Wanna go?
Ketjun avaus tulee vähän huonoon aikaan, koska tietääkseni tämän palstan intohimoisin lätkätappeluiden ystävä on pelikiellossa, mutta laitetaan silti jotain yleistä lätinää lähinnä niille, jotka eivät katso 8 tunnin tappeluvideokoosteita ammatikseen.
Itse tykkään jakaa tappelijat mielivaltaisesti kahteen eri lajiin: on enforcerit, eli kovat, mutta rehdit poliisit ja sitten on goonit, jotka suojelun ja järjestyksen lisäksi tekevät "rikoksia". Valitettavasti vain tälläinen luokittelu on täyttä hömppää, koska valtaosa usein tappelevista on noita molempia. Jatkan lajittelua silti, koska se on kivaa.
Kaikkien aikojen enforcer, eli poliisi, on Marty McSorley. Martylla pimeni silloin tällöin, mutta tärkeintä on, että sheriffin tähti näyttää Marathon Martyn rinnassa makeelta. Kaikki tietää, että hän oli Dave Semenkon väistyttyä Wayne Gretzkyn uskottu henkivartija, jonka Väinö itse on myöntänyt olleen uralleen merkittävä tekijä, jotta kaikkien aikojen pistekone sai rikkoa ennätyksiä rauhassa. Jos koskit Gretzkyyn - joko tappelit Martyn kanssa tai otit yksipuolisesti turpaan, usein molempia.
McSorleyn nicki, "Marathon Marty", on miehen ulkomuodon perusteella outo: Yhdistelmä 185cm ja parhaillaan 110+kg (tilastopainot on höpöhöpöä) ei tuo mieleen kestävyysexperttiä, mutta niin se vain oli, että tätä jässikkää pidettiin liigan kestävimpänä kuntoihmeenä ja siitä todistavat myös lukuisat monta tuntia kestävät nyrkkimatsit, joissa vastustajia ehti välillä kuolla jopa nestehukkaan, kun Marty raivopäisenä jatkoi oikeuden jakamista vääryyttä tehneille roistoille.
McSorley ei todellakaan väistänyt ketään ja oli aina valmis hanskojen tiputtamiseen. Hänen ratkaisematonta koko illan, ja seuraavan aamun, kestänyttä ottelua raskaan sarjan mestaria, Bob Probertia, vastaan pidetään yhtenä NHL:n historian merkittävimpänä.
Kaiken tämän lisäksi Marty McSorley oli kova pelaamaan lätkää ja hän oli jopa pelätty ylivoimaexpertti tarkan vetonsa vuoksi.
Apulaissheriffiksi pääsee Dave Semenko. Gretzkyn bodyguard 80-luvun alkupuolella oli iso ja pelätty, muttei kovinkaan ilkeä. Tämän suvereenin jättiläisen teknisempi sukupolvi kuitenkin yllättävän nopeasti syrjäytti. Joidenkin mielestä jopa kaikkien aikojen paras poliisi lopetti uransa liian nopeasti.
Sanasta goon tulee minulle ensimmäisenä mieleen Dave Brown. Hän olilkin goonin stereotypia: iso, ilkeä, peloittava ja todella huono pelaaja. Jos joku tartutti Philadelphiassa väkivaltaflunssaa vielä 90-luvulla, niin se oli Dave Brown. Jäähymäärät eivät näytä huimilta, mutta älkää antako sen hämätä: jos 95% peliajasta zombina penkillä istunut Brown päästettiin kaukaloon, sillä oli vain yksi tarkoitus: paskat housuun vastustajalta.
Jopa monet toiset goonit pelkäsivät tätä otusta suoraan helvetistä ja syy oli yksinkertainen: Brownin kanssa myllyttäminen oli suuri riski fight recordille ja sitä kautta riski myös pelipaikalle koko liigassa. Usein matsia oli kuitenkin pakostakin otettava, koska Dave Brown ei välittänyt yhtään kenet, ja millä keinoilla, hän rusikoi sairaalakuntoon - tähti, poliisi tai rivimies - kaikki samaa paskaa Brownille.
Vasurilla iskevä Davedevil pelasi myös Edmontonissa ja San Josessa, mutta voi kuitenkin yleistää, että harva ei-Flyersfani todella piti hänestä. Siitä huolimatta Dave Brown löytyy monien asiantuntijoiden kaikkien aikojen parhaiden tappelijoiden listoilta aivan sieltä kärjestä, heti supersankari Bob Probertin jälkeen.
MC Goons selkämerkkiä nahkarotsissa kantaa Dave Schultz, joka oli monien mielestä ei pelkkä "The Hammer" vaan itse "The Broad Street Bully", eli sen 70-luvun Philadelphia Flyersin edustaja aikakaudella, joka oli suoraan "Lämäri" -leffasta ja jolloin tunnettiin sairaus nimeltä "Philly Flu", mikä iski flunssan tavoin pelaajiin, jolla oli edessä matsi Flyersia vastaan. (Joo tätä ei kukaan tiennyt, mutku tää näyttää dramaattisemmalta näin.)
Dave Schultz keräsi aivan tähtitieteellisiä jäähymääriä aikana jolloin minuutteja ei annettu yhtä herkästi ja runsaasti kuin kymmenen vuotta myöhemmin. Schultz muistutti siinä mielessä Dave Brownia, että hän pelasi samassa organisaatiossa ja sekä peloitteli että pahoinpiteli vastustajia. Hänet erotti Brownista suurempi peliaika ja se, ettei "The Hammer" ollut kuitenkaan parhaita nyrkkisankareita vastaan erityinen peloite, ja etenkin se, ettei Schultz pelannut silloin kun itse seurasin lätkää minkään välityksellä. Legenda kuitenkin.
Entä mihin unohtui alansa kaikkien aikojen paras, Bob Probert? Tämä, kokaainihöyryissä ja ilman, liigan kaikki mahdolliset lankkupäät hakannut mestari, joka oli oikeasti Wayne Gretzkyn jälkeen NHL:n suosituin pelaaja joskus 90-luvun alussa.
En minä mihinkään häntä unohtanut, sen paremmin kuin tyrmäysexpertti Joey Kocuriakaan. Tämä ei ollut esitelmöintiä parhaista tappelijoista, vaan täysin subjektiivista fiilistelyä tästä jääkiekon hienosta alakulttuurista.
Toivottavasti alaan oikeasti perehtyneet miehet eivät ole kaikki kesälomalla, jotta saataisiin kattavampia ja myös yleisesti vähemmän tunnettuja hanskalegendoja tähän ketjuun. Tuo "tappelut kaudella xx" on aika puuduttava ketju selaukseen.
edit. sitä samaa mulle pohjattoman kaivon tyhjentämistä, eli typojen tappamista