Lukko on tällä hetkellä tiellä, joka ei tule keväällä johtamaan pudotuspelipaikkaan ilman muutoksia.
Tavoite ei ole kaukana, mutta nykymenetelmillä saavuttamattomissa. Tässä vaiheessa kautta tarvitaan vielä uutta kurssia tai pudotuspelipaikka jää haaveeksi. Piste per peli tahtikin voi olla liian vähän, koska uusi jatkoaikasääntö nostaa esimerkiksi viime kauteen nähden parilla pisteellä joukkueiden lopullisia pistemääriä. Hyvänä pistetavoitteena voisi pitää 60 pistettä, joka erittäin todennäköisesti riittää pudotuspelipaikkaan.
Silti ajattelu on tässä vaiheessa hieman nurinkurista. Liigajoukkueen ongelmana ei pitäisi olla miettiä saavutetaanko himottua pudotuspelipaikkaa vai ei vaan miten pudotuspeleissä menestytään. Vasta pudotuspeleissä voi todella saavuttaa jotain.
Kurssia voidaan korjata pelaajahankinnoilla ja aktiivisesti sillä puolella onkin tehty työtä. Silti nykymateriaalista pitää myös pystyä kaivamaan paremmat tehot ulos, vaikka joukkoon liittyy vielä kuka. Pelaajahankintoja on tuloillaan, mutta ilman niitäkin pohdin, mitä voisi tehdä toisin nykymateriaalilla.
Mitä vielä nykyiselle joukkueelle voi tehdä
Mitään ihmeliikkeitä ei voida odottaa tai ehditä toteuttaa ennen kuin elintärkeä tammikuu on käsillä. Nuorten pelaajien taitotasossa erityisesti kiekonkäsittely ja syöttötaidossa olisi kyllä lähes loputtomasti tekemistä. Taitoelementtiä pitäisi selvästi painottaa vielä nykyistäkin enemmän myös Lukon juniorivalmennuksessa, lähes kaiken muun pystyy korvaamaan vanhempanakin. Se on kuitenkin liian pitkä tie tälle kaudelle. Tällä kaudella voidaan vielä tehdä pieniä korjauksia ja muutoksia esimerkiksi peluutukseen ja kuvioihin. Kummatkin olisivat erittäin tervetulleita.
Näkyvänä oireena on tällä hetkellä tehottomuus. Tauon jälkeisissä peleissä tilanne on kärjistynyt äärimmilleen, joten siihen pitää keskittyä. Nollille Lukko ei ole vielä vajonnut, mutta tauon jälkeen kahdessa pelissä kolme maalia ja ennen taukoa vastaavaa tahtia koko joulukuu.
Aina on olemassa vaihtoehtoja tehdä asioita toisin, paremmin. Kun valmentaja sanoo ettei ole enää vaihtoehtoja, hänellä ei ole mitään annettavaa joukkueelleen. Silti näen Lukon pelissä valitettavan vähän yritystä erilaiseen toimintatapaan.
Esitän tässä nyt muutaman vaihtoehdon. Ehkä nykymateriaalilla ei niilläkään tule tulosta, mutta ilman mitään muutoksia tulosta ei tule riittävästi. Oikein käytettynä nykyisellä materiaalilla kuitenkin on mahdollisuudet pudotuspeleihin. Aina löytyy joku, joka meidät pystyisi sinne viemään.
Ylivoimapeluutus
Ylivoimapeluutuksessa pitää olla enemmän vaihtoehtoja. Samat miehet eivät kykene, on jo nähty, jauhamaan reilusti yli minuutin vaihdoilla ylivoimaa. Mikään ketju ei saa pelata yli minuutin vaihtoa, missään tilanteessa.
Otan ylivoimapeluutuksesta yksittäisen mutta erittäin kuvaavan esimerkin. Jokeriottelussa pelattiin kaksi ylivoimaa. Toinen pyöri Cisarin johdolla toisessa erässä loistavasti. Ylivoimaisesti parasta ylivoimaa koko ottelussa myös Jokerien toiminta huomioiden, valitettavasti tehot jäivät senttien päähän. Sitten ykkösketjun toimesta pelattiin loppuylivoima kohtuullisesti. Kolmannen erän lopussa olleessa ylivoimassa ykkösketju pelasi ensin reilusti yli minuutin ylivoimaa. Samaan aikaan Jokerit vaihtoivat alivoimamiehistöään kolmesti. Sitten pari kymmentä sekuntia "sisarkentällä", jonka jälkeen loppuylivoimaa palasi taas, yllättäen, ykkösketju, joka suorastaan hoippui laatikkoon.
Ymmärrän erittäin hyvin houkutuksen laittaa Torkin-Saarelan-Porkan-Hämäläisen ja X:n kentälle. Siinä on kentällinen maajoukkuetason pelaajia. Mutta en voi ymmärtää, miksi heidät pitää peluuttaa loppuun. Taitohyöty menetetään, jos vastustaja pelaa aktiivista alivoimaa ja samat miehet keinuvat jalat hapoilla jäällä.
1. Cisarin ja uuden pelaajan ympärille toinen ylivoimakenttä, joka pelaa vähintään yhtä paljon kuin toinen ylivoimakenttä. Myös kolmas ketju voi koittaa, jos kaksi ensimmäistä ei saa tulosta. Mahdollisia pelaajia edellisten lisäksi ovat mm. Hancock, Cisar, Ulmer, Kaipainen, Koivisto, Niskala, Harikkala ja Schneider. Tästä joukosta pystyy saamaan reilut kaksi toimivaa ylivoimaketjua, joilla saadaan tulosta vielä tammikuun aikana.
Puolustusalueelta lähtö
Puolustus on joulukuussa toiminut erinomaisesti. Päästettyjä maaleja on varsin vähän. Puolustus toimii riskittömästi ja kiekko pelataan heti pois alueelta. Ongelman ydin on siinä, että kiekkoa vain pelataan pois alueelta. Vastaavasti punaviivan jälkeen pelataan lähinnä päätyyn, koska vastustaja on ehtinyt ryhmittää keskialueen puolustuksen Lukon arpoessa vielä toimintamalliaan.
Usein tuntuu, että kiekon taistelu yli oman sinisen on pelaajista riittävää, vaikka näin ei pitäisi olla. Lauantaisessa Ässä-ottelussa Ässät pelasi keskialuetta hyvin, mutta samalla nähtiin hirvittävä määrä virhesyöttöjä. Perjantainakaan hyökkäyksen rakentelusta ei usein ollut tietoakaan.
Laadukasta hyökkäystä on vaikea rakentaa, jos pelaaminen loppuu oman sinisen jälkeen ja intensiteettitason laskun huomaa kaukalon laidalle asti. Avaussyöttöjen ei täydy olla yhtä loistavia kuin Torkin Saarelalle Jokeri-ottelussa antama. Kuvaavaa kuitenkin on ettei sitäkään pari kymmenmetristä syöttöä antanut puolustaja hyökkääjälle vaan hyökkääjä toiselle.
2. Rohkeammat hyökkäykseen lähdöt. Hyökkäykseen lähdössä pitää alkaa pelata selkeämmin eteenpäin. Esimerkiksi keskialueen kiekon menetys omien puolustajien ollessa kiekon alla pitää tappio tai tasapelitilanteessa voida hyväksyä, jos ei koita ei voita. Oman alueen riskitön peli ei saa johtaa keskialueen neppailuun.
Peluutus
Edelleen materiaalia voisi käyttää laajemmin. Jos nuorille ei tahdota antaa vastuuta myös kolmannessa erässä, niin laitetaan heidät edes luistelemaan enemmän. Liikettä voidaan nostaa vielä sellaisilla ketjuilla, jotka eivät pelaa yhtä paljon kuin kaksi ensimmäistä ketjua. Tähän voisi hyvin helposti kiinnittää lisää huomiota.
Niin Jokeri kuin Ässäottelussa oli useita laadukkaita maalitilanteita. Käytännössä Lukon hyökkääjä vastaan maalivahti, mutta silti maalia ei vain saatu aikaa. Westerlund on oikeassa lähtiessään siitä, että lopulta tilanteiden määrä ratkaisee. Kiekko menee maaliin, kun tilanteita luodaan tarpeeksi. Jos nykyisellä määrällä tilanteita ei vielä tule maaleja, niitä pitää pystyä luomaan enemmän.
Lisätilanteiden luomiseen ratkaisu ei ole peluuttaa samaa puolustajaparia tai yhtä ketjua koko ottelun loppu. Tätä nykyistä menetelmää on nyt hakattu puolitoista kautta. Voisiko olla aika yrittää saada tehoja tasaisemmalla peluutuksella. Huiput saavat laadukkaampia tilanteita aikaa, kun heitä ei peluuteta aivan loppuun.
Jos Lukkoa joskus peluutetaan pudotuspeleissä samalla tavalla, yhdellä ketjulla, noutaja tulee välittömästi. Pudotuspeleissä joukkueen tärkeimmät ketjut ovat kolmos- ja nelosketjut.
3. 15 % vähemmän peliaikaa ykkösketjulle, erityisesti Hämäläiselle, jolloin myös heidän pelin laatutaso nousee paremman jaksamisen myötä. Samalla vastuuta tulee jaettua enemmän jolloin ratkaisijoita voi löytyä muistakin ketjuista, potentiaalia on.
Uutta on pakko yrittää
Lopulta on aivan sama, miten peluutusta tai kuvioita muutetaan. Ainoastaan tulos ratkaisee. Nykytoiminnalla pudotuspelipaikka lipuu jatkuvasti vähä vähältä kauemmaksi.
Lukosta ja pudotuspelipaikasta on muodostumassa aasi ja vihannes. Aasin kuonon edessä voidaan kepin nokassa pitää vihannesta, jota aasi yrittää tavoittaa. Näin aasi juoksee kovempaa. Vihannes on kyllä lähellä, lähes aasin saavutettavissa, mutta lopulta aasi ei saa vihannesta kuin armosta tai vahingossa.
Jos Lukko ei tälläkään kaudella pelaa pudotuspelejä, projekti on epäonnistunut.
W
Tavoite ei ole kaukana, mutta nykymenetelmillä saavuttamattomissa. Tässä vaiheessa kautta tarvitaan vielä uutta kurssia tai pudotuspelipaikka jää haaveeksi. Piste per peli tahtikin voi olla liian vähän, koska uusi jatkoaikasääntö nostaa esimerkiksi viime kauteen nähden parilla pisteellä joukkueiden lopullisia pistemääriä. Hyvänä pistetavoitteena voisi pitää 60 pistettä, joka erittäin todennäköisesti riittää pudotuspelipaikkaan.
Silti ajattelu on tässä vaiheessa hieman nurinkurista. Liigajoukkueen ongelmana ei pitäisi olla miettiä saavutetaanko himottua pudotuspelipaikkaa vai ei vaan miten pudotuspeleissä menestytään. Vasta pudotuspeleissä voi todella saavuttaa jotain.
Kurssia voidaan korjata pelaajahankinnoilla ja aktiivisesti sillä puolella onkin tehty työtä. Silti nykymateriaalista pitää myös pystyä kaivamaan paremmat tehot ulos, vaikka joukkoon liittyy vielä kuka. Pelaajahankintoja on tuloillaan, mutta ilman niitäkin pohdin, mitä voisi tehdä toisin nykymateriaalilla.
Mitä vielä nykyiselle joukkueelle voi tehdä
Mitään ihmeliikkeitä ei voida odottaa tai ehditä toteuttaa ennen kuin elintärkeä tammikuu on käsillä. Nuorten pelaajien taitotasossa erityisesti kiekonkäsittely ja syöttötaidossa olisi kyllä lähes loputtomasti tekemistä. Taitoelementtiä pitäisi selvästi painottaa vielä nykyistäkin enemmän myös Lukon juniorivalmennuksessa, lähes kaiken muun pystyy korvaamaan vanhempanakin. Se on kuitenkin liian pitkä tie tälle kaudelle. Tällä kaudella voidaan vielä tehdä pieniä korjauksia ja muutoksia esimerkiksi peluutukseen ja kuvioihin. Kummatkin olisivat erittäin tervetulleita.
Näkyvänä oireena on tällä hetkellä tehottomuus. Tauon jälkeisissä peleissä tilanne on kärjistynyt äärimmilleen, joten siihen pitää keskittyä. Nollille Lukko ei ole vielä vajonnut, mutta tauon jälkeen kahdessa pelissä kolme maalia ja ennen taukoa vastaavaa tahtia koko joulukuu.
Aina on olemassa vaihtoehtoja tehdä asioita toisin, paremmin. Kun valmentaja sanoo ettei ole enää vaihtoehtoja, hänellä ei ole mitään annettavaa joukkueelleen. Silti näen Lukon pelissä valitettavan vähän yritystä erilaiseen toimintatapaan.
Esitän tässä nyt muutaman vaihtoehdon. Ehkä nykymateriaalilla ei niilläkään tule tulosta, mutta ilman mitään muutoksia tulosta ei tule riittävästi. Oikein käytettynä nykyisellä materiaalilla kuitenkin on mahdollisuudet pudotuspeleihin. Aina löytyy joku, joka meidät pystyisi sinne viemään.
Ylivoimapeluutus
Ylivoimapeluutuksessa pitää olla enemmän vaihtoehtoja. Samat miehet eivät kykene, on jo nähty, jauhamaan reilusti yli minuutin vaihdoilla ylivoimaa. Mikään ketju ei saa pelata yli minuutin vaihtoa, missään tilanteessa.
Otan ylivoimapeluutuksesta yksittäisen mutta erittäin kuvaavan esimerkin. Jokeriottelussa pelattiin kaksi ylivoimaa. Toinen pyöri Cisarin johdolla toisessa erässä loistavasti. Ylivoimaisesti parasta ylivoimaa koko ottelussa myös Jokerien toiminta huomioiden, valitettavasti tehot jäivät senttien päähän. Sitten ykkösketjun toimesta pelattiin loppuylivoima kohtuullisesti. Kolmannen erän lopussa olleessa ylivoimassa ykkösketju pelasi ensin reilusti yli minuutin ylivoimaa. Samaan aikaan Jokerit vaihtoivat alivoimamiehistöään kolmesti. Sitten pari kymmentä sekuntia "sisarkentällä", jonka jälkeen loppuylivoimaa palasi taas, yllättäen, ykkösketju, joka suorastaan hoippui laatikkoon.
Ymmärrän erittäin hyvin houkutuksen laittaa Torkin-Saarelan-Porkan-Hämäläisen ja X:n kentälle. Siinä on kentällinen maajoukkuetason pelaajia. Mutta en voi ymmärtää, miksi heidät pitää peluuttaa loppuun. Taitohyöty menetetään, jos vastustaja pelaa aktiivista alivoimaa ja samat miehet keinuvat jalat hapoilla jäällä.
1. Cisarin ja uuden pelaajan ympärille toinen ylivoimakenttä, joka pelaa vähintään yhtä paljon kuin toinen ylivoimakenttä. Myös kolmas ketju voi koittaa, jos kaksi ensimmäistä ei saa tulosta. Mahdollisia pelaajia edellisten lisäksi ovat mm. Hancock, Cisar, Ulmer, Kaipainen, Koivisto, Niskala, Harikkala ja Schneider. Tästä joukosta pystyy saamaan reilut kaksi toimivaa ylivoimaketjua, joilla saadaan tulosta vielä tammikuun aikana.
Puolustusalueelta lähtö
Puolustus on joulukuussa toiminut erinomaisesti. Päästettyjä maaleja on varsin vähän. Puolustus toimii riskittömästi ja kiekko pelataan heti pois alueelta. Ongelman ydin on siinä, että kiekkoa vain pelataan pois alueelta. Vastaavasti punaviivan jälkeen pelataan lähinnä päätyyn, koska vastustaja on ehtinyt ryhmittää keskialueen puolustuksen Lukon arpoessa vielä toimintamalliaan.
Usein tuntuu, että kiekon taistelu yli oman sinisen on pelaajista riittävää, vaikka näin ei pitäisi olla. Lauantaisessa Ässä-ottelussa Ässät pelasi keskialuetta hyvin, mutta samalla nähtiin hirvittävä määrä virhesyöttöjä. Perjantainakaan hyökkäyksen rakentelusta ei usein ollut tietoakaan.
Laadukasta hyökkäystä on vaikea rakentaa, jos pelaaminen loppuu oman sinisen jälkeen ja intensiteettitason laskun huomaa kaukalon laidalle asti. Avaussyöttöjen ei täydy olla yhtä loistavia kuin Torkin Saarelalle Jokeri-ottelussa antama. Kuvaavaa kuitenkin on ettei sitäkään pari kymmenmetristä syöttöä antanut puolustaja hyökkääjälle vaan hyökkääjä toiselle.
2. Rohkeammat hyökkäykseen lähdöt. Hyökkäykseen lähdössä pitää alkaa pelata selkeämmin eteenpäin. Esimerkiksi keskialueen kiekon menetys omien puolustajien ollessa kiekon alla pitää tappio tai tasapelitilanteessa voida hyväksyä, jos ei koita ei voita. Oman alueen riskitön peli ei saa johtaa keskialueen neppailuun.
Peluutus
Edelleen materiaalia voisi käyttää laajemmin. Jos nuorille ei tahdota antaa vastuuta myös kolmannessa erässä, niin laitetaan heidät edes luistelemaan enemmän. Liikettä voidaan nostaa vielä sellaisilla ketjuilla, jotka eivät pelaa yhtä paljon kuin kaksi ensimmäistä ketjua. Tähän voisi hyvin helposti kiinnittää lisää huomiota.
Niin Jokeri kuin Ässäottelussa oli useita laadukkaita maalitilanteita. Käytännössä Lukon hyökkääjä vastaan maalivahti, mutta silti maalia ei vain saatu aikaa. Westerlund on oikeassa lähtiessään siitä, että lopulta tilanteiden määrä ratkaisee. Kiekko menee maaliin, kun tilanteita luodaan tarpeeksi. Jos nykyisellä määrällä tilanteita ei vielä tule maaleja, niitä pitää pystyä luomaan enemmän.
Lisätilanteiden luomiseen ratkaisu ei ole peluuttaa samaa puolustajaparia tai yhtä ketjua koko ottelun loppu. Tätä nykyistä menetelmää on nyt hakattu puolitoista kautta. Voisiko olla aika yrittää saada tehoja tasaisemmalla peluutuksella. Huiput saavat laadukkaampia tilanteita aikaa, kun heitä ei peluuteta aivan loppuun.
Jos Lukkoa joskus peluutetaan pudotuspeleissä samalla tavalla, yhdellä ketjulla, noutaja tulee välittömästi. Pudotuspeleissä joukkueen tärkeimmät ketjut ovat kolmos- ja nelosketjut.
3. 15 % vähemmän peliaikaa ykkösketjulle, erityisesti Hämäläiselle, jolloin myös heidän pelin laatutaso nousee paremman jaksamisen myötä. Samalla vastuuta tulee jaettua enemmän jolloin ratkaisijoita voi löytyä muistakin ketjuista, potentiaalia on.
Uutta on pakko yrittää
Lopulta on aivan sama, miten peluutusta tai kuvioita muutetaan. Ainoastaan tulos ratkaisee. Nykytoiminnalla pudotuspelipaikka lipuu jatkuvasti vähä vähältä kauemmaksi.
Lukosta ja pudotuspelipaikasta on muodostumassa aasi ja vihannes. Aasin kuonon edessä voidaan kepin nokassa pitää vihannesta, jota aasi yrittää tavoittaa. Näin aasi juoksee kovempaa. Vihannes on kyllä lähellä, lähes aasin saavutettavissa, mutta lopulta aasi ei saa vihannesta kuin armosta tai vahingossa.
Jos Lukko ei tälläkään kaudella pelaa pudotuspelejä, projekti on epäonnistunut.
W