Tätä kirjoittaessani puolet ensimmäisen pudotuspelikierroksen pareista on selvillä. Spekuloidaas vähän niillä (ja täydennellään sitä mukaa, kun lisää varmistuu).
Uruguay - Etelä-Korea
Uruguay selvisi yllättävänkin helposti jatkoon, osasyynä Ranskan perseily. Tasurin jälkeen voitot isännistä ja Meksikosta, eikä yhtään päästettyä maalia. Suarez ja Forlan muodostavat yhden kisojen vaarallisimmista kärkipareista. Korealaiset hävisivät Argentiinalle, voittivat Kreikan ja tasasivat pinnat Nigerian kanssa. Jatkoonpääsy oli minulle lievää kookkaampi yllätys, mutta hupi päättyy nyt. Uruguay on astetta kovempi ja hoitaa homman himaan.
Argentiina - Meksiko
Diegon poppoo on kovassa iskussa. Messi ei osu millään, mutta luo kiitettävästi tilanteita Higuaimelle, Tevezille, Militolle ja ketä siellä nyt milloinkin pelaakaan. Veron on vedossa, mutta puolustuslinja epäilyttää. Meksikolla on nopea (paitsi Blanco) ja taitava joukkue, joka laittaa Argojen puolustuksen kovempaan testiin kuin yksikään alkulohkon porukka. El Diegon on keksittävä, miten Dos Santos ja muut vikkelät veikot saadaan kuriin. Argentiina on suosikki, mutta Mehikolla on saumansa. Odotan ja toivon maalirikasta ottelua.
Ghana - USA
Jenkit ovat fyysisiä ja taitaviakin Donovan etunenässä. Ghana on ollut selkeästi turnauksen paras afrikkalaisjoukkue, ja maanosan toiveet lepäävätkin nyt heidän harteillaan. Alati kärkäs Gyan ja kumppanit saattavat hyvinkin juosta jenkkien puolustuksen nurin. Tiukka matsi, Ghana vie.
Saksa - Englanti
Molempien kone yski alkusarjassa. Englanti nyhjäsi kaksi tasuria ja voitti hikisesti viimeisen pelinsä, vaikka joukkueelta puuttuu pelinrakentajat eikä maalitykiksi kaavailtu Rooney ole saanut mitään aikaan. Nyt pitäisi saada jo; enää ei ole takaporttia. Serbiaa vastaan sössinyt Saksa rankaisee takuuvarmasti kun tilaa on, ja aina sitä löytyy. Özilin johdolla keskikentällä on luovuutta, viimeistelijöitä on vara jättää penkillekin ja puolustus on totutun kova - hei, kyseessä on Saksa! Kyllä tässä nyt niin käy, että Fritzit kostavat vuoden -45 vääryydet ja tiputtavat Englannin jatkosta.
Uruguay - Etelä-Korea
Uruguay selvisi yllättävänkin helposti jatkoon, osasyynä Ranskan perseily. Tasurin jälkeen voitot isännistä ja Meksikosta, eikä yhtään päästettyä maalia. Suarez ja Forlan muodostavat yhden kisojen vaarallisimmista kärkipareista. Korealaiset hävisivät Argentiinalle, voittivat Kreikan ja tasasivat pinnat Nigerian kanssa. Jatkoonpääsy oli minulle lievää kookkaampi yllätys, mutta hupi päättyy nyt. Uruguay on astetta kovempi ja hoitaa homman himaan.
Argentiina - Meksiko
Diegon poppoo on kovassa iskussa. Messi ei osu millään, mutta luo kiitettävästi tilanteita Higuaimelle, Tevezille, Militolle ja ketä siellä nyt milloinkin pelaakaan. Veron on vedossa, mutta puolustuslinja epäilyttää. Meksikolla on nopea (paitsi Blanco) ja taitava joukkue, joka laittaa Argojen puolustuksen kovempaan testiin kuin yksikään alkulohkon porukka. El Diegon on keksittävä, miten Dos Santos ja muut vikkelät veikot saadaan kuriin. Argentiina on suosikki, mutta Mehikolla on saumansa. Odotan ja toivon maalirikasta ottelua.
Ghana - USA
Jenkit ovat fyysisiä ja taitaviakin Donovan etunenässä. Ghana on ollut selkeästi turnauksen paras afrikkalaisjoukkue, ja maanosan toiveet lepäävätkin nyt heidän harteillaan. Alati kärkäs Gyan ja kumppanit saattavat hyvinkin juosta jenkkien puolustuksen nurin. Tiukka matsi, Ghana vie.
Saksa - Englanti
Molempien kone yski alkusarjassa. Englanti nyhjäsi kaksi tasuria ja voitti hikisesti viimeisen pelinsä, vaikka joukkueelta puuttuu pelinrakentajat eikä maalitykiksi kaavailtu Rooney ole saanut mitään aikaan. Nyt pitäisi saada jo; enää ei ole takaporttia. Serbiaa vastaan sössinyt Saksa rankaisee takuuvarmasti kun tilaa on, ja aina sitä löytyy. Özilin johdolla keskikentällä on luovuutta, viimeistelijöitä on vara jättää penkillekin ja puolustus on totutun kova - hei, kyseessä on Saksa! Kyllä tässä nyt niin käy, että Fritzit kostavat vuoden -45 vääryydet ja tiputtavat Englannin jatkosta.