Täytyy nyt jankuttaa vähän menneitä, mutta menkööt.
Miksi ihmeessä kaikki Tappara-fanaatikot jaksavat jauhaa Ojasen maagisista esityksistä Ruotsin turhaturnauksessa? Janne voitti koko turnauksen miinuspörssin (+2 -6 = -4) tehopisteinään maagiset kaksi syöttöä. Puolustavaan rooliin vähälle peliajalle olympialaisiin lähtevä Aalto oli kolme maalia plussalla samoilla tehoilla. Tästähän voisi päätellä, että Aalto pelasi itselleen kisapaikan Ruotsissa, miehen aikaisemmat maajoukkuenäytöt kun ovat olleet lähinnä välttäviä... Aalto on Ojaseen verrattuna melko hyvä luistelija, joten sinne vaan puolustusketjuun.
Hassista ja Miettistä ei Aravirta uskaltanut yksien pilipalipelien perusteella kisakoneeseen laittaa, joten tilalle otettiin tutun turvalliset Peltonen ja Lind.
Raipe on legendaarinen maajoukkuejyrä, jonka kanssa Ara tulee hyvin toimeen. Jos vaihtoehtona on suunnilleen saman tasoinen ja lähes yhtä vanha ja hidas peluri, niin turha koko asiaa on edes miettiä. Raipen ja Ojasen pelillisissä avuissa ei ole merkittäviä eroja (ainakaan Ojasen hyväksi), joten Raipen muut 'kyvyt', kuten media-arvo ja kokemus tekevät Raimosta ilmiselvän valinnan. Kaikkien Raimon nopeutta parjaavien ei todellakaan kannata ehdotella tilalle Ojasta. Jos nopeutta käytettäisiin valintakriteerinä, ei kumpikaan Tamperelaisista mahtuisi sadan parhaan joukkoon sentterivalintojatehdessä.
Ollin tilalle Jannen olisi voinut ottaa, mutta vaikka kuinka vihaankin kurpitsapäätä, niin OJ taitaa sittenkin olla uskottavampi vaihtoehto jarruketjuun. Jos vastustajia vituttaa OJ:n kanssa pelaaminen edes murto-osan siitä, mitä minua koko mies, niin eiköhän Olli aja asiansa. :)
Jäljelle ei siis jäänyt Ojasen mentävää aukkoa, mikä on toki sääli, sillä Ojanen on kuitenkin liigan valovoimaisimpia pelaajia. Parempihan se onkin, ettei Ojanen ole siellä nolaamassa itseään. Kotikatsomossa voi sitten kiroilla, kuinka kaikki kulminoitui Ojasen pois jättämiseen ja toisaalta myhäillä tyytyväisenä, kun Aravirta joutui kärsimään Ojasen laiminlyönnistä.
Miksi ihmeessä kaikki Tappara-fanaatikot jaksavat jauhaa Ojasen maagisista esityksistä Ruotsin turhaturnauksessa? Janne voitti koko turnauksen miinuspörssin (+2 -6 = -4) tehopisteinään maagiset kaksi syöttöä. Puolustavaan rooliin vähälle peliajalle olympialaisiin lähtevä Aalto oli kolme maalia plussalla samoilla tehoilla. Tästähän voisi päätellä, että Aalto pelasi itselleen kisapaikan Ruotsissa, miehen aikaisemmat maajoukkuenäytöt kun ovat olleet lähinnä välttäviä... Aalto on Ojaseen verrattuna melko hyvä luistelija, joten sinne vaan puolustusketjuun.
Hassista ja Miettistä ei Aravirta uskaltanut yksien pilipalipelien perusteella kisakoneeseen laittaa, joten tilalle otettiin tutun turvalliset Peltonen ja Lind.
Raipe on legendaarinen maajoukkuejyrä, jonka kanssa Ara tulee hyvin toimeen. Jos vaihtoehtona on suunnilleen saman tasoinen ja lähes yhtä vanha ja hidas peluri, niin turha koko asiaa on edes miettiä. Raipen ja Ojasen pelillisissä avuissa ei ole merkittäviä eroja (ainakaan Ojasen hyväksi), joten Raipen muut 'kyvyt', kuten media-arvo ja kokemus tekevät Raimosta ilmiselvän valinnan. Kaikkien Raimon nopeutta parjaavien ei todellakaan kannata ehdotella tilalle Ojasta. Jos nopeutta käytettäisiin valintakriteerinä, ei kumpikaan Tamperelaisista mahtuisi sadan parhaan joukkoon sentterivalintojatehdessä.
Ollin tilalle Jannen olisi voinut ottaa, mutta vaikka kuinka vihaankin kurpitsapäätä, niin OJ taitaa sittenkin olla uskottavampi vaihtoehto jarruketjuun. Jos vastustajia vituttaa OJ:n kanssa pelaaminen edes murto-osan siitä, mitä minua koko mies, niin eiköhän Olli aja asiansa. :)
Jäljelle ei siis jäänyt Ojasen mentävää aukkoa, mikä on toki sääli, sillä Ojanen on kuitenkin liigan valovoimaisimpia pelaajia. Parempihan se onkin, ettei Ojanen ole siellä nolaamassa itseään. Kotikatsomossa voi sitten kiroilla, kuinka kaikki kulminoitui Ojasen pois jättämiseen ja toisaalta myhäillä tyytyväisenä, kun Aravirta joutui kärsimään Ojasen laiminlyönnistä.