My memories with Leijonat:
1992 Praha - Ensimmäinen kunnon kosketus Leijoniin. 10 -vuotiaana mentiin perheen ja muutaman tuttavan kanssa katsomaan finaalia Karpaloon PTV:ltä. Noh, eihän se peli hirveästi kiinnostanut, mieleen jäi parhaiten naapurin sedän toteama: " Vittu toi Ruotanen on paska".
1994- Lillehammer - Näistä kisoista jäi selkeästi mieleen Tupu-Hupu-Lupu, itselle käsittämättömät voitot punakoneesta yhtesimaalein 9-0. (Noh, jälkikäteen ajatellen Suomi oli kyllä selvästi parempi kuin sekasortoinen Venäjä)
1994 Milano - Ensimmäiset tosikisat itselleni. Kuuntelin joka matsin radiosta. Suomi pelasi uskomattomat kisat. Pudotuspeleissä finaalin maalierolla 18-1. Välieräselostuksesta USA:ta vastaan jäi mieleen seuraavaa: "Kolmatta erää pelattu kohta puolet, Suomi johtaa murskaavasti, ja siellä taklataan Paloa... JA PALOHAN NAURAA!! Voi voi voi, toivottavasti nyt ei se hyvänolontunne tule puseroon, ettei käy köpelösti. (Höyry Häyrinen). Kisojen finaalista jäi taas mieleen se, että lähetys katkesi juuri kun Essi Keskinen vei Suomen johtoon ja kun takaisin tultiin niin kanukit oli tasoittanu. Ja sitten rankkarikisa ja mikä musertava pettymys, taaskaan ei voitettu. Pakkohan se myöntää että nukkumaan mennessä kyyneleet herahtivat pienen pojan silmiin...
1995 Tukholma - Välierään asti leikitellen. Välierästä jäi mieleen, että Tsekillä ei mitään jakoa ja tietenkin: "Polje Veikko polje!! Ja Veikkohan Polkee!!". Finaalissa "JA Peltonen VETÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!" Suomen lippua parvekkeelle ja telkkarista leijonien kotiinpaluu. Mikä fiilis!!
1996 Wien - Puolustava mestari - Norja 1-1. Karmea alku. Lohkovaiheen viimeisessä vaiheessa toivoin tappiota Ruotsia vastaan, että oltaisiin saatu USA vastaan kvartaaleihin, mutta Leijonat ei taipunut, 5-5. Kanada vastaan, raahattiin Tikiä ja Sonjaa paikalle. Ei auta. 1-3. Mestaruushuuma haihtuu...
1998 Nagano - Kaikkien aikojen kisat alkavat yskähdellen. Tsekkiä vastaan ei jakoa, Venäjää vastaan lupaava alku kuivuu kokoon. "ei tuu mitään". Noh, Ruotsi ottelua varten lintsataan koulusta ja ei tarvitse pettyä. Teukka upottaa Ruotsin. Edelleen mielestäni makein voitto länsinaapurista. Foppa poistuu kisoista hyypiösadetakissaan vähin äänin. Välierä. Venäjä. Koko ajan nousuja tappioasemasta ja usko on kova kunnes kaikki päättyy: "Ja arvatkaapa kuka teki maalin!?" Mutta pronssiottelussa Suomi haluaa mitalia enemmän kuin Kanada ja saa haluamansa. Todella hyvä maku jäi näistä kisoista.
1999 Oslo - Tehoketju Selänne-Koivu-Tuomainen, Jere elämänsä vireessä. Olisiko ollut maailman paras näiden kisojen aikaan??. "Anteeksi äiti, että poika huutaa vieraalla maalla!! Venäjä on lyöty!! Venäjä on lyöty!" Välierässä jatkoajalla hoituu taas Ruotsi Veken punnerruksella. Tuntuu että henkinen niskalenkki on otettu. Ensimmäinen finaali. Virkamieskiekkoa. Toinen finaali taas aivan loistavaa peliä, kunnes jatkoajalla yksi tusaus ja Hlavac ja taivas mustuu...
2001 Köln, Hannover - Ylösen Jussi pelaa elämänsä kiekkoa. Suomi pelaa todella näyttävää jääkiekkoa ja Petu Nummelin huikeassa vireessä. Suomi marssii vaihteeksi selkeästi finaaliin, jossa kaikkii sujuu suunnitelmien mukaan ja Suomi kulkee kohti mestaruutta kuin juna raiteillaan. Mutta kolmannessa erässä tapahtuu se, mitä on tapahtunut liian monta kertaa sen jälkeen. Johtoasemassa passivoituminen ja Tsekille aloitteet. Jatkoajalla sydän pysähtyy jo siinä vaiheessa kun Nupe torjuu kiekon eteen, ruuhkatukka Moravec sivaltaa ja töllö napsahtaa kiinni nanosekunnissa. Omaan huoneeseen ja hakkamaan FIFA 2001:stä terapiaksi.
2002 Salt Lake City - Herään yöllä katsomaan USA matsia n. klo 2.45. Peli ei suju ja 3-0 tilanteessa varusmiehen valtaa syvä uni. Aamulla tuloksen nähtyä ei harmita yhtään. Enempää pelejä ei sitten nähtykkään. Kanada matsia kuuntelin lapuilla mosaleirillä. Selänne ajelee Prongerin, usko Leijoniin kasvaa, mutta ei auta 1-2 ja kotiin. PJ:ssä sentään saa aikaiseksi vahingoniloiset naurut kun kertoo Ruotsi-Valko-Venäjä tuloksen. Marssi kasrmille ja ilokseen saa kuulla vielä, että vempat katsoivat matsin MuKe:ssa telkkarista hampurilaisten ja ransujen kera...
2003 Helsinki - Tuntuu, että kisat eivät millään lähde käyntiin, mutta sitten tulee SE peli. Nahkean alun jälkeen Suomi vie Ruotsia mennentullen. Rupean jo arpomaan vastustajaa välieriin. Ruotsi kaventaa. Vaimo toteaa sohvalta: "no niin nyt ne tasottaa tän vielä." Johon minä: "no ei nyt sentään tästä johdosta, älä nyt viitti sä et tiedä lätkästä mitään, "sundin temput" on mennyttä." Tästä jäikin sitten painajainen, johon saattaa herätä edelleen. Vuosituhannen vaihteen voitoilla saatiin Maskenin ja Sundinin haamut karkotettua, mutta tämän ottelun haamu katoaa vain jos TÄNÄÄN tulee voitto.
2004 World Cup - Matka Kreetalle varattuna juuri WC:n päälle. Ensimmäisen Tsekki- matsin ehdin katsella kotona ja olen näkemästäni ällistynyt. Paras näkemäni peli Suomelta siihen asti. Tsekillä ei edes mahdollisuuksia. Odotusarvot kasvavat, mutta matkalle on lähdettävä. Yhtenä päivänä rannalta tullessamme kävelen tapani mukaan laput silmillä, mutta onneksi vaimo on tarkkana. Hän osoittaa ilmoitusta: "Ice Hockey World Cup, Finland-Sweden Tonight Live on La Bamba." Ja eikun sinne. Huikeaa draamaa koko ottelu, lopussa kyllä vitutus käy suureksi, kun takarivistä kuuluu 4-4 tasoituksen johdosta "yjeeeeeeee!!!" mahdollisimman ruotsalaisittain äännettynä. Tyhjiä Heineken-pulloja on matsin jälkeen pöydässä toista kymmentä. Välierää varten pääsee takaisin kotiin kisastudioon todistamaan huikeaa voittoa jenkeistä Ameerikan maaperällä.
Tällaisia muistoja löytyi täältä. PALJON enemmän olisi voinut kirjoittaa, mutta nämä ovat NE hetket...