Mikä on tää Liiga-ajan hurmos Eteläpäädyssä? Käydäänpä sitä nyt vähän läpi ja muistellaan.
1. Työsulkukausi: Yksittäinen kausi, joka oli täysin poikkeuksellinen Eteläpäädyn osalta. Ei sellaista oltu koettu koskaan ennen. Huikeaa ja poikkeuksellista.
2. Jarmo Kekäläisen aikakausi: Hyvälle pohjalle rakennettu fanitoiminta otti lisäboostin Kekun aikana, tästäkin huolimatta ajanjaksolla oli USEITA erittäin väsyneitä tiistai-torstai pelejä jotain saipa-kalpoja vastaan. Jokainen peli ei todellakaan ollut kuuman kiimainen ja hekumallinen derby.
3. Ne derbyt. Näitä on tietenkin eniten ikävä. "Paikallisvastustaja ska" on kuitenkin hyvin täyttänyt ifk:n jättämää tyhjiötä. Pidän jopa pienenä ihmeenä millaiseen viha-asemaan ska on noussut hyvin lyhyessä ajassa. Tunnelman kannalta todella positiivista, vaikka oksettavasta paskasakista puhutaankin. Ja täytyy muistaa mihin epäterveeseen vihanpitoon historia ifk:n kanssa päättyi. Jos jos vielä kaivellaan, niin määrällisesti näitä paikallispelejä oli liikaa monen mielestä, varsinkin kun tammikuun tasauskierroksilla kohdattiin vielä back-to-back.
4. Vierasmatkat. KHL luo hyvän vastineen Liiga-ajan mega-matkoille esim. Turkuun tai Raumalle näillä Riikassa tai nyt Tallinnassa pelatuilla peleillä. Vähän arkisempi Hämeenlinna-Lappeenranta -reissailu kuitenkin puuttuu listalta.
Entä nyt KHL-aikana?
Eteläpäädyn meno, kävijämäärä sekä äänekkyys ovat kehittyneet parempaan suuntaan koko KHL-jakson ajan. Nykyisellään perusmeno näissä tavallisissa arkipeleissä ei eroa lainkaan siitä mitä se oli Liigassa. Välillä on todella hyvä meno ja pari kertaa kaudessa mukaan sattuu pari todella väsynyttä iltaa. Normi settiä siis.
Ns. Kiimapeleissä jäädään toki julli-derbyjen fiiliksestä, mutta kuten kirjoitin, ei ska-pelit jää niin kauas siitä menosta (katsomossa, jälkipelit toki eri asia) että tunnelmaa voisi sen vuoksi haukkua tai lytätä. Tuntuu kuitenkin, että näitä tunnelmaltaan keskitason ylittäviä pelejä on KHL:ssä jopa hieman enemmän, kuin Liigassa, jossa Kärpät oli yksi niistä harvoista sytyttäjistä. KHL:stä löytyy CSKA:a, Dynamo Moskovaa, idän isoja, Lokomotivia ja vähän yllättäen Sotshia ja Torpedoa, joita vastaan pelatut playoffit ovat nostaneet kierroksia. Yhtä lailla Kärpätkin kasvoi siihen asemaansa Jokerifanien mielissä.
Playoffeissa KHL-Jokerit ei katsomon puolella kalpene lainkaan Liiga-aikojen vastaavalle. Jopa päinvastoin. Taas kerran julli-pelit on oma lukunsa, mutta kyllä nyt esimerkiksi kevään Dynamo-sarjan kotipeleissä oli ihan yhtä hyvä tunnelma, ellei parempi, kuin vikojen liigakausien Lukko- tai JYP -sarjoissa, olkoonkin että JYPpiä vastaan pelattiin semifinaaleita! Vikan kauden sääliplayoff-sarjaa Kerhoa vastaan en edes vertaile, koska se oli todella aneemista paskaa katsomon puolelta ja kentällä.
Summattuna:
Tässä on nyt sillä tavalla klassisesti, että aika on kullannut muistot. Ei ne vikat liigakaudet olleet yhtä riemujulaa ja marssia voitosta voittoon (paitsi julleista). Helvetin siistiähän se oli, mutta ei se ero nykypäivän Eteläpäätyyn niin järisyttävä ole. Samaa paskaa samassa purkissa, vähän eri etiketillä.
Sitten on jengiä kuka dissaa kaikkea mahdollista vain koska vihaavat KHL:ää.
Ja sitten on osa keneltä se tunne on oikeasti vaan kuollut. Jokerit kiinnostaisi, mutta KHL ei sytytä. Se että joku yksittäinen henkilö ei syty enää jollekkin tietylle vastustajalle tai sarjalle, ei tee koko toiminnasta paskaa.
Ja millä taustalla tämä? Peleissä, vierasmatkoilla ja paikattomassa pyörineenä since en edes muista.