NHL- saippuaooppera vailla vertaa

[hannes_ko]

Eilen tuli televisiosta Tappara-Ilves. En katsonut. Pääsin armeijasta tammikuun neljäs, jonka jälkeen en ole katsonut yhtään SM-liiga-ottelua. Syksyllä en luonnollisestikaan nähnyt ainuttakaan. Olen suhteellisen hyvin perillä siitä, mitä liigassa tapahtuu: luen Veikkaajan tarkkaan, tutkin joukkuetilastot, katson tulokset ja maalintekijät. Mutta tunne ei ole enää mukana. Muistan kun yläasteella kanniskelin etelä-pohjalaisen koulun käytävillä kuluneita paperilappuja, joihin JOKA kierroksen jälkeen merkitsin pelaajan saamat pisteet ja jäähyt sekä laskin maalivahdeille torjuntaprosentit. Eihän sellaista ymmärretty!

Sitten tuli iso paha NHL. Kiekkokorteista se alkoi jo ala-asteen puolella, mutta seiska- ja kasiluokat olivat yhtä korttirumbaa. Opin kausien 1992-93 ja 1993-94 NHL-tilastot ulkoa. Looginen askel oli tilata Pro Hockey. Paluuta ei ollut. Kaikki kuitenkin räjähti käsiin siirtyessäni lukioon. Internet-maailma avautui. Yhä tiukemmin poljin itseäni suohon, josta en voinut nousta. Kokonaisvaltainen innostus urheilua kohtaan toki eli. Samuli Vasala! Jari Isometsä! Ivan Batory!
Mutta yhä useammin Trevor Letowski! Tom Kurvers! Blaine Lacher!

Jaksoin vielä väitellä Kiekkopesässä SM-liigasta. Katsoinhan pelejä, pystyin viiltävään analyysiin. Tappara nosti hiukan päätään ja odotin elämäni huippuhetkiä liigakiekon parissa. Mutta ei, NHL oli morsian jota muutoin ei ollut. Keltainen Kiekkopesä alkoi vieroittaa minua liigalaisista, vieraalta tuntunut kultti NHL-palstalla veti puoleensa. Tutustuin Jagsin hallitsemaan maailmaan. Kun Jatkoaika aukesi, oli valinta helppo. Vapaa keskustelu ja NHL hallitsivat, en yrittänytkään seurata yliladattua ja sekavaa SM-liiga-puolta.

Miksi näin? Eihän minun, hikilajifanaatikon, tulisi tuollaiselle pelleilylle antaa tilaa. NHL on urheilun syöpä, teollisuudenala, hektinen helvetti, jossa keneenkään et voi luottaa, jossa jokainen päivä on kamppailua mediaa ja lähellä olevia ihmisiä vastaan. Silmä silmästä!

Jo aikoja sitten olen myöntänyt tämän: NHL on minun saippuasarjani. Kun Vesa Hietalahti kunnostautuu, iloitsen maamme urheilun puolesta. Kun Drake Berehowsky vaihtaa seuraa, haluan tietää mitä tapahtuu kulisseissa, haluan tietää kuka hänet savusti ulos. Tai miksi jokin säälittävä kiekkoilijankuvatus vetää vakiovaihtoa saamatta aikaan mitään. Onko hänellä salattuja tietoja managerin yksityiselämästä?

Viihdettä, viihdettä on tuo kaikki. NHL on minulle Kauniit ja Rohkeat, Selviytyjät ja Sinkut kahleissa yhdellä kertaa.

Tiedän dopingin, juonittelun, väkivallan, alkoholin, syrjähypyt, kaiken raadollisuuden tämän estradin takana, mutta siitä huolimatta show on hyvä.
Onhan sinullekin Rachel kultainen Frendeissä, vaikka Jennifer Aniston kuinka pössyttelisi pilveä! Eikö tämä ala olla jo aika selvä trendi. Naisten tennis, mitä muuta se on kuin kuumien kissojen keskinäistä kinastelua.

Ensi viikolla aioin katsoa liigapelin. Saatanpa sitoa hokkarit jalkaani, terien päällähän vietin murrosikäni. Kuinka monta NHL-pistepörssiä voitinkaan! Mutta sitä ennen voitin SM-liigassa...

 

[Ghost]

Itse en ole ikinä nostanut NHL:ää aivan SM-liigan tasolle. Johtuneeko siitä, että ensimmäisen liigapelin näin jo neljän vanhana, jonka jälkeen olisin mennyt hallille vaikka jokaiseen Ilveksen peliin, joka pelattiin. Välimatkaa hallille oli ja on edelleen kuitenkin niin paljon, että tämä ei onnistunut.

NHL:n seuraamiseni on kasvanut viime vuosina. Osittain suomalaisten rynnistyksen vuoksi, mutta myös arvokisoilla, joissa NHL-tähdet ovat pelanneet on ollut osuutensa. SM-liigan veroinen sarja änäri ei minulle kuitenkaan vielä ole. Eikä tule olemaan. Minä pidän jääkiekkoilussa kaikkein hienoimpana sitä, että saa mennä katsomaan suosikkijoukkueensa pelejä paikan päälle. Kokemaan voiton riemun ja tappion tuskan. Tuota tunnetta on vaikea kokea TV:n ja netistä luettavien peliraporttien, sekä teksti-tv:n tilastojen avulla. Ja rahaa ei ole Pittsburghiin lähteä. Tämä ei silti tarkoita sitä, että Pittsburghia en seuraisi tarkasti. Kuitenkaan NHL sarjana ei ole SM-liigan veroinen. SM-liigapelaajista osaa lähes kaikista sanoa jotain pelityylistä ja urasta. NHL:ssä ei. Ilveksen mukana pystyy eläytymään joukkueen tilanteeseen, tulevaisuuteen ja menneisyyteen paljon paremmin. Se on syy, minkä vuoksi minä pidän enemmän nimenomaan SM-liigakiekosta.

 

[eagle]

Itse olen seurannut 2-vuotiaasta SM-liigaa. Olen aina seurannut, mutta en tiedä voiko sitä verrata siihen intohimoon mitä koen jalkapalloa kohtaan, tuskinpa. Suurin syy on kai omat kokemukset. Mutta eihän kai rakkauksiaan tarvitsekkaan vertailla.

NHL tuli kuvioihin paljon SM-liigan jälkeen, syynä oli yksi pelaaja. Tämän pelaajan takia NHL imaisi minut mukaansa, niin kauan kun hän pelasi seurasin, sitten innostus kuoli lähes täysin. Nyt taas on into palannut, kiitos hänen paluunsa. Hän on minulle se suurin, tulee aina olemaan ja edustaa kaikkea mitä arvosta kentän sisäpuolella. Toisaalta myös ulkopuolella hän on taistellut esimerkillesesti. Kasvanut ihmisenä ja ehkä minäkin osittain hänen ansiostaan olen oppinut jotain elämästä. Hän kuvastaa toisaalta NHL puhtaimmillaan, on toki pr-mieskin, opetettu siihen, mutta taito on sitä luokkaa, ettei tuollaista ole koskaan Suomessa nähty ja valitettavasti tuskin tullaan näkemäänkään. Onneksi on tv ja ehkäpä SLC päättää omankin piinani ja näen mihin hän pystyy isossa kaukalossa. Pienessä hän on jo näyttänyt, että mikään ei ole mahdotonta.

Kummassakin sarjassa on kuitenkin omat hienoutensa. SM-liigassa se on läheisyys, SM-liigan pelit voi mennä vaivatta katsomaan, pelaajiin on kontakti, kun taas NHL on se kaukainen kuva jossain kaukaisuudessa.

 

[Abu]

Minullekin NHL on ykkösliiga ja kipinän olen saanut lähes samalla tavalla kuin Hanneskin. Lätkäkortit ja Lemieux olivat minulle kipinä NHL:n seuraamiseen. SM-liigakin kiinnostaa, vaikken liigapaikkakunnalla ole koskaan asunutkaan. Jokereiden tappiot ja vaikeudet tuntuvat pahalta, mutta Pittsburgh on kuitenkin se, jonka edesottamukset eniten sykähdyttävät. Asiaan voi tietenkin tulla muutosta kun toivottavasti jo tulevana syksynä muutan etelään ja pääsen areenallekin seuraamaan Jokereiden otteita.

NHL ja SM-liiga eivät minusta edes kilpaile keskenään, toinen on se isompi yöllä katsottava jossa pelaavat parhaat ja toinen sitten se mitä Poju ja Juti selostavat sunnuntai-iltapäivisin. Molemmat ovat parhaimmillaan ykkösluokan viihdettä.

 

[Arnold]

SM-liigaa ja NHL:ää on periaatteessa erittäin vaikea verrata toisiinsa. Eroa on kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä NHL:ssä väitetään pelaavan maailman parhaat jääkiekkolijat, niin SM-liiga taistelee asemastaan Euroopan parhaana sarjana.

Miten on, onko NHL:ssä maailman parhaat jääkiekkolijat? Totta kai. Siellä on rahaa, siellä on viihdettä ja siellä on vaikka mitä. Sinne kaikki haluavat. Se on kaikkien pikkupoikien unelma. Tosin harvat ja valitut sinne pääsevät. Enimmäkseen luonnonlahjakkuudet. Onneksi nykyään myös hieman pienemmässä roolissa pelaavat -nimenomaan eurooppalaiset- ovat myös saaneet jalkansa NHL:n oven väliin ja kärkkyvät paikkaa auringosta. Raha on suuri asia, jolla on valtaa joka puolella, myös kiekkokaukalossa. Ja NHL:ssä rahalla on vielä suurempi virka kuin SM-liigassa. Siellä tähtipelaajat tienaavat sellaisia omaisuuksia, joista SM-liigan tähtipelaajat voivat vain unelmoida. Mutta liika on liikaa. Silti pienessä roolissa pelaavat tienaavat parhaimmassa tapauksessa enemmän kuin joku Jan Caloun Suomen liigassa. Tappelut ovat eri arvostuksessa NHL:ssä. Ihmiset odottavat niitä ja tietävät, että niitä melkein joka pelissä tuleekin. Toisin kuin SM-liigassa heti napsahtaa pelikieltoa. Toki sitten voidaan ruveta miettimään, kuinka tärkeitä vähintään yksi tappelu per SM-liigapeli olisi? Eiköhän silti anneta NHL:n enemmän nauttia tappeluperinteestä, kun me Suomessa olemme vain totuttu kahvaamiseen ja selkään ajoon. NHL:ssä kaikki on suurempaa ja hienompaa verrattuna muihin sarjoihin.

Miten on, onko SM-liiga Euroopan kovin liiga? Kovasti kaikki väittävät niin. Elitserienin puolustusvoittoista kiekkoa tuskin suomalaiset kauan jaksaisi edes katsoa. Suomessa pelataan modernia jääkiekkoa. Sellaista kuin Suomen Leijonat pelaavat. Kiitos kuuluu valmentajille, jotka parhaimmassa tapauksessa jo nuorille A-junioreissa ja vielä nuoremmissa opettavat suomalaisen pelityylin. Suomalainen kiekkoilija pistää kaiken peliin kentällä ollessaan ja on nopea jaloistaan. Ainakin tälläisen kuvan toivottavasti ulkomaalaiset ovat saaneet sekä suomalaisista että SM-liigasta. Täällä paheksutaan tappeluita. Paljonko ne siistisivät peliä? Sitä ei tiedä. Ainakin hieman, luulisin. Me suomalaiset olemme enemmin tottuneet näkemään vauhdikasta kiekkoa, jossa miestä taklataan ja kiekko pistetään reppuun hienon kuvion päätteeksi. Suomalaiset maalivahdit ovat aina olleet arvostettuja. Uusia janihurmeita toivottavasti on vielä matkalla paljon NHL:ään, sinne suureen kiekkoilijan paratiisiin.

Itse olen enemmän SM-liigaihmisiä, vaikka omalla tavallani seuraankin NHL:ää. SM-liiga ja kiekkoherätykseni koin aikoinaan liian vanhana. Olisi pitänyt jo alle 10-vuotiaana ymmärtää tämän maailman hienoimman lajin päälle. Silloin minua ei tosin lätkä vielä kiinnostanut toisin kuin nyt. Nykyään jääkiekko on minun mielissäni se laji, joka on numero yksi.

 

[vilpertti]

Minun kipinäni NHL:a kohtaan syttyi sen yhden viikottaisohjelman myötä jota aikoinaan maikkarilla näytettiin. Nykyään Nelosella näytetään kaiketi samaa ohjelmaa joka on tosin tasollisesti taantunut. Vauhdikkaat videovälähdykset, Teemu Selänteen hohdokas tulokaskausi, ennätysmaali jonka hän flippasi Nordiquesin maalivahdin yli ja asiantuntevat lausunnot viidennellä luokalla Chicagosta ja Christian Ruutusta ovat vieläkin hämärästi muistissani. Jääkiekko oli kaveripiirissä sellainen hyvä puheenaihe, niin SM-Liiga tarravihkoineen kuin NHL erikoisena ja kaukaisena liigana josta ei tiennyt kovin paljoa, mutta oli pakko esittää toista, muutenhan olisi ihan huono.

Sitten sain joskus kaupasta Chicago Blackhwaksien paidan joka nosti minut NHL-tietämykseltäni ainakin omasta mielestäni ylempään kaartiin. SM-Liiga eli vielä kovasti mukana, TPS oli suosikkini kun olin tyhmä pieni napero. Keskisen Esat, Jouko Narvanmaat ja se pieni mutta pippurinen sentteri joka on sen yhden valmentajan poika. Varmaan monella on jokin vaihe elämästä kun on hieman tyhmempi, jälkikäteen ajatellen. Silloin todennäköisesti kannatetaan TPS:aa ja Chicagoa.

Ala-asteen ja yläasteen taitteessa NHL:een oli tullut pari uutta joukkuetta joiden surkeudelle naureskeltiin niinkin asiantuntevien henkilöiden parissa mitä olimme. Jotain Ottawaa, San Josea ja Tampa Baytä! Se San Josekin on jossain Nicaraguassa! Naurettavia ja umpisurkeita joukkueita joiden olemassaoloa ei voinut ymmärtää...

Sitten kun Sharks pääsi ensimmäisen kerran pudotuspeleihin alkoi mielenkiinto herätä. Olin jo huomannut, että San Jose on myös Kaliforniassa, ja siellä oli muutama venäläinen pelaaja joilla synkkasi todella hyvin. Arturs Irben torjunnat televisiossa herättivät epäuskoa ja ihastusta, ja kun kuulin Sharksien tiputtaneen Detroitin pudotuspeleissä olin myyty. "Tässähän on erittäin hauska joukkue, ja hieno pelipaitakin vielä!".

Sitten tuli tietoliikenne, purkeista nyt ei vielä ollut hirveästi jääkiekkointoiluun, mutta salaperäinen "maailmanverkko" Internet valtasi alaa nopeasti, eikä aikaakaan kun modeemini oli valjastettu nettisurffaukseen. Nopeasti surffasin kuulemma parhaalle NHL-uutissivustolle ESPN:lle Telen iNET palvelun sivuhakemistosta. Seuraava kohteeni oli Sharksien kotisivu ja siitä se sitten eteni.

Melko pitkään pysyttelin kärryillä pelkästään ESPN:n, sj-sharks.com:n ja joidenkin satunnaisten sivustojen tarjonnalla, ja IRC:n kanavilla #icehockey, #hockey ja #nhl. Sitten kuulin juttua sellaisesta sivustosta kuin Kiekkopesä. Kävin siellä varmaan kaksi kertaa katsomassa eikä oikein innostanut, eihän Suomessa tiedetä NHL:stä mitään. Nopealla silmäyksellä painotuskin oli kovin SM-liiga. Meni varmaan vuosi, Kiekkopesän väri oli vaihtunut keltaiseksi ja kun Murmeli ja kumppanit juttelivat kovasti Kiekkopesän jutuista päätin minäkin taas uhrautua ja käydä katsomassa. NHL palsta sai minut heti rekisteröitymään, halusinhan päästä keskustelemaan muiden samanhenkisten kanssa Asiasta. Jo kiekkopesässä olin lähes kokonaan NHL suuntautunut, toki vielä pikkuisen HPK henkeä oli mukana.

Sitten näin parit jutut jostain uudesta sivuprojektista nimeltä Jatkoaika. Olin aluksi vastahankaan, olinhan vain vähän aikaa sitten kerinnyt kotiutua tähän mukavaan ympäristöön. Entä jos siellä ei olisikaan kaikkia hyviä keskustelijoita? Entä jos en saisikaan käyttäjätunnuksia kun en ole tarpeeksi hyvä keskustelija? Kävin pari kertaa tunnustelemassa sivustoa ennen kuin rekisteröidyin. Rekisteröityessäni käytin vielä nerokkaasti Hotmail osoitetta, että ei vain tule mitään roskapostia koulun osoitteeseen. Sitten kuitenkin unohdin käyttäneeni Hotmailia ja odottelin noin kuukauden verran käyttäjätunnukseni hyväksymistä - olen niin tyhmä.

Näin minä löysin Jatkoajan NHL palstalle.

 

[pykli]

Kiinnostus kiekkomaailmaan heräsi minulla viimeistään EA:n NHL-pelien kautta joskus yläasteaikoina. SM-finaaleista '94 innostuin myös - ilmeisesti, kun ne ovat aikaisimmat mistä muistan jotain - vaikka epäilemättä aiemminkin olin kiekkoa nähnyt mutta en niin kauheasti seurannut. NHL-puoli kiinnosti luonnollisesti; tekstitv:n sivu 245 (nykyään siis 235) alkoi olla se, millä aamu alkoi. SM-liigan seuraaminen sujui siinä sivussa, mutta Atlantin toisella puolella tapahtuva oli toki hienompaa.

Urheilun seuraamisesta olen toki aina pitänyt, joskin urheilemisesta vain aivan kakarana. Suomen koululaitos piti urheiluintoni lannistamisesta hyvää huolta, mutta tiedonjanoani se ei onnistunut tappamaan !

Halu tietää kiekosta enemmänkin heräsi kun niillä samoilla NHL-joukkueilla pelaaminen alkoi maistua puulta. '95 MM-kisojen jälkeen sainkin viriteltyä Suomen voittojoukkueen peliin heksaeditorin avulla; löytyipä piakkoin pari oikeata editoriakin, ja siitäpä vasta ura urkeni. Joukkueita kasailin Veikkaaja-lehden ja NHL-vuosikirjojen avulla.

"Oikean" kiekon puolella olen yrittänyt pysyä suht' puolueettomana; asun sen verran kaukana kiekkosivistyksestä, että mihinkään seuraan on minun vaikea samaistua. Toki joistakin pelaajista pidän ja joistakin taas en. Pidän hyvästä kiekosta, se on pääkriteerini. Itseasiassa esim. NHL-puolella en edes tarkkaan tiedä, miten itse joukkueet pärjäävät, koska lähinnä seuraan vain pelaajia.

Nettipuoli tuli mukaan jossain vuoden '96 tienoilla ESPN:n NHL-sivujen muodossa, tietomääräni kasvoi, pystyin seuraamaan asioita tarkemmin. Minusta tuli kaveripiirin NHL-guru, "turha" tieto kuten urheilutrivia tuntui tarttuvan kummasti päähän. Jos milloin harvakseltaan NHL-otteluita sattui televisiosta tulemaan, yritin toki katsoa. Stanley Cup -finaalit '96 olivat kai ensimmäiset, joista kaikki ottelut näin.

Varmaa ajanmääritystä siitä milloin kiekkokeskustelun netissä aloitin, en pysty tekemään, mutta kyllä se tapahtui Kiekkopesän - jo keltaisen - puolella. Konkarioikeudet taisin saada jo kuukauden päästä ensirekisteröitymisestä.

Jatkoajassa olin mukana sivustakatsojana jo projektin aivan alkuvaiheessa sillä postituslistalla, tosin ei minusta varmastikaan mitään hyötyä ollut. Varmasti samaa perua onkin tämä Suljetulle Osastolle joutuminen, sillä en missään nimessä pidä itseäni ahkerana saati sitten hyvänä kirjoittajana.

Kiekkopuoli on viime vuosina tosin välillä joutunut jopa ahdinkoon jalkapallon takia (!) kun sitä taas pitkästä aikaa pääsi oikein kunnolla näkemään (Canal+), mutta nykyisin puntit ovat taas suht' tasan.

Aika harvoin tosiaankin kirjoittelen, kun ei ole oikeastaan asiaa (tämän aika moni muukin saisi muistaa !) Täältä susirajalta kun harvemmin mitään uutta, erikoista ja uutisoitavaa kuuluu. Suurin osa viesteistäni lieneekin lyhyehköjä kommentteja muiden aiheisiin, ja kun itse en pelejä käy katsomassa, on minun aivan turha alkaa kommentoimaan asioista joista en itseasiassa tiedä mitään.

No, näin minulla.

--- pykli

 

[mirasane]

Oma NHL-kiinnostukseni ja Pittsburgh-rakkauteni heräsi jo 80-luvun lopulla, kun näin tv:stä muutaman Pittsburghin ottelun. Siellä silmään pisti eräs Mario L, joka oli pelaajana aivan ylivertainen. Kun otin asioista hieman selvää, kävi ilmi että Pittsburgh kuului NHL:n joukkuehaitarin häntäpäähän. Saman tien heräsi sympatiat tuota joukkuetta kohtaan ja olin myyty. Kun sitten Stanley Cup lopulta tuli Pingviineille kaikkien yllätykseksi, oli yläasteemme käytävällä tuuletukset sen mukaiset. Koulussa muuten oli toinenkin henkilö joka seurasi NHL:ää ja kannusti juuri Pittsburghia ja hän oli tänne Jatkoaikaankin ahkerasti kirjoitteleva Murmeli.

Toinen lisäpotku NHL-seuraamiseen tuli muistaakseni vuonna 1993, kun ensimmäinen EA Sportsin NHL-peli ilmestyi. Kävimme kaverini kanssa pelaamaan täyttä kautta ja valitsin tarkoituksella itselleni joukkueen, josta tiesin mahdollisimman vähän. Silloin se oli Calgary Flames. Pelin kautta kiinnostuin Calgarysta ja siitä tuli oikeassakin elämässä toinen suosikkitiimini.

Vaikka NHL:ää seuraan paljon, on SM-liiga minulle silti se ykkönen. Ensimmäiset matsini olen nähnyt jo 1-vuotiaana, jolloin isä kantoi minut hallille pelejä katsomaan. Vaikka olen elämästäni asunut 6 vuotta Espoossa, 5 Jyväskylässä ja kohta pari vuotta Helsingissä, on suosikkijoukkueena pysynyt synnyinkaupunkini SaiPa. Seurauskollisuutta minä tulen aina arvostamaan.

 

[Arnold]

EA Sportsin NHL-pelit

Pitää vielä minunkin kommentoida NHL-pelien vaikutusta NHL:n seuraamiseeni. Vuonna 1993 tosiaan kun ilmestyi ensimmäinen EA Sportsin valmistama NHL-peli, se oli minulle(kin) pakko-ostos. Muistan ne hetket kun ensimmäistä kertaa peliä pyöritti koneessa. Ne hienot hetket kun osui tolppien väliin. Silloin ei vielä osannut odottaa tulevia hienouksia kyseiseen peliin.

Seuraava EA:n NHL-peli, jonka hankin oli vasta vuonna 1999. Sen jälkeen 2000 ja tämä uusin 2002, jotka nämä kolme ovat siis jo nykymuodossa eli CD-rompelinä, ei enää disketteinä, kuten legendaarinen '93. Joka tapauksessa NHL'99:ä pelatessa huomasi kuinka peli oli mennyt eteenpäin kuudessa vuodessa. Toki olin pelannut välissä ilmestyneitä NHL:ä kaverin koneella. Mutta seuraava ikioma NHL oli tämä '99. Siinä oli pelaajatkin jo aidomman näköisiä. Paljon enemmän suomalaisia pelaajia ja tappelut. Myös se, että sai tehdä itsensä sinne peliin mukaan, oli mukava lisä. Ja uudet joukkueet.

Vaikka EA julkaiseekin vuosittain uuden version ja muutokset ovat enää nykyään minimaalisia, niin tämän pelin voittanutta peliä saa hakea jos vähäänkään jääkiekko- tai urheilupelit kiinnostavat. Uusimmassa versiossa tekoäly on huomattavasti parempi, mitä se oli NHL 2000:ssa. Jotkut voivat väittää EA:n keinoa rahastukseksi, okei kyllähän se omalla tavallaan onkin, mutta jääkiekkofani hankkii aina sen uusimman kappaleen juuri sen takia, koska pelaajat muuttuvat. Uusia pelaajia tulee jokaiseen uuteen NHL-peliin monta ja moni on siirtynyt pelistä syrjään. Aivan kuten oikeassa NHL:ssä. Mitä jos EA koittaisi tehdä sellaisen lisän peliin vielä, että siinä voisi toimia myös managerina? Itse kokisin lisäyksen positiivisena.

Eikä sitä voi kiistää, ettei NHL-pelit olisi omalla tavallaan vaikuttanut NHL:n seuraamistani ja tietämystä joitakin pelaajia kohtaan.

Taidankin itse asiassa pelata pari peliä saman tien..

 

[Mahavishnu]

Sm-liigasta en itse ole juuri koskaan välittänyt, mutta NHL:stä sitäkin enemmän. Kiekkomaailman pyörteisiin minut johti Stanley Cupin finaalisarja Chicago Blackhawks - Pittsburgh Penguins, jonka satuin televisiosta näkemään. Hävettää myöntää, mutta kiinnostukseni B'Hawkseihin syttyi oikeastaan alunperin Chicagon punaisista intiaani-paidoista; kuinka hienot nuo NHL:n komeimmat paidat olivatkaan pienelle kiekko-jännärille!

Tietoa joukkueen ja koko NHL:n otteista sain satunnaisesti, mutta kiinnostus B'Hawkseja kohtaan ei tiedonpuutteesta huolimatta kadonnut. NHL Hockey-pelin ilmestyttyä tietokoneelle tämä maaginen liiga sai minut lopulta täysin pauloihinsa. Miljoonat ja taas miljoonat kaudet B'Hawkseilla pelattuani ja kaverit rökittäen;) ryhdyin lainaamaan kiekkoilevilta ystäviltäni Jääkiekkolehteä, jonka avulla sain vihdoin kaivattua syvällisempää tietoa liigan tapahtumista. Samalla sai alkunsa vielä nykyäänkin pakkomielteenäni oleva NHL-pelien rostereiden päivitys :D

NHL-pelien ja Jääkiekkolehden kanssa kasvaen mukaan tuli lopulta internet NHL.comeineen sekä ESPN:n sivuineen kunnes noin 1½ vuottta sitten eräs ystäväni sai minut houkuteltua IRCin pariin tarkotuksena lähinnä vain pelata NHL2001-liigaa. IRCin kautta löysin lopulta #jatkoajan sekä itse palstan - taisi muuten olla vilpertti, jonka ansiosta tänne olen tunkeutunut.

Nykyään elän henkeen ja vereen B'Hawksien mukana - tosin nyt armeijan harmaissa se on hieman vaikeaa - mutta pienet sympatiat kuuluvat JYPille, sillä Jyväskylästä on tuleva armeijan jälkeinen opiskelukaupunkini.

 

[vilpertti]

Hui, otan syyt niskoille. :)