Kun tässä ketjussa on niin yksipuolisesti kehuttu Suomea, täytyy hiukan naristakin...
Suomen joukkue oli paperilla niin kova, että sillä olisi pitänyt pystyä taistelemaan kullasta. Venäjää ja Kanadaa vastaan joukkue ei kuitenkaan pystynyt venymään lähellekään voittoa. Avainpelaajista (Ruutu, Jokinen, Pitkänen, Lehtonen) ei ollut ratkaisijoiksi kovissa paikoissa, eikä syvyyttä ollut tarpeeksi paljon.
Selkeitä onnistujia joukkueessa olivat mielestäni Joni Pitkänen, Tomi Mäki ja Tuomo Jääskeläinen. Erityisesti Pitkänen osoitti olevansa todella valmis pakkaus. Ihme, ettei liigassa ole Pitkäsestä kohistu enempää. Muista avainpelaajista Tuomo Ruutu, Jussi Jokinen ja Sean Bergenheim täyttivät odotukset. Selkeitä pettymyksiä olivat Kari Lehtonen, Jussi Timonen ja Henrik Juntunen.
Lehtonen ei pelannut erityisen huonosti. Ruotsia vastaan hän piti joukkuetta pystyssä puolustuksen löysäillessä ja Tšekki-ottelukin oli Lehtoselta erinomainen. Tärkeimmissä otteluissa Kanadaa ja Venäjää vastaan Lehtonen ei kuitenkaan pystynyt venymään totutun maagiseen vireeseen, vaan oli vain hyvä. Se ei tällä kertaa riittänyt, kun puolustus lahjoitti vastustajalle maalipaikkoja.
Kanadan Marc-André Fleury putsasi turnauksen päätteeksi palkintopöydän ja jätti Lehtosen varjoonsa turnauksen parhaana maalivahtina. Ehkäpä tällainen takaiskuntapainen tekee hyvääkin Lehtoselle, joka on toistaiseksi oikeastaan onnistunut urallaan kaikessa.
Jussi Timosen odotin olevan kisojen parhaita hyökkääviä puolustajia. Maalipaikkoja Timonen toki saikin aikaan, mutta väärään päähän.
Henrik Juntunen kunnostautui maalipaikkojen tuhlaamisessa, vaikka pronssiottelussa vihdoin saikin kiekon maaliin asti.
Ensi vuonna kullasta on turha haaveilla, sen verran heikko on 84-ikäluokan taso Suomessa. Jo mitali olisi todella kova saavutus. Parin vuoden päästä nimet Marjamäki, Piispanen, Nurmi ja Mäntymaa ovat toivottavasti kaikkien huulilla...