Mainos

Nuori Suomi ry

  • 1 000 066
  • 5 368

magnum37

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tulevaisuuden Sport
Miten onnistut löytämään/keksimään sen lahjakkuuden esim. 7-vuotiaalla pojalla? Siis ketä ohjaisit sille "omalle polulle" ja miten?

Oikeasti myöhemmin lahjakkaiksi osoittautuvien lasten osuus lienee promilleluokkaa. Muiden "lahjakkuus" on huippu-urheilun näkövinkkelistä hyvin suhteellista ettenkö sanoisi silkkaa harhaa. Mikä voisi olla sellainen promilleluokan vähemmistöä palveleva valmennusjärjestelmä? Ja kuka maksaa viulut?

Kyllä mä lähtisin tuomaan ammattimaisempaa otetta harrastamiseen jo junnuillekin. Tällä hetkellä tässä maassa vallitsee juniorien piirissä jonkinlainen kyvyttömyys sitoutua lajiin, ja tästä olisi hyvä pyrkiä vähän "totisempaan" tekemiseen. On totta että Suomi on pieni (lue köyhä) maa, mutta koulun ohella pitäisi taata paremmat olosuhteet harjoitteluun. Miksei jopa erillisiä kiekkokouluja (kiekkokeskitysleirejä =) lahjakkaimmille peruskoulu- ja lukiolaisille? Näissä kouluissa tulisi olla sitten tulostavoiterajat, ja jos niitä ei täytä, menettää paikkansa. Ja jottei nyt ihan natsimenolta kuulosta, niin todettakoon että puhumme realistisista tavoitteista. Tavoitteita tulee kuitenkin olla. Muuten tekeminen on vailla suuntaa ja nimenomaan sitä puuhastelua, mikä ei kehitä eikä varmastikaan tuo menestystä.

Sitten pistäisin pystyyn erilliset super-sarjat ainakin D-junnuista ylöspäin. Kaikista liiton sarjoista kerättäisiin parhaat junnut kasaan ihan omiin karkeloihinsa, missä mennään lujaa. Seuroilta peräänkuuluttaisin myös mahdollisuutta tarjota parempaa yksilöllistä valmennusta lahjakkaille jannuille. En tiedä minkä verran nykyään parhaat A- ja B-junnut harjottelevat edustusjoukkueiden kanssa, mutta näiden mukanaoloa edustusten treeneissä voisi varmasti lisätäkin.

edit. Enemmän kovia pelejä, enemmän kovia treenejä. Kiertotietä ei ole. Paljonko tämä opertaatio maksaisi? En tiedä, paljon varmasti. Mutta jotain pitää muuttaa, jos me halutaan joskus laittaa mopoon Kanadaa tai Venäjää MM-finaalissa ja saada lisää selänteitä NHL:ään. Pitkässä jouksussa rahallinen investointi maksaisi itsensä kyllä takaisin.
 
Viimeksi muokattu:

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Sitten pistäisin pystyyn erilliset super-sarjat ainakin D-junnuista ylöspäin. Kaikista liiton sarjoista kerättäisiin parhaat junnut kasaan ihan omiin karkeloihinsa, missä mennään lujaa.

Ongelma on vaan siinä, että tällöin pitäisi pystyä myös huomaamaan esim. fyysisen kasvun tuomat valtavat vaikutukset ns. parhaiden valintaan.

Creative toi hyvin esille sen, että jos lähdetään tekemään harjoitteluohjelmia "parhaiden" mukaan, niin silloin saa olla aika fakiiri että osaa erotella ne "parhaat".

Itse koen tärkeänä sen, että jatkossakin saadaan massoja lajin pariin, mutta samalla annetaan mahdollisuudet niin tasoryhmiin, kuin yksilölliseen harjoitteluun. Itse koen suuremmaksi ongelmaksi sen, että tulokset, virheiden välttäminen ja taktiikat ovat liian suuressa roolissa. Eikä tarpeeksi suurta roolia ole yksilöiden kehittämisellä ja opettamisella.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Niin..

.. jos ratkaisu olisi niin helppo, että jo 10-ikävuoden kieppeillä tiedettäisiin kenestä tulee huippupelaaja, niin tasoryhmille olisi ehkä käyttöä.

Itse en Nuori Suomi-systeemiä tarkkaan tunne ja tuskin se syypää on esim. nuorison huonoon kuntoon. Ohjelma ei takuulla kiellä harjoittelemasta omatoimisesti ja kehittää omia heikkouksiaan. Tasapäistämiseen ohjelma voi olla syypää ja siitä pitäisikin päästä eroon. Onko sitten tasoryhmät oikea tapa vai löytyisikö esim. säännöistä jotain millä voitaisiin pakotta junioreita taitokiekkoon? Itse ainakin toisin kahden viivan paitsion takaisin alle 15-vuotiaille.

Oma näkemykseni on, että nuorison pitäisi harrastaa monipuolisemmin. Kaikki huippupelaajamme (poikkeuksia, onko heitä?) ovat pelanneet nuorena muutakin kuin kiekkoa. Tähän pitäisi nuoria valmentavien erityisesti murrosikäisiä kannustaa. Urheilullinen lahjakkuus on jalostuu, muutkin kuin kiekolle tärkeät lihasryhmät kehittyvät, pallopelinäkemystä karttuu jne. Väitän, että liian aikainen erikoistuminen on eräs syypää nykytilaan. Jääkiekko on kuitenkin taitopeli, jossa sijoittuminen ja pelinäkemys auttavat todella pitkälle. Nämä puolet kehittyvät paremmin, kun harrastaa sellaisia lajeja, jossa pelataan myös rytmitetysti (esim. koripallo) tai poikittain (jalkapallo), eikä vain ylös alas omaa laitaa.

Lisäksi Suomi on perinteisesti ollut paikka, jossa eri maakunnat vain kyräilevät toisiaan eikä tietous hyvistä metodeista leviä. Jos jääkiekkoliitto joskus ymmärtää lähteä isolla rahalla kouluttamaan juniorivalmentajia ympäri Suomea ja jalkauttamaan sitä perustietoa, joka nuorisoliikuntaan liittyy, niin sitten alkaa tapahtua (onko tähän varoja ja halua?). Epäilen, että nuoria valmentavien kyvyttömyys ymmärtää lasten kehittymisen eri vaiheita on suurempi ongelma, kuin että tasokkaat pelit puuttuvat 7-vuotiailta.

Yhteenvetona voisi sanoa, että juniorivalmennus kuntoon ensin, loppu tulee sitten aikanaan.
 
Viimeksi muokattu:

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Itse en Nuori Suomi-systeemiä tarkkaan tunne ja tuskin se syypää on esim. nuorison huonoon kuntoon.

Nuori Suomi -systeemi ei kiellä tasoryhmiä ja kilpailullisuutta. Nuori Suomi on vain sopivasti syyllistettävissä silloin, kun todelliset ongelmat piilevät junioriurheilun resurssi- ja henkilöstöpulassa sekä henkilökohtaisten taitojen kehittämisen laiminlyömisessä siksi, että pikkujunnujen joukkueen on pakko voittaa Taka-Kälviän marrasturnauksen ottelu sijoista 7.-8.
 

PJx

Jäsen
Epäilen, että nuoria valmentavien kyvyttömyys ymmärtää lasten kehittymisen eri vaiheita on suurempi ongelma, kuin että tasokkaat pelit puuttuvat 7-vuotiailta.

Yhteenvetona voisi sanoa, että juniorivalmennus kuntoon ensin, loppu tulee sitten aikanaan.
Väittäisin, että valitettavan usein nuorimpien junnujen joukkuetta joutuvat vetämään "vapaaehtoiset vanhemmat" (jos ei löydy ei joukkuetta), joilla ei ole itse asiassa juurikaan käsitystä missä pitäisi mennä. Ehkä tämä toimii osapuilleen 4-5v, joilla luistelun oppiminen on iso juttu. Toki vetäjät oppivat siinä kuin pojatkin, mutta väittäisin, että oppi laahaa pari vuotta myöhässä.

Toinen yhtä ikävä juttu on, että pienimmissäkin pojissa jako tehdään iän mukaan, ettei "kilpaurheilullisuus" kärsisi. "Vaarana" on, että näissä armottomissa mestaruuskisoissa jonkun nuoremman pojan NHL-ura tärveltysi, kun vastassa olisi vanhempia, vaikkakin vasta aloittaneita. Joukkueiden sisäisetä tasaisuudesta viis, pääasia, että ikäjakauma on oikea.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Tasoryhmien alkuperäinen tarkoitus on saada jokaiselle nappulalle suht hyvin oman tasoistaan vastusta ja kun vääntö treeneissä ja peleissä on tasaista, tapahtuu kehitystä... Jos jo 6 vuotta lätkää treenannut Ville-Petteri pelaa tänä syksynä aloittanutta Risto-Marjattaa vastaan ei heistä kehity kumpikaan, ikävä kyllä!

Vanhempien vastuulle jää järjen mukana pitäminen, mutta se taasen onkin ihan toinen juttu,-)
 

Voittaja

Jäsen
Tasoryhmien alkuperäinen tarkoitus on saada jokaiselle nappulalle suht hyvin oman tasoistaan vastusta ja kun vääntö treeneissä ja peleissä on tasaista, tapahtuu kehitystä... Jos jo 6 vuotta lätkää treenannut Ville-Petteri pelaa tänä syksynä aloittanutta Risto-Marjattaa vastaan ei heistä kehity kumpikaan, ikävä kyllä!

Tuossa on kyllä hemmetin hyvin kiteytetty tasoryhmien tarkoitus ja koko ajatus sen takana.
 
Suosikkijoukkue
HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Nuori Suomi -systeemi ei kiellä tasoryhmiä ja kilpailullisuutta. Nuori Suomi on vain sopivasti syyllistettävissä silloin, kun todelliset ongelmat piilevät junioriurheilun resurssi- ja henkilöstöpulassa sekä henkilökohtaisten taitojen kehittämisen laiminlyömisessä siksi, että pikkujunnujen joukkueen on pakko voittaa Taka-Kälviän marrasturnauksen ottelu sijoista 7.-8.

Allekirjoitan tämän täysin. Nuori Suomi ei ole koskaan estänyt kilpailullisuutta, mutta ottaa kantaa jokaisen mahdollisuuteen harrasta ja muistuttaa myös koulunkäynnin tärkeydestä. Vaikka nimimerkki Magnum37 kuinka haluaisikin ammatimaisia valmentajia ja jotain kristallipalloa siihen kenestä tulee se seuraava Gretzky, niin realiteetit sanelevat pitkälti nämä asiat. Junnuja valmentaa suurimmassa osassa tapauksissa jonkun junnun isä(/tai äiti) ja tästä on ammattimaisuus kaukana, mutta mikä on vaihtoehto?

Junnuja voi pistää puremaan tuppea kun ei ole jo 10-vuotiaana 190cm ja 90kg tuulennopea, oivaltava ja fyysinen, mutta en lähtisi kuitenkaan arvioimaan kenenkään lahjakkuutta vielä aivan nuorena. Olen nähnyt tapauksia, jossa äärimmäisen lahjakas poika onkin vanhemmiten kiinnostunut enemmän naisista/alkoholista/moottoripyöristä jnejne. ja se vähemmän lahjakas, mutta tunnollinen harjoittelija on edistynyt aivan valtavasti lajissa.

Kumpaan olisi pitänyt satsata nuorempana enemmän Magnum37 mielestä?
 
Suosikkijoukkue
HIFK ja brändin juojat. NP#35.
Täytyy vielä laittaa toinen viesti perään, kun tuota jutun juurta taas on. Maple Leaf tuossa aikaisemmin laittoi loistavan kommentin tähän "Nuori Suomi on syyllinen tähän jääkiekon 'alamäkeen'". Nuori Suomi ei valitettavasti ole jääkiekon pahin vihollinen. Vaikka NS poistettaisi kokonaan, niin en usko että jääkiekon taso nousisi "raketinomaisesti".

Tätä "Nuori Suomi on syyllinen" argumenttia on käyttänyt mm. "Suomen jääkiekon johtava analyytikko" ja muutama muukin alan toimijat. Tässä vaan on sellainen pieni savuverho, jolla hämätään oikeita ongelmia. Jos esim. jääkiekkoliitto haluaisi tasoansa ja varsinkin Suomen jääkiekon tasoa nostaa, niin panostus tietenkin laitettaisiin juniorijääkiekkoon. Nyt kuitenkin saadaan lisenssi- ja sponsorirahoilla loistavia "Finnkampen-matseja" ja muuta huttua.

Lajikirjo Suomessa on nykyään erittäin laaja ja lahjakkuuksia on kuitenkin rajallinen määrä. Se että näitä lahjakkuuksia saadaan jääkiekon pariin, on yhtä ison taistelun paikka kuin muillakin lajeilla.

Jos harrastus maksaa junnulle useita satoja euroja kuukaudessa/kaudessa, niin jo pelkästään tämä seikka rajaa lajin parista useita lahjakkaita "köyhiä". Siinä on turha enää jeesustella Nuorella Suomella.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Kyllä. Nyt joku voisi vielä kertoa, miten Nuori Suomi estää tämän toiminnan.

Ei millään tavalla!!

NS:n vapaa[vajaa-]mieliset tulkinnat sekoittavat tämän ja vielä kun iso osa nykyjunnujen vanhemmista kuvittelee lapsensa harrastuksen olevan joku perkeleen "ostopalvelu", on soppa valmis => "kun minä maksan niin meidän eetuvalmontti pelaa parhaassa tasoryhmässä" jne.
 

Creative

Jäsen
... en lähtisi kuitenkaan arvioimaan kenenkään lahjakkuutta vielä aivan nuorena.

Aivan.

Kenelle neropaatille annettaisi valtakirja luokitella 7-vuotiaita tai vaikka 15-vuotiaita lahjakkaisiin ja ei-lahjakkaisiin?

Kun neuvostoliittolainen valmentajalegenda Anatoli Tarasov lähetti 18-vuotiaan Valeri Harlamovin neuvostoarmeijan farmijoukkueeseen Chebarkuliin, taustalla ei ollut mitään pelaajan kehittämisnäkemystä. Tarasov - jota pidetään kaikkien aikojen menestyneimpänä seura- ja maajoukkuevalmentajana - ei vain pitänyt Harlamovia riittävän lahjakkaana. Tarasovin kommentit osoittavat, että päätöksen piti olla lopullinen. Tarkoitus oli jättää Valeri pelaamaan hänelle "sopivalle" tasolle.

Vasta Harlamovin pelitehot ja Kaluginin sitkeä painostaminen johtivat siihen, että Tarasov viime kädessä otti Harlamovin takaisin ZSKA:han.

Tänä vuonna Harlamov muuten valittiin IIHF vuosisadan kentälliseen yhdessä Gretzkyn, Makarovin, Fetisovin ja Salmingin kanssa.

http://en.rian.ru/sports/20080518/107671401.html
 
Viimeksi muokattu:

PJx

Jäsen
Tasoryhmien alkuperäinen tarkoitus on saada jokaiselle nappulalle suht hyvin oman tasoistaan vastusta ja kun vääntö treeneissä ja peleissä on tasaista, tapahtuu kehitystä... Jos jo 6 vuotta lätkää treenannut Ville-Petteri pelaa tänä syksynä aloittanutta Risto-Marjattaa vastaan ei heistä kehity kumpikaan, ikävä kyllä!
Periaatteessa tasoryhmät ovat hieno ajatus. Käytännössä suurimmassa osassa Suomea tasoryhmien rakentaminen ikäluokan sisälle on utopiaa, harrastajatiheys ei riitä. NS voisi tarjota tähän ongelmaan ratkaisumallin, mutta käytännössä pikemminkin päinvastoin.

Tasoryhmien aikaansaaminen ei helpotu pienevien ikäluokkien myötä. Tässä suhteessa liiton olisi otettava aktiivinen rooli, ongelma ei poistu itsestään.
 
Voiko lahjakkuden huomat junnusta? Tietenkin!

Paljon hyviä pointteja. Yksi asia pistää silmään täälläkin, ikuinen ihmettely siitä voiko junnuista huomata lahjakkuudet. Jokainen joka on ollut kaukalossa valmentamassa tai edes vaivautunut kaukalon reunalta katsomaan, pystyy sen näkemään. Mene E-junnujen treeneihin ja erotat lahjakkuudet. Mene vuotta vanhempien treeneihin ja erotat ne lahjakkuudet taas. Varmasti erotat aina ryhmässään lahjakkaat. Lahjakkuuskin voi kadota matkan varrella, tai tulla esiin myöhemmin, kehitys on erilaista eri yksilöillä, mutta aina ne sieltä huomaat. Lopettakaa hyvät veljet se narina siitä "miten voit muka huomata lahjakkuuden sen-ja-sen ikäisissä-junnuissa". Kyllä sen näkee!
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Lopettakaa hyvät veljet se narina siitä "miten voit muka huomata lahjakkuuden sen-ja-sen ikäisissä-junnuissa". Kyllä sen näkee!

Tietenkin sen näkee, koska aina joku on toista lahjakkaampi. Olen ymmärtänyt tämän "lahjakkuutta-ei-sen-ja-sen-ikäisissä-junnuissa-voi-nähdä" -mantran hieman epätarkaksi ilmaisuksi huolestumisesta siitä, että jos esimerkiksi 10-vuotiaissa ryhdytään suuntaamaan voimavaroja vain tuolloin lahjakkaisiin, voi moni potentiaalinen vasta 12-vuotiaana lahjakkuutensa esiin saava juniori jäädä löytymättä. Jos siis olen ymmärtänyt oikein.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Paljon hyviä pointteja. Yksi asia pistää silmään täälläkin, ikuinen ihmettely siitä voiko junnuista huomata lahjakkuudet. Jokainen joka on ollut kaukalossa valmentamassa tai edes vaivautunut kaukalon reunalta katsomaan, pystyy sen näkemään. Mene E-junnujen treeneihin ja erotat lahjakkuudet. Mene vuotta vanhempien treeneihin ja erotat ne lahjakkuudet taas. Varmasti erotat aina ryhmässään lahjakkaat. Lahjakkuuskin voi kadota matkan varrella, tai tulla esiin myöhemmin, kehitys on erilaista eri yksilöillä, mutta aina ne sieltä huomaat. Lopettakaa hyvät veljet se narina siitä "miten voit muka huomata lahjakkuuden sen-ja-sen ikäisissä-junnuissa". Kyllä sen näkee!

Huomaat lahjakkaan juuri sen ikäisenä juuri sen ikäisten joukossa. Huomaatko sitä joka on paras pelaaja 18 tai yli vuotiaana, kun katsot 12-vuotiaita? Tuntuu että sinä väität huomaavasi.
 
Kuka osaa ennustaa lottonumerot?

Nyt puhutaan palloilulajeista, eikö niin? Voinen väittää että ns."pallosilmä" tai sanotaan sitä miksi vain, pelillinen lahjakkus joka tapauksessa, on ominaisuus jota ilmenee ja joka on tunnustettu, eikö? Aika harvassa ovat ne jotka ovat puujalkoja ja -käsiä 12 vuotiaina ja sitten muuttuvat huipuiksi, tosi harvassa. Väitän edelleen että lahjakkuuden näissä lajeissa näkee jo pikku nassikkana, saatika 12 vuotiaana. Lotto on erikseen, aika harva osaa ennustaa lottonumeroitakaan.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Nyt puhutaan palloilulajeista, eikö niin? Voinen väittää että ns."pallosilmä" tai sanotaan sitä miksi vain, pelillinen lahjakkus joka tapauksessa, on ominaisuus jota ilmenee ja joka on tunnustettu, eikö? Aika harvassa ovat ne jotka ovat puujalkoja ja -käsiä 12 vuotiaina ja sitten muuttuvat huipuiksi, tosi harvassa. Väitän edelleen että lahjakkuuden näissä lajeissa näkee jo pikku nassikkana, saatika 12 vuotiaana. Lotto on erikseen, aika harva osaa ennustaa lottonumeroitakaan.

Mutta jotkut eivät pysty siihen edes 18-vuotiaita katsottaessa:

Aivan.

Kenelle neropaatille annettaisi valtakirja luokitella 7-vuotiaita tai vaikka 15-vuotiaita lahjakkaisiin ja ei-lahjakkaisiin?

Kun neuvostoliittolainen valmentajalegenda Anatoli Tarasov lähetti 18-vuotiaan Valeri Harlamovin neuvostoarmeijan farmijoukkueeseen Chebarkuliin, taustalla ei ollut mitään pelaajan kehittämisnäkemystä. Tarasov - jota pidetään kaikkien aikojen menestyneimpänä seura- ja maajoukkuevalmentajana - ei vain pitänyt Harlamovia riittävän lahjakkaana. Tarasovin kommentit osoittavat, että päätöksen piti olla lopullinen. Tarkoitus oli jättää Valeri pelaamaan hänelle "sopivalle" tasolle.

Vasta Harlamovin pelitehot ja Kaluginin sitkeä painostaminen johtivat siihen, että Tarasov viime kädessä otti Harlamovin takaisin ZSKA:han.

Tänä vuonna Harlamov muuten valittiin IIHF vuosisadan kentälliseen yhdessä Gretzkyn, Makarovin, Fetisovin ja Salmingin kanssa.

http://en.rian.ru/sports/20080518/107671401.html

Sinulle siis löytyy selvästi tilausta palloilulajeissa, kun pystyt 12-vuotiaista heti sanomaan kenestä tulee hyvä ja kenestä ei. Harmi ettet ole koordinoimassa Suomen palloilulajien valintaprosessaja, vai oletko ehkä sittenkin...

Minä väitän, että 7-vuotiaasta ei todellakaan voi sanoa absoluuttisesti mitään, eikä 12-vuotiaasta, eikä 15-vuotiaasta, eikä vielä 18-vuotiaastakaan. Toki voi jonkunlaisia arvioida tehdä, jotka osuvat joskus, mutta usein eivät.
 

PJx

Jäsen
Mene E-junnujen treeneihin ja erotat lahjakkuudet. Mene vuotta vanhempien treeneihin ja erotat ne lahjakkuudet taas. Varmasti erotat aina ryhmässään lahjakkaat.
Kun on jonkun aikaa roikkunut junnu-kaukaloiden tuntumassa, niin en jaksa olla samaa mieltä. Itse erotan hyvät pojat ja (todennäköisesti) "lahjattomat".

Toisinaan arvaus siitä, miksi jonkun hyvän pojan kehitys on tyssännyt, on osunut oikeaan. Ihan samalla tavalla useiden kavereiden kehityksen suunta on ollut yllätys.

Itse näkisin, ettei suurin syy lahjakkuuden tunnistamisen vaikeuteen ole erot fyysisessä kehityksessä. Niistä on sentään olemassa joku arvaus. Pahempi rasti on, että pelaajan "vaatimusprofiili" muuttuu vauhdilla. Paha nähdä kuka pystyy ja haluaa sopeutumaan jatkuvaan muutokseen ja puutetta kyvyssä, jolle ei ole kysyntää vielä pariin vuoteen. Siitä pari vuotta eteenpäin puute saattaa olla jo este menestymiselle.
 

Salama15

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lankisen Lukupiiri - Zervuska Haidis
Yksi iso syy miksi nämä "ikäluokkatähdet" yksi toisensa jälkeen tippuvat pois lajin (tässä tapauksessa jääkiekko) parista on mielestäni seuraava; alle 18-vuotiaana riittää, että olet lahjakas jääkiekkoilija, mutta aikuisuuden kynnyksellä tästä lahjakkaasta jääkiekkoilijasta pitäisi tehdä myös lahjakas urheilija => toisilla motivaatio ja intohimo itsensä urheilijaksi tekemiseen riittää, aika monella ei!! Tuossa vaiheessa NS:llä ei sitten enää ole mitään tekemistä minkään kanssa;-)
 

oka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen kiekko
eagle kirjoitti:
Minä väitän, että 7-vuotiaasta ei todellakaan voi sanoa absoluuttisesti mitään, eikä 12-vuotiaasta, eikä 15-vuotiaasta, eikä vielä 18-vuotiaastakaan. Toki voi jonkunlaisia arvioida tehdä, jotka osuvat joskus, mutta usein eivät.
Hommahan menee niin että jo 11-12 vuotiaissa tehdään tasoryhmiä ja C-B ikäisenä tapahtuu ns suuret karsinnat, jolloin senhetkisen parhaat saavat paremman mahdollisuuden kehittyä kuin heikommat pelaajat.
Ero näkyy mm harjoitus/peli määrissä, harjoitusajoissa, valmentajassa, vastustajissa jne
Tämän takia myöhemmin kehittyneet ovat harvinaisia tapauksia. Sen hetken huippujunnusta ei välttämättä tule aikuisena huippua, mutta että pääsee huipulle vaati vuosien laadukkaan työn jo junnuna ja en usko näin tapahtuvan jossain junnujen aladivari-tasoilla.

Jos joku tekisi tutkimuksen esim nykyisistä Liigapelaajista ja heidän roolistaan esim D-junnuissa (12 v) niin veikkaan että suurin osa olivat jo hyviä sen ikäisenä. Poikkeuksia toki löytyy, mutta se ei ole Nielikäinen tai Helenius jotka olivat erittäin hyviä sen ikäisenä.


Jääkiekko vaatii erittäin hyvää fyysis-motoorista kykyä, jota harjoitellaan toki paljon mutta pelkästään tämän alueen lahjakkuudessa on pojilla valtavia eroja. Vähän sama kuin musiikki jossa lahjakkuus on määräävä tekiä. Kovalla harjoittelulla pääsee keskivertopianistiksi mutta ei kannata unelmoida koskaan saavansa siitä leipäänsä.
 

sidney

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans,KalPa sekä HIFK
Ei millään tavalla!!

NS:n vapaa[vajaa-]mieliset tulkinnat sekoittavat tämän ja vielä kun iso osa nykyjunnujen vanhemmista kuvittelee lapsensa harrastuksen olevan joku perkeleen "ostopalvelu", on soppa valmis => "kun minä maksan niin meidän eetuvalmontti pelaa parhaassa tasoryhmässä" jne.

Tuo on kyllä valitettavan totta. Oman pojan joukkueessa siis ns. AAA-joukkueessa pelaa 2 huoltajan, rahastonhoitajan ja molempien valmentajien pojat. Ei sillä etteivätkö voisi, mutta kun AA-joukkueessa pelaa 2-3 paljon parempaa poikaa. Mutta, mutta kun on vähemmän silmäätekevän lapsi ei olekaan mahdollista päästä ylöspäin joukkueissa. On kurjaa seurata vierestä kun asialle ei joko voida taida uskalleta voida yhtään mitään.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Mutta, mutta kun on vähemmän silmäätekevän lapsi ei olekaan mahdollista päästä ylöspäin joukkueissa. On kurjaa seurata vierestä kun asialle ei joko voida taida uskalleta voida yhtään mitään.

Odotapa vaan, eiköhän pian joku keksi, että tämäkin on Nuoren Suomen syytä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Erkka Westerlund, Raimo Summanen etunenässä ja monet muut suomalaisen kiekkoilun tuntijat ja vaikuttajat ovat jo vuosien ajan tuoneet kukin tyylillään esiin sen tosiasian, että suomalainen huippujuniorituotanto on hiipunut hälyttävästi.

Jukka Jalonen otti esille tämän illan TV1:n urheiluruudussa maamme juniorikiekkoilun alennustilan ja visio sitä, mitä tulisi tehdä tilanteen parantamiseksi. Jalosen mielestä harjoittelun ja pelien määrää ja laatua on lisättävä. Junnupeleihin Jalonen vaati tasosarjoja ja pienempiä ryhmiä Nuori Suomi-ajattelun sijaan.
Ryhmiä on siis pienennettävä ja juniorivalmentajien on tehtävä ratkaisunsa ketkä pääsevät parhaisiin, pieniin ryhmiin. Junioreilla on mahdollisuus nousta kovan henkilökohtaisen ja joukkueharjoittelun avulla tasokkaampaan ryhmään.

Jalonen kertoi myös sen, että vain kovalla harjoittelulla jo juniori-iästä alkaen voi päästä pitkälle jääkiekkoilussa. Jalosen mielestä niin kutsuttu lahjakkuus on harjoittelulahjakkuutta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös