Kyllähän tuo suoraan sanoen oksettaa, kun erityisesti päävammojen vakavuutta systemaattisesti vähätellään. Suurin piirtein koko maailman neurologian ammattilaiset ovat tutkimuksillaan todistaneet, että iskut päähän tuottavat aivovammoja, jotka pahimmillaan johtavat CTE:hen, jonka kanssa saat pahimmillaan tapella vuosikymmeniä (esim. Keith Primeau) ellet sitten lähde ennen sitä oman käden kautta (esim. Wade Belak), mutta EI. Meillä NHL:ssä on yksi lääketiedettä joskus yhden lukukauden opiskellut tilastonpitäjä, jonka mielestä näillä ei ole mitään yhteyttä. Ja kaiken ylitietäjä Gary Bettman komppaa.
Ja sitten tämä änkytys siitä, että miksei päävammoja muka ollut aiemmin. Löytyihän tuo CTE esimerkiksi Stan Mikitalta, jonka peliura päättyi vuonna 1980. Mikitan uran aikaan (ja vielä paljon, paljon myöhemminkin) ei paljon välitetty, jos sait aivotärähdyksen pelin aikana; kahtenakin sait nähdä, kunhan et yrjönnyt kentälle. Kunhan sinua ei kannettu paareilla pois jäältä, tilastoihin ei merkitty mitään loukkaantumista.
Nostan myös sellaisen kissan pöydälle, minkä taakse jaksetaan piiloutua niin taalaliigassa kuin Suomessakin eli "taklattavan vastuu". Tuo on terminä niin uskomattoman tyhmä ja vituttava, ettei ole montaa samanlaista. Olkoon sääntökirja minkälainen tahansa, tuo on aivan yhtä vajaaälyistä, kuin että rikosoikeudessakin katsottaisiin olevan käsite "pahoinpideltävän vastuu". Olisi sinun pitänyt tietää, että kulman takaa saattaa tullakin joku, joka pamauttaa sinua päin näköä.
Taklattavan vastuu on voinut olla jotenkin tolkumpi vielä joskus 80-luvulla, kun luisteluvauhti oli ehkä yksi neljäsosa nykyvauhdista ja takaperin luistelusta oli oikeastaan turha edes puhua. Nykypäivänä kun joku ulosteläjä ihmisen muodossa tyyliin Mark Scheifele ottaa vauhtia omasta päästä ja niittaa KIEKOTTOMAN pelaajan sairaalakuntoon ja sitten puolustellaan, että "oli puhdas taklaus" ja että maalin juuri tehneen pelaajan "olisi pitänyt ottaa vastuu taklatuksi tulemisesta". En tiedä millä planeetalla nämä puolustelijat elävät, mutta ei ole sama millä minä elän. Tuosta mentaliteetista vaan tulee mieleen muinainen peli Speedball, jossa vastustajan tarkoituksenmukainen telominen oli osa peliä, en muista saiko siitä jopa peräti pisteitä.
Kyynikko sanoisi, että kun tuolla lailla vierittää päävammojen vastuun niiden uhrille, voidaan sanoa, ettei NHL ole millään tavalla syyllinen ja mitään ei tarvitse muuttaa. Että jokainen kontaktilajia harrastava ottaa tietoisen riskin. Pahoin vaan pelkään, että sääntökirja pysyy pyhänä ja Bettman jatkaa valehteluaan siihen saakka, kunnes joku oikeasti kuolee. Sen jälkeenhän pitkän kiekon sääntökin muuttui (Euroopassa tosin), kun tsekkoslovakki Luděk Čajka kuoli törmättyään laitaan vuonna 1990. Pelkkä uran päättävä vamma tuskin saa aikaan mitään (ellei ole joku McDavid kyseessä), kun voidaan selitellä, että vamma saattoi olla peräisin vaikka juniorisarjasta tai kun taaperoiässä kompastui Duploihinsa.
Nämä päävammat ovat (kuten varmasti näkyy) hyvin henkilökohtainen aihe, kun oma junioriura aikalailla päättyi sellaiseen. Kyynärpää suoraan kaaliin ja taju pihalle. Taklaaja sai 5+20 ja minä aivovamman, jonka kanssa on nyt taaperrettu kohta 30 vuotta ja siihen valitukset valmentajalta päälle, että "olisit pitänyt silmäsi auki".
Loppuun Wikipedia-linkki CTE:n sivulle, jos on jollekin vieras käsite:
Chronic traumatic encephalopathy - Wikipedia
