Soilworker
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko, Preds
Viimeistään Kivenmäen ikävän loukkaantumisen myötä palstalla näkynyt yhä enemmän keskustelua seuraavan kahden ääripään väliltä: "Pää ylös, junnu!" ja "Avojään pommit ei kuulu nykykiekkoon". Kuului kumpaan leiriin tahansa ja painotti kumman taklauksen osapuolen vastuuta tahansa, ei voi kieltää sitä, että taklattavan iällä ollut hyvin runsaasti vaikutusta siihen, osuiko taklaus päähän Liiga-kaudella 2019-20 vai ei.
Alta löytyy taulukko, johon (pitäisi) olla kerätty kaikki kauden 2019-20 pelikieltoon johtaneet päähän kohdistuneet taklaukset, ja kummankin osapuolen ikä, pituus ja paino. Pohjalla vielä näiden keskiarvot.
Pelkkien keskiarvojen tuijotus ja 19 taklauksen otoskoko ei aivan tieteellisiä kriteerejä täytä, mutta jonkinlaisia johtopäätöksiä näistä voitaineen vetää. Taklaajien keskiarvot ovat tavallisen liigajyrän lukemilla, mutta taklattujen lukemat jäävät tätä pienemmäksi. Kun tämän taulukon ikäsaraketta tutkii tarkemmin, on taklatuista 68,4 prosenttia iältään joko 23 vuotias tai nuorempi. Koko liigakaudella kentällä käyneistä pelaajista 46,9 prosenttia kuuluu tähän ikäluokkaan - ja voitaneen väittää, että peliajalla painotettuna tuon ikäluokan osuus on vielä huomattavasti pienempi.
Koko liigan pelaajiston keskiarvot ovat vertailukohtana seuraavat (huomioikaa tosin vinouma, joka johtuu siitä, että liigan pelaajalistauksessa on kaikki liigarosterissa olleet - ikä on todennäköisesti keskivertorosteria alhasempi):
Nuoret ja taitavat - mutta vielä fysiikaltaan keskeneräiset - pelaajat tuovat Liigaan runsaasti väriä, taitoa ja innostusta. Liigafanin on helppo olla innostunut oman seuran junnun debyyttikauden onnistumisista ja tulevaisuuden tähtistatuksen spekuloinnista. Kaikki tämä Barkovin, Laineen, Ahon ja Heiskasen vanavedessä tullut junnuhype on tehnyt Liigalle viime vuosina tolkuttomasti hyvää. Ja Liigaseuroille tämä kaikki tapahtuu vielä hyvin kustannustehokkaasti. Parhaimmillaan junnusopimuksella fanien sydämet sulattava tulosyksikön pelaaja voi olla kultaakin kalliimpi osa mestaruusjoukkuetta. Mutta ovatko kaikki huipputason kiekolliset yksilötaidot omaavat pelaajat silti vielä kokonaisuutensa osalta Liigatasoa? Pelataanko lupaavan pelaajan loppu-uralla uhkapeliä, kun heidät lyödään askiin vielä kasvuikäisenä?
Nuoren pelaajan menetys toiseen Liigaseuraan on joukkueelle PR-katastrofi. NHL-varauksen tai -sopimuksen toivossa peliaika, tulosyksikön paikka ja tehot ovat hyvin nuorena ovat junnulle edellytys. Lähes kaikki voimat puskevat taitavaa, mutta fyysisiltä ominaisuuksiltaan heikompaa superjunnua Liigarosteriin suurille peliajoille. Mutta tämä ei tule riskittä. Tulisiko Liigan vähentää taklauspelin merkitystä nuorten taitopelaajien pitämiseksi Liigassa mahdollisimman nuoresta asti? Vai tulisiko löytää kompromissi, jossa nämä taiturit laitetaan kentälle no-contact -heijastinliivi yllä? Vai tulisiko palata vanhojen aikojen tavoille, jossa junnun on oltava kokonaisvaltainen myös fysiikaltaan saadakseen suuren roolin Liigajoukkueessa?
Alta löytyy taulukko, johon (pitäisi) olla kerätty kaikki kauden 2019-20 pelikieltoon johtaneet päähän kohdistuneet taklaukset, ja kummankin osapuolen ikä, pituus ja paino. Pohjalla vielä näiden keskiarvot.
Taklaaja | Ikä | Pituus | Paino | Taklattu | Ikä | Pituus | Paino |
---|---|---|---|---|---|---|---|
Nemecek | 24 | 194 | 93 | Kivenmäki | 19 | 175 | 66 |
Klok | 24 | 185 | 85 | Puistola | 19 | 183 | 80 |
Kähkönen | 33 | 182 | 85 | Nyman | 20 | 175 | 65 |
Hyvärinen | 28 | 190 | 95 | Toivola | 21 | 181 | 77 |
Allén | 21 | 183 | 91 | Suuronen | 24 | 183 | 83 |
Berger | 23 | 182 | 86 | Friman | 26 | 189 | 92 |
Asplund | 34 | 181 | 94 | Pitkänen | 23 | 177 | 72 |
Vidgren | 22 | 189 | 84 | Wilson | 33 | 185 | 95 |
Zaborsky | 32 | 181 | 91 | Talaja | 31 | 181 | 88 |
Mieho | 25 | 186 | 84 | Puistola | 19 | 183 | 80 |
Vartiainen | 25 | 187 | 91 | Mäntylä | 38 | 171 | 85 |
Bertrand | 29 | 185 | 91 | Gallo | 23 | 182 | 85 |
Löfman | 32 | 177 | 81 | Lundell | 18 | 185 | 85 |
Vuorisalo | 24 | 179 | 79 | Engberg | 20 | 181 | 85 |
Mäntylä | 38 | 171 | 85 | Koblizek | 22 | 175 | 73 |
Jaakola | 36 | 186 | 89 | Gallo | 23 | 182 | 85 |
Laatikainen | 39 | 181 | 83 | Åsten | 27 | 182 | 86 |
Jokinen | 36 | 183 | 87 | Nättinen | 23 | 188 | 93 |
Varakas | 36 | 182 | 85 | Stråka | 21 | 191 | 95 |
Keskiarvo | 29.5 | 183.4 | 87.3 | 23.7 | 181.5 | 82.6 |
Pelkkien keskiarvojen tuijotus ja 19 taklauksen otoskoko ei aivan tieteellisiä kriteerejä täytä, mutta jonkinlaisia johtopäätöksiä näistä voitaineen vetää. Taklaajien keskiarvot ovat tavallisen liigajyrän lukemilla, mutta taklattujen lukemat jäävät tätä pienemmäksi. Kun tämän taulukon ikäsaraketta tutkii tarkemmin, on taklatuista 68,4 prosenttia iältään joko 23 vuotias tai nuorempi. Koko liigakaudella kentällä käyneistä pelaajista 46,9 prosenttia kuuluu tähän ikäluokkaan - ja voitaneen väittää, että peliajalla painotettuna tuon ikäluokan osuus on vielä huomattavasti pienempi.
Koko liigan pelaajiston keskiarvot ovat vertailukohtana seuraavat (huomioikaa tosin vinouma, joka johtuu siitä, että liigan pelaajalistauksessa on kaikki liigarosterissa olleet - ikä on todennäköisesti keskivertorosteria alhasempi):
Keskiarvo / Pituus | Keskiarvo / Paino | Keskiarvo / Ikä |
183.1 | 84.3 | 24.5 |
Nuoret ja taitavat - mutta vielä fysiikaltaan keskeneräiset - pelaajat tuovat Liigaan runsaasti väriä, taitoa ja innostusta. Liigafanin on helppo olla innostunut oman seuran junnun debyyttikauden onnistumisista ja tulevaisuuden tähtistatuksen spekuloinnista. Kaikki tämä Barkovin, Laineen, Ahon ja Heiskasen vanavedessä tullut junnuhype on tehnyt Liigalle viime vuosina tolkuttomasti hyvää. Ja Liigaseuroille tämä kaikki tapahtuu vielä hyvin kustannustehokkaasti. Parhaimmillaan junnusopimuksella fanien sydämet sulattava tulosyksikön pelaaja voi olla kultaakin kalliimpi osa mestaruusjoukkuetta. Mutta ovatko kaikki huipputason kiekolliset yksilötaidot omaavat pelaajat silti vielä kokonaisuutensa osalta Liigatasoa? Pelataanko lupaavan pelaajan loppu-uralla uhkapeliä, kun heidät lyödään askiin vielä kasvuikäisenä?
Nuoren pelaajan menetys toiseen Liigaseuraan on joukkueelle PR-katastrofi. NHL-varauksen tai -sopimuksen toivossa peliaika, tulosyksikön paikka ja tehot ovat hyvin nuorena ovat junnulle edellytys. Lähes kaikki voimat puskevat taitavaa, mutta fyysisiltä ominaisuuksiltaan heikompaa superjunnua Liigarosteriin suurille peliajoille. Mutta tämä ei tule riskittä. Tulisiko Liigan vähentää taklauspelin merkitystä nuorten taitopelaajien pitämiseksi Liigassa mahdollisimman nuoresta asti? Vai tulisiko löytää kompromissi, jossa nämä taiturit laitetaan kentälle no-contact -heijastinliivi yllä? Vai tulisiko palata vanhojen aikojen tavoille, jossa junnun on oltava kokonaisvaltainen myös fysiikaltaan saadakseen suuren roolin Liigajoukkueessa?