Nightwish

[PataJaska]

Odotan uutta albumia mielenkiinnolla.

Sama juttu. Ihan siitä syystä, että Holopainen sanoi jo ennen edellistä levyä, että nyt aletaan vähentämään pompöösejä orkestraatioita. Ja näin tosiaan Human :II: Nature levyllä tapahtuikin, toki se oli sitten muutoin käsittämättömän erikoista musiikkia. Eli nyt valtaisa kysymys kuuluu, että mihin ihmeen suuntaan sen jälkeen on enää voitu lähteä, ja mikä on se materiaali mikä jää nyt sitten kuulematta, kun bändi jää samantien vuosiksi tauolle.. ilmeisesti sitä akustista nuotiolaulu levyä taitaa olla enää turha toivoa *hymiö*

Muuten tuohon DPP-keskusteluun. Sehän on tosiaan bändin eniten myynyt yksittäinen levy, mikä tietysti tekee hilpeäksi väittelyn Tarjan ja Floorin paremmuudesta, kun Anette nokittaa molemmat myydyimmässä levyssä. Pidän levystä myös itse. Ja samaa mieltä, että ainakin näin jo 90-luvun lopusta bändiä kuunnelleen korvaan DPP:n jälkeen bändin taso lähti laskuun, sillä Imageneurum oli niin iso tasonpudotus. Ja sitten taas EFMB oli jo totaalinen romahdus, levy on suurelta osin lähes kuuntelukelvoton, jota ei edes Floor pelasta. Jos jotain haluaisin Holopaiselta kysyä niin sitä, että eikö hän mitään tasoeroa huomaa nykymateriaalin, ja jonkin Wishmasterin välillä? Se on täysin kiistatta minulle se levy, jolle Holopainen on vuodattanut kaiken tunteikkuutensa ja luomisvoimansa, aivan uskomaton musiikillinen runsaudensarvi, jota on turha edes alkaa kehua koska ylistävät sanat loppuvat kesken. Ihan nyt joku FantasMic mahtuu varmaan edelleen koko 2000-luvun TOP-10 biisien listalle..

Mutta uutta levyä tosiaan.. saas nähdä.. aivan mahdoton on ennakoida mitä ihmettä Holopainen on enää voinut keksiä

 

[V-G-]

Näin ne asiat voidaan nähdä kovin eri tavalla.

Kuten moni on sanonut, musiikillisesti tuo DDP lienee se "vimmaisimman" sävellysaikakauden lapsi, ja itselleni tuo iski aikanaan todella hyvin. Ihan samalla tavalla iski myös seuraajansa, joskin tykkäsin siitä eri tavalla; tuo satumaailmaleikittely osui sen ajan ajatusmaailmaan / tapaan ajatella tosi 1:1.

Mutta sitten Endless. Minulle se on täydellinen Nightwish-levy. No ei täydellinen, koska pieni särmä puuttuu sieltä täältä, mutta hyvin lähelle. Kuuntelen edelleen viikoittain, koska tuo on ainoa NW-levy, jonka kaikki biisit ovat jossain muodossa (livenä tai studioversiona) omalla soittolistalla. Joku Empty hope on ihan saatanan timanttinen rykäys, ja jos puhutaan siitä, miten hyvin nämä kolme laulajaa voisivat suoriutua toistensa levytyksistä, niin viimeistään tässä kohtaa se puhe kyllä loppuu.

Itse lukeudun ns. Tarja-vihaajiin. Se ei ole mitään, millä ylpeilisin, mutta hän oli minulle aina Nightwish-jarru. Hyvä ja hauska idea, mutta toteutus jäi aina itselleni piippuun. Hänellä oli aina suuria vaikeuksia pysyä nuotissa, mikä häiritsi, muttei läheskään yhtä paljon kuin täysin alkeellinen englannin lausuminen. Vähän sama, kuin mikä tekee vaikka Joutsenen Amorphiksesta ja jostain Sonata arcticasta niin kuuntelukelvotonta. Lisäksi, kuten täälläkin jo todettu, lauluääni oli monotoninen ja täysin väritön.

Tarjan ajalta on toki hyviäkin levytyksiä, mutta sitten aivan liikaa niitä kauheuksia. Muistan sen fiiliksen, kun kuuntelin Wackenin ekaa kertaa kokonaan läpi, ja tajusin, että Everdream tai jumalauta edes Bless the child eivät herättäneet välitöntä halua laittaa musiikkia pauselle (radiokanava vaihtuu edelleen heti jos tulevat studioversioina). Olivatkin ihan timanttisia biisejä ja keikan parhaimmistoa.

Ymmärrän kuitenkin, että joillekin iskee, makujahan on niin paljon kuin rektumeitakin. Minulle Floor on (yhdessä Randy Blythen kanssa) se paras rock-yhtyeen keulahahmo 2010-luvulta eteenpäin.

 

[RockTheRink]

Itselläni on sellainen asennoituminen Nightwishin musiikkiin ja laulajiin, että levylautaselle laitan mieluiten Oceanbornin, Wishmasterin, Century Childin tai miksei Oncenkin. Ymmärrän näkemyksen Tarjan laulun yksipuolisuudesta, mutta uniikin leiman hän Nightwishin musiikkiin ehdottamasti iski. Sen bändin parissa kasvoin nuoreksi mieheksi. Tarjan laulua en tosin mielellään muuten kuuntele kuin näiltä levyltä, hänen laulunsa oli jotenkin paremmin kasassa uran alkuaikoina kun nykyään hän kiekuu vähän miten sattuu etenkin sen vibratonsa kanssa. Itseasiassa tämä tyylimuutos oli kuultavissa jo End of an Eralla live-taltionnillakin, mikä juuri laulusuoritusten takia on vähän itselleni hit n' miss. From Wishes To Eternitya kuuntelen paljon mieluummin, siitä tulikin varsin hyväsoundinen uusintapainos viime vuonna.

Kuitenkin - sävellyksellisesti parhaat Nightwishin biisit mielestäni löytyvät Dark Passion Playlta tai Imaginaerumilta. Mutta, ne levyt eivät ihan pääse Anetten laulun vuoksi oikeuksiinsa. En kuitenkaan täysin Anettea dissaa, hänen äänensä sopii erinomaisesti joihinkin biiseihin. Joku kirjoitti aiemmin osuvasti kuitenkin Poet and the Pendulumin levyversiosta, siinä on erilainen jännä, viehättävä viba kuin Floorin tulkitsemana Wembleyllä. Floorin veto on kyllä huikea, miksaus kyseisellä livejulkaisulla saisi vaan olla vähän parempi.

Sitten on Floorin aikainen livemateriaali. Showtime, storytime (josta saisi kyllä tulla remasteroitu vinyylijulkaisu, kiitos), menettelevä Vehicle of Spirit ja erinomainen Decades. Tämä matsku saa eniten kylmiä väreitä iholla aikaiseksi. Mutta - Floorin aikaiset kaksi levyä ovat jotenkin latteita musiikillisesti. Myöskin Floorin äänelle käy jotakin jännää studiossa kun sitä tuotetaan ja hinkataan liikaa.

Eli mitä tulee levyihin, laulajiin ja livemateriaaliin niin hyvin ristiriitaisia ajatuksia bändin urasta tähän mennessä. En ole tavallaan leiriäni löytänyt, ehkä hyväkin niin.

Livenä näin bändin Nokia-areenalla ilman Markoa. Välillä tykkäsin kovasti, välillä tuntui että kuuntelen jotain tribuuttibändiä etenkin joidenkin Nemojen kohdalla. Semmoinenhan se keikka nyt oli.

Mitä myöhempiä liveesityksiä olen Human Nature-kiertueelta katsellut, niin on sen verran virkamiesmäistä suorittamista että ymmärrän pitkän keikkatauon tarpeen hyvin. Jollain tavalla bändin täytyy luoda nahkansa nyt uudelleen, etenkin Markon lähdön jälkeen. Koska toista heavylauluun kykenevää miessolistia bändiin ei tule, uudistumisen täytyy tapahtua musiikillisesti. Täytyy tehdä uusia, mielellään kovia levyjä että iso aukko livekeikkojen settilistoissa voidaan tulevaisuudessa paikata noiden klassikkobiisien osalta, missä Markon laululla tai stemmoilla Floorin kanssa oli suuri rooli. Aika montaa biisiä jään kaipaamaan.

 

[teroz]

Anneli on se kiinnostavin NW laulaja. Takanaan valtava sinfonia, jota yrittää jotenkin seurata NW mittakaavassa rajoittuneella äänellä. Holopainen teki mielestäni parhaat tuotokset, kun Annette oli siellä ja jotain mielenkiintoista siinä äänessä on. Storytime myös on mainio hänen versionaan. Toki Floor vetää kaiken tuon ja muut mahtavasti myös, joskin se isoin sinkku Amaranth on mielestäni aina istunut huonosti Floorille.

Holopainen on periaatteen miäs. Eipä muuten tuollaista tarinaa kukaan rakenna. Mutta kyllä kannattaisi harkita miesäänen tuomista tuohon yhtälöön live-shown osalta, enkä nyt tarkoita Troyn kuiskailuja.

 

[Animal]

Itselläni on sellainen asennoituminen Nightwishin musiikkiin ja laulajiin, että levylautaselle laitan mieluiten Oceanbornin, Wishmasterin, Century Childin tai miksei Oncenkin. Ymmärrän näkemyksen Tarjan laulun yksipuolisuudesta, mutta uniikin leiman hän Nightwishin musiikkiin ehdottamasti iski. Sen bändin parissa kasvoin nuoreksi mieheksi.

Suomessa tuotettiin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa niin kovatasoista metallimusiikkia ja paljon, että ilman tuota klasarilaulua Nightwish tuskin olisi erottanut massasta ja ylipäätään noussut pinnalle. Tuohon aikaan Keski-Euroopassa hyvin suositun Stratovarius -tyyppisen power metalin ja oopperalaulun yhdistämistä tietynlaisella pohjoisten korpimaiden mystiikalla ei kukaan ollut vielä crossover -kokeiluna keksinyt ainakaan vielä kovin menestyksekkäällä reseptillä yhdistää ja tästä muotoutui musiikin kehittyessä eräänlainen oma lavea metallin alagenrensä "sinfoninen metalli". Tavallaan vähän samanlainen tarina on Children Of Bodomin nousu, jossa espoolaiset pilottitakkijätkät yhdistelivät kaksi tuohon aikaan suosittua metallin alagenreä, power metalin ja black metalin.

Toisin sanoen, Tarja kyllä ansaitsee kaiken kunnian siitä, että Nightwishistä on tullut se mitä se on nyt.

 

[rpeez]

Itse olen tästä silti eri mieltä ja totean että Floor vetää aina paremmin mitä edeltäjänsä. Itse asiassa Tarjan aikaan en ollut vielä edes niin kovin kiinnostunut koko bändistä.

Täysin samaa mieltä, ja samalla taustalla. Pidän Floor Jansenia huikeana tulkitsijana enkä tajua puhetta kylmyydestä ollenkaan. Hänen äänensä sävy on aivan jumalainen korville. Floorillahan on paljon näitä solovetojakin viime vuosilta, voi mennä katsomaan vaikka Our Decades in the Sun soolokonsertti esitystä tuubista oliko se nyt Hollannissa, ja miettiä onko tunnetta mukana. Hieno nainen.

Eikä tämä ole pois Tarja Turuselta, tykkään kyllä hänestäkin ja itseasiassa End of Era taltiointi sai minut vasta kuuntelemaan lopulta NW:sia mielenkinnolla vaikka joku vanha levykin löytyy lipastosta.

 

[Dino]

Täysin samaa mieltä, ja samalla taustalla. Pidän Floor Jansenia huikeana tulkitsijana enkä tajua puhetta kylmyydestä ollenkaan. Hänen äänensä sävy on aivan jumalainen korville. Floorillahan on paljon näitä solovetojakin viime vuosilta, voi mennä katsomaan vaikka Our Decades in the Sun soolokonsertti esitystä tuubista oliko se nyt Hollannissa, ja miettiä onko tunnetta mukana. Hieno nainen.

Eikä tämä ole pois Tarja Turuselta, tykkään kyllä hänestäkin ja itseasiassa End of Era taltiointi sai minut vasta kuuntelemaan lopulta NW:sia mielenkinnolla vaikka joku vanha levykin löytyy lipastosta.

Kyllähän minäkin olen aina tykännyt Nightwishista. Ne alkuaikojen levyt oli jotain ihan uutta ja Turusen klasarituuttaus toimi niissä enemmän kuin hyvin. Jossakin vaiheessa se vähän nyanssiton tulkinta alkoi tökkimään ja bändi onnistuikin uudistumaan aika täydellisesti siinä vaiheessa kun laulajaksi vaihtui Anette, jonka kanssa mentiin laulullisesti aika toiseen ääripäähän. Mutta aika nopeasti ne Anettenkin rajoitukset alkoi sitten tulla vastaan, ja minulla on sellainen fiilis että Holopainen pääsi kunnolla "irti" vasta sitten kun bändiin tulikin laulaja jolla ei käytännössä näytä juuri rajoitteita olevan.

Ja samaa mieltä tuostakin, että en oikein pysty allekirjoittamaan näitä väitteitä Floor Jansenin kylmyydestä. Kun tuo tunnetilojen välittäminen juuri on se hänen vahvin ominaisuutensa, vaikka tekninen taito onkin ihan huikea.