varoitus: teksti saattaa sisältää karkeita yleistyksiä, x-kirjaimia, mutua, stereotypiaa, vääriä mielipiteitä ja ripauksen sovinismia
Monilla palstalaisilla on varmasti kokemusta tyttöystäviensä tai tyttöystäväehdokkaittensa musiikkimieltymyksistä. No niin on minullakin, eivätkä ne kokemukset aina ole kovin mukavia. Levyhyllyjen ruotiminen ja analysointi helpottuu, kun jakaa cd:t karkeasti muutamaan kategoriaan ja valitsee jokaisesta kategoriasta muutaman ns. perusteoksen. Tällaisia tuloksia olen saanut, eli kurkistetaanpas tiinavirtasen levykokoelmaan.
Kategoria 1: Nuoret tai joskus nuoria olleet vihaiset naiset
Kategorian teoksille yhteistä on paha olo ja sen purkaminen. Pahan olon syynähän on lähes aina mies, senhän nyt kaikki tietää. Aina ei kategorian teosten kuuntelun motiiviksi tarvita pahaa oloa, tämä musiikki toimii myös ns. tyttöjen iltojen taustarainana. Esimerkkiteoksista tulee ensimmäisenä mieleen Alanis Morissette, joka mm. kertoo hassulla ja syvällisen analyyttisellä tavalla siitä kuinka miehet ovat pettureita ja sikoja. Miessikoja!
Kategoria 2: Itsesääliviisut
Nämä levyt ovat niitä, joita kuunnellaan kun on suru puserossa, esimerkiksi kun viereisen luokan Reiska on mennyt ja ollut bestis-Irman kanssa silleen. Tai kun on muuten vaan mennyt bänx. Kategorian teokset on sijoitettu yleensä levyhyllyn vasempaan reunaan. Itsesääliviisunautintoa ryyditetään usein punkulla ja kynttilöillä. Luulisin. Tukeva kankeinen tekee kyseisen kategorian levyjen kuuntelusta entistä kokonaisvaltaisemman kokemuksen.
Kategorian voisi jakaa helposti myös alaluokkiin, esimerkiksi "Kategoria 2.1 - tekotaiteelliset kastraattivuodatukset". Tähän alaluokkaan niputtaisin mm. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -yhtyeen, jonka lyriikat ovat usein tasoa "syömmein itkee verta, hae pakastimesta sianlihaa ja jätä haavoittunut sielusi tuuleen lepäämään..".
Vapise Neon 2, Kalliosta kajahtaa! Ja lujaa! Vittu!
Kategoria 3: södet kultakurkut
Kolmoskategorian levyjä on ripoteltu ympäri levyhyllyä, perinteisimmät esimerkkitapaukset lienevät Jamiroquai sekä Lenny Kravitz. Lenny Kravitzin kuuntelulle motiiviksi riittänee miehen silkka söpöys ja hunajainen ääni. Sitä paitsi, kaikkihan Lennyn tuntee.
Jamiroquai sen sijaan.. No, se on se yhtye, jonka keulahahmolla (oliko sen veijarin nimi nyt Jay Kay?) on niitä hassuja hattuja ja ihanan seksikäs ääni. Lisäksi tytöt tykkäävät kovasti bändin videoista - onhan ne silleen funkisti svengaavia, ja niissä esiintyy se söpö mies joka liikehtii sillain hassusti. Lisäksi Jay Kaylla on painavaa asiaa kestävästä kehityksestä ja luonnonsuojelusta, josta tietty lisäpisteitä - näin olen ainakin haastatteluista lukenut. Harmillinen takaisku miehen uskottavuuden kannalta on kuitenkin se, että mies tykkää vapaa-ajallaan keräillä urheiluautoja jä pöristellä niillä ympäri ämpäri. Mutta hei - ei se haittaa, on se kuitenkin sen verran söde ja hyvää se kuitenkin tarkoittaa!
Södejä kultakurkkuja kuunnellaan, kuten kategoria ykkösen teoksia, yleensä tyttöjen tyttöjen illoissa. Lisäksi kolmoskategoria on oivaa taustamusiikkia baari-iltojen aloittelutuokioihin sekä kotibileisiin. Ylipäätään tilaisuuksiin, joissa ollaan tukevassa flänässä.
... Lisääkin kategorioita oli mielessä, mutta pääsivät pahalaiset unohtumaan. No, jatkakaa te.
Monilla palstalaisilla on varmasti kokemusta tyttöystäviensä tai tyttöystäväehdokkaittensa musiikkimieltymyksistä. No niin on minullakin, eivätkä ne kokemukset aina ole kovin mukavia. Levyhyllyjen ruotiminen ja analysointi helpottuu, kun jakaa cd:t karkeasti muutamaan kategoriaan ja valitsee jokaisesta kategoriasta muutaman ns. perusteoksen. Tällaisia tuloksia olen saanut, eli kurkistetaanpas tiinavirtasen levykokoelmaan.
Kategoria 1: Nuoret tai joskus nuoria olleet vihaiset naiset
Kategorian teoksille yhteistä on paha olo ja sen purkaminen. Pahan olon syynähän on lähes aina mies, senhän nyt kaikki tietää. Aina ei kategorian teosten kuuntelun motiiviksi tarvita pahaa oloa, tämä musiikki toimii myös ns. tyttöjen iltojen taustarainana. Esimerkkiteoksista tulee ensimmäisenä mieleen Alanis Morissette, joka mm. kertoo hassulla ja syvällisen analyyttisellä tavalla siitä kuinka miehet ovat pettureita ja sikoja. Miessikoja!
Kategoria 2: Itsesääliviisut
Nämä levyt ovat niitä, joita kuunnellaan kun on suru puserossa, esimerkiksi kun viereisen luokan Reiska on mennyt ja ollut bestis-Irman kanssa silleen. Tai kun on muuten vaan mennyt bänx. Kategorian teokset on sijoitettu yleensä levyhyllyn vasempaan reunaan. Itsesääliviisunautintoa ryyditetään usein punkulla ja kynttilöillä. Luulisin. Tukeva kankeinen tekee kyseisen kategorian levyjen kuuntelusta entistä kokonaisvaltaisemman kokemuksen.
Kategorian voisi jakaa helposti myös alaluokkiin, esimerkiksi "Kategoria 2.1 - tekotaiteelliset kastraattivuodatukset". Tähän alaluokkaan niputtaisin mm. Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -yhtyeen, jonka lyriikat ovat usein tasoa "syömmein itkee verta, hae pakastimesta sianlihaa ja jätä haavoittunut sielusi tuuleen lepäämään..".
Vapise Neon 2, Kalliosta kajahtaa! Ja lujaa! Vittu!
Kategoria 3: södet kultakurkut
Kolmoskategorian levyjä on ripoteltu ympäri levyhyllyä, perinteisimmät esimerkkitapaukset lienevät Jamiroquai sekä Lenny Kravitz. Lenny Kravitzin kuuntelulle motiiviksi riittänee miehen silkka söpöys ja hunajainen ääni. Sitä paitsi, kaikkihan Lennyn tuntee.
Jamiroquai sen sijaan.. No, se on se yhtye, jonka keulahahmolla (oliko sen veijarin nimi nyt Jay Kay?) on niitä hassuja hattuja ja ihanan seksikäs ääni. Lisäksi tytöt tykkäävät kovasti bändin videoista - onhan ne silleen funkisti svengaavia, ja niissä esiintyy se söpö mies joka liikehtii sillain hassusti. Lisäksi Jay Kaylla on painavaa asiaa kestävästä kehityksestä ja luonnonsuojelusta, josta tietty lisäpisteitä - näin olen ainakin haastatteluista lukenut. Harmillinen takaisku miehen uskottavuuden kannalta on kuitenkin se, että mies tykkää vapaa-ajallaan keräillä urheiluautoja jä pöristellä niillä ympäri ämpäri. Mutta hei - ei se haittaa, on se kuitenkin sen verran söde ja hyvää se kuitenkin tarkoittaa!
Södejä kultakurkkuja kuunnellaan, kuten kategoria ykkösen teoksia, yleensä tyttöjen tyttöjen illoissa. Lisäksi kolmoskategoria on oivaa taustamusiikkia baari-iltojen aloittelutuokioihin sekä kotibileisiin. Ylipäätään tilaisuuksiin, joissa ollaan tukevassa flänässä.
... Lisääkin kategorioita oli mielessä, mutta pääsivät pahalaiset unohtumaan. No, jatkakaa te.