Nyt just vituttaa!

  • 2 552 820
  • 12 079

Dimas_

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Penguins, #87, ManU, CR7, Seattle Seahawks
Ei ainakaan itselläni kävisi. Olisihan se tietysti uusi ja outo tilanne, josta ei ole aikaisempaa kokemusta, mutta tuntuisihan tuollainen HIFK:n kestomenestys aivan helvetin hyvältä ja sitähän tälläkin palstalla on toivottu ja samalla ei tarvitsisi stressata joka kausi muutenkaan, että tuleeko tästä mitään ja siten noita harmaita hiuksiakin ehkä ilmestyisi päähään mahdollisesti hieman nykyistä harvempaan tahtiin. Joku asiaa ymmärtämätön tietysti voi sanoa ettei kannata stressata, mutta kun ei sillekään vaan mitään voi.

HIFK:n pitäisi olla suurin ja kaunein tässä maassa myös menestyksen ja resurssien puolesta. Nyt näin ei valitettavasti ole, vaikka mahdollisuudet on annettu ja tähän ei ole syyllinen tuore Tampereen halli, vaan seuran oma tekeminen,
Veikkaan, että kävisi. Ihmisluonto vain on sellainen, että kaikkeen turtuu. Liikaa, kun tulee mitä tahansa, niin ei se sitten enää tunnu oikein miltään. Tai ei ainakaan niin hyvältä kuin sen jonkin saaminen/saavuttaminen pitkän tauon sekä valtavan työn jälkeen. Tämä pätee ihan kaikkeen.

Toki on olemassa myös ”addikteja”, joille mikään ei riitä ja he aina himoavat sitä jotain tiettyä juttua lisää mutta rohkenen sanoa, että suurin osa meistä ihmisistä kuuluu tuohon ”turtuu”-kohderyhmään.
 

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC
Toki on olemassa myös ”addikteja”, joille mikään ei riitä ja he aina himoavat sitä jotain tiettyä juttua lisää mutta rohkenen sanoa, että suurin osa meistä ihmisistä kuuluu tuohon ”turtuu”-kohderyhmään.
”Turtuneita” on nyt hemmoteltu surkealla tai ihan Ok urheilullisella menestyksellä toista kymmentä vuotta, joten jospa nyt annettaisiin muutama vuosi ”addikteille” oikeaa urheilullista menestystä. Sitten voidaan taas palata normiin.
 

Stratman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kiinnostaa enemmän HIFK:n ensi kauden ensimmäinen harjoituspeli enemmän, kuin käynnissä oleva Suomi-Tanska MM-läpsyttely, jota en ole katsonut sekuntiakaan. Miten tuostakin on saatu noin mielenkiinnoton ja hengetön tapahtuma? Liikaa joukkueita ja merkityksettömiä pelejä... tuttu konsepti kyllä Liigastakin.

Itse en näitä pelejä katso, ellei olosuhteiden pakosta joudu. Melkein olisi helpotus jos Suomi ei voittaisi tänä vuonna, jäisi ne turhanpäiväiset kännikarnevaalit väliin.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Veikkaan, että kävisi. Ihmisluonto vain on sellainen, että kaikkeen turtuu. Liikaa, kun tulee mitä tahansa, niin ei se sitten enää tunnu oikein miltään. Tai ei ainakaan niin hyvältä kuin sen jonkin saaminen/saavuttaminen pitkän tauon sekä valtavan työn jälkeen. Tämä pätee ihan kaikkeen.

Toki on olemassa myös ”addikteja”, joille mikään ei riitä ja he aina himoavat sitä jotain tiettyä juttua lisää mutta rohkenen sanoa, että suurin osa meistä ihmisistä kuuluu tuohon ”turtuu”-kohderyhmään.
Kolmanneksi viimeinen mestaruus 1983, sitten 1998 ja melkein heti perään 2011. Ei ole ainakaan turtumaan päässyt. Tämä vuosikymmenhän ei ole vielä puolivälissäkään, joten aikaahan tässä tietysti vielä on. -70 ja -80 luvuillahan tuli sentään kaksi mestaruutta/vuosikymmen, joten olisihan tässä nykytahdissa hieman kiristämisen varaa. On ollut Mobergin, jonka aikausi oli tietty monella tapaa värikäs, jälkeen Penaa, Nybaria ja Toopea kasaamassa jengiä, mutta kun ei vaan onnistu, vaikka Nybarilla se yksi onkin. Kekäläinen oli piristysruiske, mutta valitettavan lyhyeksi jäi se visiitti.

Sen sijaan jo perinteeksi muodostunut kevätvitutus on tullut hyvinkin tutuksi eikä sitäkään ole yhtään sen helpompi niellä, vaikka kokemusta siitä on jo enemmän kuin riittävästi.

Mä en sitten varmaankaan kuulu tuohon turtuu-kohderyhmään, kun haluaisin sitä menestystä säännöllisesti noiden melkein-kerran-vuosikymmenessä kannun nosteluiden sijaan. Nyt on vuosi 2023 ja meillä on yksi mestaruus tällä vuosituhannella ja se ei vaan riitä pääkaupunkiseudun resursseilla toimivalle jengille, joka on ollut kevään -16 jälkeen, Bluesin mentyä konkkaan ja narrien häivyttyä jo aiemmin Venäjälle, ainoa Liiga-joukkue Suomen ylivoimaisesti suurimmalla talousalueella.
 

Stratman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kolmanneksi viimeinen mestaruus 1983, sitten 1998 ja melkein heti perään 2011. Ei ole ainakaan turtumaan päässyt. Tämä vuosikymmenhän ei ole vielä puolivälissäkään, joten aikaahan tässä tietysti vielä on. -70 ja -80 luvuillahan tuli sentään kaksi mestaruutta/vuosikymmen, joten olisihan tässä nykytahdissa hieman kiristämisen varaa. On ollut Mobergin, jonka aikausi oli tietty monella tapaa värikäs, jälkeen Penaa, Nybaria ja Toopea kasaamassa jengiä, mutta kun ei vaan onnistu, vaikka Nybarilla se yksi onkin. Kekäläinen oli piristysruiske, mutta valitettavan lyhyeksi jäi se visiitti.

Sen sijaan jo perinteeksi muodostunut kevätvitutus on tullut hyvinkin tutuksi eikä sitäkään ole yhtään sen helpompi niellä, vaikka kokemusta siitä on jo enemmän kuin riittävästi.

Mä en sitten varmaankaan kuulu tuohon turtuu-kohderyhmään, kun haluaisin sitä menestystä säännöllisesti noiden melkein-kerran-vuosikymmenessä kannun nosteluiden sijaan. Nyt on vuosi 2023 ja meillä on yksi mestaruus tällä vuosituhannella ja se ei vaan riitä pääkaupunkiseudun resursseilla toimivalle jengille, joka on ollut kevään -16 jälkeen, Bluesin mentyä konkkaan ja narrien häivyttyä jo aiemmin Venäjälle, ainoa Liiga-joukkue Suomen ylivoimaisesti suurimmalla talousalueella.

Vuosina 1969-1983 tuli viisi mestaruutta 15 vuoden ajanjaksoon. Nykyään se tuntuu olevan mestaruuden odotusaika. IFK:n suurin ongelma on ollut se että kun se huippujoukkue vihdoin saadaan kasaan, ei sen päälle pystytä rakentamaan menestysjaksoa. Valmentajat, johtajat ja pelaajat lähtevät liian nopeasti eikä jatkuvuutta saada rakennettua. 1998 mestaruusjoukkue hajosi vuodessa täysin ja sama homma kävi 2011. Myös 2016 runkosarjan voitanut joukkue hajosi liian nopeasti eikä siitäkään pystytty rakentamaan mitään jatkumoa. Tässähän TPS, Tappara ja Kärpät ovat onnistuneet omina parhaimpina aikoinaan ja myös Jokerit 90-luvulla. Meillä tuohon on pystytt viimeksi 40 vuotta sitten.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Monilla tutuilla, kavereilla, ystävillä etc. on vähän samaa tunnetta. Itsellä myös. Sanoisin sitä kylläisyyden tunteeksi. Suomen menestys on osittain saanut useat vähän pois MM-lätkä hypestä.

10-20 vuotta sitten kevättä odoteltiin kuin kuuta nousevaa - olisiko se tämä vuosi Suomen?
Nykypäivänä on Suomen menestys enemmänkin jo oletusarvo, mikä syö suurimman pohjan kisoista. Varsinkin alkusarjapeleistä. Missä arkipäiväiset kaverien kesken pidettävät kisastudiot? Iltakännit ja saunomiset - ei missään.
Tietyllä tapaa torstainen Kanada pelikään ei tällä hetkellä aiheuta minkäänlaisia tunteita - vaikka pitäisi, kotikisat hei - taas!

Jollain tavalla kiinnostus on aika minimissään. Pelaajakavalkadi on sanalla sanoen paska, vaikka Rantanen starana kisoihin tulikin.

En tiedä. Olisiko joka toinen vuosi parempi? Vai olenko menestyksen sokeuttamana vain sitä mieltä? Käviskö HIFK:n kanssa sama jos voitettaisiin 3-4 mestaruutta putkeen? En tiedä, jollain tasolla varmasti.

Tää on kyllä ihan mielenkiintoinen juttu. Samoja fiiliksiä täälläkin. Sanoisin, että aika paljon vaikuttaa juuri tuo pelaajakavalkadi. Ei vaan jaksa näitä markoanttiloita ja atteohtamaita. Kummankaan saavutuksista ja ansioista mitään pois ottamatta. Sitten vielä Amanda Harkimo peleissä DJ:nä. Jotenkin vähän liikaa tuota Kummola-Harkimo-akselia edelleen maajoukkueessa. Joo, joo, ei ole kummallakaan mitään roolia jne, mutta ainakin Kummolan henki elää vahvana.

Niin, ja tietenkin maikkarin omat pojat antero ja mika selostavat pelit. Ja sitten tietty hierotaan tuota Tampere-hypeä naamaan näillä kisoilla. Lisäksi jatkuva menestys näillä HMV-joukkueilla, niin ehkä siinä on selityksiä riittävästi tällä väsymiselle.
 

KwutsNI

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Monilla tutuilla, kavereilla, ystävillä etc. on vähän samaa tunnetta. Itsellä myös. Sanoisin sitä kylläisyyden tunteeksi. Suomen menestys on osittain saanut useat vähän pois MM-lätkä hypestä.

10-20 vuotta sitten kevättä odoteltiin kuin kuuta nousevaa - olisiko se tämä vuosi Suomen?
Nykypäivänä on Suomen menestys enemmänkin jo oletusarvo, mikä syö suurimman pohjan kisoista. Varsinkin alkusarjapeleistä. Missä arkipäiväiset kaverien kesken pidettävät kisastudiot? Iltakännit ja saunomiset - ei missään.
Voin itsekin allekirjoittaa tämän tunteen puuttumisen MM-kisoista, ja varmaan osaltaan tuo menestyskin vaikuttaa, mutta eiköhän perimmäinen syy ole kuitenkin se, että 20 vuotta sitten sitä oli perheetön nuori opiskelija, jolle MM-kisat oli hyvä tekosyy arkipäiväisille iltakänneille ja sanomisille. Nyt on vähän muut prioriteetit. Kun kuudelta pitää nousta, vaikka Suomi voittaisi, saattaa tuollainen iltakymmenen yli menevä peli jäädä katsomatta.

Niin se vaan muuttuu, ikä tekee tehtävänsä. Kyllä mä vieläkin muistan Italia '90 pelien maalintekijät, mutta viime EM-skaboistakaan ei muista oikein muuta kuin että Suomi oli mukana, mikä oli ihan kivaa, ja että Eriksen melkein kuoli, mikä ei ollut kivaa. Ei vaan herää samanlaisia intohimoja, eikä se johdu tuotteen laadusta. Olihan 90-luvun fudis nykykriteeterein ihan hirveän näköistä. Oikeastaan viime MM-kisat Qatarissa jäi paremmin mieleen, lähinnä koska en katsonut minuuttiakaan pelejä. Oli vihdoin edes jotain tunnetta mukana.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
Veikkaan, että kävisi. Ihmisluonto vain on sellainen, että kaikkeen turtuu. Liikaa, kun tulee mitä tahansa, niin ei se sitten enää tunnu oikein miltään. Tai ei ainakaan niin hyvältä kuin sen jonkin saaminen/saavuttaminen pitkän tauon sekä valtavan työn jälkeen. Tämä pätee ihan kaikkeen.

Toki on olemassa myös ”addikteja”, joille mikään ei riitä ja he aina himoavat sitä jotain tiettyä juttua lisää mutta rohkenen sanoa, että suurin osa meistä ihmisistä kuuluu tuohon ”turtuu”-kohderyhmään.

Vaikea sanoa tai edes arvioida, kuin nyt ollaan siellä putken toisessa päässä :) Jotenkin vaan niin kaukainen ajatuskin, että IFK olisi melkoinen kestomenestyjä. Ainakin sen voi sanoa, että pelejä olisi huomattavasti levollisempi katsoa, myös raastavia poffeja, jos meillä voittamisen kulttuuri ja toimintatavat olisi eri tasolla. Eli urheilullinen menestyminen ei ole mikään "ok, jos tulee" vaan seura tehdään menestymään.

Maajoukkuetouhuun se suurin kipinä on laantunut mun mielestä sen takia, että noita kisoja on joka vuosi ja eri mailla on milloin minkälaiset joukkueet. Myös kansallisia sarjoja kiusaavat EHT-turnaukset ja -pelit vituttavat, joten sekin on omiaan laimantamaan soppaa. Jos MM-kisat olisi 4v vuoden välein, ja siinä välissä World Cup, ja ne aina maiden mahd. parhailla miehistöillä myös 4v välein, niin noiden lomitus voisi kasvattaa hypen ihan uudenlaiseksi. Tuskin Suomi silloin Kannuja edes veisi tähän tahtiin.
 

starcat

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Vaikea sanoa tai edes arvioida, kuin nyt ollaan siellä putken toisessa päässä :) Jotenkin vaan niin kaukainen ajatuskin, että IFK olisi melkoinen kestomenestyjä. Ainakin sen voi sanoa, että pelejä olisi huomattavasti levollisempi katsoa, myös raastavia poffeja, jos meillä voittamisen kulttuuri ja toimintatavat olisi eri tasolla. Eli urheilullinen menestyminen ei ole mikään "ok, jos tulee" vaan seura tehdään menestymään.

Maajoukkuetouhuun se suurin kipinä on laantunut mun mielestä sen takia, että noita kisoja on joka vuosi ja eri mailla on milloin minkälaiset joukkueet. Myös kansallisia sarjoja kiusaavat EHT-turnaukset ja -pelit vituttavat, joten sekin on omiaan laimantamaan soppaa. Jos MM-kisat olisi 4v vuoden välein, ja siinä välissä World Cup, ja ne aina maiden mahd. parhailla miehistöillä myös 4v välein, niin noiden lomitus voisi kasvattaa hypen ihan uudenlaiseksi. Tuskin Suomi silloin Kannuja edes veisi tähän tahtiin.
IIHF:n kisat ovat joka vuosi koska muuten olisi kolme vuotta tyhjäkäyntiä. Eikä se ole mahdollista siksikään että kun systeemi on mikä on tippumisineen ja nousuineen. Lisäksi kaikki muut maat paitsi Top 6 pelaavat koko ajan parhailla mahdollisilla joukkueilla. Kyseessähän on nimenomaan IIHF:n kisat eikä NHL siihen kuulu. NHL pelaajille on annettu oikeus osallistua IIHF:n , Nhl:n ja kansallisten liittojen päätöksellä.

Nykyinen tapa on paras mahdollinen koska NHL ei halua keskeyttää sarjaa pariksi viikoksi kuten muut tekevät. A-Kisojen oikea ja alkuperäinen paikkahan on tammi-helmikuu. Josta paikka muutettiin nykyiselleen toukokuulle nimenomaan että saatiin NHL pelaajat mukaan.

Sitten halu pelata parhaimmilla mahdollisilla joukkueilla (Canada Cup) ei taas toteudu koska NHL ei sitä käytännössä halua. Vaikka se siis pelattaisiin neljän vuoden välein. Hehän haluavat venäläiset mukaan mitä taas muut eivät tällä hetkellä halua. Järjestämistä on tähänkin asti lykätty nimenomaan NHL:n syiden takia.
 

Dimas_

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Penguins, #87, ManU, CR7, Seattle Seahawks
Kolmanneksi viimeinen mestaruus 1983, sitten 1998 ja melkein heti perään 2011. Ei ole ainakaan turtumaan päässyt. Tämä vuosikymmenhän ei ole vielä puolivälissäkään, joten aikaahan tässä tietysti vielä on. -70 ja -80 luvuillahan tuli sentään kaksi mestaruutta/vuosikymmen, joten olisihan tässä nykytahdissa hieman kiristämisen varaa. On ollut Mobergin, jonka aikausi oli tietty monella tapaa värikäs, jälkeen Penaa, Nybaria ja Toopea kasaamassa jengiä, mutta kun ei vaan onnistu, vaikka Nybarilla se yksi onkin. Kekäläinen oli piristysruiske, mutta valitettavan lyhyeksi jäi se visiitti.

Sen sijaan jo perinteeksi muodostunut kevätvitutus on tullut hyvinkin tutuksi eikä sitäkään ole yhtään sen helpompi niellä, vaikka kokemusta siitä on jo enemmän kuin riittävästi.

Mä en sitten varmaankaan kuulu tuohon turtuu-kohderyhmään, kun haluaisin sitä menestystä säännöllisesti noiden melkein-kerran-vuosikymmenessä kannun nosteluiden sijaan. Nyt on vuosi 2023 ja meillä on yksi mestaruus tällä vuosituhannella ja se ei vaan riitä pääkaupunkiseudun resursseilla toimivalle jengille, joka on ollut kevään -16 jälkeen, Bluesin mentyä konkkaan ja narrien häivyttyä jo aiemmin Venäjälle, ainoa Liiga-joukkue Suomen ylivoimaisesti suurimmalla talousalueella.
Juu kyllä minäkin haluaisin säännöllistä menestystä ehdottomasti, ei kyse ole siitä. Samoin minulle ei riitä nykysuoritustaso ja mestaruuksien frekvenssi. Se ei ollut pointti.

Kirjoitukseni pointti oli siis se, että meidät ihmiset (suurin osa meistä) on rakennettu niin, että kaikkeen ”jatkuvaan” turtuu jossain vaiheessa. Jos esimerkiksi HIFK toistaisi vaikka Tapparan finaaliputken sekä mestaruudet, niin veikkaan, että meistäkin moni tahtomattaan ”turtuu” pääsystä finaaleihin. Eli kauden alla ”ei tunnu miltään, kun kuitenkin ollaan taas siellä finaaleissa” jne. Kaikkeen ”samanlaiseen” tottuu ja turtuu, mikään ei tunnu enää miltään: Työstä katoaa jossain vaiheessa uutuuden viehätys samoin kuin parisuhteesta, muusikot turtuvat keikkaelämään, taas on jääkiekon kotikisat ja Suomen viime vuosien menestykseenkin on jo jollain tasolla ”turruttu”, sotaan lähtevät turtuvat ja tottuvat rintamalla oloon (näin kuulemma on, toki kärjistetty ääriesimerkki mitä toivottavasti suurinosa maailman ihmisitä ei joudu koskaan kokemaan) ja niin edelleen.

Sitten on olemassa pienempi joukko ”addikteja”, joille tällainen turtuminen ei ole niin ominaista, vaan he janoavat alati lisää sitä samaa mistä saavat kiksejä. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka pokeriammattilaiset, sarjayrittäjät ja sijoittajat jne. Toki hekin varmasti kaipaavat jonkin verran uusia ärsykkeitä ja haasteita.

Eli kirjoituksen pointti oli se, että yleisesti ottaen ihminen tahtomattaan turtuu kaikkeen jatkuvaan ja samanlaiseen tekemiseen/toimintaan. Ja kyllä minäkin toivon, että saisimme olla niitä ”addikteja” edes muutamaman vuoden putkeen (ennen sitä turtumista).

Tämä myös vastauksena @Frankie :n kirjoitukseen.
 

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC
Juu kyllä minäkin haluaisin säännöllistä menestystä ehdottomasti, ei kyse ole siitä. Samoin minulle ei riitä nykysuoritustaso ja mestaruuksien frekvenssi. Se ei ollut pointti.

Kirjoitukseni pointti oli siis se, että meidät ihmiset (suurin osa meistä) on rakennettu niin, että kaikkeen ”jatkuvaan” turtuu jossain vaiheessa. Jos esimerkiksi HIFK toistaisi vaikka Tapparan finaaliputken sekä mestaruudet, niin veikkaan, että meistäkin moni tahtomattaan ”turtuu” pääsystä finaaleihin. Eli kauden alla ”ei tunnu miltään, kun kuitenkin ollaan taas siellä finaaleissa” jne. Kaikkeen ”samanlaiseen” tottuu ja turtuu, mikään ei tunnu enää miltään: Työstä katoaa jossain vaiheessa uutuuden viehätys samoin kuin parisuhteesta, muusikot turtuvat keikkaelämään, taas on jääkiekon kotikisat ja Suomen viime vuosien menestykseenkin on jo jollain tasolla ”turruttu”, sotaan lähtevät turtuvat ja tottuvat rintamalla oloon (näin kuulemma on, toki kärjistetty ääriesimerkki mitä toivottavasti suurinosa maailman ihmisitä ei joudu koskaan kokemaan) ja niin edelleen.

Sitten on olemassa pienempi joukko ”addikteja”, joille tällainen turtuminen ei ole niin ominaista, vaan he janoavat alati lisää sitä samaa mistä saavat kiksejä. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka pokeriammattilaiset, sarjayrittäjät ja sijoittajat jne. Toki hekin varmasti kaipaavat jonkin verran uusia ärsykkeitä ja haasteita.

Eli kirjoituksen pointti oli se, että yleisesti ottaen ihminen tahtomattaan turtuu kaikkeen jatkuvaan ja samanlaiseen tekemiseen/toimintaan. Ja kyllä minäkin toivon, että saisimme olla niitä ”addikteja” edes muutamaman vuoden putkeen (ennen sitä turtumista).

Tämä myös vastauksena @Frankie :n kirjoitukseen.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta en täysin (hymiö).


Ovatko Real Madridin kannattajat sitten ”turtuneita addikteja” näissä sinun lokeroinneissa, koska he jatkuvasta voittamisesta turtuneina kuitenkin vaativat ja janoavat lisää menestystä? Veikkaisin, että oikean Eurooppalaisen suurseuran Tapparan organisaatio ja kannattajat jakavat tällaisen ajatusmaailman. Tähän pitäisi myös IFKn pyrkiä, eikä olla jääkiekkomaailman Liverpool, jonka maineteot ovat kaukana historiassa ja oikea menestys 90-luvusta alkaen ollut satunnaista. Tällä määrällä paskaa mitä IFK on syöttänyt meille vuosien varrella voidaan hyvin vetää pari vuosikymmentä mestaruuksia ennen kuin voidaan edes puhua turtumisesta.
 
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Veikkaisin, että oikean Eurooppalaisen suurseuran Tapparan organisaatio ja kannattajat jakavat tällaisen ajatusmaailman

Niin näihin turtumisiin voisi vain kysyä, että turtuuko sitä mielummin jatkuvaan voittamiseen vai jatkuvaan häviämiseen?

IFK on tarjoillut melkoista kuraa viimeiset 40 vuotta kannattajilleen, jos nyt otetaan finaalipaikat ja mestaruudet mittariksi. En usko, että uhkakuva turtumisesta olisi hetkeen ajankohtainen, jos niitä alkaisi tulla tasaisen tappavaan tahtiin. Varmasti se ensimmäinen tuntuisi parhaalta, mutta aika hyvältä se toinen tai kolmas peräkkäinenkin tuntuisi. Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen kausi on aina oma tarinansa ja eräs tapparalainen ystäväni jännitti ainakin ihan samalla tavalla tämän kevään IFK-sarjaa kuin aiemminkin, sillä "ikinä ei tiedä mitä tapahtuu". Ja näinhän se on.

Urheiluseuran kannattaminen on aina moninainen juttu, mutta eiköhän jokainen halua kuitenkin niitä voittoja ja mestaruuksia. Toki esim. urheilullisen menestyksen puute voidaan ajoittain korvata jollain muullakin. Jos nyt vaikka radiossa soi joku biisi, mikä voimakkaasti palauttaa mieleen IFK:n, niin siitä tulee aina hymy huulille, mutta ei se voittamista korvaa. Ikinä.

Mutta ehkä tämä on sitten ajankohtaisempi keskustelu sitten, kun ollaan voitettu kaksi peräkkäistä mestaruutta. Juuri nyt se tuntuu kaukaiselta asialta, mutta haluaisin joskus vielä eläissäni kuulla ihmisten olevan vittuuntuneita IFK:n sen vuoksi, että "ne voittaa koko ajan", eikä vain sen takia, että ne on hesalaisia tai rantahurreja tai sikajengi.
 

Samart

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Sitten vielä Amanda Harkimo peleissä DJ:nä. Jotenkin vähän liikaa tuota Kummola-Harkimo-akselia edelleen maajoukkueessa. Joo, joo, ei ole kummallakaan mitään roolia jne, mutta ainakin Kummolan henki elää vahvana.

Niin, ja tietenkin maikkarin omat pojat antero ja mika selostavat pelit. Ja sitten tietty hierotaan tuota Tampere-hypeä naamaan näillä kisoilla. Lisäksi jatkuva menestys näillä HMV-joukkueilla, niin ehkä siinä on selityksiä riittävästi tällä väsymiselle.
Onko Harkimo se akka mikä kiljuu noissa peleissä? Vitutus vaan kasvaa siinä tapauksessa. Vittu mitä porukkaa tuolla liitossa pyörii. Paskan hallimusiikin vielä jotenkin ymmärrän, nämähän on sellaiset humppakisat, mutta toi helvetin kilju-tj? Kenen valopään idea oli pestata toi akka huutamaan tuonne ja mitä lisäarvoa se tuo?
Pois itse ketjun aiheesta; onneksi HIFK:lla on aina sen verran tyylitajua ettei moinen tule tässä seurassa kysymykseenkään.
 

Schwein

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Onko Harkimo se akka mikä kiljuu noissa peleissä? Vitutus vaan kasvaa siinä tapauksessa. Vittu mitä porukkaa tuolla liitossa pyörii. Paskan hallimusiikin vielä jotenkin ymmärrän, nämähän on sellaiset humppakisat, mutta toi helvetin kilju-tj? Kenen valopään idea oli pestata toi akka huutamaan tuonne ja mitä lisäarvoa se tuo?
Pois itse ketjun aiheesta; onneksi HIFK:lla on aina sen verran tyylitajua ettei moinen tule tässä seurassa kysymykseenkään.
En tiedä, mutta eiköhän se ole sama tyyppi.
 

Sipilpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onko Harkimo se akka mikä kiljuu noissa peleissä? Vitutus vaan kasvaa siinä tapauksessa. Vittu mitä porukkaa tuolla liitossa pyörii. Paskan hallimusiikin vielä jotenkin ymmärrän, nämähän on sellaiset humppakisat, mutta toi helvetin kilju-tj? Kenen valopään idea oli pestata toi akka huutamaan tuonne ja mitä lisäarvoa se tuo?
Pois itse ketjun aiheesta; onneksi HIFK:lla on aina sen verran tyylitajua ettei moinen tule tässä seurassa kysymykseenkään.
Kuulin juttua et Harkimo olisi pestattu hommiin pelaajien toiveesta.
 

Frankie

Jäsen
Suosikkijoukkue
평양시 IFK, Philadelphia Flyers, Arsenal FC
Kuulin sellaistakin, että Amanda H korvais Micken enskaudella Nordiksella. Ei hyvä.
Oletko selvinpäin?! Jos et, please stay out of my jatkoaika IFK pages!!
 

Helsingforce

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK ilman Ville Peltosta ja Tobias Salmelaista
Tykkäsin kummastakin edellisestä kirjoittajasta koska tykkään kummastakin edellisestä kirjoittajasta.

Nyt just vituttaa lähinnä kaikki muu paitsi Frankie ja douppi. Niin Harkimot kuin venäläiset, niin Gatesit kuin kanadalaiset/jenkit, niin schlagerkollin tobbe-ekit kuin muutoinkin ruotsalaiset.

Eniten vituttaa tyhmät ja tyhjät ihmiset.
 

Ccrb

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas Stars
Kiinnostaa enemmän HIFK:n ensi kauden ensimmäinen harjoituspeli enemmän, kuin käynnissä oleva Suomi-Tanska MM-läpsyttely, jota en ole katsonut sekuntiakaan. Miten tuostakin on saatu noin mielenkiinnoton ja hengetön tapahtuma? Liikaa joukkueita ja merkityksettömiä pelejä... tuttu konsepti kyllä Liigastakin.
Kannatan Ilvestä, mutta silti ihan sama fiilis oli Suomen peleissä. Onse aika erilaista, kun jotain joukkuetta kannattaa koko sydämellä läpi vuodet ja vaikeudet. Ne onnistumisen hetket tuntuu aivan erilaisilta. Ei meilläkään tarvinnu olla ”kuin välierä” peli ja siellä lähti jengiltä paitoja päältä joukkueen noustessa tappiolta voittoon. Ei tuollaista aitoa tunnetta pääse lähellekkään nuo maajoukkue läpsyttelyt pukumiehineen ja firman tarjoamine lippuineen katsomossa.
 
Suosikkijoukkue
IFK ilman möyrimistä, NYR, Inkvisitio 1480-
Ihan kaikista eniten vituttaa vielä toi Cmore -mainos, joka ainakin lagaa mun adblockattua ja cockblokattua luuria siihen malliin, että ihan just vedän kuumat.

Onneks loppuu tuokin tissin läpsyttely ihan kohtsillään, tulee viikon tauko, ja sen jälkeen pitäiskin pukata massiivista eetteriin. Jatketaan asioiden tiimoilta reilun viikon päästä "Nyt just vituttaa" tai "Nyt just hymyilyttää" -ketjussa. Joku saa ottaa musta käsikynkkää -otteen, oon helposti vietävissä ja erittäin perso mm. Gambinalle ja Fernetille. Katellaan sitten kimpassa että mihin suuntaan ollaan menossa. Joka tapauksessa en gång, alltid IFK ja sitä rataa Oy Ab Reilukerho meininki.
 

Sp#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK aina välillä, EPS jalkapallo
Ihan kaikista eniten vituttaa vielä toi Cmore -mainos, joka ainakin lagaa mun adblockattua ja cockblokattua luuria siihen malliin, että ihan just vedän kuumat.

Onneks loppuu tuokin tissin läpsyttely ihan kohtsillään, tulee viikon tauko, ja sen jälkeen pitäiskin pukata massiivista eetteriin. Jatketaan asioiden tiimoilta reilun viikon päästä "Nyt just vituttaa" tai "Nyt just hymyilyttää" -ketjussa. Joku saa ottaa musta käsikynkkää -otteen, oon helposti vietävissä ja erittäin perso mm. Gambinalle ja Fernetille. Katellaan sitten kimpassa että mihin suuntaan ollaan menossa. Joka tapauksessa en gång, alltid IFK ja sitä rataa Oy Ab Reilukerho meininki.
Täällä ihan sama, joka kerta alkaa "lagaus" kun siirryt ketjua alaspäin. Luulin alkuun ongelman olevan vain omassa luurissa
 

Pate44

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, QPR, Leicester
Onhan tää 5.6 odottaminen täysin perseestä. Kisatkin on jo ohi ja kiinnostus lätkää kohtaan hiipuu koko ajan. Parempi olla jokin todella järkevä syy tähän viivyttelyyn sillä eihän ketään kiinnosta lätkä kesällä.
 

Kake74

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Junior-Pelicans, Tamin Tribuuttiketju
Onhan tää 5.6 odottaminen täysin perseestä. Kisatkin on jo ohi ja kiinnostus lätkää kohtaan hiipuu koko ajan. Parempi olla jokin todella järkevä syy tähän viivyttelyyn sillä eihän ketään kiinnosta lätkä kesällä.
Noin 12 tuntia viikossa tällä hetkellä :)
Meitä on moneen junaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös