Kuoleva joutsen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS
Jokaisen liigajoukkueen sisällä vaihtuvuus on etenkin nykyisin suurta. Toinen perättäinen aamusta iltaan sateinen päivä mökillä jätti tilaa tyhjänpäiväisille ajatuksille. Pohdiskelin päässäni, että omassa suosikkijoukkueessani ei viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana ole ollut yhtään erityisen suuren määrän pelejä pelannutta pelaajaa. Muiden joukkuiden pelejä taas tulee seurattua selvästi vähemmän, joten en usko nähneeni yhdenkään pelaajan otteita esimerkiksi yli 400 ottelun verran.
Tästä pohdinnasta heräsi ajatus, että kenties on muitakin, jotka halauvat käyttää arvokasta aikaansa sen miettimiseen, kenen pelaajan otteita ovat nähneet kaikista eniten. Huomioin sekä paikan päällä että television välityksellä nähdyt matsit. En aio itse tehdä laskutoimituksia vaan arviot perustuvat mutuiluun, toisinkin saa tietysti tehdä. Ja tottahan toki saa antaa kunniamainintoja myös lähelle tätä arvokasta titteliä päässeille. Mikäli samalla ajatuksella löytyy jo toinen ketju, lienee sopivaa moderaattoreilta poistaa tämä minun aloittama. Aloitan kunniamaininnoilla.
Tepsin pelejä olen seurannut 90-luvun loppuvaiheista saakka, läheskään kaikkia pelejä en ole nähnyt, ja etenkin nuorena poikana oli tyytyminen usein Auran aaltojen radiolähetyksiin. Vielä paljon nykyistäkin vähemmän pelejä ymmärtävänä nassikkana sain seurata hallilla usein lähes ikonisen Marko Kiprusoffin otteita. Mieleen ovat jääneet takatukan lisäksi hyvä maltti kiekon kanssa ja löysät toimitukset maalille.
Kipru ei kuitenkaan nouse kärkisijalle, vaan jopa tulevan kauden tepsiläisitä uskon nähneeni useammin yhden pelaajan, Markus Nurmen, otteita. Aina ei tarjolla ole ollut pelkkää timanttia, mutta tuoreimpana on tietysti muistoissa upea kevät 2022. Rystyneppi tyhjään rysään, joka ratkaisee lopllisesti paikan välierissä. Vielä tulevaa mestarijouekkuttakin vastaan muistan Nurmen alkuun näyttäneen harhautuksineen ja kulmadominointeineen ylivoimaiselta. Kunpa sasimme tätä lisää ensi kaudella, Makke!
Kärkisijalle kiilaa kuitenkin mestaruuskauden kapteeni, Ville Vahalahti. Vuosituhannen vaihteesta mieleen muistuu unenomaisesti jokin hieno vastahyökkäysmaali kahdella yhtä vastaan -hyökkäyksestä. Markus Nurmen tapaan, Vahalahtikin veteli joskus pitkiä jaksoja aika näkymättömänä kentällä. Lopulta hänestä kasvoi kuitenkin hyvin tärkeä pelaaja Tepsille. Mestaruuteen keväällä 2010 päättyneellä kaudella, ja monena muunakin kautena hän kantoi kapteeniuden lisäksi tuloksellista vastuuta mättäen maaleja. Vahalahti päätyi kirvelevästi paikallisvastustaja Lukon riveihin, ja tulostahan tuli tunnetusti myös Raumalla oikein mukavasti. Lukon pelejä tulee edes harvakseltaan katsottua ja Tepsin ja Lukonkin kohdatessa suhteellisen usein, tuli Vahalahden otteita yhä nähtyä silloin tällöin. Ville Vahalahti ei muistikuvissani erotu kentällä erityisen säkenöivänä tai taitavana pelaajana. Oli hänellä kuitenkin liigatasolle oikein hyvät perusominaisuudet ja näenpä hänessä jopa tietynlaisen köyhän miehen Teemu Selänteen. Kumpikaan heistä ei mielestäni ollut huikea snaipperi, vaan molemmilla oli isosti nälkää tehdä maaleja ja erinomainen maalivainu, joka näkyi onnistuneena sijoittumisena kentällä. Ihan samanlaista vauhtia Villellä ei ehkä Selänteeseen verrattuna ollut edes liigatasolle suhteutettuna. Kapteenin hokkarit on olleet ripustettuna naulaan jo usean vuoden ajan, mutta kiitos vielä Villelle. Olet pelaaja, jonka pelejä olen nähnyt kaikkein eniten.
Kenen pelejä sinä olet nähnyt kaikista eniten?
Tästä pohdinnasta heräsi ajatus, että kenties on muitakin, jotka halauvat käyttää arvokasta aikaansa sen miettimiseen, kenen pelaajan otteita ovat nähneet kaikista eniten. Huomioin sekä paikan päällä että television välityksellä nähdyt matsit. En aio itse tehdä laskutoimituksia vaan arviot perustuvat mutuiluun, toisinkin saa tietysti tehdä. Ja tottahan toki saa antaa kunniamainintoja myös lähelle tätä arvokasta titteliä päässeille. Mikäli samalla ajatuksella löytyy jo toinen ketju, lienee sopivaa moderaattoreilta poistaa tämä minun aloittama. Aloitan kunniamaininnoilla.
Tepsin pelejä olen seurannut 90-luvun loppuvaiheista saakka, läheskään kaikkia pelejä en ole nähnyt, ja etenkin nuorena poikana oli tyytyminen usein Auran aaltojen radiolähetyksiin. Vielä paljon nykyistäkin vähemmän pelejä ymmärtävänä nassikkana sain seurata hallilla usein lähes ikonisen Marko Kiprusoffin otteita. Mieleen ovat jääneet takatukan lisäksi hyvä maltti kiekon kanssa ja löysät toimitukset maalille.
Kipru ei kuitenkaan nouse kärkisijalle, vaan jopa tulevan kauden tepsiläisitä uskon nähneeni useammin yhden pelaajan, Markus Nurmen, otteita. Aina ei tarjolla ole ollut pelkkää timanttia, mutta tuoreimpana on tietysti muistoissa upea kevät 2022. Rystyneppi tyhjään rysään, joka ratkaisee lopllisesti paikan välierissä. Vielä tulevaa mestarijouekkuttakin vastaan muistan Nurmen alkuun näyttäneen harhautuksineen ja kulmadominointeineen ylivoimaiselta. Kunpa sasimme tätä lisää ensi kaudella, Makke!
Kärkisijalle kiilaa kuitenkin mestaruuskauden kapteeni, Ville Vahalahti. Vuosituhannen vaihteesta mieleen muistuu unenomaisesti jokin hieno vastahyökkäysmaali kahdella yhtä vastaan -hyökkäyksestä. Markus Nurmen tapaan, Vahalahtikin veteli joskus pitkiä jaksoja aika näkymättömänä kentällä. Lopulta hänestä kasvoi kuitenkin hyvin tärkeä pelaaja Tepsille. Mestaruuteen keväällä 2010 päättyneellä kaudella, ja monena muunakin kautena hän kantoi kapteeniuden lisäksi tuloksellista vastuuta mättäen maaleja. Vahalahti päätyi kirvelevästi paikallisvastustaja Lukon riveihin, ja tulostahan tuli tunnetusti myös Raumalla oikein mukavasti. Lukon pelejä tulee edes harvakseltaan katsottua ja Tepsin ja Lukonkin kohdatessa suhteellisen usein, tuli Vahalahden otteita yhä nähtyä silloin tällöin. Ville Vahalahti ei muistikuvissani erotu kentällä erityisen säkenöivänä tai taitavana pelaajana. Oli hänellä kuitenkin liigatasolle oikein hyvät perusominaisuudet ja näenpä hänessä jopa tietynlaisen köyhän miehen Teemu Selänteen. Kumpikaan heistä ei mielestäni ollut huikea snaipperi, vaan molemmilla oli isosti nälkää tehdä maaleja ja erinomainen maalivainu, joka näkyi onnistuneena sijoittumisena kentällä. Ihan samanlaista vauhtia Villellä ei ehkä Selänteeseen verrattuna ollut edes liigatasolle suhteutettuna. Kapteenin hokkarit on olleet ripustettuna naulaan jo usean vuoden ajan, mutta kiitos vielä Villelle. Olet pelaaja, jonka pelejä olen nähnyt kaikkein eniten.
Kenen pelejä sinä olet nähnyt kaikista eniten?