NCAA Frozen Four, Detroit 8.–10.4.2010

  • 4 426
  • 13

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Tehdäänpä uusi aluevaltaus tällä palstalla. Tänään alkaa USA:n yliopistokiekon lopputurnaus, johon osallistuu neljän alueen (länsi, keskilänsi, koillinen ja itä) mestarit.

Idässä saatiin mestariksi superyllättäjä vähemmän tunnetun Atlantic Hockey konferenssin puolelta, josta ei ole ollut ennen tätä vuotta kertaakaan edustusta Frozen Fourissa. Rochester Institute of Technology, tuttavallisemmin RIT Tigers, pudotti aluekarsinnoissa ensin jatkosta suurimman osan kaudesta koko maassa ykköseksi rankatun Denverin yliopiston ja ratkaisevassa toisessa ottelussa ennakkoon selvästi vahvemman New Hampshiren. Tuhkimotarinan mahdollisti RIT:n yhtenäinen viisikkopeli, joka on sille välttämätöntä, kun sen riveissä ei ole yhtä isoja nimiä kuin vastustajilla saati sitten yhtään NHL-prospectia, joita parhaimmilla joukkueilla on selvästi yli 10. Tämän tason yllätyksen takana on pakko olla hyvä maalivahtipeli, josta kantaa vastuun 25-vuotias Jared DeMichiel. Parhaita pistemiehiä ovat pienikokoiset hyökkäjät Cameron Burt ja Andrew Favot sekä saumattomasti yhteen pelaava pakkipari Dan Ringwald-Chris Tanev, joka on suuressa roolissa molemmissa päissä kenttää. Burtilla on kovat 47 pistettä 39 pelistä, mutta näihin heikompien konferenssien joukkueiden pisteisiin kannattaa suhtautua varauksella. Omaa konferenssiaan RIT dominoi saldolla 22-5-1, mutta toisten konferenssien joukkueita vastaan tuli kuusi voittoa ja kuusi tappiota.

Kuten toisessa ketjussa on jo mainittu niin RIT:n riveistä löytyy myös suomalaisväriä. Jan Ropposella tuskin oli muuta mahdollisuutta kuin tulla maalivahdiksi ja Espoosta matka jatkui Rochesteriin, jossa on nyt käynnissä kolmas vuosi koulun puolella. Ropponen ei ole päässyt kolmen vuoden aikana maalille kuin kolme kertaa, joista tämän vuoden ainut pelikokemus jäi yhdeksän minuutin mittaiseksi. DeMichiel pelaa lähes kaikki pelit, joten on toissijaista kenelle luukunavaajan homma jää. Sitä en tiedä onko Ropponen miten usein ollut kokoonpanossa tai pääseekö hän aukomaan luukkua näihin karkeloihin, mutta tärkeintä on että mies on meiningissä mukana. Liekö jopa ensimmäinen suomalainen, jonka joukkue pääsee Frozen Fourii?

Lännen puolelta Frozen Fouriin matkaa vähemmän yllättäen Wisconsin Badgers, jolle lopputurnausesiintymisiä on kertynyt 11, joista edellisin on vuoden 2006 voitto. Mike Eaves lähtee joukkoineen toistamaan neljän vuoden takaista kovin odotuksin. Wisconsinilla on leveä materiaali sekä puolustuksessa että hyökkäyksessä ja kärkiosaaminen on Hobey Baker-finaalisti tasoa. Kymmenen HB-finaalistin joukossa oli kaksi Badgersin pelaajaa eli puolustaja Brendan Smith ja hyökkääjä Blake Geoffrion. Näistä Geoffrion on valittu kolmen lopullisen ehdokkaan listalle ja miehen voittomahdollisuudet ovat kohtalaiset.

Geoffrion on Nashvillen toisen kierroksen varaus vuodelta 2006 ja on ottamassa isoja askelia kohti Predatorsin miehistöä. Vahvuuksina mainitaan koko ja fyysisyys, hyvä luistelutaito, tunnollinen kahden suunnan pelaaminen ja maalintekotaito, josta kertoo 27 tehtyä maalia eli ihan vahva paketti noin yliopistosarjaan. Joidenkin mielestä Smith olisi yhtä hyvin voinut olla se Badgersin pelaaja, joka tarjoaa kovimman haasteen toiselle Red Wings prospectille Gustav Nyquistille Hobey Baker palkinnon voitosta. Smith on puolustuksen johtaja molemmissa päissä ja varsinkin ylivoimalla hän on tuhoisa ase. Vaikka Smith ykköskierroksen varauksena puolustusta johtaakin niin hän ei ole korkeimmalla varattu pakki joukkueessa vaan aikaisempia varauksia ovat Ryan McDonagh [NYR] ja Jake Gardiner [ANA]. Lisäksi puolustuksesta löytyy kakkoskierrokselta löydetyt Cody Goloubef [CBJ] ja Justin Schultz [ANA] sekä junnumaailmanmestari John Ramage.

Hyökkäyksessä Geoffrion ei jää yksin vaan hänen pelintekijänsä on nuorten mm-kisojen pistepörssin voittaja Derek Stepan [NYR]. Joukkueen paras pistemies ei ollut kumpikaan edeltävistä vaan se titteli meni 51 pisteen Michael Daviesille. NHL-varauksia on jo mainittujen lisäksi hyökkääjät Craig Smith [NSH], Patrick Johnson [MTL] ja Podge Turnbull [LA] sekä maalivahti Brett Bennett [PHX], joka aukoo luukkua Scott Gudmandsonin kantaessa torjuntavastuun.

Boston yrittää tuoda kolmannen perättäisen Frozer Four voiton kaupunkiinsa. Edellisen vuoden mestari oli Boston University, kun nyt edustusvuoro on Boston College Eaglesilla, joka oli mestari 2008. Vuoden 2008 mestaruutta edelsi kaksi peräkkäistä finaalitappiota, joten BC on lähivuosien menestynein yliopisto jääkiekon saralla. Vuodesta 1948 lähtien se on osallistunut turnaukseen 22 kertaa, mutta voittoja on vain kolme. BC:n tie Koillisen alueen mestariksi oli värikäs sen voittaessa Hockey Eastin finaalissa Mainen 7-6 jatkoajalla, Alaskan aluevälierissä maltillisin 3-1 numeroin ja lopulta Yalen maali-iloittelussa numeroin 9-7.

Bostonin materiaali on täynnä kokemusta aikaisemmista turnauksista ja tulokkaita, jotka ovat ottaneet isoa roolia kauden mittaan. Cam Atkinson [CBJ] on johtava hyökkäyspään pelaaja, joka oli 27 maalillaan jaetulla toisella sijalla kaikki konferenssit kattavassa tilastossa. Atkinson kuten myös kolme seuraavaksi tehokkainta pelaajaa Brian Gibbons, Joe Whitney ja Ben Smith [CHI] ovat kaikki alle 180-senttisiä, mutta suurta merkitystä sillä ei ole, kun koon merkitys yliopistosarjassa on selvästi pienempi kuin vaikkapa Suomessa. Jimmy Hayes [TOR] korjaa joukkueen pituuskeskiarvoa ylöspäin 195-senttisellä varrellaan, johon sisältyy isoksi mieheksi yllättävän nopeat jalat ja hyvät kädet. Chris Kreider [NYR] oli sisäisessä pistepörssissä alkuvaikeuksista johtuen vasta yhdeksäs tehoin 14+7, mutta kuten nuorten mm-kisoja katsoneet muistavat niin hän voi nopeutensa avulla muuttaa pelin suunnan vaikka yksin. Paul Carey [COL] on viides hyökkäyspään NHL-varauksen saanut.

Jos Wisconsinin puolustus näytti paperilta kovalta kaikkine alhaisine NHL-varauksineen niin BC:n vastaava ei sille paljon häviä. Carl Sneep [PIT] on seniorivuotenaan puolustuksen johtohahmo, joka liikkuu ja liikuttaa kiekkoa isoksi mieheksi hyvin ja aiemmin heikkoutena mainitut oman pään pelaamisen puutteet ovat varmasti kehittyneet neljän vuoden aikana. Tommy Cross [BOS], Philip Samuelsson [PIT] ja Patrick Wey [WSH] ovat puolustuspään osaajia, jotka pystyvät antamaan avaussyötön nopeille hyökkääjille. Brian Dumoulin [CAR] on yksi neljästä kakkoskierroksen varauksesta (kaikki muut paitsi Wey), joka on -91 syyskuussa syntyneenä yksi nuorimmista yliopistokiekkoilijoista. Dumoulin ei anna nuoren iän häiritä vaan pelaa omien vahvuuksiensa kautta kiekollista roolia.

Keskilännestä tiensä selvitti jatkoon toista vuotta putkeen Miami RedHawks. Viime vuodelta jäi niin katkeria muistoja, että maassa ykköseksi rankattu joukkue ei voi tyytyä muuhun kuin mestaruuteen paikatakseen haavat. Boston University tuli varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla kahden maalin takaa tasoihin Miamin paskottua totaalisesti housuihinsa ja vei momenttumin avulla jatkoajalla mestaruuden. Pelin kohokohdat voi katsoa tästä.

Miami on edellisestä vuodesta vain vahvistunut, kun se menetti tärkeimmistä pelaajistaan vain sitäkin tärkeämmän eli Justin Mercierin. Viime vuoden tulokasmaalivahtikaksikko on nyt kokeneempi ja kumpi tahansa kaksikosta Cody Reichard/Connor Knapp [BUF] pystyy kantamaan vastuun. Edellisessä toiseen jatkoerään venyneessä ottelussa 55 kertaa torjunut Pekka Rinteen kokoinen Knapp saa luultavasti kunnian aloittaa, vaikka Reichard on tämän vuoden Hobey Baker-finalisti.

Maalivahdin paras kaveri ei ole Miamissa tolppa vaan Will Weber [CBJ], joka valittiin CCHA:n parhaaksi pelaajaksi. Hyökkäyksien tukemisesta vastaa suurimmaksi osin Chris Wideman [OTT], joka hoiti samaa roolia viime vuonnakin tulokas-statuksestaan huolimatta. Hyökkäyksen kärki on tasainen ja sitä johtaa nelikko Jarod Palmer, Andy Miele, Tommy Wingels [SJS] ja Carter Camper. Joukkueen kapteeni Wingels on yksi yliopistokiekon monipuolisimmista hyökkääjistä, jolta luonnistuu lähes kaikki mitä pelaajalta voi vaatia. NHL-prospecteja löytyy lisäksi Curtis McKenzie [DAL], Brendan Smithin veli Reilly Smith [DAL], Trent Vogelhuber [CBJ] ja Justin Vaive [ANA].

Miamin matkantekoa kauden aikana on inspiroinut joukkueen toiminnassa mukana olleen Brendan Burken kuolema. Miamissa korostettiin joukkuehengen merkitystä jo ennen tapaturmaa ja Burken valitettava kuolema on varmasti tiivistänyt porukkaa entisestään ja tehnyt tavoitteista entistä enemmän tavoittelemisen arvoisia.

Ketjunavaus meni vähän myöhäiseksi sillä pelit alkavat jo tänään.

Torstain ja perjantain välinen yö:
00:00 RIT-Wisconsin
03:30 Miami-Boston College

Lauantain ja sunnuntain välinen yö:
02:00 Finaali

Virallisilla sivuilla on hämärästi +7 tuntia kiekon pudotukseen, vaikka joka paikassa avauspelin ajankohdaksi sanotaan 5pm ET, joka koittaa reilun viiden tunnin kuluttua. Kaipa se alkaa keskiyön aikaan ja toivotaan, että striimejä löytyy.
 
Viimeksi muokattu:

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
RIT pystyi pelaamaan suoritustasonsa ylärajoilla aikansa, kunnes paluu maan pinnalle tapahtui romahduksena. Wisconsin eteni finaaliin 8-1 voitolla. Alusta lähtien pelin henki oli selvä Wisconsinin luodessa painetta vaihdosta toiseen ja pysäyttäen RIT:n hyökkäyksiinlähdöt keskialueella ja omaan päätyyn päätyneet kiekot lähtivät puolustajien lavoista kovaa vauhtia takaisin toiseen päähän. Wisconsinin puolustus oli juuri niin vakuuttava kuin nimilistan avulla voisi päätellä, kuten Barry Melrose selostamosta jaksoi hokea tasaisin väliajoin. Brendan Smith ja Ryan McDonagh eivät taineet tehdä yhtään virhettä, ainakaan suurempaa, kuten ei myöskään oikeastaan kukaan muukaan Wisconsinin joukkueesta. Smith oli aivan jäätävä varsinkin ylivoimalla, jota Wisconsinista pyöritti upeasti miesten ja kiekon liikkuessa oppikirjan mukaan. Smith ja Derek Stepan olivat vakuuttaneesta Wisconista kaikkein vakuuttavimmat Smithin kerätessä viisi syöttöä ja Stepanin saadessa tehot 2+2. Blake Geoffrion oli vaisu, vaikka saikin aikaan tehot 1+1. Kolhuja tuli pariinkiin otteeseen eikä miestä tainnut kentällä viivähtää kolmannen erän aikana.

Virheiden teko jäi yksipuolisesti RIT:n vastuulle ja romahdus oli ilmeinen aikaisemmista taisteluvoitoista, jolloin joukkueelta onnistui kaikki mahdollinen. Tällä kertaa perusasiat olivat unohtuneet ja siihen lisättynä Wisconsinin ylläpitämä pelinopeus niin RIT:n tuhkimotarina sai vähemmän toivotun päätöksen. Maalivahti DeMichieliä ei voi missään nimessä syyttää eikä hänelle muistaakseni pahemmin helppoja uponnutkaan. Seitsemännen päästetyn maalin jälkeen Jan Ropposelle annettiin mahdollisuus päästä kokemaan ainutlaatuinen kokemus. Aikaa oli kellossa jäljellä 2:32, kun Ropponen pääsi maaliin ja siitä ei mennyt kuin parikymmentä sekuntia kun Stepan viimeisteli loppulukemat RIT:n puolustushalukkuuden kadottua jo hyvän aikaa sitten. Thorne/Melrose naureskelivat studiosta ettei Ropposella ole pahemmin pelejä alla ja nyt poika laitetaan ilman kokemusta maalille Frozen Fouriin. Varmasti hieno kokemus, vaikka tähän asti täydellisesti sujunut kausi ei saanutkaan arvoista päätöstään ja onnittelut turnaukseen osallistumisesta. Edelleen epäilen, että ensimmäisenä suomalaisena, mutta tämän voi tarkistaa paremmalla ajalla tai joku viisaampi voi sen tietäessään kertoa.

Seuraava matsi alkaa ihan justiinsa ja se taitaa allekirjoittaneelta jäädä väliin. Tässä halukkaille linkki striimiin.
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Hei helkkarin iso peukku ja kannatusta tälle aluevaltaukselle. Turnaus ei ole kummoisen tuttu, mutta pelaajissa vilahtelee kuitenkin tuttuja prospecteja, ja enenevässä määrin myös late bloomereita pääsee kokeilemaan suoraan NHL:een siipiään. Eli kiinnostaa.

Kun vain ESPN America näyttäisi yhtä paljon tätä lätkää kuin se näyttää yliopistokorista.
 

Saikka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyhmät ihmiset ja epähauskat läpät.
Kun vain ESPN America näyttäisi yhtä paljon tätä lätkää kuin se näyttää yliopistokorista.

True dat. Itse tuli katseltua noita olivatko ne sitten Conference Semi Finaalit, konferenssia en muista mutta Bemijdi vs. Michigan oli ainakin yksi matsi mikä muistuu mieleen. Ihan tajuttoman nopeaa lätkää ja todella yleisöystävällistä.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
True dat. Itse tuli katseltua noita olivatko ne sitten Conference Semi Finaalit, konferenssia en muista mutta Bemijdi vs. Michigan oli ainakin yksi matsi mikä muistuu mieleen. Ihan tajuttoman nopeaa lätkää ja todella yleisöystävällistä.

Ei juma, siellä on tälläkin hetkellä tulossa NCAA-lätkää! Luetaan niitä ohjelmatietoja, AWe.

11:30 Frozen Four Semifinal #1
The Frozen Four brings the best NCAA hockey teams together and is one of the more exciting events in college sports. Find out who gets the chance to play for the national title.

13:30 Frozen Four Semifinal #2
The Frozen Four brings the best NCAA hockey teams together and is one of the more exciting events in college sports. Find out who gets the chance to play for the national title.

Sunnuntaina klo 12 näkee finaalin.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Toisessa semifinaalissa nähtiin samanlainen maalijuhla kuin ensimmäisessäkin ja loppulukemat olivat yhtä yksipuoliset. 7-1 murskavoitto Boston Collegelle. Connor Knapp aloitti Miamin maalilla päästäen kolme maalia yhdeksällä ensimmäisellä laukauksella eikä sen jälkeen vaihdosta tullut Cody Reinhart päässyt sen helpommalla torjuen 17/21 laukausta. BC:n tehokkaimmat olivat Ben Smith (2+1), Joe Whitney (1+2) ja Brian Dumoulin (0+3).

Unohtui aiemmin mainita, että pelipaikkana toimii Detroit Lionsin futisstadion Ford Field.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Hobey Baker palkinto meni sitten Blake Geoffrion nimiin. Geoffrion ei tehnyt niin paljon pisteitä kuin kaksi muuta ehdokasta eli Gustav Nyquist ja Bobby Butler, mutta kokonaisvaltaisemman pelaamisen ansiosta hänet nähtiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Neal Broten voitti ensimmäisen Hobey Bakerin vuonna 1981 ja sen jälkeisistä voittajista Brotenin uralle pystyvät vetämään vertaistaan ainakin Paul Kariya ja Ryan Miller.

Välierässä homma lässähti suuriin tasoeroihin, mutta nyt on vain eliittijoukkueet jäljellä ja finaalista pitäisi tulla tasokas ja viihdyttävä. Finaalipari on sama kuin vuonna 2006. Ne, jotka eivät ESPN Americaa omista voivat etsiä striimiä adhd:n puolelta.
 

jokerit67

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Hobey Baker palkinto meni sitten Blake Geoffrion nimiin. Geoffrion ei tehnyt niin paljon pisteitä kuin kaksi muuta ehdokasta eli Gustav Nyquist ja Bobby Butler, mutta kokonaisvaltaisemman pelaamisen ansiosta hänet nähtiin parhaaksi vaihtoehdoksi. Neal Broten voitti ensimmäisen Hobey Bakerin vuonna 1981 ja sen jälkeisistä voittajista Brotenin uralle pystyvät vetämään vertaistaan ainakin Paul Kariya ja Ryan Miller.

Nyquistilta kyllä hieno suoritus kun ottaa huomioon, että on molempia kavereita nuorempi ja pelaa vasta toista vuotta NCAA-tasolla(muilla 4. kausi). Lisäksi voitti ylivoimaisesti sarjan syöttö- ja pistepörssin. Suuremmalla maalimäärällä olisi varmaan vienyt pystin, mutta täytyy muistaa että maaleja tuli kuitenkin omassa jengissä eniten. Puhetta on ollut, että Nyquist jäisi vielä ensi kaudeksi Maineen, koska opinnot ovat vielä kesken, joten ensi kaudella voi hyvinkin viedä Hobey Bakerin.

Ensi yönä seuraan tarkasti toista Wings-prospectia Brendan Smithiä, joka esiintyi aika hienosti välierässä, pakkina 0+5.

PS. Hobey Baker-tilastoja tutkiessa osui seuraava silmään: Tuomas Tarkki oli kaudella 04-05 Hobey Baker-finalisti torjuttuaan vakuuttavasti Western Michiganin maalilla: 34 peliä; 2.07 GAA, 93,0%.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Finaali alkoi varovaisissa tunnelmissa molempien välttäessä virheitä ja molempien kunnioittaessa liikaa toistensa parhaita aseita eli Bostonin puolelta suunnanmuutospeli, joka käynnistyy salamannopeasti ja Wisconsinilta samaten, mutta puolustajat liittyvät ahkerammin hyökkäykseen mukaan ja tuovat vaarallisen toisen aallon mahdollisuuden. Kyttäilytaktiikka suosi paremmin Bostonia, vaikka kiekonhallinta ja maalipaikat menivät suht tasan niin Boston sai toimitettua kiekkoa enemmän maalille luoden painetta. Wisconsinia haittasi selvästi, kun sen huippuyksilöt eivät päässeet käyttämään parhaita ominaisuuksiaan ja eniten siitä kärsi Brendan Smith. Bostonin viiden hyökkääjän ykkös-yv sai aikaan avausmaalin Ben Smithin päättäessä nopean syöttöketjun tarkkaan laukaukseen muutamasta metristä.

Toiseen erään Wisconsin tuli terävämmin ja oli selvästi hallitsevampi osapuoli koko 20 minuuttisen ajan. Boston ei paineen alla ruvennut hätäilemään vaan puolusti tunnollisesti laukauksia blokaten ja perille asti päässeet laukaukset, joista monet tulivat maalin edustalta hoiti varmaotteisesti John Muse.

Kolmannessa erässä Wisconsin teki virheen ajaessaan kolmella hyökkääjällä syvään, joka avasi kiekonmenetyksen jälkeen Bostonille paikan vastahyökkäykseen, joka ei näyttänyt sen vaarallisemmalta 2vs2 tilanteelta, mutta Cam Atkinsonin nopeuden ansiosta Scott Gudmansonin torjuntatekniikka ei pysynyt kasassa ja heikohko rystylaukaus livahti putkista maaliin. Pari minuuttia myöhemmin Wisconsin oli taas varomaton hyökkäyspään aloituksessa, josta voiton napannut Boston käänsi muutamalla syötöllä kolme vastaan kolmoseksi, mutta tähän saakka täysin pimennossa ollut Chris Kreider karisti oman miehensä kannoilta ja viimeisteli takakulmalta Jimmy Hayesin tarjoilusta. Derek Stepan ei pysynyt Kreiderin perässä ja perästä tullessaan menetti tasapainon ja ajautui pää edellä laitaan eikä tainnut palata enää kehiin. Wisconsinin kurinalaisuus petti seuraavan kerran alivoimalla kahden hyökkääjän noustua liian syvään ja seuranneesta vastahyökkäyksestä Cam Atkinson viimeisteli toisen maalinsa nousten 30 maalilla Bobby Butlerin ohi maalipörssin kärkeen. Wisconsin hakkasi loppupelin ajan päätään Bostonin puolustusmuuriin eikä saanut kummempia tilanteita aikaan ja ottelun viimeinen maali syntyi tyhjiin kapteeni Matt Pricen ollessa asialla. Lopputulos 5-0 ja John Muselle nollapeli 20 torjunnalla.

Ketjut Wisconsinin osalta:
Andy Bombach-Blake Geoffrion-Craig Smith
Ben Street-Derek Stepan-Michael Davis
John Mitchell-Aaron Bendickson-Jordy Murray
Podge Turnbull-Sean Dolan-Ben Grotting

Brendan Smith-John Ramage
Ryan McDonagh-Jake Gardiner
Justin Schultz-Cody Goloubef

Muutamia väläytyksiä lukuunottamatta finaali oli heikko esitys Wisconsinilta. Geoffrion ei näyttänyt Hobey Baker voittajalta, Stepan oli tehoton ja puolustajat eivät päässeet oikeuksiinsa pelisuunnitelman varovaisuuden takia. Kolmos- ja nelosketjuista löytyi onnistujat.

Boston:
Joe Whitney-Cam Atkinson-Brian Gibbons
Chris Kreider-Ben Smith-Jimmy Hayes
Barry Almeida-Matt Price-Matt Lombardi
Paul Carey-Pat Mullane-Steven Whitney

Philip Samuelsson-Carl Sneep
Brian Dumoulin-Edwin Shea
Tommy Cross-Patch Alber

Kokoonpanon leveydeltä onnistujia kärkiketjujen hoitaessa maalinteon kuten kuuluukin ja sen lisäksi pienikokoisille hyökkääjille iso plussa blokatuista vedoista ja taklaushalukkuudesta. Pakkiparit eivät olleet pysyvät, kun peliaika jakaantui epätasaisesti. Carl Sneep tuntui olevan aina kentällä samaan aikaan kuin Geoffrion tai Stepan ja shutdown-roolinsa Sneep hoiti loistavasti peliajan pyöriessä arviolta 30 minuutin paikkeilta. Muut paljon kuormitetut Brian Dumoulin ja Philip Samuelsson onnistuivat myös hyvin.

Turnauksen MOPiksi (most outstanding player) valittiin Ben Smith.
 

secord

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
Kiitokset HockeyNatorille tästä ketjusta!

Turnauksen MOPiksi (most outstanding player) valittiin Ben Smith.

Smith on jäänyt hieman unholaan vaisun viime kauden jälkeen. Kaudella 07-08 Smith iski 50 pistettä (44 peliä 25+25), mutta 08-09 tehot jäivät kovin vaatimattomiksi (37 peliä 6+11=17). Kauden 07-08 tehoihin yksi iso tekijä oli varmasti se, että Smith sai pelata samassa ketjussa Nathan Gerben kanssa. Ben Smith varattiin Chicagoon kesällä 2008 kuudennella kierroksella ja ehkä AHL-tason pelaajaksi heinäkuussa 22 vuotta täyttävä sentteri/laituri on kasvamassa. Vai miten HockeyNator näkee potentiaalin tässä pelaajassa?
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Smith on jäänyt hieman unholaan vaisun viime kauden jälkeen. Kaudella 07-08 Smith iski 50 pistettä (44 peliä 25+25), mutta 08-09 tehot jäivät kovin vaatimattomiksi (37 peliä 6+11=17). Kauden 07-08 tehoihin yksi iso tekijä oli varmasti se, että Smith sai pelata samassa ketjussa Nathan Gerben kanssa. Ben Smith varattiin Chicagoon kesällä 2008 kuudennella kierroksella ja ehkä AHL-tason pelaajaksi heinäkuussa 22 vuotta täyttävä sentteri/laituri on kasvamassa. Vai miten HockeyNator näkee potentiaalin tässä pelaajassa?

Yhden pelin perusteella ei pysty suurempia johtopäätöksiä vetämään. Smith vaikutti ihan taitavalta ja hyvällä asenteella pelaavalta sentteriltä, joka tosin on merkitty laituriksi. Tulevaisuudessa Hawksin organisaatiossa tulee varmaankin pelaamaan laitaa, kun pieni koko rajoittaa sentterin hommia. Potentiaalista saa selkeämmän kuvan ensi kaudella, kun näkee miten Smithin pelit sujuvat AHL:n puolella ellei sitten paikka löydy ECHL:stä, jonne päätyessään tietää, että tie NHL:ään tulee sitten olemaan pitkä ja kivinen.
 

HockeyNator

Jäsen
Suosikkijoukkue
Calgary Flames, kaikki junnut
Muutama suomalaisnimi on löytynyt, jotka pääsivät Frozen Fouriin ennen Ropposta. Boston Universityn Peter Ahola ja Petteri Koskimäki olivat mukana vuonna 1990 ja 1991. Myöhemmän vuoden loppuottelu päättyi BU:n tappioon 8-7 Michigan Universityn tehdessä voittomaalin kolmannella jatkoajalla. 1990 joukkueen valmennukseen kuului Pertti Hasanen. Sama yliopisto pääsi finaaliin asti vuonna 1994 ja tuolloin mukana oli Kaj Linna, mutta finaali päättyi Lake Superior States 9-1 voittoon.
 
Suosikkijoukkue
Rochester Diablos
Omista entisistä valmennettavistani myös Kaltiaisen Matti oli Boston Collegen mukana Frozen Fourissa aikanaan.

Juttelin turnauksesta RIT:n Spivakin kanssa joka lensi Detroitin pelin jälkeen vahvistamaan Israelin maajoukkuetta tänne Narvaan, ei tosi porukkaa paljon auttanut vaikka poika olikin peleissä melkein 30 min aina jäällä. Spivak muuten kertoi että RIT-Wisconsin pelissä oli yleisöä 37.000 ihmistä.

Jukka
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös