Olisiko teillä hetki aikaa puhua siitä kuinka tärkeää hyvä varausosaaminen on, mutta myös siitä kuinka arvottomia varusvuorot todellisuudessa on?
Aloitan keskustelun varaamisen tärkeydestä ja miten palkkakattoaikan on muutama joukkue, jotka ovat kyenneet kääntämään suuntansa (ylöspäin) yhdessä varaustilaisuudessa.
Viimeisin toistaiseksi varmasti havaittavissa oleva joukkueen onnistuminen yksittäisessä draftissä on varmasti monelle tuttu Dallasin 2017 drafti, jossa he varasivat itselleen tämän hetkisen ykköspakkinsa (Heiskanen 3.), tämän hetkisen ykkösmaalivahtinsa (Oettingerin 26.) sekä tämän hetkisen ykköshyökkääjänsä (Jason Robertson 39.) Tämä on todennäköisesti pitkälti hyvän scouttauksen peruja, koska nämä olivat Dallasin kyseisen varaustilaisuuden kolme ensimmäistä varausta eikä eli heidän näkökulmastaan aina kun varasivat parempaa ei ollut taaempana tarjolla ja kyllä Heiskasen jälkeen varattiin mm. Makar, mutta Heiskanen ei todellakaan ollut tästäkään huolimatta huti.
Seuraava varaustilaisuus on vuoden 2012 surullisen kuuluisa yksi historian huonoimmista ikäluokista, mutta Washington Capitals löysi p*skan seasta kultaa. Huolimatta siitä missä nämä pelaajat nykyään pelaavat niin tuo varaaminen meni varsin hyvin ja jälleen seuraavat kolme pelaajaa ovat Washingtonin kolme ensimmäistä varausta. Numerolla 11 he varasivat itselleen draftin pistepörssin kärjen Filip Forsbergin, numerolla 16 Stanley cupiakin nostelleen Tom Wilsonin ja numerolla 77 erään nykyhetken parhaimmista kahden suunnan senttereistä Chandler Stephensonin.
Seuraava onnistunut drafti siivitti ainakin kahteen mestaruuteen ja sisälsi draftin todennäköisesti kaksi kovinta ryöstöä eli Tampa Bay Lightning vuonna 2011 Tampa valitsi tuolloin vuoden 2015 finaaleissa mukana olleen Vladislav Namestnikovin numerolla 27, varaustilaisuuden pistepörssin ja muitakin meriittejä omaavan Nikita Kuvherovin numerolla 58 ja tuplamestari Ondrej Palatin numerolla 208.
Varaustilaisuus 2009 meni hyvin kahdelta joukkueelta.
Colorado varasi vuonna 2009 numerolla 3 Matt Duchene ei ihmeellinen 3. varaus, mutta on noilla numeroilla osattu sössiäkin huolella. Numerolla 33 varattiin Conn Smythe voittaja Ryan O'Reilly ja numerolla 64 laadukas hyökkäyssuunnan pakki Tyson Barrie. Samana vuonna toinen joukkue kasasi itselleen runkopalasia joukkueeseen, joka kävi Stanley Cup finaaleissa tuon rungon kanssa. Joukkue on Nashville predators, joka valitsi numerolla 11 Ryan Ellisin, numerolla 98 Craig Smithin ja numerolla 102 Mattias Ekholmin varsin hyviä tekijöitä siis, tähän vielä erillismaininta, että edeltävänä vuonna (2008) Nasville varasi Roman Josin eli käytännössä kahdessa vuodessa Nashville varasi itselleen sellaisen pakiston rungon, joka kesti verrailua NHLn kärkeen ja oli NHLn kärkeä kymmenisen vuotta.
Seuraava onnistunut drafti on vuodelta 2007 ja päätähtenä esiintyi tuolloin Montreal Canadiens, joka varasi itselleen kaksinkertaisen Stanley Cup mestarin Ryan McDonaghin vuorolla 12, laadukkaan laiturin Max Paciorettyn vuorolla 22 ja Norris voittaja Subbanin numerolla 43.
Viimeisenä tällä listallani on vuosi 2006 ja Boston Bruins joka varasi tähän mennessä neljän eri stanley cupin arvoisesti pelaajia ja yhteensä viiden sormuksen verran. Ensimmäisenä Bruins varasi tuolloin numerolla 5 Phil Kesselin, joka on varsin hyvä vitospicki kolmen sormuksensa kera, numerolla 50 Bruins valitsi entiseen NHLn hyvin sopineen Milan Lucicin, joka oli mukana myös 2011 mestaruusjoukkueessa ja numerolla 71 nykyisen kapteeninsa ja hyvin mahdollisesti uransa lopettaessa koko varaustilaisuuden pistepörssin kärjen(tällä hetkellä 4.) Brad Marchandin.
Tässä oli seitsemän joukkuetta ja loppuun minulla on kysymys mikäli jaksoit lukea tänne asti. Arvaatko moniko näistä seitsemästä joukkueesta on ollut kyseisen varaustilaisuuden jälkeen finaalissa? Kyllä, kaikki ja 4/7 on voittanut mestaruuksia ja kaksi näistä on ollut finaaleissa kolmesti, yksi tuplana 9 presidents trophyä 17 mahdollisesta lähtien ensimmäisestä mainitusta draftistä(8 draftin jälkeistä) ja kaikki nauttivat edelleen vähintään välillisesti näistä dräfteistä.
Aloitan keskustelun varaamisen tärkeydestä ja miten palkkakattoaikan on muutama joukkue, jotka ovat kyenneet kääntämään suuntansa (ylöspäin) yhdessä varaustilaisuudessa.
Viimeisin toistaiseksi varmasti havaittavissa oleva joukkueen onnistuminen yksittäisessä draftissä on varmasti monelle tuttu Dallasin 2017 drafti, jossa he varasivat itselleen tämän hetkisen ykköspakkinsa (Heiskanen 3.), tämän hetkisen ykkösmaalivahtinsa (Oettingerin 26.) sekä tämän hetkisen ykköshyökkääjänsä (Jason Robertson 39.) Tämä on todennäköisesti pitkälti hyvän scouttauksen peruja, koska nämä olivat Dallasin kyseisen varaustilaisuuden kolme ensimmäistä varausta eikä eli heidän näkökulmastaan aina kun varasivat parempaa ei ollut taaempana tarjolla ja kyllä Heiskasen jälkeen varattiin mm. Makar, mutta Heiskanen ei todellakaan ollut tästäkään huolimatta huti.
Seuraava varaustilaisuus on vuoden 2012 surullisen kuuluisa yksi historian huonoimmista ikäluokista, mutta Washington Capitals löysi p*skan seasta kultaa. Huolimatta siitä missä nämä pelaajat nykyään pelaavat niin tuo varaaminen meni varsin hyvin ja jälleen seuraavat kolme pelaajaa ovat Washingtonin kolme ensimmäistä varausta. Numerolla 11 he varasivat itselleen draftin pistepörssin kärjen Filip Forsbergin, numerolla 16 Stanley cupiakin nostelleen Tom Wilsonin ja numerolla 77 erään nykyhetken parhaimmista kahden suunnan senttereistä Chandler Stephensonin.
Seuraava onnistunut drafti siivitti ainakin kahteen mestaruuteen ja sisälsi draftin todennäköisesti kaksi kovinta ryöstöä eli Tampa Bay Lightning vuonna 2011 Tampa valitsi tuolloin vuoden 2015 finaaleissa mukana olleen Vladislav Namestnikovin numerolla 27, varaustilaisuuden pistepörssin ja muitakin meriittejä omaavan Nikita Kuvherovin numerolla 58 ja tuplamestari Ondrej Palatin numerolla 208.
Varaustilaisuus 2009 meni hyvin kahdelta joukkueelta.
Colorado varasi vuonna 2009 numerolla 3 Matt Duchene ei ihmeellinen 3. varaus, mutta on noilla numeroilla osattu sössiäkin huolella. Numerolla 33 varattiin Conn Smythe voittaja Ryan O'Reilly ja numerolla 64 laadukas hyökkäyssuunnan pakki Tyson Barrie. Samana vuonna toinen joukkue kasasi itselleen runkopalasia joukkueeseen, joka kävi Stanley Cup finaaleissa tuon rungon kanssa. Joukkue on Nashville predators, joka valitsi numerolla 11 Ryan Ellisin, numerolla 98 Craig Smithin ja numerolla 102 Mattias Ekholmin varsin hyviä tekijöitä siis, tähän vielä erillismaininta, että edeltävänä vuonna (2008) Nasville varasi Roman Josin eli käytännössä kahdessa vuodessa Nashville varasi itselleen sellaisen pakiston rungon, joka kesti verrailua NHLn kärkeen ja oli NHLn kärkeä kymmenisen vuotta.
Seuraava onnistunut drafti on vuodelta 2007 ja päätähtenä esiintyi tuolloin Montreal Canadiens, joka varasi itselleen kaksinkertaisen Stanley Cup mestarin Ryan McDonaghin vuorolla 12, laadukkaan laiturin Max Paciorettyn vuorolla 22 ja Norris voittaja Subbanin numerolla 43.
Viimeisenä tällä listallani on vuosi 2006 ja Boston Bruins joka varasi tähän mennessä neljän eri stanley cupin arvoisesti pelaajia ja yhteensä viiden sormuksen verran. Ensimmäisenä Bruins varasi tuolloin numerolla 5 Phil Kesselin, joka on varsin hyvä vitospicki kolmen sormuksensa kera, numerolla 50 Bruins valitsi entiseen NHLn hyvin sopineen Milan Lucicin, joka oli mukana myös 2011 mestaruusjoukkueessa ja numerolla 71 nykyisen kapteeninsa ja hyvin mahdollisesti uransa lopettaessa koko varaustilaisuuden pistepörssin kärjen(tällä hetkellä 4.) Brad Marchandin.
Tässä oli seitsemän joukkuetta ja loppuun minulla on kysymys mikäli jaksoit lukea tänne asti. Arvaatko moniko näistä seitsemästä joukkueesta on ollut kyseisen varaustilaisuuden jälkeen finaalissa? Kyllä, kaikki ja 4/7 on voittanut mestaruuksia ja kaksi näistä on ollut finaaleissa kolmesti, yksi tuplana 9 presidents trophyä 17 mahdollisesta lähtien ensimmäisestä mainitusta draftistä(8 draftin jälkeistä) ja kaikki nauttivat edelleen vähintään välillisesti näistä dräfteistä.