Nykäsen Matti

[Jymäkkä]

Nythän siellä väläytellään jo valtiollisia hautajaisia Masalle. Näitä en kannata, johtuen nimenomaan sekoilusta siviilielämässä pahoinpitelyineen, puukotuksineen ja kännisekoiluineen. Ei pilaa koko mainetta, mutta kyllä nuo asiat tällaisen tunnustuksen pois rajaavat.

Kyllä kosketti poismeno täälläkin. Mä olin just sellainen 8-15 vuotias Masan kultakaudella, ja ehdottomasti yksi niitä lapsuuden urheilusankareita, jotka aina jäävät suurimpina mieleen. Tuolloin 80- luvulla se yhtenäiskulttuuri oli vielä niin voimakas, että myöhemmin syntyneet eivät varmaan oikein edes tajua sitä fiilistä, mikä näistä parhaimmillaan tuli. Eikä sinänsä tämäkään välttämättä ollut silloin paremmin, mutta näitä asioita aina välillä kaipaa, mitä ei enää ole ;)

 

[Salama44]

On ollut vankilareissua sun muuta vaan mitä sitten. Aika harva meistä selviää puhtain paperein, jos yksityisyys revitään. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee,... liian aikaisin lähti.

Aika harva meistä puukottaa kaveriaan hengenvaarallisesti selkään ja kaulan seudulle ja sen lisäksi myös puukottaa puolisoaan ja hakkaa vaimonsa useaan kertaan niin että oma lapsi menee piiloon isältään kun tämä tulee vastaan eikä halua nähdä tätä. Nämä pitäisi vain unohtaa ja ylistää toissijaisia urheilusaavutuksia.

Aikainen poislähtö ei itselle ainakaan ollut iso yllätys. Useat viihdemaailman tähdet ovat samalla tavalla kuolleet ennen aikaisesti liialliseen huumeiden tai viinan käyttöön.

Urheilemalla saatu terveys vaikka olisi kuinka huippu ei korvaa tällaista elämäntapaa. Veti viimeisenä viikonloppuna vielä täysillä keikkaa vaikka oli tietojen mukaan erittäin huonossa kunnossa. Miksi? Eikö silloin mennä normaalisti lääkäriin?

 

[Hiihtofani]

Nykänen oli ristiriitainen persoona. Toisaalta hänellä oli kykyjä mihin kukaan muu ei kyennyt, mutta toisaalta hän saattoi olla hyvin kömpelö elämän tavallisissa asioissa.

Nykänen ei ollut mikään tavallinen keskitien kulkija, vaan poikkeuksellinen yksilö, joka omistatui asialleen ennätyksellisen voimakkaasti. Nykänen oli epäsuomalaiseen tapaan matalasti kouluttautunut huonosti koulussa pärjäävä, lahjaton, elämän sivupoluille ajatuva jo nuorena, mutta jonka mäkihyppy ikään kuin pelasti ja johon hän omistautui. Näitä tarinoita harvoin suomalaisessa yhteiskunnassa näkee, enemmänkin muualla maailmassa.

Jotkut pitävät häntä Jumalasta seuraavana, toiset rikollisena surkimuksena. Yhtä kaikki Nykänen herättää tunteita.

 

[Fancy Jasper]

Nythän siellä väläytellään jo valtiollisia hautajaisia Masalle. Näitä en kannata, johtuen nimenomaan sekoilusta siviilielämässä pahoinpitelyineen, puukotuksineen ja kännisekoiluineen. Ei pilaa koko mainetta, mutta kyllä nuo asiat tällaisen tunnustuksen pois rajaavat.

Näinkin joo. Toisaalta jos ajatellaan, niin olivatko vaikkapa Ehrnroot tai Paasikivi nuhteettomia. Vähän arveluttaa ettei kaikki ihan kestä päivänvaloa. Jos edellämainitut eivät itse suoranaisesti osallistuneet raakalaisuuksiin niin olivat ainakin osallisia sen kylvämiseen. Matti on rangaistuksen kärsinyt: se yhteiskunta, jossa vapautuva vanki saa toisenlaisen mahdollisuuden elää, on matti käyttänyt hyväkseen. Voin olla väärässäkin mutta muistan matin sanoneen vankilan olleen hänelle oikea ja kasvattava paikka. Taisi vetää viime vuodet keikoilla selvinpäin, tai lähesselvinpäin. Matti on niin monelle sankari siinäkin suhteessa, että pohjalta voi nousta. Äh...no pointtiva vaan, että Matti Ensio Nykäsen ura kokonaisuudessaan sekä urheilijana että viihdetaiteilijana kestävät silmissäni päivänvalon verrattuna monen "sotasankarin" ns.urotekoihin.

 

[tosiasia]

Nykänen oli aika poikkeuksellinen persoona, mutta jotenkin aika suomalainen. Ilmeisen sisukas urheillessaan, toisaalta vähän omiin oloihinsa vetäytyvä, mutta silti halusi mm. esiintyä ja olla myös esillä. Suosiota hänellä riitti niin ala kuin ylämäessäkin. Draamaa ja legendan aineksia, sekä uskomattomia tarinoita hänen elämänsä on varmasti ollut täynnä. Häntä on varmasti rakastettu ja arvostettu, mutta myös vihattu ja halveksittu.

Elämäntyyli oli sen verran rankka, että mittariin tull kilometrit täyteen lopulta aika nopeasti. Jostain taisin lukea, että ehkä myös sattumallakin saattoi olla sormensa pelissä viimeisillä kilometreillä. Olisiko mäkimies Nykäsen kohtaloksi lopulta koitunut katolta tippuminen?

 

[cheap_shot]

Vaikea kysymys ratkaistavaksi, ansaitseeko valtiolliset hautajaiset vai ei. Itse soisin tämän kunnian Nykäselle, meriitit urheilun saralla ovat kiistattomat ja myöskin kansansuosio kesti ajan hampaan hyvin ottaen huomioon 2000-luvun alun sekoilut.

En edes tiedä ketä muita urheilijoita on hengissä, kenelle valtiolliset hautajaiset voitaisiin suoda. Viren? Selänne? (Teemun kohdalla annan suurta painoarvoa kansansuosiolle)..

Eipä noita montaa ole.

 

[WildThing]

Soisin kyllä Matille itse myös valtiolliset hautajaiset, jos omaiset tähän ovat suostuvaisia. Poikkeuksellinen urheilija kuitenkin kyseessä.

Uran jälkeisien asioiden fani en ole, mutta käsittääkseni mies on rangaistuksensa kärsinyt. Muutenkaan en näe, että järjestämällä valtiolliset hautajaiset Suomi jollain tavalla tekisi väärin.

Muutenkin ilmapiiri on nyt hieman sellainen, että uskon poliitikkojen haluan löytää kansaa yhdistäviä tekijöitä. Tämä mielestäni sitä kyllä on.

Kuka muuten näistä asioista loppujen lopuksi päättää?

 

[pernaveikko]

En jaksa tutustua tarkkoihin poliittisiin termeihin eikä tietenkään sentään aivan presidenttitason juttu ole kyseessä, mutta olisi melkoisen kummallista, jos valtio hylkäisi täysin eikä muka mikään liittyisi mihinkään.

Jos ei joku lakipykälä mahdollista jonkunlaista osallistumista, niin sitten sitä säädöstä pitää muuttaa. Omaiset toki päättävät, mutta kyllähän Suomen valtion pitää tämä jollain tavalla noteerata. Aika irvokasta olisi muuten patsastella vaikka jossain linnanjuhlissa ryyppäämässä ja kaikki teeveekanavat näyttävät suorana lähetyksenä.

Aivan kuin kukaan korruptoitunut valtiomies ei olisi tehnyt rikoksia, jos Matin kohdalla sellaisia juttuja vaikka mietitään.

 

[DAF]

Totta kai valtio voi osallistua ja aivan varmasti osallistuu. Se on vain ihan eri asia kuin valtiolliset hautajaiset. Olen melko varma, että urheiluministeri Terho on joka tapauksessa siellä paikalla.

 

[DTremens]

Kyllähän diabetes on sellainen sairaus, että elämäntavat kannattaisi ehdottomasti tarkistaa. Nykäsellä diabetes oli ilmeisen paha, kun joutui hetimiten piikittämään insuliinia. Usein kakkostyypin diabetesta pystyy hoitamaan ihan ruokavaliomuutoksilla. Toki kai on mahdollista, että Nykänen olisi sairastunut ykköstyypin diabetekseenkin, mutta se on kai hänen iässään varsin harvinaista. Siinä tuo insuliinin piikitys tulee heti alusta asti kuvioihin. Sitä en sitten tiedä, että voisiko tuo sairaus johtua siitäkin, että sisuskalut olivat jo niin hajalla?

Yhtä kaikki, Matti kai pyrki uutisten mukaan hoitamaan diabetestaan, mutta ei elämäntapojaan. Alkoholiin hän suhtautui yhtä mutkattomasti kuin ennen:



Seiska: Matti Nykänen sairastui diabetekseen - piikittää itseään päivittäin: ”Juon jos janottaa”

"Ykköstyypin diabetes" tarkoittaa ettei elimistö tuota riittävästi insuliinia jolloin sitä korvataan pistoshoidolla. "Kakkostyypissä" elimistö tuottaa insuliinia mutta insuliiniherkkyys eli solujen vaste insuliinille on heikentynyt ja lääkkeillä (ja elintapamuutoksilla!) parannetaan tätä vastetta. Insuliinipistoshoito on kakkostyyppissä verrattain harvinaista, ainakaan ennen kuin ns. kaikki muu on kokeiltu. Todennäköisempää siis että vika on insuliinin tuotannossa eikä vasteessa. En pitäisi ollenkaan mahdottomana, että Matilla olisi ollut ns. sekundaaridiabetes eli muun sairauden tai tilan aiheutama muutos haiman toiminnassa. Näihin lukeutuu mm. runsaasta alkoholinkäytöstä
johtuva haimatulehdus joka voi tuhota haiman kyvyn tuottaa insuliinia... Melko paljon taitaa runsaampi alkoholinkäyttö (siis kertajuomisena) lisätä noita diabeteskomplikaatioiden riskejä, toki monen muunkin sairauden oireita se liuotin turruttaa. Melkoista uhkapeliä, mutta Matti halusi elää kuten halusi ja oli monta vuosikymmentä onnistui alkoholia kittaamaan enne kuolemaa.

Itseäni surutti jälkimainingeissa ne Kai "luottotoimittaja" Merilän kommentit siitä miten he Matin kanssa yhdessä ystävinä tekivät "juttuja lehtiin kieli poskessa" ja elivät ja kokivat jne. Varmasti näin olikin mutta näin ulkopuolisena on tunne että jos kun hän todella oli Matille läheisin ystävä niin jos jollain olisi pitänyt olla "munaa" sanoa Matille milloin painaa jarrua niin se olisi ollut hän. Sen sijaan hän oli yksi suurimmista sekoilun "mahdollistajista" kun työnantajansa kustansi kuluja ja palkitsi jutuista joita sekoilureissut tuottivat.

Hieno urheilija ja henkisesti heikko mutta mutkaton suomalainen mies. Koko kansan Matti. Levätköön hän rauhassa.

 

[WildThing]

Sen verran tuohon @DTremens kommenttin, että en kyllä lähtisi kritisoimaan ”luottotoimittajaa” ja kaveria tästä. Silloin kun alkoholi on ongelma niin ei sillä kovin suurta merkitystä ole tuomitseeko kaverit sinua vai ei. Kyllä aina löytyy sitten uusia kavereita siihen hommaan. Mitä olen itse ymmärtänyt niin lämpimät on näillä herroilla olleet välit molempiin suuntiin.

 

[DTremens]

Sen verran tuohon @DTremens kommenttin, että en kyllä lähtisi kritisoimaan ”luottotoimittajaa” ja kaveria tästä. Silloin kun alkoholi on ongelma niin ei sillä kovin suurta merkitystä ole tuomitseeko kaverit sinua vai ei. Kyllä aina löytyy sitten uusia kavereita siihen hommaan. Mitä olen itse ymmärtänyt niin lämpimät on näillä herroilla olleet välit molempiin suuntiin.

En mä ole mistään tuomitsemisesta puhunut. Mutta sen mitä tiedän niin Matilla nimenomaan ystäviä oli vähemmän, kavereita kyllä sitäkin enemmän. Minulla nyt on oma käsitykseni siitä mitä ystävyys merkitsee ja sitä vasten asiaa peilaan. Ja Matti tiedosti itsekin että mopo (tai omin sanoinsa joskus formula) lähti välillä käsistä. Ystävän tehtävä on sanoa ennen kuin on myöhäistä jarruttaa, ei tehdä siitä tärskystä juttua Seiskaan. Eli kritisoin lähinnä sitä oliko Kai Merilä Matille oikea ystävä vai enemmän sekoilusta hyötyvä kaveri. Kavereista ei tässä maailmassa pulaa ole niin kauan kuin rahaa on kuvioissa, ystävät ei rahasta välitä vaan siitä ihmisestä.

 

[WildThing]

En mä ole mistään tuomitsemisesta puhunut. Mutta sen mitä tiedän niin Matilla nimenomaan ystäviä oli vähemmän, kavereita kyllä sitäkin enemmän. Minulla nyt on oma käsitykseni siitä mitä ystävyys merkitsee ja sitä vasten asiaa peilaan. Ja Matti tiedosti itsekin että mopo (tai omin sanoinsa joskus formula) lähti välillä käsistä. Ystävän tehtävä on sanoa ennen kuin on myöhäistä jarruttaa, ei tehdä siitä tärskystä juttua Seiskaan. Eli kritisoin lähinnä sitä oliko Kai Merilä Matille oikea ystävä vai enemmän sekoilusta hyötyvä kaveri. Kavereista ei tässä maailmassa pulaa ole niin kauan kuin rahaa on kuvioissa, ystävät ei rahasta välitä vaan siitä ihmisestä.

Pahoittelut jos lainasin hieman väärin.
Kiteytettynä tarkoitin sitä, että eivät edes ystävät tuossa voi millään tavalla auttaa jos ei ole omaa halua parantua. Parempi vain pysyä rinnalla ja sitten kun sitä omaa halua löytyy niin sitten tuetaan niin maan perkeleesti.

 

[DTremens]

Pahoittelut jos lainasin hieman väärin.
Kiteytettynä tarkoitin sitä, että eivät edes ystävät tuossa voi millään tavalla auttaa jos ei ole omaa halua parantua. Parempi vain pysyä rinnalla ja sitten kun sitä omaa halua löytyy niin sitten tuetaan niin maan perkeleesti.

Näinhän se on ettei auttaa voi ilman halua ottaa apua vastaan. Siltikin tuossa Matin ja Merilän kuviossa on poikkeavaa se, että Merilän läsnäollessa Matti kirjaimellisesti tienasi ryyppäämällä ja sekoilemalla. Voi toki olla että toimittaja vierellä olisi vain vaihtunut jos Merilä olisi kieltäytynyt, tosin silloinkaan ei voitaisi puhua kyllä ystävyydestä... Läheinen suhde heillä joka tapauksessa oli ja molemmat siitä hyötyivät ja kokivat järjestelynsä itse hyväksi ja se on toki tärkeämpää kuin se millaisena kuvio meille ulkopuolisille näyttäytyy.

 

[Tadu]

Itseäni surutti jälkimainingeissa ne Kai "luottotoimittaja" Merilän kommentit siitä miten he Matin kanssa yhdessä ystävinä tekivät "juttuja lehtiin kieli poskessa" ja elivät ja kokivat jne. Varmasti näin olikin mutta näin ulkopuolisena on tunne että jos kun hän todella oli Matille läheisin ystävä niin jos jollain olisi pitänyt olla "munaa" sanoa Matille milloin painaa jarrua niin se olisi ollut hän. Sen sijaan hän oli yksi suurimmista sekoilun "mahdollistajista" kun työnantajansa kustansi kuluja ja palkitsi jutuista joita sekoilureissut tuottivat.

Hieno urheilija ja henkisesti heikko mutta mutkaton suomalainen mies. Koko kansan Matti. Levätköön hän rauhassa.

Samoin ajattelin kun luin. Eikä varmasti ollut ainoa joka Matin kanssa hengaili hyötymistarkoituksessa.

 

[Rankkari]

Matissa oli kaksi persoonaa. Hyvä ja paha. Sen saimme lööppilehdistä, ja tv dokumenteistä havaita.
On typeryyttä mennä haukkumaan juuri kuollutta ihmistä, vaikka se onkin totta. Sen ehtii tehdä myöhemminkin. Näillä tuoreilla räksyttäjillä, ei ole minkäänlaista käsitystä elämästä. Tai on. Se on minä minä minä, narsistisia piirteitä omaavia, meetoo sekavia, taikka muutoin kehittymättömiä.

Ei Matille tulisi järjestää valtiollisia hautajaisia. Annetaan omaisille oma rauha, ja suruaika.

 

[Realcowboy]

Vuonna 1992 tuli ensi-iltaan elokuva Mestari, esittely elonet.fi:ssä. Siinä kuvataan hyötyjien hermostumista, kun kovasti Mattia muistuttava mäkihyppääjä Teemu Kimpilä katoaa. Itse Kimpilää näytetään vähän. pääosassa on Kari Väänäsen esittämä juoppo ja naippo toimittaja, joka etsii Kimpilää.

 

[Individual]

Vuonna 1992 tuli ensi-iltaan elokuva Mestari, esittely elonet.fi:ssä. Siinä kuvataan hyötyjien hermostumista, kun kovasti Mattia muistuttava mäkihyppääjä Teemu Kimpilä katoaa. Itse Kimpilää näytetään vähän. pääosassa on Kari Väänäsen esittämä juoppo ja naippo toimittaja, joka etsii Kimpilää.

Ja tämänhän piti tulla televisiosta eilen, mutta YLE halusi kunnioittaa mäkilegendan muistoa ja tilalla näytettiin Aki Kaurismäen fantastinen kurjuuden ylistys Kauas Pilvet Karkaavat.

 

[vdx mua zorbas]

Nämä Nurmet ja Virenit tavoittivat ainostaan yhden sukupolven. Nykäsen urheilu- ja viihdeura sai suomalaiset tunneskaalaltaan samaistumaan, ihastumaan vihastumaan käytännössä jokaiseen sukupolveen. Nurmi ja Viren oli loistavia urheilijoita vaan ei todellakaan mitään kansallissymbolin statusta oman sukupolven ulkopuolelta. Matilla on jotain mikä Vireniltä sun muilta puuttuu. Hänessä on niin monta eri puolta ihmisenä.

Se on totta, että Nykänen oli omalaisensa sankari - sydänten sankari. Ihmiset samastuvat helpommin sankariin, jossa on rosoa. Tähän kategoriaan menevät mm. Räikkönen ja Mieto.

Mutta se ei pidä paikkaansa, etteivätkö Nurmi ja Viren olisi tavoittaneet kansallissymbolin statusta myös oman sukupolvensa ulkopuolelta. Nurmihan käytännössä juoksi Suomen maailmankartalle, eikä siinä kliseessä edes ole ihan hirveästi liioittelua. Tai sanotaan niin, että jos tuossa kliseessä on edes ripaus totuutta, niin jo se on paljon. Joka tapauksessa Nurmella oli iso rooli suomalaisen kansallisidentiteetin rakentumisessa. Ja Virenin juoksuja toistetaan edelleen varsin tiiviiseen tahtiin.

 

[Wiljami]

Itse jättäisin kanssa valtiolliset hautajaiset järjestämättä, toisaalta olen samaa mieltä jokaisen muunkin nykyurheilijan kohdalla. Noiden itsenäisyyden alkuvuosien (tai suuriruhtinaskunnan loppuvuosien) hahmoilla on sinänsä valtiollinen paikka, kun ovat olleet mukana rakentamassa sitä kansallista tarinaa. Toki eivät aikoinaan olleet mitenkään erityisemmin Suomea "juoksemassa maailmankartalle", kunhan tekivät mitä rakastivat ja missä olivat vielä niin hyviä että jonkun muun rahoilla kuskattiin ulkomaille asti kisailemaan, mutta kyllä niillä jonkunlainen osuus on ollut kansalliseen eheytymiseen ja kasvuun ennen sotia (ja sotien aikanakin). Eilen tuli kakkoselta uusintana toissaitsenäisyyspäivänä tv:stä tullut Urheilu-Suomen jakso sankareista (harmillisesti ei ole näköjään areenasta katsottavissa), tuossa mainittiin että koko käsite Suomen juoksemisesta maailmankartalle sanottiin ääneen ensimmäistä kertaa talvisodan alkamispäivänä, tarkoituksena kohottaa kansallista itsetuntoa ja taistelutahtoa. Kaikesta menestyksestään huolimatta, Nykänen ei kuitenkaan ollut mikään kansallisen psyyken kannalta välttämätön voima, aivan samaan tyyliin olisi pärjätty ilman lajin hetkellistä yksinvaltiasta. Nykyisinhän ollaankin lähes joka lajin suhteen tilanteessa ettei niitä urheilusankareita ole (etenkään yksilölajeissa), eikä tuo tunnu vaikuttavan muuhun kuin siihen että ihmisiä ei enää suuremmin holmenkollenit tai mäkiviikot kiinnosta, vaan se aika seurataan jotain itselle mielenkiintoisempaa.

Toki Matti lajinsa suurmiehenä ja kansainvälisesti hyvin tunnettuna suomalaisena (ikävä kyllä pahassakin) sen patsaan Laajavuoreen ansaitsee ja keskimääräistä suuremman (mielellään valtion kustantamat) muistojuhlankin. Ei kuitenkaan mitään valtiollisia maahanpanijaisia, esimerkiksi Koiviston tapaan.

edit. Näköjään löytyi tuo Urheilu-Suomen jakso sittenkin Areenasta, klikkasin suoraan ohjelmatiedoissa ollutta linkkiä mikä johti yli 2 vuotta vanhaan lähetykseen (mistä esitysaika oli päättynyt), mutta sieltä löytyi sitten myös tämä tuoreempi, missä on lähes vuosi katseluaikaa:
Urheilu-Suomi | Jakso 4: Sankarit

 

[Radiopää]

Kannatettava idea nämä kansalliset hautajaiset (vainajan mielipidettä kunnioittaen).

Saan viesteistäsi sellaisen käsityksen, ettet edes tiedä mistä puhutaan. Kansalliset hautajaiset – mitä ne sitten ikinä olisivatkaan – voisivat olla Nykäselle sopivat, valtiolliset taas ei.

Jos nyt kuitenkin tuon vielä oman osuuteni varsinaiseen aiheeseen, eli Matti Nykäseen. Minulle Matti Nykänen ei ole ollut suuri urheilusankari tai yksityiselämäänsä lehdille myynyt kiinnostava tai vastenmielinen persoona, vaan ennen kaikkea nostalgian ilmentymä. Esimerkiksi maanantai-iltana Urheiluruudun arkistopätkiä katsellessa en herkistynyt siitä syystä, että ihminen on kuollut. Minä herkistyin siitä syystä, että Nykänen edusti ihmisen muodossa onnellista lapsuuttani, jolloin urheilun katselemista ei häirinnyt tietämys kaupallisuudesta, kielletystä aineista, urheilukilpailujen myöntämisiä ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin yms. Tutkimuksetkin osoittavat, että suomalaiset kokevat 80-luvun olleen vuosikymmenistä paras. En usko sen johtuvan Nykäsestä, mutta uskon tällä olevan vaikutusta, miten ihmiset ovat Nykästä muistelleet.

 

[Fancy Jasper]

Saan viesteistäsi sellaisen käsityksen, ettet edes tiedä mistä puhutaan. Kansalliset hautajaiset – mitä ne sitten ikinä olisivatkaan – voisivat olla Nykäselle sopivat, valtiolliset taas ei.

Tarkoituksella käytin kansalliset hautajaiset termiä, kun ei vielä yhtäältä tiedetä osallistuuko valtio hautajaisiin ja millä millä tavalla ja toisaalta mikä on Nykäsen oletettu oma tahto.

 

[Radiopää]

Tarkoituksella käytin kansalliset hautajaiset termiä, kun ei vielä yhtäältä tiedetä osallistuuko valtio hautajaisiin ja millä millä tavalla ja toisaalta mikä on Nykäsen oletettu oma tahto.

Käytit termiä ja annoit sille määritelmän. Näin ollen pahoittelen, että kyseenalaistin tietämyksesi.

Annan samalla kansallisille hautajaisille sellaisen määritelmän, että siihen ei vaadita valtion virallista edustusta. Jos Nykäselle järjestetään kansalaisille avoin tilaisuus, voi hautajaisia kutsua kansallisiksi pääsee Terho kampanjoimaan niissä tai ei.

 

[BitterX]

Toki Matti lajinsa suurmiehenä ja kansainvälisesti hyvin tunnettuna suomalaisena (ikävä kyllä pahassakin) sen patsaan Laajavuoreen ansaitsee ja keskimääräistä suuremman (mielellään valtion kustantamat) muistojuhlankin. Ei kuitenkaan mitään valtiollisia maahanpanijaisia, esimerkiksi Koiviston tapaan.

"Valtiollisista hautajaisista" tulee tosiaan mieleen Helsingin suurkirkossa järjestettävä siunaustilaisuus, josta hautajaissaattue kulkee ennalta määrättyä reittiä Hietaniemen hautausmaalle, jossa vainaja lasketaan viimeiseen leposijaansa. Liikenne suljetaan hautajaissaattueen ajaksi koko reitiltä, joka on etukäteen ilmoitettu mediassa. Koko homma televisioidaan ja ihmiset kerääntyvät reitin varrelle seuraamaan saattuetta.

Tästähän nyt ei tietystikään ole kyse, vaan juuri valtion kustantamasta muistojuhlasta. Korjatkaa nyt ihmeessä, jos olen väärässä.

 

[Radiopää]

Tästähän nyt ei tietystikään ole kyse, vaan juuri valtion kustantamasta muistojuhlasta. Korjatkaa nyt ihmeessä, jos olen väärässä.

Käytännössä tästä, mutta eiköhän tässä ole nyt kysymys siitä periaatteesta, onko paikallaan antaa olympiavoittajalle sama symbolinen arvo kuin päämiehille, vaikka entinen urheilija kunnostautui myöhemmin väkivaltarikollisena.

Kalervo Kummolalta Hesarissa erittäin hyvä huomio.

Kalervo Kummola ihmettelee, miksi maanantaina kuolleelle Matti Nykäselle esitetään valtiollisia hautajaisia, kun mäkihyppylegendaa ei kelvannut palkita elinaikana.

Kummola tarkoittaa Nykäsen palkitsemista Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suurella ansioristillä. Nykänen ei saanut koskaan suurta ansioristiä, mutta monet hänen aikalaisensa kuten suurjuoksija ja nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Virén, kolminkertainen olympiavoittaja Marja-Liisa Kirvesniemi ja soudun kolminkertainen olympiavoittaja Pertti Karppinen saivat sen.

”Tämä on niin naurettavaa keskustelua. En vastusta hautajaisia, mutta miksei silloin muistettu, kun hän eli”, Kummola sanoi.

Kalervo Kummola ihmettelee puheita Matti Nykäsen valtiollisista hautajaisista: ”Nyt leikitään hänen muistollaan” (HS.fi)