen maalikin tulisi, niin en pistäisi pahitteeksi.

Pitää erikoistilannekoostumuksia vielä miettiä, niistä kun saa rakenneltua vaikka mitä.
Donskoi kuuluu muualle kuin 4. ketjuun ja Rantanen tuntuu menevän hukkaan 3. ketjussa. Riippuu toki täysin peluutuksesta ja ymmärrän että noin saataisiin tasaisemmat ketjut, mutta lähtökohtaisesti "kuumien" pelaajien tulisi pelata eniten.
 
Donskoi kuuluu muualle kuin 4. ketjuun ja Rantanen tuntuu menevän hukkaan 3. ketjussa. Riippuu toki täysin peluutuksesta ja ymmärrän että noin saataisiin tasaisemmat ketjut, mutta lähtökohtaisesti "kuumien" pelaajien tulisi pelata eniten.

Toisaalta Donskoin kuuma putki maaliskuussa 2021 ei tarkoita mitään peilaten helmikuuta 2022.
 

Ralph

Jäsen
Toisaalta Donskoin kuuma putki maaliskuussa 2021 ei tarkoita mitään peilaten helmikuuta 2022.
Mutta toisaalta, jos tuohon on laitettu Puljujärvi kakkosketjuun ja Donskoin neloseen, niin vanhoilla näytöillä Donskoi kuuluisi kakkosketjuun. Ja jos otetaan huomioon maaliskuun 2021 näytöt, niin kuuluu entistä varmemmin. Joten ehkä Donskoin nostaminen Puljujärven paikalle ei ole vain yhdestä kuukaudesta kiinni.
 
Mutta toisaalta, jos tuohon on laitettu Puljujärvi kakkosketjuun ja Donskoin neloseen, niin vanhoilla näytöillä Donskoi kuuluisi kakkosketjuun. Ja jos otetaan huomioon maaliskuun 2021 näytöt, niin kuuluu entistä varmemmin. Joten ehkä Donskoin nostaminen Puljujärven paikalle ei ole vain yhdestä kuukaudesta kiinni.

Ei tietenkään ole, mutta särähti vain korvaan tuo, että kuumien pelaajien pitää saada pelata eniten, joten Donskoi kuuluu kärkiketjuihin.
 

MegaForce

Jäsen
Ei tietenkään ole, mutta särähti vain korvaan tuo, että kuumien pelaajien pitää saada pelata eniten, joten Donskoi kuuluu kärkiketjuihin.
Turnauksen aikana kuumien pelaajien kuuluisi pelata eniten, ja kuuma maalivahti tulee valita ratkaiseviin pudotuspeleihin, jotta voidaan maksimoida menestys. Tietenkin joistain pelaajista saadaan enemmän irti maltillisella peluutuksella, mutta en näe miksi Lainetta peluutettaisiin automaattisesti ykkösketjussa kun Rantanen on siirretty kolmoseen (mahdollisesti pelaamaan 3. kentän minuutteja). Jos turnaus pelattaisiin esimerkiksi kuukauden päästä, Donskoi kuuluisi mielestäni 1-2. ketjuun ja Laine ei. Parhaimmillaan Laine kuuluisi heittämällä ykköseen, mutta hänen roolinsa riippuu hieman minkälaisen version hänestä saamme.
 

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Turnauksen aikana kuumien pelaajien kuuluisi pelata eniten, ja kuuma maalivahti tulee valita ratkaiseviin pudotuspeleihin, jotta voidaan maksimoida menestys. Tietenkin joistain pelaajista saadaan enemmän irti maltillisella peluutuksella, mutta en näe miksi Lainetta peluutettaisiin automaattisesti ykkösketjussa kun Rantanen on siirretty kolmoseen (mahdollisesti pelaamaan 3. kentän minuutteja). Jos turnaus pelattaisiin esimerkiksi kuukauden päästä, Donskoi kuuluisi mielestäni 1-2. ketjuun ja Laine ei. Parhaimmillaan Laine kuuluisi heittämällä ykköseen, mutta hänen roolinsa riippuu hieman minkälaisen version hänestä saamme.

Jalonen sanoo"Kultaleijonien tarina 2019" - kirjassa seuraavaa: "Minun filosofiassani pitää löytyä eri miehet yli -ja alivoimaan, jotta niin sanotut kärkiäijät jaksavat hyökätä silloin, kun pelit pitää ratkaista.". Sitten vielä: "Mutta vaikka olisi koko joukkue NHL-pelaajista, jaan jatkossakin kuormaa tasaisesti"

Tuntuisi itse asiassa tasainen peluutus järkevältä sen vuoksi, kun neljään ketjuun mahtuu niin kovia pelimiehiä. Näin voidaan vetää täydellä höyryllä 60 minuuttia niin että bensa riittää siihen viimeiseen minuuttiin asti. Vastustajankin on vaikeaa tasaisella peluutuksella asettaa miesvartiointia yksilöllisesti isoimmille starboille.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Oles

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Tässä on oma joukkuehahmotelmani perustuen siihen miten odotan pelaajien kehittyvän ennen kisoja:
Rantanen-Barkov-Laine
Teräväinen-Aho-Donskoi
Granlund-Hintz-Kapanen
Kakko-Kotkaniemi-Armia
+Haula,Puljujärvi,Tolvanen

Heiskanen-Lindell
Lehtonen-Ristolainen
Välimäki-Vatanen
+Nutivaara, Hakanpää

Rask, Lankinen, Korpisalo

- Laineen en odota petraavan kovin paljon tästä kaudesta, mutta hänellä on osaamista, jota hän pystynee hyödyntämään kunhan löytyy kyllin hyvät ketjukaverit. Barkov saa varmaan kaivettua Laineestakin sen paremman version esiin
- Toivottavasti Teräväinen toipuu aivotärähdyksestä vielä entiselleen, ja muutenkin pysyisi kasassa. Donskoilla on nyt kuuma putki menossa, mutta ilman sitäkin hän voisi olla sopivan ärhäkkä rakkikoira kaivamaan kiekkoja kahdelle muulle. Kädellisyys plussaa.
- Nykykuntoinen Granlund kuuluu joukkueeseen jo siksikin, että voi tarvittaessa stuntata sentterinä. Toivottavasti Hintz saadaan parsittua kesän aikana kasaan, koska Roope on jo nyt vajaakuntoisena Dallasin paras hyökkääjä. Kapanen on pelannut nyt hyvin, ja toivon vielä parantavan ensi kaudella
- Kakon pelaamista on kehuttu, vaikka maaleja ja pisteitä ei ole häävisti tullutkaan. Toivon Kakon parantavan vielä loppuvuoden aikanakin, ja siten hän olisi hyvä valinta joukkueeseen. Myös Kotkaniemen toivon petraavan ensi kaudelle, muussa tapauksessa kunnossa oleva Haula voi olla sopivampi nelossentteriksi (ja av-tehtäviin)
- Varalla pitää olla ainakin yksi sentteri (Haula/Kotkaniemi). Tolvanen on petrannut kivasti, ja toivottavasti Pekingissä pystyisi tekemään tulosta. Jesseä taas voisi käyttää kun tarvitaan fyysisyyttä ja suoraviivaista kovaa menoa.
- Lehtosen toivon olevan valinta-aikaan varma valinta joukkueeseen. Hakanpää on hoitanut kivasti peruspakin roolia tällä kaudella.
- Maalivahdeista on vaikea tässä vaiheessa sanoa. Lyhyessä turnauksessa ei riitä, että on keskimäärin hyvä vaikka viidessä pelissä seitsemästä. Pekingissä pitää olla erinomainen kolmessa kolmesta.

Veikkaan, että top-9:stä on kisojen aikaan loukkaantuneena ainakin pelaaja tai kaksi. Kärkiukoille korvaajia ei saman tason korvaajia löydy, mutta neloseen korvaajia kyllä riittäisi.

Jos muutamat pakit ja hyökkääjät ottaisivat kunnon kehitysaskeleita ennen kisoja, se voisi selvästi parantaa Suomen mahdollisuuksia. Jollain Kanadalla tilanne on eri, koska joukkueeseen ei tarvitse ottaa kuin parhaat eliittiukot, joten ei tarvitse elää josko-tuo-tuosta-kehittyisi-maailmassa.
 

Rocco

Jäsen
Jarrukentän tarkoitus on lähinnä olla kentällä silloin, kun tähtikentät tarvitsevat hengähdysaikaa. Sen ketjun ei tarvitse olla koottu puhtaasti rikkovista duunareista, vaan liikkuvista pelaajista, ketkä eivät luista puolustusvastuusta, ja järki riittää oikeisiin ratkaisuihin ja sijoittumiseen. Heille riittää se, että heidän ollessa kentällä, vastustaja ei saa tehtyä maalia. Vastaavasti jokainen maali minkä itse tekevät, on plussaa. Lisäksi nämä pelaajat ovat arvokkaita alivoimapelaajia. Lisäksi jos sentterinä kun on joku, kuka voittaa paljon aloituksia, niin siinä saadaan vastustaja pois kiekosta. Hyvänä esimerkkinä Detroitin mestaruusvuosien ketju Maltby - Draper - McCarty.

Suomella on aina ollut se ongelma, että hyökkäyskalusto on ollut todella ohut, ja menestystä on tullut raa'alla työnteolla ja joukkuepelillä. Jos maalinteko ei onnistu tämän kapean materiaalin myötä, niin usein ollaan oltu ongelmissa. Aikaisemmissa arvokisoissa on iso vastuu ollut Lehtinen - Koivu - Selänne kolmikon ympärillä. Sitten on takana ollut usein Olli Jokisen kenttä, laidoilla Kapanen, Tuomo Ruutu tai Ville Peltonen. Kolmos- ja neloskenttä on sitten ollut hyvin puolustava. On ollut Riku Hahl, Antti Laaksonen, Jarkko Ruutu, Leo Komarov, Niko Kapanen jne. kaltaisia hyviä roolipelaajia.

Nyt on se positiivinen ongelma, että Suomella on hyökkäykseen kolme tai jopa neljä vahvaa hyökkäävää kenttää, mutta sellaisia todellisia raatajatyyppejä ei kovinkaan paljoa. Senttereitä on jopa kolme, ketkä kaikki voisivat olla ykkössenttereitä. Aho, Barkov ja Hintz. Koska Suomella on viimeksi ollut tällainen positiivinen ongelma?

En itse ainakaan haluaisi ottaa kovin mielellään ison turnauksen otteluihin nelosketjuun ja alivoimia tappamaan pelaajaa, kuka ei omassa seurajoukkueessaan sitä koskaan tee.
 

Oles

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, Leijonat
Donskoi kuuluu muualle kuin 4. ketjuun ja Rantanen tuntuu menevän hukkaan 3. ketjussa. Riippuu toki täysin peluutuksesta ja ymmärrän että noin saataisiin tasaisemmat ketjut, mutta lähtökohtaisesti "kuumien" pelaajien tulisi pelata eniten.

Donskoi on minulle todella haastava pelaaja sijoittaa, koska toisaalta löytyy taitoa ja tällä kaudella on tullut tulosta. Hänen piste-ennätys on vain 37 pistettä kauden aikana. Tuo menee todennäköisesti tällä kaudella rikki, mutta minun on vaikea uskoa, että Donskoi on löytänyt uuden tason, vaan kyse on suonenvedosta. Donskoin laukaisuprosentti on tällä hetkellä 30% eli todella kova, kun kausi on puolessa välissä. Hän on kuitenkin NHL-uransa ajan pelannut pitkälti alemmissa ketjuissa ja pelaa nytkin Coloradon kolmosketjussa, jossa tulosta on tullut, kun koko joukkue on kovassa vedossa. Uskon, että hän pystyisi hyvin pelaamaan vastuullisesti Suomen nelosketjussa tuoden vähän taitoa mukanaan. Toki varmaan oikein roolitettuna voisi toimia myös ylemmissä ketjuissa, niin kuin olen Puljujärvenkin paikan perustellut, mutten itse keksi toimivaa yhdistelmää. Ehkä Jalonen keksii.

Ainakin omissa kuvioissani nuo kolme kärkiketjua pelaisivat aika tasaisesti keskenään ja nelonen sitten vähemmän eli ei kannata liikaa miettiä noita ketjujani siltä kannalta. Kuumat pelaajat voi sitten iskeä yhteen, jos ei tule muuten tulosta. Sen sitten näkee ensi vuonna, kuka on kuuma silloin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös