Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1
Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1
Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1
Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1
Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1
Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1
Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1
Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1
Happy Jari Kurri Day!
Viikonlopun juhlallisuudet Jari Kurrin uskomattoman jääkiekkouran kunniaksi aloitettiin jo perjantaina Edmontonin kaupungintalolla järjestetyllä vastaanotolla.
Jari Kurri esiteltiin kansan riemuksi vanhan Thin Lizzy-klassikon "The Boys Are Back In Town" tahdissa.
Muutama sata ihmistä saapui tilaisuuteen, jossa isäntä, pormestari Bill Smith julisti päivän Jari Kurrin Päiväksi pitämässään puheessa, jossa hän kiitti Kurria tämän ansioista Edmontonin mestareiden kaupungiksi tunnetuksi tekemisessä. (The City of Champions on yksi Edmontonin lempinimistä)
Juhlan kunniaksi Edmontonin kaupungin liikennelaitoksen bussien numero 17 kuskit kantoivat pinssiä samalla numerolla paidassaan tuon päivän ja kaupungin palolaitos numero 17 veti Kanadan lipun sijasta salkoonsa Oilersin lipun.
"Mayor Bill" luovutti kaupungin puolesta Jarille plakaatin - jossa kaupunki virallisesti julistaa lokakuun 5:n, 2001 Jari Kurri Day:ksi - sekä maalauksen Edmontonin keskustan pilvenpiirtäjistä muistoksi.
Edmonton Oilers oli sisustanut suuren tilan, jossa vastaanotto oli koristeltu kuvilla 80-luvun Oilersista sekä plakaateilla, kuten "WELCOME BACK JARI #17". Kaikki paikalle tulleet saivat normaalia isokokoisemman Jari Kurri-keräilykortin johon nimmari on hyvä pyytää.
A Son of Edmonton
Ylistyspuheita pitivät myös Oilersin omistajaryhmän pomo Cal Nicholls sekä Oilers GM ja Jarin monivuotinen pelikaveri Kevin Lowe. Puheensa lopussa Lowe sanoi jotain mielenkiintoisen enteellistä; hän lupasi, että lauantain paidanjäädytysseremoniasta tulisi ikimuistoinen tapahtuma: "Lupaan, että siitä tulee ilta, jota kukaan ei koskaan tule unohtamaan."
Lopulta itse juhlakalu piti puheen ja oli ilmiselvästi liikuttunut kaikesta tästä saamastaan huomiosta.
"Edmonton on aina tuntunut kuin kodilta minulle. Jokainen kohtelee minua aina lämpimästi täällä. Se on uskomatonta."
Kurri kertoi yleisölle aikoneensa alunperin tulla NHL:ään vain vuodeksi tai pariksi ja sitten palata kotiin, mutta vierailusta tulikin paljon pitempi. Hän oli erityisen onnellinen saadessaan tilaisuuden tuoda poikansa kaupunkiin muutamaksi päiväksi vanhoja paikkoja katselemaan.
Parhaaksi muistokseen Jari mainitsi ensimmäisen Stanley Cup mestaruuden 1984. Kurri oli täysin yllättynyt huomatessaan miten suuri asia Stanley Cupin voittaminen oli, miten joukkueen voiton juhlintaan osallistui koko kaupunki.
Lopuksi Kurri mainitsi myös pelaamisen Wayne Gretzkyn kanssa toiseksi suureksi kohokohdakseen Edmontonissa ja lausui ylistäviä sanoja ketjukaveristaan. Jari totesi olevansa iloinen siitä, että numero 17 vedettäisiin kattoon #99:n viereen ja odotti innoissaan lauantaita, jolloin Wayne Gretzkykin tulisi olemaan juhlissa paikalla.
Tilaisuuden lopuksi Kurri kirjoitti vielä melkein joka ikiselle paikalla olleelle nimikirjoituksen ennen poistumistaan pormestarin isännöimälle lounaalle.
"Gretz, who’s the girl in the picture?"
Jari Kurria juhlivan viikonlopun myötä kaikkialla Edmontonissa kuulee ihmisten mielitarinoita 80-luvun suurista päivistä ja suomalaisesta laitahyökkääjästä. Tässä pari tarinaa:
Winnipegin vanhalla Arenalla oli vielä 1980-luvun alussa toisen päädyn koristuksena maailman suurikokoisin kuva Englannin Kuningatar Elizabethista. Kun Kurri tuli sinne pelaamaan ensimmäistä kertaa Jari kysyi kansallislaulujen aikana pelaajapenkillä Wayne Gretzkyltä:"Gretz, kuka tuo tyttö on tuolla kuvassa?"
Gretzkyllä oli vaikeuksia vastata ensin, koska häntä nauratti niin paljon, mutta lopulta hän sai kerrottua Jarille kuka kuvassa oli. "Miksi hänen kuvansa on täällä?", oli Kurrin seuraava kysymys. Nyt taas Gretzky ei oikein osannut vastata..
Toinen tarina: vuoden 1987 Stanley Cup-finaalien aikaan nähtiin edmontonilaisessa urheiluliikkeessä mailoja ostamassa yllättävä vieras. Jari Kurri ei jostain syystä ollut saanut Suomessa tehtyjä mittatilausmailojaan ja päätti siksi mennä katsomaan, mitä kaupasta löytyi. "Ihmiset katselivat ihmeissään kun testailin mailoja kaupan lattialla", sanoi Kurri.
Eli siis tuo legendaarinen alanurkkalaukaus Ron Hextallin ohi, joka ratkaisi Stanley Cupin Edmontonille keväällä 1987 tehtiin kaupan hyllyltä repäistyllä mailalla.
Jari Kurri Night
Lauantaina loppuunmyydyn Skyreach Centren katsojia hemmoteltiin erityispainoksena tehdyillä pääsylipuilla, joissa oli illan tähden kuva uran parhaina päivinä ja hieno muistokirjoitus. Kaikki katsojat saivat lippuaan varten muovikotelon, jossa sitä säilyttää sekä Oilersin tekstillä varustetun nauhan, jolla koteloa voi kantaa kaulassa. Oilersin fanikauppa tarjoaa vielä mahdollisuuden teettää tälle keräilyesineelle hienot Kurri-kuvilla varustetut raamit.
Kansa ryntäsi ostamaan tilaisuutta varten tehtyjä Jari Kurri t-paitoja, Ari Mennanderin suomalaisesta alkuperäisversiosta englanniksi käännettyä ja Mennanderin ja Edmonton Journalin Hockey Hall of Fame:een kutsutun kiekkokirjoittajan Jim Mathesonin yhdessä tekemää Jari Kurri-kirjaa, numero 17 paitalipun pienoismallia, otteluohjelmaa, jonka kannessa Kurri Suomen lippu taustanaan sekä muita muistoesineitä, jotka jonain päivänä tulevat muistuttamaan tästä ainutlaatuisesta juhlasta.
Yleisön saapuessa paikoilleen puolta tuntia ennen varsinaisen ottelun alkua valotaululla ja jäällä näkyi #17 illan teemana. Joka puolella näkyi Oilers-paitoja numero 17 selässä vanhoilla 80-luvun väreilla.
JARI, JARI, JARI !!!
Koska kyseessä oli NHL-kauden kotiavaus Edmontonissa, Oilersin ja vieraaksi saapuneen Phoenix Coyotesin veryttelyn jälkeen ilta aloitettiin filmejä katsomalla. Hallin valot sammutettiin ja ensin näytettiin yleisön 16839 maksaneelle katsojalle filmi, jossa kauden 2001-02 Edmonton Oilers esiteltiin pelaaja kerrallaan.
Katselijoiden tunnelmat alkoivat tässä tilanteessa nousta. Nyt alettiin päästä itse asiaan.
Seuraavaksi näytettiin noin 10 minuutin highlight-filmi Jari Kurrin parhaista päivistä Edmonton Oilersin paidassa. Uskomattomia syöttöjä Wayne Gretzkyn kanssa, tärkeitä maaleja suoraan syötöstä ammuttuina; vuodesta 1980 alkaen, vuosi kerrallaan, maali kerrallaan, ensimmäinen Cup 1984, 1985 Chicago-pelisarjan maaleja, 1987, 1988, ja lopuksi loisteliaat pelit Bostonia vastaan 1990..
Nämä huippuhetket toivat monelle Öljyfanille 80-luvun hyvät ajat uudelleen mieleen ja uusille faneille ne antoivat ainakin vähän kuvaa siitä, miten ainutlaatuisen loistavasta pelaajasta todella oli kyse.
Tunnelman ollessa jo ns. katossa ja yleisön huiman metelin vaihdellessa tavan mukaan korkealta halvempien lippujen katsomosta alkaneen "JARI, JARI, JARI!!"-huudon ja yleisen metelin välillä Skyreachin kuuluttaja ilmoitti, että tässä hän nyt sitten on, numero 17, Jari Kurri!
Yllättävä, erikoinen ja todella hieno seremonia
Sitten valokiila suunnattiin kaukalon ns. vastustajan päätyyn auki avatulle portille, joka oli paksun savun peitossa. Jokainen odotteli kai tässä vaiheessa joko hieno puku päällään jäälle kävelevää Jari Kurria tai jonkinlaista kulkuvälinettä, jolla suomalaislegenda juhlallisesti tuotaisiin innokkaan kansan suosionosoitusten alle.
Kaksi vuotta sitten Wayne Gretzky saapui omaan paitaseremoniaansa albertalaiseen tyyliin Pick-Upin lavalla, ja vilkutteli sieltä puku päällä onnesta kiljuneelle yleisölleen - ja jotain vastaavaa odotettiin nytkin.
Sitten nähtiinkin jotain todella yllättävää, koskettavaa ja hienoa. Jotain, mitä tämän kirjoittanut Jari Kurri-fani ei kyllä ikinä unohda.
Savun keskellä seisoi jääkiekkoilija.
Savun hälvetessä yhtäkkiä siinä seisoikin täysissä pelivehkeissä, 80-luvun tutuissa Oilers-väreissä, ilman kypärää, hanskat ja maila kädessä, varakapteenin A rinnassaan tuo tuttu hahmo… hymyilevä Jari Kurri.
Tämä näky räjäytti Skyreachin katsomon tavalla, jota on vaikea sanoin kuvata, meteli oli sanoinkuvaamaton ja tunnelma täysin uskomaton kun tämä tuttu hahmo otti ja aloitti luistelun kaukalon ympäri hiljaista vauhtia..
Siinä monet hienot muistot tulivat mieleen kun numero 17 kaukaloa kiersi, viimeisen kerran, Oilers-kamat päällä, Edmontonin jäällä, paikassa, jossa tämä suomalainen menestystarina 21 vuotta sitten alkoi.
Ilmiselvästi emme katsoneet 20-30-vuotiasta Jari Kurria, eli sitä maaleja toisensa jälkeen suoraan syötöistä tehnyttä ihmettä, jota juuri olimme highlight-filmissä ihastelleet tai jota meistä joillakin oli onni livenä joskus nähdä NHL:ssä tai jota yöt ympäri Eurosportin tms. peleissä TV:n välityksellä katsoimme.
Tämä oli 41-vuotias Jari, olkapäät vähän kankeana, ja selvästi tästä yleisön reaktiosta todella liikuttunut #17, joka kyyneleitä vastaan taistellen silmät sumeisina hitaasti luisteli Phoenix Coyotesin ja kotijoukkue Oilersin pelaajien ohi - ja sitten jatkoi ympäri toisen kenttäpäädyn vilkuttaen tutuille faneille lasin takana ja ylempänä katsomossa.
Viisi Stanley Cupia. Lady Byng. 474 maalia Oilers-paidassa. Edelleen Oilersin ennätys 92 maalia playoffseissa. Aina parhaimmillaan tärkeissä ratkaisuotteluissa. Täysissä kamoissa jäälle tuleminen muutama vuosi lopettamisen jälkeen pidettävään paidanjäädytysseremoniaan oli tiettävästi ensimmäinen tällä tavalla tehty, todella rohkea ratkaisu, joka loppujen lopuksi teki tästä juhlasta hienon, erikoisen, sellaisen joka toi tunteet kaikille paikalla olleille pintaan, tipan poskelle ja antoi muiston, joka ei unohdu koskaan.
"A Gentleman, a Pioneer, who became a Leader.."
Sitten oli puheitten pitämisen ja juhlavieraitten esittelemisen aika.
Jarin entisiä Oilers-joukkuekavereita seremoniassa edustivat Lee Fogolin, Grant Fuhr, Craig Simpson, Phoenixin osaomistajana sopivasti paikalla ollut Wayne Gretzky sekä tietenkin puheen pitänyt GM Kevin Lowe. Dave Semenko ei päässyt paikalle, koska samana päivänä hänellä oli oma hieno juhlansa - Semenko valittiin Winnipegissä sijaitsevaan Manitoban provinssin Sports Hall of Fame:en.
Jäälle vedetylle matolle saapuivat myös nuoret miehet, joista Jari eniten on ylpeä - Edmontonissa syntyneet kaksoispojat Joonas ja Ville Kurri, joitten syntymä aikoinaan oli etusivun uutinen Edmontonissa. Yleisö toivotti pojat lämpimästi takaisin kaupunkiin, josta nämä lähtivät viisivuotiaina isän jääkiekkoreissujen mukana pois. Joonas ja Ville ottivat paikkansa matolla kummisetänsä Wayne Gretkzyn vierellä.
Yleisölle esiteltiin vielä rullatuolissa peliä sairaalasta lääkärin ja sairaanhoitajan saattamina seuraamaan tullut Oilersin perustaja Wild Bill Hunter. Hunter kärsii pahasta luusyövästä eikä hänellä ole montaa päivää jäljellä. Mutta Rocket Richardin ja Gordie Howen jälkeen kaikkien aikojen parhaana oikeana laiturina pitämänsä Jari Kurrin paitajuhlaan Hurja-Billyn oli pakko päästä.
Kevin Lowe aloitti hienon puheensa:
"Jari jätti kotinsa liittyäkseen Oilersiin 20-vuotiaana ja joutui sopeutumaan uuteen maahan, uuteen kieleen ja uusiin tapoihin. Ainoa paikka, missä hän aluksi tunsi olonsa kotoisaksi oli jäähallilla."
"Hänen olisi ollut helppoa luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta Jari ei ollut luovuttaja. Hän jäi ja hänestä tuli osa NHL:n historian kovinta parivaljakkoa. Hän oli uudisraivaaja, josta tuli johtaja. Hänellä oli arvokkuutta, jonka vain parhaimmat pelaajat omaavat."
Lowe mainitsi puheessaan mm. miten Kurri oli aina hieno lähettiläs kotimaalleen Suomelle, teki aina maaleja tärkeissä otteluissa, miten Lowe puolustajana etenkin ymmärsi miten arvokas Jari oli myös puolustavana pelaajana - Jari oli aina ensimmäisenä omassa päässä auttamassa puolustusta jne.
Ja aina välillä täysi katsomo aloitti railakkaan "JARI, JARI, JARI!!" huutonsa kesken puheitten.
"Jari auttoi meitä tekemään sellaista, mistä emme osanneet edes uneksiakaan. Vain harvat pelaajat ansaitsevat kunnian saada paitansa jäädytetyksi. Jari, meillä on suuri kunnia olla mukana viimeisen unelman toteutumisessa."
Kevin Lowen tehtävä oli ojentaa Kurrille muistoksi Skyreachin kattoon vedettävän paitalipun kaksoiskopio.
"I always felt appreciated.."
Jari Kurrin vuoro oli pitää kiitospuhensa viimeisenä.
"Tämä on hyvin tunteellinen hetki minulle. On kunnia saada pelipaitani jäädytetyksi tässä kaukalossa, tässä rakennuksessa, tässä kaupungissa. On uskomatonta saada numeroni ylös Wayne Gretzkyn ja Al Hamiltonin viereen."
"Haluan kiittää Oilersia mahdollisuudesta toteuttaa unelmani, ja mahdollisuudesta saada pelata parhaan täällä - tai missään - pelanneen jääkiekkoilijan kanssa."
Kurri kiitti paikalla olleita vanhoja joukkuekavereitaan, ja lopuksi faneja, joilta hän aina sai niin paljon tukea.
"Tunsin aina itseni arvostetuksi."
Oilersin paitaa numero 17 on viimeiset viisi vuotta kunnialla kantanut Rem Murray, joka pelasi sillä vielä keskiviikkona kauden avauksen Calgaryssä ja vielä veryttelikin se päällä ennen paitaseremonioita lauantaina.
Oli jotenkin hienoa, että tuo numero "eli" ihan elämänsä loppuun saakka käytettynä numerona. Vielä hienompaa oli nähdä kuinka Murray luisteli Kurrin luokse, veti tämän uudentyylisen vähän erilaisilla väreillä kuin Jarin aikana koristellun paitansa päältään ja antoi sen pidettäväksi miehelle, joka siitä teki legendaarisen.
Alta paljastui Kelly Buchbergerin vanha numero 16, jota Murray tästä lähtien alkaa kantamaan.
99 & 17
Sitten oli aika lopettaa seremoniat nostamalla paitalippu #17 oikealle paikalleen, numero #99:n viereen. Oikealle paikalle. Gretzky to Kurri..
Ikuisiksi ajoiksi.
Paitalipun noustessa valokiila valaisi #17:a, yleisön osoittaessa suosiotaan. Jari Kurri katseli numeronsa nousua tyynesti, jo pahimmat tunnekuohut hallitsevana, tyytyväisen näköisenä.
Lopulta paita oli paikallaan. Sitten valokiila laajeni siten, että sen loisteessa näkyi kaksi numeroa; nuo tutut 99 ja 17 yhtäaikaisesti. Tämän näkeminen sai yleisön villiintymään täysin. Taas kerran.
Siellä ne nyt olivat. 99 ja 17. Gretzky to Kurri.
"Here’s Gretzky..passes it to Kurri…in across the line.. HE SHOOTS….HE SCOOOORES!!!"
Kaikkien luullessa hienon tilaisuuden olevan nyt ohi, katsojille tarjoiltiin vielä yksi hieno elämys. Yhtäkkiä matolla puvussaan seisoskelleen Wayne Gretzkyn käsiin oli jostain ilmestynyt tuttu Hespeler-maila.
Edmonton Oilersin legendaarinen rautakurkku, radioselostaja Rod Phillips sai kunnian vielä kerran selostaa kansan riemuksi tuon rakkaimman ja kuuluisimman bravuurinsa. "Kiekko on Gretzkyllä.. hän syöttää Kurrille…Kurri ampuu….ja tekee maalin!!", Gretzkyn syöttäessa Jarille tutun nappisyötön ja Jarin napsauttaessa kiekon aivan yläriman alta maaliin.
Mitä jos Kurrin laukaus olisi mennyt ohi?
Gretzkyn ja Kurrin pelissä ei koskaan ollut tilaa millekään "mitä jos"-jaarittelulle.
Eikä ollut nytkään.
Kurri juhli maaliaan tutulla tuuletuksellaan, molemmat kädet ylhäällä. Ja sitten katosi saman sumun läpi josta oli tullutkin pimeään.
Huh. Yleisö oli saanut enemmän mitä oli odottanut.
Lehdistötilaisuus
Ensimmäisellä erätauolla pidettiin mukavatunnelmainen lehdistötilaisuus, johon saapui ensin Wayne Gretzky ihmetellen muka vihaisena miksei Kurri ollut vielä paikalla.
"Minä sentään olin aina ajoissa. Kurria aina pitää odotella," vitsaili #99 mediaa naurattaen.
Toisen pelaajan paitajuhlaan on aina helpompaa tulla kuin omaan.
Jari Kurrin ja Kevin Lowen saavuttua paikalle saatiin nähdä hyväntuulinen tilaisuus; kaikki olivat ilmiselvästi iloisia siitä, että juhla jäällä oli onnistunut niin fantastisen hyvin ja naurunremakat seurasivat herkästi toisiaan vanhojen pelikavereitten kertoessa illan suunnittelusta ja toteutuksesta.
Tilaisuudessa kävi ilmi, että idea kamat päällä jäälle tulosta oli Kevin Lowen, joka kaksi viikkoa aikaisemmin oli soittanut Kurrille Suomeen ja ehdottanut ideaa.
Wayne Gretzky piti ideaa myös onnistuneena. "Tiedän, että fanit myös pitivät."
Kurri myönsi olleensa jäälle tultuaan todella lähellä kyyneliin murtumista. "Mutta olin enemmän huolissani siitä, miten poikani tilanteen kestivät."
"En halunnut itkeä, koska halusin ottaa koko nautinnon tilanteesta irti."
Idea tilaisuuden päättämisestä hienosti Gretzkyn syöttöön ja Kurrin laukaukseen oli myös Lowen. "Kun Kevin pyysi minua tulemaan syöttäjäksi pelkäsin, että minunkin pitäisi vetää kamat päälle. Se ajatus todella hermostutti minua", sanoi Wayne.
"Seisoessani matolla pelkäsin että Jari ei osuisi maaliin."
Taas yhden naurunremahduksen jälkeen Kurri sanoi, että laukaus voidaan tarkastaa uusintana. "Sehän osui ihan maalin keskelle."
Kurrin rannari oli yllättävän kova. Se olisi voinut mennä ohi. Mutta kaikki onnistui tänä iltana. Kävellessään Phoenixin pelaajapenkin ohi, Gretzky oli murjaissut aktiivipelaajilleen: "See, even when he’s just fooling around, he still SNAPS it."
Muuten Gretzkyn osuus Jarin juhlassa oli tarkoituksella jätetty pienemmäksi - paitalipun ojensi joku muu jne. - koska peliaikoina Kurri niin usein jäi Gretzkyn varjoon. Tämä olisi ilta, jossa Jari Kurri ansaitusti olisi illan tähti.
Kävi ilmi, että Kurrin käyttämä maila oli itse asiassa lyhyemmäksi pätkäisty (Kurri oli tunnettu siitä, että hän aina pelasi lyhyillä mailoilla ja kapealla lavalla) Georges Laraquen maila.
Jarin käyttämät hanskat taas olivat Gretzkyn vanhat Jofat. "En pystynyt kunnolla kääntämään ranteitani niissä hanskoissa", valitti Kurri.
Niin miesten käyttämät mailat, kuin tuo Kurrin yläpesään ampuma kiekkokin lahjoitettiin hyväntekeväisyyshuutokauppaan.
Kevin Lowe oli iloinen lopussa tehdyn maalin onnistumisesta. Hän oli miettinyt suunnitteluvaiheessa tilaisuuden loppumista Jarin kahden käden tuuletukseen, joka jäisi viimeiseksi muistoksi katsojille. Kaikki onnistui fantastisesti. "Halusimme fanien tuntevan samoja tunteita mitä me pelaajat tunsimme," sanoi Lowe, jota oli varoitettu siitä ettei kovin moni joukkue NHL:ssä pystyisi luomaan niin voimakasta tunne-elämystä.
"Mutta minä uskon, että me onnistuimme siinä hyvin. Kolme neljäsosaa katsojista on samoja, jotka kokivat Gretzky-Kurri - pelejä silloin 80-luvulla jo."
"Koko viikonloppu oli täysin uskomaton", sanoi Kurri lopuksi.
"Väreet kulkivat selkäpiissä katsoessani paitalippuni nostoa sinne Waynen lipun vierelle. Se näyttää todella hyvältä siellä."
Jari Kurri voi tarkastaa paitalippunsa kunnon vielä tiistaina Edmontonin pelatessa Chicago Blackhawksia vastaan.
Sen jälkeen Kurrin matka jatkuu Suomen Olympiajoukkueen tehtävissä pelaajia tarkkaillessa San Josen ja Chicagon kautta Motrealiin ennen paluuta Suomeen.
Kysymykseen siitä, onko Jari koskaan ajatellut jonain päivänä paluuta Pohjois-Amerikkaan jääkiekon pariin jossain tehtävässä, Kurri totesi: "On suuri muutos vaihtaa laiturista valmentajaksi. Haluan katsoa ensin, miten tämä maajoukkueen kanssa tekemäni työ onnistuu ennenkuin voin miettiä tulevaa."
Kommentteja pelin jälkeen
Itse illan NHL-ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon. Pelikatkojen aikana taululla näytettiin vielä onnittelutervehdyksiä Jarille ihmisiltä, jotka eivät paikalle päässeet: Glen Sather, Andy Moog jne.
Phoenixin pukuhuoneessa yksi NHL-kaukaloiden rehellisimmistä, Brad May, joka toiseen erään mennessään pysähtyi Jari Kurrin nähtyään ja paiskasi tämän kanssa kättä onnea toivottaen, sanoi seuraavaa:
"Olen kanadalainen ja tullessani NHL-peleihin olin tietenkin jo kauan nähnyt Wayne Gretzkyn ja Kurrin tekevän maaleja. Pelasin Jaria vastaan monta kertaa eri paikoissa Hänessä oli suurutta, jota on hyvin harvoissa pelaajissa. Hän ei ollut pelkästään huippulahjakas hyökkäyspelissä vaan myös yksi lajin parhaista puolustavista hyökkääjistä koskaan. Hän ja Tikkanen"
"Kun tuollaista pelaajaa vastaan on pelannut vuosia ja tulee tilaisuus tavata hänet ja toivottaa onnea…en voi sanoa tuntevani häntä henkilökohtaisesti erityisemmin, mutta hän ansaitsee kaiken kunnioituksen ja kaikki onnentoivotukset. Varsinkin tällaisena iltana."
"Oli hienoa saada olla paikalla. Ja oli hienoa nähdä hänen poikansa paikalla myös", sanoi sympaattinen "May Day May" - joka itsekin on kahden lapsen isä. Brad May sai lempinimensä tehtyään tärkeän playoff-jatkoaika- maalin aikoinaan Bostonia vastaan juuri Vapun Päivänä.
May opiskelee vapaa-aikoinaan ja kesäisin golfkenttä-arkkitehdiksi ja aikoo tehdä siitä toisen uran jääkiekon jälkeen jonain päivänä.
May tappeli Öljyn Sean Brownin kanssa pelissä pitkän tappelun, jossa molemmat periaatteessa antoivat köniin toisilleen - pisteet ehkä kuitenkin Maylle, joka tappelun päätteeksi taputti Brownia hellästi kypärään kiitokseksi.
Nuoremmille suomalaisille jääkiekkoilijoille Jari Kurri Night:issa mukanaolo oli tietenkin suuri elämys. Jari oli esikuva ja tienavaaja kokonaiselle uudelle sukupolvelle hienoja suomalaispelaajia NHL:ssä.
Coyotesin nuori puolustaja Ossi Väänänen kasvoi pääkaupunkiseudulla ja pelasi Jokereissa poikavuosinaan - kuten Kurrikin:
"Silloin kun minä olin pieni, Jari oli selvästi kirkkain tähti NHL:ssä. Hän teki hienoa uraa ja oli hienoa seurata niitä harvoja pätkiä mitä median välityksellä silloin päästiin näkemään."
Kysyttäessä miten Ossista tuli puolustaja, hän vastasi: "Mä törmäsin johonkin toiseen pelaajaan siihen malliin, että ne laittoi mut sitten pakiksi…jossain ulkojääpelissä."
Heh
Oilersin pukuhuoneessa pelin pelaaja-aitiosta seurannut maalivahti Jussi Markkanen myönsi, että Kurrin näkeminen jäällä melkein toi hänellekin kyyneleen silmäkulmaan:
"Eiköhän kaikilla meikäläisen ikäisillä suomalaispojilla, jotka jääkiekkoa seurasi, ole muistoja Jari Kurrista ja Edmonton Oilersista. Edmonton Oilersin tunsi silloin kaikki, koska siellä oli Jari ja muutama muu suomalainen."
"Kun tänne tulee itse, saa uuden perspektiivin siihen mitä Jari teki. Tänään oli aika hieno tilaisuus. Kyllä tippa tuli silmään. Kyllä ne täällä osaavat järjestää."
Pelin pressboxista katsonut puolustaja Kari Haakana ihasteli Kurrin laukausta, "se laukaus meni ihan yläpesään".
400:n NHL-ottelunsa tänä ikimuistoisena iltana pelannut Janne Niinimaa piti myös kokemusta täysin uskomattomana: "Tämä ilta oli yksi NHL-urani kohokohtia. Voin aina sanoa, että olin paikalla kun Jari Kurrin paita jäädytettiin. Suomessa ei ehkä vieläkään täysin osata arvostaa eikä tiedetä sitä, mitä Jari teki. Siihen aikaan ei vielä nähty pelejä niin paljon kuin nykyisin."
Lopuksi..
Kaksi vuotta sitten seurasin kun Öljyn numero 99 nousi Skyreachin kattoon; Messier itki jäällä kuin pieni lapsi, suurin osa yleisöstä ja jopa kyyniset toimittajat vetivät kyyneltä. Koko ilta kaikkine tunnelmineen, vieraineen, puheineen jne. oli niin hieno kuin voi olla, enkä pystynyt kuvittelemaan, että joskus näkisin vielä hienomman paidanjäädytysseremonian.
Jari Kurri Night oli jotain todella hienoa ja erikoista. Paras paitajuhla, missä on ollut onni olla läsnä.
Minä olin paikalla sinä iltana, kun Jari Kurrin paita #17 vedettiin Edmontonin hallin kattoon.
Thanks for the memories Jari.
Jouni (jouni@jatkoaika.com) 8.10. 09.50
ylläpito (2947)
Muita kolumneja
1.10.
Carrying the weight - Edmonton Oilersin kausiennakko
30.9.
Calgary Flames kausiennakko
14.9.
Kid Comrie - Osa 2
12.9.
Kid Comrie - Osa 1
13.8.
Tuli Sanottua 4
6.8.
L'Affaire Lindrosin tilinpäätös
22.6.
Kaikkien aikojen Draft - 1979
15.6.
NHL Awards 2001
15.6.
Lester B. Pearson Palkinto Joe Sakicille
29.5.
Mission 16W
10.5.
NHL-Juttuja 10.5.2001
23.4.
Tuli Sanottua 3
11.4.
Dallas - Edmonton, Öljyn vuoro mennä jatkoon?
9.4.
Tuli Sanottua 2
25.3.
Tuli Sanottua
11.3.
NHL-Juttuja 11.3.2001
5.3.
The Hockey News listaa MVP:t..
27.2.
NHL-Juttuja 27.2.2001
13.2.
NHL-Juttuja 13.2.2001
8.2.
NHL-Juttuja 8.2.2001
4.2.
Ennätyksellinen maalijuhla NHL:n Tähtien Ottelussa
3.2.
NHL:n All-Star-lauantai Denverissä
2.2.
Janne Niinimaan pikahaastattelu
31.1.
Real Men Do Cry - Wendel Clark Part 3
29.1.
NHL-Juttuja 29.1.2001
26.1.
Heart & Soul - Wendel Clark Part 2
21.1.
"Just a Farmer" - Wendel Clarkin tarina, osa 1