NHL-valmentajat eilen, tänään ja huomenna

[Grainger]

Aika vähän keskustelua niinkin olennaisesta asiasta kuin valmentajista. Oma mielipiteeni on se, että viime aikoina nuorten lupaavien valmentajien esiinmarssi on hieman hiljentynyt, vaikka esimerkiksi Guy Boucher onkin ottanut isoja harppauksia ja noussut junnuliigoista AHL:n kautta itse NHL:aan. "Ennen vanhaan" esimerkiksi Marc Crawford oli vain 35-vuotias voittaessaan uransa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Stanley Cupin Colorado Avalanchen peräsimessä.

Montreal Canadiensin valmentajista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen kaksi nimeä: Blake ja Bowman. No toki myös Dick Irvin voi jollekin tulla mieleen, mies nimittäin hävisi uransa alussa Black Hawksissa ja Maple Leafsissa yhteensä seitsemän kertaa Stanley Cup -finaalit voittaen Cupin vain kerran. Sen jälkeen mies muutti Montrealiin, valmensi Habsin kahdeksan kertaa finaaleihin ja voitti kolme Stanley Cupia. Joka tapauksessa Irviniin on suomalaisen helppo samaistua: 12 hävittyä Stanley Cup -finaalisarjaa.

Toe Blake, kaikkien aikojen kovin Habs-valmentaja. 13 kautta Canadiensin peräsimessä ja kahdeksan Stanley Cup -voittoa, tuota sarjaa ei kukaan voi koskaan rikkoa. Edelleen 500 runkosarjavoitollaan voitokkain Canadiens-valmentaja. Toinen legenda on tietysti Scotty Bowman, joka voitti Canadiens-urallaan viisi kertaa kannun kahdeksan vuoden aikana. Ei kovin huono saldo sekään.

Henkka saa tulla kertomaan lisää, mutta kyllähän Mike Babcockia on vaikea syrjäyttää tämän hetken menestyneimmän valmentajan paikalta. Ainoa valmentaja koskaan, joka on päässyt mukaan Triple Gold Clubiin (maailmanmestaruus 2004, Stanley Cup 2008 ja olympiakultaa 2010). Lisäksi Ducksin vieminen Stanley Cup -finaaleihin 2003 on kunnioitettava saavutus, jopa isompi saavutus kuin Red Wingsin luotsaaminen Cupiin viisi vuotta myöhemmin.

Onko Babcockille edes haastajaa tätä nykyä?

 

[Cocktus]

HBO:n Road to Winter Classicia katsellessa yksi asia pisti melko räikeästi silmään. Sen kummemmin valmentajien taktisiin kykyihin puuttumatta, Bylsma ja Boudreau olivat kuin yö ja päivä.

Dan Bylsma oli rauhallinen ja hillitty pukukopissa kun taasen Bruce Boudreau näytti olevan melkoisen räiskyvä persoona. Jos itse pelaisin lätkää niin pitäisin huomattavasti enemmän Bylsman tyyppisestä valmentajasta kuin Boudreausta. Molemmat ovat varmasti äärimmäisen taitavia kavereita hommassaan, mutta auktoriteetiksi Boudreausta ei ole.

 

[Jack DiBiase]

HBO:n Road to Winter Classicia katsellessa yksi asia pisti melko räikeästi silmään. Sen kummemmin valmentajien taktisiin kykyihin puuttumatta, Bylsma ja Boudreau olivat kuin yö ja päivä.

Dan Bylsma oli rauhallinen ja hillitty pukukopissa kun taasen Bruce Boudreau näytti olevan melkoisen räiskyvä persoona. Jos itse pelaisin lätkää niin pitäisin huomattavasti enemmän Bylsman tyyppisestä valmentajasta kuin Boudreausta.

Onhan tuo toki totta, mutta toisaalta, kun näiden kahden kahden valmentajan persoonia vertailee, Bylsma vaikuttaa sellaiselta, jolta kriisin tullen menee sormi suuhun, eikä saa enää auktoriteettia joukkoihinsa. Hänen koko valmentajauransa on ollut melkoista ruusuilla tanssimista huippuyksilöitä vilisevässä joukkueessa, joten en usko, että Disco-Dania on vielä pistetty kunnon koetukselle valmentajana. Katsotaan nyt, jos Pens joutuu olemaan vähänkin pidemmän aikaa ilman kahta supermiestään, että mistä herra Bylsma on oikein tehty. Tuollainen Boudreaun tyylinen huutaja ei ehkä pelaajille ole aina kovin mielyttävä, mutta tuollaisen tappioputken aikana, mikä 24/7:ssakin nähtiin, valmentajan on pakko olla vittumainen, jotta slumpista joskus pääsisi ylös. Mikään selkääntaputtelu ei siinä kohtaa auta.

Itse pidän Scotty Bowmania kaikkien aikojen parhaana. Tätä tuskin tarvitsee paljon perustella, koska meriitit puhuvat omaa kieltään. Uskomaton ura valmentajana: http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/pdisplay.php?pid=528

 

[larzzon]

->Tuo Bowmanin menestys valmentajana on siitä syystä mielenkiintoista, että hän oli kuuleman mukaan melkoinen kusipää (ainakin) valmentajana, ei mitenkään reilu tai oikeudenmukainen pelaajiaan kohtaan, ja noita ominaisuuksiahan pidetään yleensä hyvän valmentajan vaatimuksina.

Noin muuten olen sitä mieltä, että hyvästä valmentajasta tekee menestyneen onnistuneet uravalinnat, ei niinkään valmennustaidot.

 

[Espoon Siniset]

Steve Shutt sanoi Scotty Bowmanista näin:

'We hated his guts 364 days a year. On the 365th day we picked up our Stanley Cup rings."

 

[Saha on Laki]

HBO:n Road to Winter Classicia katsellessa yksi asia pisti melko räikeästi silmään. Sen kummemmin valmentajien taktisiin kykyihin puuttumatta, Bylsma ja Boudreau olivat kuin yö ja päivä.

Joukkueiden tilanteet olivat myös kuin yö ja päivä. Pittsburgh oli monen ottelun voittoputkessa, Crosby pidensi pisteputkeaan pelistä toiseen ja kaikki sujui kuin rasvattu. Hymyhuulilla rennosti vaan. Kun taas Washington rämpi tappioputkessa, tähtipelaajat olivat yössä ja jotenkin vain täytyi kääntää kurssi ympäri.

Aina voi jossitella, että minkälaisen kuvan valmentajista HBO:n perusteella olisi saanut jos konteksti olisi ollut erilainen.

Laitetaan tähän vielä linkki Washington Postin sivuille, jutun otsikko on Brooks Laich calls Bruce Boudreau "a genius" http://voices.washingtonpost.com/dcsportsbog/2011/01/brooks_laich_calls_bruce_boudr.html

 

[Henkka]

Bowmanin urassa on kyllä käsittämätöntä se, ettei mies voittanut Jack Adams Awardin 30 vuoden aikana kuin 2 kertaa. Ne voittaakseen piti hakata 132 pisteen kausi Montrealilla 1976-77 ja 131 pisteen kausi 1995-96 Detroitilla, jotka ovat edelleen NHL:n runkosarjan kaksi suurinta pistesaldoa.

Vähempi ei koskaan riittänyt.

30 kautta, niistä 13 kertaa joukkue finaaleissa ja 9 SC-voittoa. On se huikea saldo.

Sitä Jack Adamsia kovasti aina annetaan jollekin ison muutoksen ja nousun jossain joukkueessa tehneelle valmentajalle, mutta oikeasti vaikeampaa on se menestyksen pitäminen jatkuvasti tasaisena. Onhan noita nousijoita nähty, mutta yhtä nopeasti on moni hyvän kauden jälkeen tipahtanutkin. Todella kova valmentaja pitää sen tasonsa kausi kaudelta.

 

[Turder]

HBO:n Road to Winter Classicia katsellessa yksi asia pisti melko räikeästi silmään. Sen kummemmin valmentajien taktisiin kykyihin puuttumatta, Bylsma ja Boudreau olivat kuin yö ja päivä.

Samoilla linjoilla. Jotenkin kuulosti oudolta niissä erätaukohuudoissa, että pelaajille ei tullut ohjeita kuinka pitäisi pelata tai muuttaa pelaamista. Ainoastaan aika yleismaailmallisia "tehkää enemmän töitä", "pelatkaa paremmin" tms. eikä niinkään ohjeita kuinka voitaisiin pelata paremmin. Oliko tuo huuto sitten jonkinlaista herättelyä, en tiedä. Tietysti HBO:n dokkarissa ei näytetä kaikkea, tilanteet saadaan näyttämään dramaattisemmilta mitä ne ehkä ovat ja tuskin valmentajat paljastavat kameroille kaikkia taktisia kuvioitaan, mutta silti hieman ihmetytti kyseiset kommentit.

Mutta onhan BB:llä ihan onnistunut ura valmentajana, joten jotain siellä tehdään oikein.


Silloin kun Ron Wilson otti 600. voittonsa, näytti TSN valmentajien voittotilastoja. Onpahan Scotty Bowman niin ylivoimainen kuin olla ja voi. Melkein avautumisketju-asiaa.

 

[Wrathchild]

Eihän tuossa dokkarissa näytetty kuin lyhyitä pätkiä, joten eiköhän siellä ohjeistustakin ole tullut. Ja joskus erien välissä ei paljon ihmeellisempää voi sanoa, kaikkien pitäisi kuitenkin tietää mitä tehdään. Ja ehkä dokkarissa valmentajien tyylit korostui normaalia enemmän kun toisella oli 11 ottelun voittoputki ja toisella saman mittainen tappioputki. Joten ei ehkä ihme että voittoputkessa kulkeva valmentaja ottaa "rennommin".

 

[adetti]

Tässä ollaan nyt keskusteltu lähinnä muutamasta valmentajasta, mutta itse voisin nostaa omalta puoleltani valmentaja Lindy Ruffin. Toimi ensin -90 luvun alussa Floridan kakkosvalmentajana, ja siirtyi sieltä Sabresin peräsimeen 97-98 kaudeksi. Ja siitä lähtien tähän päivään saakka on kertynyt kaverille 13 kautta Sabresin peräsimessä. Hänet nimettiin Kanadan peräsimeen Vancouveriin, ja Sveitsissä hän ylsi joukkueella hopealle. 2007 vuonna hänet nimettiin toista kertaa All Star -joukkueen peräsimeen ja samana vuonna hän voitti Jack Adams Trophyn.

Hänellä on tullut jo täyteen valmentajana 1000 ottelua, sekä 500 voittoa, joka on kyllä jo hyvä saavutus. Hän täytti viime vuonna 50v., eli vielä on aikaa olla valmentajana, ja kyllä olen ollut tyytyväinen hänen toimiinsa.

 

[Grainger]

Joo, piti ottaa avausviestiin jo Lindy Ruff mukaan, mutta eihän sitä muistanut.
On kyllä kunnioitettava ura yhden ja saman seuran peräsimessä. Silti välillä tulee mieleen, että onko miehellä mitään hinkua kokeilla jotain toista seuraa? NHL:ssa yllättävästi muutama organisaatio on mennyt sata vuotta saman valmentajan alaisuudessa, jossa on tietysti hyvät puolensa, mutta joskus olisi hyvä saada vähän uusia kavereita toimintaan mukaan.

Olisi mielenkiintoista nähdä Lindy Ruff jonkun potentiaalisen Stanley Cup -ehdokkaan vaihtopenkillä, kaikki kunnia Sabresille.

 

[Jack DiBiase]

Jos Lindy Ruff ansaitsee maininnan, on pakko antaa tunnustusta myös Nashvillen Barry Trotzille. Vaikkei Nashville olekaan koskaan päässyt Play-offien ensimmäistä kierrosta pidemmälle, Trotz on tehnyt koko seuran historian ajan erittäin tasasta ja pitkäjänteistä työtä. Joukkueellla on varmaan liigan pienin budjetti, mutta silti Predators on päässyt jatkopeleihin 5 kertaa viimeisen 6 vuoden aikana kovassa Läntisessä Konferenssissa, ja on yksi lockoutin jälkeen koko NHL:n eniten pisteitä keränneistä joukkueista.

 

[thego]

Jos Lindy Ruff ansaitsee maininnan, on pakko antaa tunnustusta myös Nashvillen Barry Trotzille. Vaikkei Nashville olekaan koskaan päässyt Play-offien ensimmäistä kierrosta pidemmälle, Trotz on tehnyt koko seuran historian ajan erittäin tasasta ja pitkäjänteistä työtä. Joukkueellla on varmaan liigan pienin budjetti, mutta silti Predators on päässyt jatkopeleihin 5 kertaa viimeisen 6 vuoden aikana kovassa Läntisessä Konferenssissa, ja on yksi lockoutin jälkeen koko NHL:n eniten pisteitä keränneistä joukkueista.

Viimeisen viiden kauden voittotilasto runkosarjassa näyttää lukemaa 228/410 eli voittoprosentiksi muodostuu 55,6. Tämä siis joukkueessa jossa ei Kariyan tai Fopan jälkeen ole todellisia tähtipelaajia ollut hyökkäyksessä ja jonka pelaajabudjetti on tainnut aina olla liigan kymmenen huonoimman joukossa. Poislukien se surullisenkuuluisa Foppa-kausi jolloin rahaakin paloi vähän enemmän.

Tällä hetkellä joukkueen paras maalintekijä on Patric Hörnqvist 15:llä maalillaan ja sama mies vei tittelin viime vuonna 30:lla maalillaan. Toissa vuonna ykkönen taisi olla Shea Weber 23:lla maalillaan. Väittäisin, että jo yhdellä kunnon laiturilla tämä joukkue pärjäisi selvästi paremmin. Se piti olla Radulov, mutta kuinkas kävikään..

 

[Dee Snider]

Kyllä velvollisuuteni on nyt vetää kehiin NHL:n ehdottomasti viihdyttävin valmentaja, eli John "Torts" Tortorella. Amerikan yhdistelmä Tamia ja Suikkasta, ainakin mitä tulee kommentointiin...:) Omaa myös kovimman voittotilaston amerikkalais-syntyisistä koutseista, Laviolette on tosin siinä haituvilla myös. Korjatkaa ihmeessä, jos kyttäsin väärää tilastoa.

"The Paper Italian" voitti Tampassa mestaruuden ja Jack Adamsin. Nykyään Rangers-luotsina palkkaansa tienaava Tortzie tuneetaan vahvasti myös yhteenotoistaan toimittaja Larry Brooksin kanssa. Tässä nopea läpileikkaus Tortusta, joka ehdottomasti kuuluu tähän ketjuun.

Seuraavissa Youtube-linkeissä Tortun ja Brooksien vääntöjä, sekä kapina fanien kanssa:

http://www.youtube.com/watch?v=VUQwnd2i8Lg

http://www.youtube.com/watch?v=AU8CJQiAycI&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=vh9wY6qb8ac&feature=fvw

 

[Finnish Isles]

Trotz sekä Ruff ovat ansaitusti listalla ja kyllähän Lemairekin edelleen tuntuu pelin päälle ymmärtävän. Babcockin systeemi Detroitissa kestää loukkaantumisetkin ja Dave Tippett näyttää löytäneen oivan kodin aavikolta. Nämä nyt ainakin tulevat mieleen.

Vanhempien jyrien osalta vaatii ilmeisesti Islanders-fanin nostamaan Al Arbour esille. Onneksi Jouni Nieminen on aikoinaan miehestä kirjoittanut omien hehkutuksieni tueksi http://onsidewithjouni.jatkoaika.com/?p=48 ja tässä tuo Hrudey-Arbour vetistely.

Olihan miehellä lopulta varsin kova joukkue, mutta tapa jolla se pystyi haastamaan vastustajan heidän omilla aseillaan, oli hämmentävää. Kovistelu, luistelu tai kiekon liikuttaminen muuttuivat Arbourin joukkueen vahvuudeksi aina vastustajan mukaan. Vielä sekin, että monien tähtien, kuten Billy Smith, annettiin vetää puolet runkosarjasta löysästi kunhan pistivät kaiken likoon tosipaikassa, oli osoitus Radarin kyvystä johtaa tähdistöään. Kivikasvoisen ulkokuoren alla oli valmentaja, joka piti pelaajiensa puolia kunhan he vain sitoutuivat systeemiin. Tästä syystä ei ollut sattumaa, että David Volek, jonka johtoporras oli jo aiemmin pistämässä waivereihin, kunnes Arbour pisti työpaikkansa pantiksi miehen pitämiseksi, upotti hallitsevan tuplamestarin 1993

 

[Bosco]

Laitetaan nyt tähänkin ketjuun tuo Yleisesti NHL:stä-ketjussa jo mainittu uutinen tämän kauden Jack Adams-ehdokkaista. Eli ehdokkaat vuoden parhaaksi valmentajaksi ovat Dan Bylsma, Barry Trotz ja Alain Vigneault. Bylsmalle kyseessä on ensimmäinen ehdokkuus, Trotzille toinen ja Vigneaultille jo kolmas. Vigneuault on voittanut palkinnon kertaalleen aiemmin.

Kaikki kolme ovat hyviä ehdokkaita, mutta oma ääneni menee Bylsmalle. Disco-Dan teki loistavaa työtä jälleen tällä kaudella joukkueen perämisessä, ja ansaitsee palkinnon vaikka ylivoima olikin luokatonta. Kuitenkin 106 pistettä ja liigan nelostila runkosarjassa pelattaessa puolet kaudesta ilman kahta parasta pelaajaa (unohtamatta lukuisia muita loukkaantumisia) on kovan luokan suoritus.

Bylsma, Trotz, Vigneault are Jack Adams nominees - NHL.com - Trophy Tracker

 

[Haukijärvi]

Tämä oli jo tuolla Sabres ketjussa, mutta laitetaan nyt tännekkin: Sabres give Ruff multi-year contract extension - NHL.com - News

Eli Lindy Ruff jatkaa monivuotisella Sabresin peräsimessä. Jo 13 kautta putkeen Buffaloa valmentanut Ruff on pitkäaikaisin samaa joukkuetta valmentanut NHL:n historiassa ja kyllä ainakin minä soisin hänelle uran kruunuksi Stanley Cupin joksus tulevaisuudessa. Hieno valmentaja, joka kelpaisi oman Rangers joukkueen valmentajaksi koska tahansa.

 

[Grainger]

Mistä syystä NHL:ssa suositaan näitä pitkiä sopimuksia? Enkä nyt tarkoita mitään neljän-viiden vuoden pahveja, vaan näitä Trotzin ja Ruffin kaltaisia toistakymmentä vuotta kestäviä valmennussuhteita yhdessä seurassa? Euroopassa on kuitenkin aika yleistä muutaman vuoden valmennussopimukset, koska sitten alkaa olla yhden valmentajan anti annettu, NHL:ssa muutamat kaverit vetävät eläkevirassa jo nelikymppisenä.

Tietysti hyvin ovat molemmat edellä mainitut herrat hommansa hoitaneet, mutta ihmetyttää vain. Tosin olihan Canadiensissakin aikoinaan Toe Blake, joka veti melkein tuhat matsia Habs-peräsimessä. Saattoipa haaviin tarttua kahdeksan Stanley Cupiakin, mutta ajat olivat hieman toiset. Kyllä nykyään on aika erikoinen suoritus tuollainen yli kymmenen vuoden projekti yhden joukkueen päävalmentajana.

 

[thego]

Mistä syystä NHL:ssa suositaan näitä pitkiä sopimuksia? Enkä nyt tarkoita mitään neljän-viiden vuoden pahveja, vaan näitä Trotzin ja Ruffin kaltaisia toistakymmentä vuotta kestäviä valmennussuhteita yhdessä seurassa? Euroopassa on kuitenkin aika yleistä muutaman vuoden valmennussopimukset, koska sitten alkaa olla yhden valmentajan anti annettu, NHL:ssa muutamat kaverit vetävät eläkevirassa jo nelikymppisenä.

En nyt varmaksi pysty sanomaan Trotzin osalta, mutta tuskin sille on suoraan annettu toistakymmentä vuotta kestävää sopimusta. Trotz on nyt muuten valmentanut Nashvilleä 967 runkosarjaottelua ja 35 playoffottelua, aika hurja saldo. Mitä itse kysymykseen tulee niin ainakin valmentaja tuntee organisaation läpikotoisin: pelaajat, scoutit, prospectit, johdon yms. Trotzin osalta voin myös sanoa, että tulos on ollut budjettiin nähden hyvä ellei jopa loistava eikä tuon Ruffin osaltakaan taida hirveästi olla valittamista? Miksi ihmeessä sitä koutsia pitäisi vaihtaa jonku Euroopan mallin mukaisesti muutaman vuoden välein jos tulokset tyydyttää?

 

[Grainger]

En nyt varmaksi pysty sanomaan Trotzin osalta, mutta tuskin sille on suoraan annettu toistakymmentä vuotta kestävää sopimusta.

No ei tietenkään, toivottavasti viestistäni ei saanut sellaista kuvaa, että luulisin näin. Valmennussuhdehan sekin on, jos muutaman vuoden välein tekee jatkopaperin. Ei tietenkään tarvitse vaihtaa, mutta usein puhutaan, että muutaman vuoden jälkeen kaikki annettavissa oleva on jo annettu silloiselle seuralle. Ilmeisesti pohjoisamerikkalaisilla koutseilla vain on huomattavasti enemmän annettavaa kuin eurooppalaisilla. Eikä siinä mitään, onhan se hienoa, kun on pitkän tähtäimen suunnitelma johon koko organisaatio sitoutuu. Paljon mieluummin sellaista katsoo kuin joka vuosi vaihtuvia valmentajia.

Toisaalta ovatko nämä kaksi herraa seuroineen hieman liian tyytyväisiä nykytilanteeseen? Kumpikaan ei kuitenkaan ole käytännössä mitään voittanut (nimenomaan Stanley Cupia), sellaista tasaisen harmaata tulosta vuodesta toiseen. Olisi mielenkiintoista nähdä erityisesti Lindy Ruff jonkun potentiaalisen kannujoukkueen peräsimessä, saisiko hän hyvän joukkueen ylisuorittamaan samalla lailla kuin Sabresin?

 

[Mängimies]

No ei tietenkään, toivottavasti viestistäni ei saanut sellaista kuvaa, että luulisin näin. Valmennussuhdehan sekin on, jos muutaman vuoden välein tekee jatkopaperin. Ei tietenkään tarvitse vaihtaa, mutta usein puhutaan, että muutaman vuoden jälkeen kaikki annettavissa oleva on jo annettu silloiselle seuralle. Ilmeisesti pohjoisamerikkalaisilla koutseilla vain on huomattavasti enemmän annettavaa kuin eurooppalaisilla. Eikä siinä mitään, onhan se hienoa, kun on pitkän tähtäimen suunnitelma johon koko organisaatio sitoutuu. Paljon mieluummin sellaista katsoo kuin joka vuosi vaihtuvia valmentajia.

Onhan eurooppalaisessa ja pohjois-amerikkalaisessa kultturissa sekin ero, että jälkimmäisessä valmentajan tehtävä on valmentajaa ja piste. GM hoitaa joukkueen rakentamisen ja scouttiarmeijan kanssa pelaajatarkkailun ja varaukset. Euroopassa taas se on usein melkeinpä yhden miehen orkesteri koko homma, vaikka täälläkin vähitellen mennään enemmän tuohon GM-ajatteluun.

Voisiko sitten olla, että valmentajilla riittää enemmän annettavaa itse valmentamiseen kun kaikki tekeminen kohdistuu siihen omaan ydinosaamiseen kaiken muun ylimääräisen jäädessä muiden tehtäväksi? Mene ja tiedä sitten.

 

[stiflat]

Nashville on laajennusjoukkue ja siitä näkökulmasta, sekä seuran varallisuuden huomioon ottaen, on tulos ollut aivan yläkanttiin. Miksi siis vaihtamaan, kun kehitys kulkee. Buffalossa on myös ns. pihtailulinja rahassa ja Ruff on kuin tehty tämäntyylin joukkueelle. Ainoa kysymys tosiaan on, mitä Ruff saisi aikaan jossain isomman budjetin joukkueessa, jos itse kyllästyisi Buffaloon. Joukkue haluaa miehen pitää, koska muutos olisi hyvin todennäköisesti vain huonompaan. Kummassakaan paikkakunnassa ei joukkueelta odoteta suurta menestystä joka vuosi, joten helpompi valmentajallekin hoitaa (pitkää) virkaansa.

 

[Frostburn]

Buffalossa on myös ns. pihtailulinja rahassa ja Ruff on kuin tehty tämäntyylin joukkueelle. Ainoa kysymys tosiaan on, mitä Ruff saisi aikaan jossain isomman budjetin joukkueessa, jos itse kyllästyisi Buffaloon. Joukkue haluaa miehen pitää, koska muutos olisi hyvin todennäköisesti vain huonompaan. Kummassakaan paikkakunnassa ei joukkueelta odoteta suurta menestystä joka vuosi, joten helpompi valmentajallekin hoitaa (pitkää) virkaansa.

Lindy Ruffin kyky johtaa isomman palkkabudjetin joukkuetta saattaa selvitä jo lähitulevaisuudessa, sillä Sabreshan myytiin keväällä öljymiljardööri Terry Pegulalle ja tämän on huhuttu olevan valmis laittamaan joukkueeseen enemmän rahaa kuin pihinä tunnetun edellisen omistajan Tom Golisanon.

 

[nuck]

Vancouverin runkosarjan voittoon luotsanneesta Alain Vigneaultista oli vähän aikaa sitten juttua cbc:lla. Jutusta saa hänestä aika lailla erilaisen kuvan kuin hänestä saa lehtimiesten edessä vitsejä kertomassa.

Vigneault on urallaan nyt kolmatta kertaa vuoden parhaan valmentajan äänestyksessä mukana. Kaksi noista kolmesta on viimeisten viiden vuoden sisään tulleita finalistisijoituksia ja edellisellä kerralla hän voitti Jack Adamsin (2007), joten häntä pidetään yhtenä parhaista alallaan. Kieltämättä hän saa revittyä yksilöistä usein maksimit irti - aika moni pelaaja on mennyt hänen aikanaan uralla paljon eteenpäin ja aika harva loppujen lopuksi flopannut.

Mutta niin kauan hän ei ole useimpien silmissä vielä mitään, ennen kuin Vancouver on voittanut mestaruuden tai mennyt ainakin finaaliin (sama koskee varauksin myös joukkueen johtavia yksilöitä, kuten esimerkiksi Luongoa ja Sedineitä).

 

[tinkezione]

Mutta niin kauan hän ei ole useimpien silmissä vielä mitään, ennen kuin Vancouver on voittanut mestaruuden tai mennyt ainakin finaaliin (sama koskee tietysti myös esimerkiksi Luongoa ja Sedineitä).

Tänä vuonna ei Vigneaultilla taida olla saumoja pystiin Bylsman luotsatessa pahasti ramman pingviinilauman idän kärkisijoille ja itse asiassa koko seuran historian toiseksi parhaaseen runkosarjasaldoon. Bylsman tyyli on enemmän sellainen "yksi jätkistä", jota jotkut tahot ovat välillä kritisoineetkin, mutta hyvin tiivis yhteistyö GM Ray Sheron kanssa pitää tunnelman tiiviinä. Suurimpana ongelmana näen kuitenkin apuvalmentajien kädettömyyden miehestä riippumatta ja esim. ylivoimapeli on ollut luokattoman surkeaa. Siitä huolimatta 49 voittoa jne. joten suurimmalta osin hommat hoituvat erinomaisesti ilmankin suurimpia supertähtiä. Seuraavien vuosien haaste onkin saada Malkinista kaikki mahdollinen potentiaali irti sekä parantaa ylivoimapeliä vaikka väkisin. Malonen ollessa rosterissa homma vielä toimi ja Goncharin laukauksen turvin vielä osittain, mutta maalineduskauhoja ei ole sittemmin näkynyt. Ehkä Nealista nyt sellainen saadaan? Sorry osittainen off-topic.