Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta? Järki sanoo, että yhdessä varmasti löytyisi ne mieluisat sekä ennenkaikkea oikean kokoiset rinkulat sieltä helykaupasta. Ei kyllä ole oikein kokemuksia oikean elämän kosimistilanteista, joten liekö elokuvista tuttu polviasento ja rinkula esille vääristänyt oman kuvan koko suorituksesta, en tiedä. Jos joku kuitenkin on paininut saman ajatuksen kanssa, otan mietteitä vastaan!
Tuossa moni jo vastailikin, mutta itse toimin niin että hankin ns. kosintasormuksen ihan vain symboliksi toimenpiteelle.
Tulin koirat kyydissä hakemaan silloista avovaimoani töistä viimeisen työpäivän päätteeksi ennen kesälomaa ja ehdotin, että mennäänkö koirien kanssa loman kunniaksi jonnekin kivaan paikkaan ulkoilemaan. Tehdään tuota usein, joten ei osannut aavistaa mitään. Meillä on monta hyväksi todettua ulkoilupaikkaa koirien kanssa ympäri Helsinkiä ja valitsin tähän päivään yhden tietyn, koska matkanvarrella sinne on yksi tärkeä paikka meille jossa käytiin ensitreffeillämme.
Matkalla sinne juteltiin niitä näitä ja osasin pysyä rauhallisena, niin hän ei epäillyt mitään. Sitten yhdessä kohdassa poikkesinkin tutulta reitiltä ja kurvasin kohti tuota meille tärkeää paikkaa. Laitoin meidän biisin soimaan ja hymyilin sanomatta mitään. Neiti oli ihan että 'mitä hittoa nyt tapahtuu, mihin me mennään?'. Kurvasin auton strategisesti oikeaan paikkaan, astuin ulos, kävelin auton ympäri ja pyysin häntä nousemaan hetkeksi autosta kädelläni auttaen. Siinä sitten keräsin rohkeuteni ja pidin harjoitellun puheen josta ei meinannut tulla mitään, kun itsekin aloin häkeltyä tilanteesta. Sitten riisuin Crocsit* jaloistani ja sanoin että 'pakko riisua nämä ettei jää historiankirjoihin että tein tän Crocsit jalassa', polvistuin, otin sormuksen taskusta ja kosin. Siinä sormusta pujottaessa sanoin sitten että 'tämä on vain tätä kosimista varten ja maanantaina mennään shoppailemaan just semmonen sormus jonka haluat'. Siinä sitten pääsi onnen itkut yhdeltä jos toiselta ja sain myöntävän vastauksen.
Kun oltiin aikamme siinä pussailtu ja fiilistelty niin jatkettiin matkaa sinne ulkoilupaikkaan koirien kanssa ja iloittiin yhdessä elämää. Sieltä kun tultiin sitten kotiin niin olin laittanut shampanjat ja muut jutut valmiiksi ja vietettiin kaikin puolin täydellinen juhlailta yhdessä. Katossa on vieläkin jälki shampanjapullon korkista muistuttamassa tuosta ilon päivästä :)
Tuosta on nyt reilu kaksi vuotta aikaa ja nyt ollaan onnellisesti naimisissa. Vaimon mukaan tuo oli ainakin huippujuttu ja tykkäsi kovasti. Ei nyt mikään blingblinghollywood -seremonia, mutta just sopiva meille. Koirien kanssa lenkkeillessä me aikanaan tutustuttiinkin (Tinderissä tavattiin, mutta lenkkeillessä tutustuttiin), joten oli luonnollista pyytää toisen kättäkin samoissa puuhissa. En olisi osannut valita varmasti oikeaa sormusta itse, mutta oli kiva kuitenkin pujottaa joku sormus hänelle jotta homma tuntuisi todellisemmalta. Tuo kosintasormus oli ihan perusrinkula joka maksoi alle satasen ja vaimo ymmärsi kyllä heti homman juonen joten sen ulkomuodolla ei ollut juurikaan väliä. Koon olin ohimennen vitsaillessa joskus selvittänyt niin se sentään osui.
*Kyllä, käytän välillä Crocseja, mutta ne on sellaiset släbärimalliset jos yhtään pelastaa. Oli pakko lähteä tähän kosintaseikkailuun t-paita/shortsit/Crocsit -kombolla, koska se on kesäisin minun yleinen koirienlenkitysasu ja piti pitää kulissia yllä.