Vituttaa se, että tuli kaikista ennakkopuheista huolimatta alitajuisesti vähän avattua rotsin ylintä nappia ennen tämän illan peliä, ja nyt ei päästäkään 3-1-tilanteessa Nordiksen lauantai-illan hornankattilaan. Vähintään yhtä paljon vituttaa se, että vielä joutuu lähtemään Hakaskutsiin kerran. Tampere on allekirjoittaneen ylivoimainen suosikkimesta vierasreissuilla, mutta nimenomaan Ilveksen isännöimänä. Tapparan kotimatsit ovat ihan järkyttävää paskaa varsinkin näin finaaleissa. Fanien luomasta tunnelmasta ei kotijoukkueen puolelta ole tietoakaan vaan koko helvetin ottelutapahtuma on yhtä läps--läps-läpyttelyä, jumbolta johdettua Tap-pa-ra-huutelua ja Cheekin yms. skeidan soittamista aivan liian kovalla volyymilla joka ikisellä pelikatkolla. Varsinkin nuo läpsyttimet pääsevät ihon alle ja kovaa, koko vitun touhussa ei ole mitään pointtia. Jengi läpyttää niitä pelikatkoilla musiikin tahtiin (ketä siinä kannatetaan, biisin esittänyttä artistia?) ja parhaimmillaan IFK:n fanikatsomon rummun tahdissa, mikä ei varmaan mitenkään voi olla itse tarkoitus. Tuntuu, että läpsyttimen käteen antaminen laskee keskimääräisen lätkäfanin älykkyysosamäärää noin 50 pisteellä. No, ilmeisesti joidenkin mielestä on pääasia vaan saada meteliä halliin keinolla millä hyvänsä. Jää vaan kysymys, miksei tuolla logiikalla jokaiselle katsojalle anneta käteen vuvuzelaa tai vastaavaa tuomiopäivän trumpettia. Ainakin olisi vitun kova meteli, eli siis yhtä kuin loistava tunnelma.
Tervetuloa vaan Tappara-fanit Nordikselle huomenna (tänään) ihmettelemään, miten sitä tunnelmaa voi luoda ilman jumboa ja ihan omilla äänihuulilla ja kätösillä. Painetaan bulilla!