Eipä ole ennen jännittänyt jalkapallo yhtä paljon, kuin tällä hetkellä. Kysehän on itselleni rakkaan Arsenalin seuraamista kohti Tuplaa, mestaruutta Valioliigassa sekä FA-Cupin voittoa. FA-cupin finaali on Cardiffissa 04.05. ja Chelsea tulee kaatumaan ottelussa. Siitä on hyvä lähteä loppukauteen ja viimeisiin otteluihin. Tappiokaan ei olisi katastrofi, mutta sitähän ei edes mietitä.
Sarjataulukkohan näyttää meikäläisittäin loistavalta. Viimeinkin on kärkijoukkueet pelanneet saman verran pelejä ja kaikilla on kolme peliä jäljellä. Arsenal on keulilla 78:lla pisteellä ja vastaan tulevat vielä Bolton ( vieraissa ), ManU ( v ) sekä Everton ( kotona ). Liverpool on kakkosena neljä pistettä Arsenalin perässä ja Poolin vastukset ovat Tottenham ( v ), Blackburn ( k ) ja Ipswich ( k ). Kolmantena on ManU, viisi pistettä Arsenalista, kohdaten seuraavan trion: Ipswich ( v ), Arsenal ( k ) ja Charlton ( k ). Vaikein ohjelma on Arsenalilla, mutta etumatkan takia on joukkuella varaa sötöstelläkin hieman kun taasen Poolin ja Unitedin pitää onnistua sataprosenttisesti ja siltikään ei pokaali ole varma. Ja turha on Pool ja United fanien toivoa Arsenalin romahdusta, siksi varmasti on joukkue loukkaantumisistaan huolimatta pelannut koko kauden. Itsekin hieman pelkäsin ( pessimisti kun olen ) ennen viikonloppua mutta Ipswichistä ja West Hamista ( Kanouten veto oli kyllä maali, thanks to referees ) otetut pakkovoitot pakottavat minutkin uskomaan mestaruuteen. Nyt voidaankin todeta Arsenalin piikkipaikan olevan pienimuotoinen ihme, sen verran kovalla kädellä on joukkuetta roimittu luokkaantumisten merkeissä. Maalivahdeista on kauden mittaan poissa olleet sekä ykkönen Seaman että kakkonen Wright, yhtäaikaa tietenkin. Puolustuksen vakio miehistä erimittaisia poissaoloja ovat kokeneet Adams, Cole ja Campbell. Keskikentän kirkkain tähti Robert Pires jätti ison aukon keskikentälle pahalla polvivammallaan eikä sitä edes auta Van Bronckhorstin makaaminen lasaretissa. Kärjestä taasen loppukauden menetti Sylvain Wiltord, jota tosin olisi Piresin loukkaantumisen takia tarvittu enemmän keskikentän laidassa. Kärkeen hankittu Francis Jeffers on ollut liki koko kauden sivussa, nyt olisi miestä tarvittu ja näyttäpaikkoja olisi piisannut. Moni muu joukkue olisi tuommoisessa loukkaantumissumassa heittänyt kirveen kaivoon, mutta ei Arsenal. Ja hattua pitää nostaa oman tason nostajille sekä miehille, jotka vähäisellä peliajalla / kokemuksella nousivat korvaamaan loukkaantuneita. Oman tason nostajiin luen Ljungbergin ja Vieiran, varsinkin Piresin loukkaannuttua on miesten peliin tullut yksi taso lisää. Bergkamp on taasen koko kauden ollut hyvässä iskussa mutta varsinkin viime aikoina on mies äitynyt kovaan vireeseen. Korvaajista / vaihtomiehistä oikeastaan hatun nosto ansaitsee joka ukko ( jopa Grimandi! ) mutta mainitaan nyt muutama. Kolmosvahti Taylor hoiti hommansa tyylikkäästi, vaikka ei varmasti ollut pojalle helppo paikka nousta ykköseksi. Paljon parjattu Stepanovs hoiti hommansa hienosti, vaikka kentälle meno ei epäonnistumisten johdosta varmasto ollut helppoa. Edu sekä Parlour ovat pelanneet hyvin keskikentällä ja tehneet todella paljon töitä paikatakseen loukkaantuneiden ruutuja. Keown on luutinut puolustuksessa vaikka hitaus alkaa näkymään aina vain selvemmin. Ainoa apu vaihdosta hyökkäkseen tällä hetkellä on Kanu ( eilen jopa maali! ), alkaa olla ikävä jopa Wiltordia, toivottavasti Jeffers olisi käytössö vielä tällä hetkellä.
Summa summarum: nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä Arsenalin puolesta ja esim. jääkiekon MM-kisat ovat todellakin pikkutapahtuma Gunnersien loppukauden jännittämisen rinnalla. Olen kyllä hen. koht. asennoitunut kahteen peräkkäiseen juhla viikonloppuun 04.05. juhlitaan FA-Cupin voittoa ( jonka televisioimisen YLE sabotoi jälkilähetyksellä. Tottakai tärkeämpää on nähdä livenä joku mitätön lätkäpeli, jossa ei ilmeisesti Suomi pelaa. ) ja 11.05. alkaa ne suuremmat juhlat kun Tony Adams nostaa pokaalin Highburyllä.
GO GUNNERS GO!
Sarjataulukkohan näyttää meikäläisittäin loistavalta. Viimeinkin on kärkijoukkueet pelanneet saman verran pelejä ja kaikilla on kolme peliä jäljellä. Arsenal on keulilla 78:lla pisteellä ja vastaan tulevat vielä Bolton ( vieraissa ), ManU ( v ) sekä Everton ( kotona ). Liverpool on kakkosena neljä pistettä Arsenalin perässä ja Poolin vastukset ovat Tottenham ( v ), Blackburn ( k ) ja Ipswich ( k ). Kolmantena on ManU, viisi pistettä Arsenalista, kohdaten seuraavan trion: Ipswich ( v ), Arsenal ( k ) ja Charlton ( k ). Vaikein ohjelma on Arsenalilla, mutta etumatkan takia on joukkuella varaa sötöstelläkin hieman kun taasen Poolin ja Unitedin pitää onnistua sataprosenttisesti ja siltikään ei pokaali ole varma. Ja turha on Pool ja United fanien toivoa Arsenalin romahdusta, siksi varmasti on joukkue loukkaantumisistaan huolimatta pelannut koko kauden. Itsekin hieman pelkäsin ( pessimisti kun olen ) ennen viikonloppua mutta Ipswichistä ja West Hamista ( Kanouten veto oli kyllä maali, thanks to referees ) otetut pakkovoitot pakottavat minutkin uskomaan mestaruuteen. Nyt voidaankin todeta Arsenalin piikkipaikan olevan pienimuotoinen ihme, sen verran kovalla kädellä on joukkuetta roimittu luokkaantumisten merkeissä. Maalivahdeista on kauden mittaan poissa olleet sekä ykkönen Seaman että kakkonen Wright, yhtäaikaa tietenkin. Puolustuksen vakio miehistä erimittaisia poissaoloja ovat kokeneet Adams, Cole ja Campbell. Keskikentän kirkkain tähti Robert Pires jätti ison aukon keskikentälle pahalla polvivammallaan eikä sitä edes auta Van Bronckhorstin makaaminen lasaretissa. Kärjestä taasen loppukauden menetti Sylvain Wiltord, jota tosin olisi Piresin loukkaantumisen takia tarvittu enemmän keskikentän laidassa. Kärkeen hankittu Francis Jeffers on ollut liki koko kauden sivussa, nyt olisi miestä tarvittu ja näyttäpaikkoja olisi piisannut. Moni muu joukkue olisi tuommoisessa loukkaantumissumassa heittänyt kirveen kaivoon, mutta ei Arsenal. Ja hattua pitää nostaa oman tason nostajille sekä miehille, jotka vähäisellä peliajalla / kokemuksella nousivat korvaamaan loukkaantuneita. Oman tason nostajiin luen Ljungbergin ja Vieiran, varsinkin Piresin loukkaannuttua on miesten peliin tullut yksi taso lisää. Bergkamp on taasen koko kauden ollut hyvässä iskussa mutta varsinkin viime aikoina on mies äitynyt kovaan vireeseen. Korvaajista / vaihtomiehistä oikeastaan hatun nosto ansaitsee joka ukko ( jopa Grimandi! ) mutta mainitaan nyt muutama. Kolmosvahti Taylor hoiti hommansa tyylikkäästi, vaikka ei varmasti ollut pojalle helppo paikka nousta ykköseksi. Paljon parjattu Stepanovs hoiti hommansa hienosti, vaikka kentälle meno ei epäonnistumisten johdosta varmasto ollut helppoa. Edu sekä Parlour ovat pelanneet hyvin keskikentällä ja tehneet todella paljon töitä paikatakseen loukkaantuneiden ruutuja. Keown on luutinut puolustuksessa vaikka hitaus alkaa näkymään aina vain selvemmin. Ainoa apu vaihdosta hyökkäkseen tällä hetkellä on Kanu ( eilen jopa maali! ), alkaa olla ikävä jopa Wiltordia, toivottavasti Jeffers olisi käytössö vielä tällä hetkellä.
Summa summarum: nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä Arsenalin puolesta ja esim. jääkiekon MM-kisat ovat todellakin pikkutapahtuma Gunnersien loppukauden jännittämisen rinnalla. Olen kyllä hen. koht. asennoitunut kahteen peräkkäiseen juhla viikonloppuun 04.05. juhlitaan FA-Cupin voittoa ( jonka televisioimisen YLE sabotoi jälkilähetyksellä. Tottakai tärkeämpää on nähdä livenä joku mitätön lätkäpeli, jossa ei ilmeisesti Suomi pelaa. ) ja 11.05. alkaa ne suuremmat juhlat kun Tony Adams nostaa pokaalin Highburyllä.
GO GUNNERS GO!