Naisasiat

  • 7 462 608
  • 26 496

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Tuonne toiseen ketjuun kirjoitettua, mutta mielestäni tärkeää valistusta täälläkin:

Pieni vihje kaikille sinkkumiehille: Marttoihin kuuluminen on naisen CV:ssä todella suuri plussa. Martat ei ole nykyisellään mikään junttikerho, se on tae siitä, että nainen osaa monenlaista tärkeää. Parhaat tuntemani naiset ovat olleet nimenomaan Marttoja tai muuten vain samat taidot hallitsevia. Martan kanssa seurustelen nytkin. Ja se ei tarkoita mitään nyrkin ja hellan välissä oloa, Martoissa on paljon koulutettujakin naisia, jotka vain haluavat osata perinteisiä taitoja. Näissä naisissa on aikamoisia kultakimpaleita, toivon että heitä arvostetaan. Upeita naisia, jotka ovat fiksuja ja moderneja, mutta silti myös tietyllä tavalla perinteisiä. Hattu päästä näille naisille!
 

Birchman

Jäsen
Kuukausi sitten tuli ero avovaimosta kuuden vuoden jälkeen. Tällöin tietona oli erilleen kasvu, ei kolmansia osapuolia, ei aikaa seurustelulle, ei romanttista tunnetta enää. Ok, melko paskana mutta samalla helpottuneena. Eipähän ollut mitenkään likainen ero..

Ollut kiinnostunut, olenko jo mennyt deiteille. Olen sanonut, että tulen vähän perässä näiden tunteiden käsittelyn kanssa - aloite eroonhan tuli avovaimon suunnalta. Perjantaina ex lähti radalle, oli jotkut etkot isommalla porukalla. Oli kutsuttu parhaan ystävän aveciksi, kun ystävän miesystävä oli estynyt. Kysyin aikooko tulla tänne edesmenneeseen kotiin yöksi? Ei kuulemma tarvetta, eiköhän seuraa löydy heh heh - vitsi vitsi menen vanhemmilleni yöksi, kun asuvat samassa kaupungissa.

Itsekin ajattelin lähteä kavereiden kanssa yksille, mutten tästä maininnut. Noh, olen ollut baarissa kymmenen minuuttia. Ex tulee jonkun miehen (en ole koskaan nähnyt) kanssa sisälle. Muuta seuruetta ei näy missään. Nopeasti katseet kohtasivat ja that's it. Vähän ajan kuluttua alkoi tulla muita yhteisiä kavereita samaan mestaan. Melko erikoista, ettei ollutkaan parhaan kaverinsa kanssa, joka oli syy koko juhliin menolle. Tiskiltä lähtiessä huomasin, että mimmin käsi heiluu melko lähellä tämän miehen lannetta siinä rupattelun ohessa. Tässä vaiheessa oli pakko vetää vichyt naamaan ja lähteä menemään.

En mä oikeastaan ole edes vihainen siitä, että siellä on jotain sutinaa uuden tyypin kanssa. Enemmän mä olen vihainen ja surullinen siitä, että oon uskonut hänen paskanjauhannat ihan kirkkain silmin viime metreille asti ja voinut pidempään vitun huonosti tässä paskassa parisuhteessa. Ottanut tässä erossakin ihan kohtuu hyvin paskaa vastaan siinä, miten huono mies olin ja vittu alkanut itsekin uskoa ja miettiä "oi miksi olin niin tyhmä enkä aikanaan toiminut toisin". Ollut ihan helvetin naivi ja uskonut sen enempää kyseenalaistamatta 99% kaikesta mitä mulle on selitetty. Välillä jutut on olleet ristiriidassa vähän, mutta siltikään en ole viitsinyt lähteä tekemään mitään tutkimusta. Tällä hetkellä mielessä pyörii vaan kaikki ne kerrat, kun intuitio on sanonut että nyt menee kyllä jutut ihan valehteluksi ja silti on vaan luottanut.

No onneksi hän tekee tämän tavallaan mulle helpommaksi näyttäessään todelliset kasvonsa. Onneksi en ole hänen kanssaan mennyt naimisiin tai hankkinut yhteisiä lapsia. Vittu sitä riitelyn määrää.. Ex ei ole mikään penaalin terävin kynä, mutta helvetin hyvä manipuloimaan ja saamaan ihmiset puolellensa. Lisäksi on helvetin hyvä jyräämään verbaalisesti, jos alkaa äly loppua kesken. Tullut äitiinsä, joka on ihan samanlainen pirttihirmu - Jekyll / Hyde.

Aika syvät itsetutkiskelut on kyllä edessä, että tällaista kuraa ei tarvitse jatkossa kestää ja saa olla itse kuskin paikalla. Paljon saa lukea, että mies sitä ja mies tätä. Naiset ovat näissä asioissa ihan vitusti kylmempiä, laskelmoivampia ja raukkamaisempia verrattuna 99% tuntemistani miehistä.

Meidän suhteen alussa mulla oli ihan ok draivi elämään. Sitten tapaa mimmin, jatkan kuten ennen. Mimmi alkaa nopeasti valittamaan miten on niin ikävää, kun häntä ei huomioida ja pitäisi olla kiltimpi ja enemmän kotona ja rakentaa yhteistä elämää. Vuodet vierii, nainen pikkuhiljaa väheksyy ja mitätöi sanoillaan ja teoillaan miehen siitä alkuperäisestä versiosta kastroiduksi puudeliksi, joka hyvä jos uskaltaa oman mielipiteensä sanoa. Sitten se mies onkin yhtäkkiä "menettänyt sen draivinsa naisen silmissä ja romanttisia tunteita ei enää ole". Sitten vaan uutta kiertoon ja äijä jää miettimään, että mitä vittua tässä oikein tapahtui. Ei oo kovaa hinkua mihinkään suhteisiin just nyt..

Millä helvetillä ihmisiin oikeasti voi luottaa? Onko parisuhde kuten työelämä, jatkuvaa sotaa elintilasta ja siitä, ettei toinen kadota "romanttisia tunteitaan" ja ala kohdella kuin tiskirättiä. Miten kokea läheisyyttä tai rakkautta, jos ei halua päästää naista lähelle. Koska tällöin on oikeasti mahikset olla neutraali ja pitää riittävä etäisyys, että tajuaa milloin toinen alkaa viedä liikaa.
 
Viimeksi muokattu:

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
@Birchman ex-akkasi ei halunnut kusipään leimaa tai "satuttaa sinua" kertomalla totuutta, eli että nyt olisi aika miehen vaihdolle. Tuo teidän ero olisi mennyt sutjakammin ja sinulle varmasti henkisesti helpommin, jos hän olisi saanut sen heti kakistettua suustaan. Aika monella jää kuitenkin tuon totuuden kertomisen kanssa kuti piippuun.

Tuo uskon menettäminen naisiin tuntuu hyvältä patenttiratkaisulta, kun tulee lunta tupaan, mutta elämä käy vähintään henkisesti aika yksinäiseksi, jos kyynistyy hommaan kokonaan. Yritä asettaa tilanne laajempaan perspektiiviin, eli että tällaista käy eikä siinä mitään. Nyt on niin, että käytit 6 vuotta elämästäsi sellaiseen henkilöön, joka etsii uuden parisuhteen aikana, tai vähintään pitää varalla. Sillä lailla inhimillistä, että totta kai kaikilla(?) on päässä jonkinlainen lista niistä, joita voisi käydä sipaisemassa eron koittaessa.

Tiedän tunteen, että ei huvita naiset YHTÄÄN eron aikana / jälkeen, mutta kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa. En minäkään meinannut viitsiä hoitaa ensimmäistä panoa eron jälkeen, mutta kun vaatteet alkaa vähentyä, alkaa se kiinnostuskin hommaa kohtaan lisääntyä ja naissukupuoli tuntua taas paljon mukavammalta. Minun ohje on siis, että lähde panemaan, niin et katkeroidu. Nyt jos kolme vuotta nuolet ensin haavoja kotona ja juot kaljaa, niin helposti käy niin, että naisen saanti vaikeutuu. Sitten ajaudut siihen luuppiin, että vitun naiset ja etenkin exä! Minulla oli mahdollisuus onnellisuuteen, mutta se kyykäärme vei sen!
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Aika monella jää kuitenkin tuon totuuden kertomisen kanssa kuti piippuun.

Minun ohje on siis, että lähde panemaan, niin et katkeroidu.

Tuo on se mikä satutti tavallaan eniten. "Ei se ole aina niin helppoa jättää.", kertoi hän. Voi vitun vittu, sinullako tässä pitäisi helppoa olla, tekisit vain sen mitä pitää tehdä etkä valittaisi uuden miehesi kanssa.

Minun ohje tuosta panemisesta on se, että tarkkana tuon kanssa. Ensimmäisestä panosta tuli minulle vain entistä pahempi olo. Olin vain niin surullinen.

Sen jälkeen onkin sitten ollut mukavampaa, mutta ei sitä kannata kiirehtiä vaan se ottaa sen ajan minkä se kestää.
 

Birchman

Jäsen
^ Joo eihän tässä nyt enää mitään epäselvää ole. Ex halusi upgradettaa tai sitten kokea vielä villin sinkkuelämän. Sitä vaan uskoi ne kaikki paskanpuhumiset omasta tilasta, työntäyteisestä elämästä, miten hän tässä iässä ottaa suuren riskin erotessaan ja ettei seurustelulle ole yksinkertaisesti aikaa. Toki tämän kaiken vielä teki vain minua ajatellen, kun olen niin huonosti voinut. No joo, olen voinut huonosti kun toinen pitää blokin päällä niin, ettei 2m säteelle ollut viime kuukausina mitään asiaa eikä suostu puhumaan mistään. Sitäkin enemmän kyllä sain kuulla, miten oma elämäni on ihan hukassa ja en ole tavoitteellinen eikä minulla ole intohimoa mitään elämänaluettani kohtaan ja miten toisaalta hän ei ole luovuttajatyyppi, kun olen ehdottanut eroa. Ja meikä kuuntelee ja nyökyttelee epäuskoisena. Vituttaa, että kuuden vuoden jälkeen toinen ei pystynyt yhtään parempaan suoritukseen.

En ajatellut kyynistyä, mutta realismia on pakko ottaa hattarakuvitelmien tilalle. En enää ikinä aseta yhdenkään naisen etua oman etuni edelle.
 
Viimeksi muokattu:

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Miksi nämä menee aina näin, viittaan yllä olevaan @Birchman in päivitykseen, joka, näin jälkiviisaasti sanoen, oli odotettavissa, mutta eihän sitä tahdo kuvitella mitään tuollaista kenellekään tapahtuvaksi. Mulla on ikää sen verran ja toinen avioliitto menossa (plus jokunen muu suhde), että tiedän, että päivä voi tulla milloin tahansa, että ovea osoitetaan "kun sä oot sitä ja tätä eikä oo kolmansia osapuolia" ja huomenna se sitten tuolla on käsikynkässä jonkun jätkän kanssa. Sanon tämän, vaikka rakastan vaimoani ja luotan häneen, mutta huomiseen en luota ja mistä vitusta sitä tietää, mitä se puuhailee, on ne puuhailleet ennenkin mutta silti tahdon uskoa että tässä on poikkeus. Millä sitä muuten jaksaisi? Toisaalta olen takonut kovaan kallooni, että yllätyksiä voi tulla. Olen onnellinen jokaisesta päivästä, että meillä on tämä koti.

Tässä on tätä naisten tasa-arvoa takana ja siitä huumaantumista, myös. Noi elää kuin siat pottupellossa ja tekee mitä huvittavat ilman sanottavaa vastuunottoa. Lukekaa uutisia niin näette tämän trendin, ja se ulottuu myös yksityiseen elämään. Heillä on oikeus. Tiedän yhden todella vittumaisen akan, jota äijä lopulta (mies on mielentervyspotilas, en tiedä mistä saakka) veti pataan ja sitten tuo vasemmistovässykkä oli "väkivaltainen". Näin se menee.
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
@Birchman ex vaikuttaa hyvin paljon omalta exältä. Alkusyksystä selitteli miten epäilee olevansa aseksuaali, mutta jännästi eron jälkeen muna alkoikin taas maistumaan urakalla. Tästä menin hölmönä huomauttamaan ja sekin kääntyi jotenkin minun syyksi. Verbaalista pahoinpitelyä kestin enemmissä määrin suhteen loppuvaiheessa. Olen paska ihminen, luovuttaja, en omaa intohimoa mihinkään ja kaikin puolin luuseri. Jossain kohtaa sitä itsekkin jo alkaa tuollaista paskaa uskomaan. Veti myös loppuvaiheessa sukulaiseni riitoihin mukaan.

Eron jälkeen tulimme huomattavasti paremmin toimeen. Ensi viikolla muutetaan vihdoinkin erilleen ja olo on varsin helpottunut. Ei tarvitse jatkuvasti keksiä tekemistä päiviksi, kun ei halua olla toisen seurassa. Mitä yleisesti tulee erotilanteisiin niin etenkin naiset ovat yleensä useamman kuukauden käsitelleet eroa ennen kuin ottavat asian esille. Sinä aikana on helppo käsitellä omat tunteet ja siirtyä eteenpäin. Miehelle uutinen tulee yllätyksenä ja ekat pari kuukautta menee niiden tunteiden käsittelyssä ja sen jälkeen alkaa taas se oma elämä.
 

Jerry100

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihdoin Oranssi
@Birchman

. Minun ohje on siis, että lähde panemaan, niin et katkeroidu. Nyt jos kolme vuotta nuolet ensin haavoja kotona ja juot kaljaa, niin helposti käy niin, että naisen saanti vaikeutuu. Sitten ajaudut siihen luuppiin, että vitun naiset ja etenkin exä! Minulla oli mahdollisuus onnellisuuteen, mutta se kyykäärme vei sen!


Tässä on hyvä osatotuus.
Kannattaa ehdottomasti lähteä tsekkaamaan tarjontaa. Mutta se että panee kaikkia kokoajan ei välttämättä ole se paras ratkaisu. Erosin puolitoista vuotta sitten 15vuoden suhteessa ja mopo karkasi aivan täysin panemisen suhteen. Sitte tulikin vähä tautia. Vahinko raskautta. Ajelin mafioson vaimoa ja viimeiseksi nyt keväällä kun en suostunut vakavampaan erään kanssa siitä seurasi ketjureaktio joka päättyi siihen että nainen makaa kellokoskella...Ja paljon muuta. Että ei se kaiken paneminen kuitenkaan ole mun mielestä ole oikea ratkaisu.. Ehkä...
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mitähän ton akan kanssa tekis ku sanoin jo suhteen alussa hyvissä ajoin että jos haluaa mun kanssa olla, niin mistään naimisiin menosta on turha haaveilla koska en halua naimisiin ikinä. Ja sillon sanoi että ei halua hänkään, joten eiku lusikat yhteiseen laatikkoon.

Noh nyt on vuodet vieriny ja koko ajan se enemmän ja enemmän vihjailee siihen suuntaan että haluis kihloihin/naimisiin mun kanssa.

Perkele nuo on hankalia otuksia. Tämänkin kun ottaa puheeks että en halua kihloihin/naimisiin niin joka kerta alkaa saatanallinen riitely ja mökötys.

Helvetin hieno nainen muuten ja tykkään olla ja ei siinä mitään. Ihan mun puolesta soitellaan toistemme viuluja vielä 2080 luvulla. Mut väistämättä on tullu ajatus että näinkö tuo tulee esteeks. Siitä ei voi ilman riitelemättä/mykkäkoulua puhua ja sit kun on vähän aikaa riidelty niin asia taas on jonkun aikaa unohdettu kunnes taas alkaa se kihloihin ja naimisiin menon vihjailu.

Sitä koittaa aina varovasti näistä puhuu ettei loukkaa toista mut saatana ei näköjään auta vaikka tein jo suhteen alussa selväks että mihkää sormushommiin en lähe.

Ehkä sit oon tähän mennessä liian hellävaraisesti ilmottanu asian. Jospa se lähtis semmosen ukon matkaan kuka voi sen sormusfetissejä tyydyttää.

Lyhyesti pikku vuodatus, ahdistava tilanne välillä kun haluaa olla toisen kaa ja toinen sun kaa mut se toinen sitten haluaakin helvetisti jotain mitä et voi tarjota
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Ihmiset ja heidän halunsa ja mielensä muuttuvat elämänkokemuksen karttuessa. Se on ihan normaalia ja olisi oikeastaan hullua, jos niin ei kävisi. Naisesi kohdalla lienee sitten käynyt noin ja on muuttanut mieltään naimisiinmenosta.

Oletko onnistunut selvittämään, haluaako hän nimen omaan (vain) naimisiin kanssasi vai onko kyse niistä hääjuhlista, mitä hän halajaa?

Avioliitto tuo tiettyjä taloudellisia tukiverkkoja tässä yhteiskunnassa ja naimisiin menolla on siihen peilaten ihan järkisyitäkin. Useimmat noista liittyvät tilanteeseen, jossa puoliso / kumppani menehtyy. Leskeneläke, jäljelle jääneen oikeus jäädä asumaan yhteisesti asuttuun asuntoon jne. Ikävä ylläri, jos vaikka asuu miehen nimissä olevassa vuokra-asunnossa ja yllättäen mies kuoleekin, niin nainen (voi se toki olla mieskin) joutuu muuttamaan asunnosta pois, kun olivat vain avopuolisoita. Näitä voi toki testamentilla ja muilla sopimuksilla järjestellä, mutta harva niin tekee.

Miksi itse et halua naimisiin?
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Sitä koittaa aina varovasti näistä puhuu ettei loukkaa toista mut saatana ei näköjään auta vaikka tein jo suhteen alussa selväks että mihkää sormushommiin en lähe.

Ehkä sit oon tähän mennessä liian hellävaraisesti ilmottanu asian. Jospa se lähtis semmosen ukon matkaan kuka voi sen sormusfetissejä tyydyttää.

Tunnen useamman mitkä ei käytä sormuksia, mutta ovat avioliitossa. Sovit asian sillä lailla, niin et joudu sormushommiin.

Tuossahan noita syitä jo listattiin miksi se voisi olla järkevää. Listaa sinä nyt ne syyt miksi et voisi olla avioliitossa. Se ei todellakaan ole mikään kahle vaan siitä pääsee halutessaan huomenna eroon. Niin, siinä on se harkinta-aika luonnollisesti, mutta muuten se ei juuri mitään vaadi. Sitä en tosin muista maksoiko erohakemus jotain.

Siitä voisi kyllä tehdä kansalaisaloitteen miksi helvetissä monissa typerissä kaavakkeissa on vaihtoehtona "eronnut". En koskaan ruksaa sitä, koska se ei kenellekään kuulu.
 

Freya

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, TPS & M.Koivu
Niin, mikä siinä naimisiin menossa tosiaan on niin kamalaa?

Jos se on ihan mahdoton ajatus syystä x, niin kerro asia tarpeeksi selvästi naisellesi, jolloin hän voi sitten päättää lähteekö vai jääkö.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Avioliitto tuo tiettyjä taloudellisia tukiverkkoja tässä yhteiskunnassa ja naimisiin menolla on siihen peilaten ihan järkisyitäkin. Useimmat noista liittyvät tilanteeseen, jossa puoliso / kumppani menehtyy. Leskeneläke, jäljelle jääneen oikeus jäädä asumaan yhteisesti asuttuun asuntoon jne.
Minun mieheni isälle kävi niin että avovaimo yllättäen kuoli ja tuli lähtö muijan asunnosta. Muutti sitten poikansa yksiöön asumaan kun ei ollut muutakaan paikkaa.

Minä itse ajattelin ettei parisuhde ole minua varten että elelen ihan vanhanapiikana. No päädyin sitten seurustelemaan, asumaan yhdessä ja nyt olen lupautunut menemään naimisiin. Kosinta tuli kyllä ihan puskista. Siitä olen pitänyt kiinni etten lapsia halua. Mies vähän haaveili lapsesta kun aloimme seurustella mutta tajusi pian että olin tosissani ja halusi mieluummin pitää minut kun alkaa etsiä naista joka haluaa lapsia. Joku kyllä vihjasi että avioliitto voi olla miehelleni jokin tapa vähän vihjata että kun ollaan nyt naimisissa niin hankitaan lapsi. No joo, nämä tais olla näitä miesasioita mutta tuli naisasioista mieleeni.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Miksi itse et halua naimisiin?
Siihen on niin yksinkertainen syy kun se että en ole ikinä ymmärtänyt sen tarkoitusta. En oo myöskään vierestä seuraamalla nähny yhden yhtä parisuhdetta joilla ei olisi alkanut alamäki siitä kun menivät naimisiin. Kait se on omaan mieleen pesiytynyt jokin pelko sitten. En tiedä? Eikö voi olla yhdessä ilman että joku taho sanoo teille että nyt olette aviopari?

Mun mielestä se on epävarmuutta jos halutaan naimisiin. Pohjimman mielen epävarmuutta suhteen kestävyydestä. Huom tää on vaan mun mielipide.

Mun mielestä naimisiin ei pitäs vasten tahtoaan mennä. Ja kun tää on tähän ikään asti ollu tämmöstä niin tuskin se muuttuu.

Oletko onnistunut selvittämään, haluaako hän nimen omaan (vain) naimisiin kanssasi
Ei häntä kuulemma ne hääjuhlat kiinnosta pätkän vertaa. Eli ilmeisesti näin.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
En oo myöskään vierestä seuraamalla nähny yhden yhtä parisuhdetta joilla ei olisi alkanut alamäki siitä kun menivät naimisiin.

Mun mielestä se on epävarmuutta jos halutaan naimisiin. Pohjimman mielen epävarmuutta suhteen kestävyydestä. Huom tää on vaan mun mielipide.

Eihän se alamäki mistään avioliitosta johdu. Kaveri erosi tuossa jokin aika sitten ja tulihan se ehkä vähän yllätyksenä, kun aviossa ei oltu kuin se viitisen vuotta.

Syy oli ihan puhtaasti kyllästyminen. Ei vain jaksa olla ja varsinkaan asua toisen ihmisen kanssa koko ajan loppuelämäänsä. Sama kyllästyminen olisi tullut ilman papin aamentakin.
--

Tyttö laittoi päivällä viestiä "niin sähän olit nyt tänä viikonloppuna menossa sinne Saksaan (joo, olet sen tiennyt ainakin kuukauden pari). Me lähdetään tyttöjen kanssa viikonlopuksi Tšekkiin (ai jaa.)"

Yritin etsiä onko mustasukkaisuusketjua, mutta ei näkynyt. Sen sijaan hakusana viittasi lukemattomia kertoja tähän ketjuun. En ruvennut niitä lukemaan, mutta varmaan tälläkin palstalla sairaita ihmisiä on.

Minusta sen sijaan on mahtavaa, että nuo keksi tuollaisen, koska se ihan oikeasti keksittiin vasta äsken eikä tietenkään liity poissaolooni. Tai ehkä nyt on ainakin aikaa mennä, mutta vähemmän yllättäen olisi muutenkin voinut mennä.

Emme sentään asu yhdessä eikä ole tapahtumassa, mutta ei sitä silti voi etukäteen päättää mahdottomaksi joskus pitkän ajan kuluttua. Tosin vain se on se yhdessäasuminen mikä suhteen lopulta tuhoaa. Eikä tarkka siviilisääty.

Se on nähty.
 

Sämppäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tosin vain se on se yhdessäasuminen mikä suhteen lopulta tuhoaa. Eikä tarkka siviilisääty.
Tää on osin totta tämäkin.

Itte oon joko tietoisesti tai tiedostamatta pitänyt naisystävään hajurakoa vaikka yhdessä asutaan. Teen todella paljon yksin asioita ja jos ei lasketa kotona olemista niin teen varmasti enemmän asioita yksin/muiden kanssa kun hänen kanssaan. En tiedä onko tää yks syy siihen miks ite en oo vielä yhtään kyllästyny vaikka useampi vuosi on takana. Veikkaisin että on.

Yritin etsiä onko mustasukkaisuusketjua, mutta ei näkynyt. Sen sijaan hakusana viittasi lukemattomia kertoja tähän ketjuun. En ruvennut niitä lukemaan, mutta varmaan tälläkin palstalla sairaita ihmisiä on.
Kylläpä ois maailma helpompi paikka jos mustasukkasuutta ei olisi. En vaan ymmärrä koko konseptia, mun jos tarviis olla jostakii mustasukkanen nii en mä olis sen kaa koska se olis tehny jotain miks mun pitäs olla mustasukkanen. Eli se on tarkotuksella tehny semmosta mikä ei kuulu parisuhteeseen nii sitten voi jatkaa yksin.

Tosin monilla on erikäsitys siitä mikä on parisuhteessa hyväksyttävää ja mikä ei
 
Viimeksi muokattu:

Birchman

Jäsen
Vähiin käy ennen kuin loppuu. Ja on muuten hyvä fiilis sen osalta. Kuuden vuoden avoliitto loppu ja enää konkreettinen lusikoiden jako edessä. Olen jätetty osapuoli, vaikka olen asiaa uumoillut enemmän tai vähemmän puoli vuotta.

Sattuu ihan vitusti. Ei se, että tämä lopun riitely, nälvintä ja vittuilu loppuu. Vaan se, että suhde ei onnistunut ja se, että toinen käyttäytyy ihan kuin tässä yhteisessä ajassa ei olisi ollut missään vaiheessa mitään hyvää. Itse oon panostanut viime vuodet ihan helvetisti tähän, hoitanut himan ja lemmikit, ollut aina apuna kun toinen on tarvinnut duunijutuissa neuvoa yms. ehdottanut parisuhdeterapiaa.. Mä jotenkin kuvittelin, että kuuden vuoden jälkeen toi on jo ihan normaalia parisuhteen eteen tehtävää työtä, eikä tarvii enää machoilla ja näytellä kaapin paikkaa. Luulin, että molemmat haluaa vaan fixata tän jutun. Yli 30-vuotias nainen hoitaa tätä prosessiaan yhtä taidokkaasti, kuin pari 19-vuotiasta likkaa joita tapailin vuosikymmenen alussa.

Naisen käytös on kohtalaisen heikkoa. On tullut aivan täyslaidallinen tässä viikkojen aikana. Miten hän on joutunut olemaan jokin toinen persoona koko suhteen ajan, miten mulla ei ole arvoja, olen ihan hukassa elämäni kanssa ja niin edelleen. Nyt sitten, kun asioista on tullut mainittua, kieltää toki näin sanoneensa ja nauraa päälle. On kyllä manipuloiva ihminen. Mulla leikkaa polla nopeammin, mutta oon taas perusrehellinen tyhmä suomalainen mies. On kyllä ollut vaikeita aikoja tässä yhdessäolossa vuosien aikana. Nyt sitten retosteltu vielä, miten vientiä on ja jotain vihjailevia "kyllä miehen pitää pystyä olemaan sellainen, että se on varma tekemisestään ja se huokuu siitä". Varmaan viittailee näillä kommenteillaan johonkin unelmiensa prinssiin, johon on sokeana ihastunut. Surkeaa on se, että vielä tässä lopussa näillä illakoi ja yrittää niin monen asian kanssa saada paskaa fiilistä toiselle. Tuntuu olevan ihan jossain rinnakkaistodellisuudessa noiden juttujensa kanssa. Ajatus on juuri ja juuri sen yhden askeleen päässä, kun kannattaisi olla kolmen neljän askeleen päässä.

Itse oon saanut alun sokin jälkeen jo vähän kerättyä itseäni. Kyllä sitä silmäpeliä tuntuu olevan ihan hyvännäköisten naisten kanssa. En ole kovin huolissani tulevaisuudestani, vaikka mikään kiire ei olekaan. Naisen kommentit noiden puutteitteni osalta ovat suurimmaksi osaksi ihan paskaa. Onneksi tässä pääsee eroon siitä, ettei tarvitse sitä koko ajan kuunnella. Kovaa vauhtia sitä alkaa uskomaan niitä, jos päivittäin toinen polkee lattiaan.

Että adios vaan. Kun entisen yhteisen kodin ovi menee kiinni viimeisen kerran, niin ei aukea enää ikinä uudestaan. Olisi ollut hienoa, jos toinen olisi pystynyt olemaan asiallinen tässä erossa loppuun saakka. Mutta ei. Koko ajan "sä oot sellanen" "sä oot sitä" sä sä ja sä".

Elämä helpottuu aika helvetin paljon jatkossa. Muistutuksena, 9kk mykkäkoulu, puhumattomuus ongelmista, jatkuva haukkuminen yms. ovat varmoja merkkejä siitä, että nainen prosessoi jo eroa. Ei kannata kuunnella yhtään niitä paskoja selityksiä, jos toinen ei sitten ole valmis nostamaan kissaa pöydälle. Ottakaa miehet kuskin paikka ajoissa, ettei tarvitse sitten olla tässä samassa tilanteessa rääpimässä itsetuntoa kokoon.

Ja en ala valehtelemaan, että 1,5 kk olisi jo päässyt yli. Nyt alkaa jo helpottaa, mutta ihan varmasti voi viedä vuoden tai kaksi ennen kuin voi sanoa homman olevan klart.
 
Viimeksi muokattu:

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Siihen on niin yksinkertainen syy kun se että en ole ikinä ymmärtänyt sen tarkoitusta. En oo myöskään vierestä seuraamalla nähny yhden yhtä parisuhdetta joilla ei olisi alkanut alamäki siitä kun menivät naimisiin. Kait se on omaan mieleen pesiytynyt jokin pelko sitten. En tiedä? Eikö voi olla yhdessä ilman että joku taho sanoo teille että nyt olette aviopari?

Itse olen sitä mieltä, että vielä paljon kipeämmin kuin homojen avioliittoja tähän maahan tarvittaisiin heteroille rekisteröity parisuhde. Meinaan on lainsäädännöllisesti ja käytännön kannalta hankala asia, kun jotkut asuvat yhdessä, jakavat yhteisen talouden, tekevät muksuja mutta eivät mene naimisiin kun se on niin iso ja pelottava juttu. Rekisteröidyssä parisuhteessa syntyvät lapset olisivat yhteisiä ilman mitään kuulusteluja, samaan paperiin voisi kirjata perintö- ja omaisuusasiat (vähän niinkuin pakollinen avioehto) ja se rekisteröity kumppani olisi automaattisesti lähin omainen sairaalassa ja muissa vastaavissa tilanteissa.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Että adios vaan. Kun entisen yhteisen kodin ovi menee kiinni viimeisen kerran, niin ei aukea enää ikinä uudestaan. Olisi ollut hienoa, jos toinen olisi pystynyt olemaan asiallinen tässä erossa loppuun saakka. Mutta ei. Koko ajan "sä oot sellanen" "sä oot sitä" sä sä ja sä".

Nyt en kyllä ymmärrä. Minkä ihmeen takia olet ollut hänen kanssaan noin paljon tekemisissä. Väkisinhän kämppistä joutuu joskus näkemään, mutta outoa tuo on.

Onkohan teilläkin ollut liian pieni asunto kahdelle vai mitä on tapahtunut.
 

Birchman

Jäsen
^ tässä on tullut viivästyksiä, esim. pankkiyhteyshenkilö oli koko viime viikon lomilla ja prosessi oli jäissä. Kyllä meillä asunnossa on ihan hyvin tilaa. Yksittäisiä iltoja joutuu olemaan samaan aikaan kotona. Tuntuu vaan, että nämäkin tilanteet on räjähdysherkkiä. Ei tarvitse paljon mitään sanoa, niin jompi kumpi räjähtää. Kuvaa kyllä hyvin loppupuolen parisuhdeaikaakin, kun ei viitsinyt mitään puhua riidan välttämiseksi.
 

scholl

Jäsen
Mitähän ton akan kanssa tekis ku sanoin jo suhteen alussa hyvissä ajoin että jos haluaa mun kanssa olla, niin mistään naimisiin menosta on turha haaveilla koska en halua naimisiin ikinä. Ja sillon sanoi että ei halua hänkään, joten eiku lusikat yhteiseen laatikkoon.

Noh nyt on vuodet vieriny ja koko ajan se enemmän ja enemmän vihjailee siihen suuntaan että haluis kihloihin/naimisiin mun kanssa.

Perkele nuo on hankalia otuksia. Tämänkin kun ottaa puheeks että en halua kihloihin/naimisiin niin joka kerta alkaa saatanallinen riitely ja mökötys.

onko sinulla parisuhdesopimuksessa pykälä siitä, ettei naimisiin mennä? Jos on mustaa valkoisella ja nimi alla, niin ei tule mitään ongelmia.

Ymmärsinkö oikein Abianoksen pitkästä tarinasta (jota en jaksanut lukea), että kun nainen on jakanut kaikille ja haluaa nyt jakaa hänellekin, että hän olisi nyt jotenkin erityinen? Siis kun nainen on nainut kaikkien luusereiden kanssa niin nyt sitten valitsee Abianoksen, niin se olisi positiivinen signaali? Minusta se on vain merkki siitä, että naiselle kelpaa mikä hyvänsä, joten tuo suhde ei kestä pitkään. Kun seuraava mikä tahansa jätkä on tarjolla, niin sitten mennään taas.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Itse olen sitä mieltä, että vielä paljon kipeämmin kuin homojen avioliittoja tähän maahan tarvittaisiin heteroille rekisteröity parisuhde.

Mikä arvo sillä sitten olisi suhteessa avioliittoon? Rekisteröity parisuhdehan kehitettiin vain siksi että avioliitto ei ollut saman sukupuolen edustajien kesken mahdollinen, jos avioliitossa ei ikinä olisi ollut mitään rajoitusta sukupuolen mukaan niin eihän rekisteröityä parisuhdetta olisi tarvittu.
 

Colin Hunt

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Nyt jos kolme vuotta nuolet ensin haavoja kotona ja juot kaljaa, niin helposti käy niin, että naisen saanti vaikeutuu. Sitten ajaudut siihen luuppiin, että vitun naiset ja etenkin exä! Minulla oli mahdollisuus onnellisuuteen, mutta se kyykäärme vei sen!

Itse olen elävä esimerkki juurikin em. tilanteesta. 14-vuoden parisuhde päättyi muutamia vuosia sitten. Tuolloin viimeisen vuoden aikana ex-vaimollani oli toinen mies, jonka kanssa hän pelaili. Hän ei ikinä myöntänyt tätä, vaikka ei tuossa tilanteessa mikään jäänyt epäselväksi, ei minulle eikä ystävillekään.

Tästä kaikesta on jo aikaa monta vuotta. Meidän tilanteet nykyään ovat hyvinkin erilaiset ja tässä näkee kuka on jatkanut elämäänsä ja kuka ei. Ex-vaimolla on uusi mies, lapsi hänen kanssaan ja juuri ostivat uuden asunnon. Itsellä on satunnaisia Tinder-kohtaamisia, jotakin katkeruuden tapaista, kaljaa, ja tuo "vitun naiset ja etenkin exä - ajatus". Tuo viimeinen kohta on sinänsä hassua, että ei minulla ole häntä kohtaan enää mitään sen kummempia tunteita, olen päässyt noista tapahtuneista asioista ylitse ja olen aidosti iloinen siitä, että hänellä on elämässään kaikki hyvällä tolalla. Eli tuolta puolelta ei pitäisi tulla enää mitään näitä "naiset-**ttuun"-ajatuksia. Mutta, siltikin, lähes aina kun on jotakin kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa, joka on muutakin kuin pelkkää työssä tapahtuvaa tms, niin oma ajatus lähtee siitä, että "Nainen, ei voisi vähempää kiinnostaa". "Kuitenkin tämä päättyy samalla tavalla kuin aikaisemminkin." "En mä voi luottaa häneen kuitenkaan". En tiedä mitä pitäisi tehdä, että saisi jotenkin ajatukset muuttumaan ja selkeytymään tuosta. Jos se ei millään onnistu, niin siinä luupissa mennään hamaan tappiin asti.
 

Birchman

Jäsen
En mä ite usko, että tuun katkeroitumaan tai etten tästä pääsisi yli. On tälleen joskus aiemminkin käynyt ja silti on aina pää pysynyt pystyssä. Tää vihan ja surun vaihe on vaan pirun vaikea.

Nyt vaan pitäis saada ittensä vähän parempaan stabiiliin ja alkaa tapailee naisia sit jossain vaiheessa. Hauskaa olis tarkoitus pitää, eikä mennä millään kostomentaliteetilla heilumaan. Ihan jees huomata, et sellanenkin tulevaisuusajattelu alkaa nostaa päätään. Siipeen varmaan tulee ja tulee myös annettua, mut elettäväksi tää elämä on tehty. Jos muuta ajattelee, niin voi laittaa valot pois. Kait sit ikä jotain auttaa, enkä mä tota suhdetta kadu. Alkuun tosi jees, loppu olis voinut tulla aiemmin.

Se on vaan tosi tärkeää, ettei ala uuteen suhteeseen katkerana tai joku menneisyyden painolasti harteilla. Tää viimeinen pitkä parisuhde oli alkuun melko haastavaa, kun molemmilla oli vähän luottamuspulaa aiemmasta yms. Ihan turhaa näin jälkikäteen, mut paremman alun fiilisten käsittely luultavasti tarjoaa.

Jos negatiivisista tunteista ei pääse irti, kannattaa käydä psykoterapiassa keskustelemassa. Saa uusia näkökulmia ja oppii ajattelemaan uudella tavalla.
 

scholl

Jäsen
Itse olen elävä esimerkki juurikin em. tilanteesta. 14-vuoden parisuhde päättyi muutamia vuosia sitten. Tuolloin viimeisen vuoden aikana ex-vaimollani oli toinen mies, jonka kanssa hän pelaili. Hän ei ikinä myöntänyt tätä, vaikka ei tuossa tilanteessa mikään jäänyt epäselväksi, ei minulle eikä ystävillekään.

Tästä kaikesta on jo aikaa monta vuotta. Meidän tilanteet nykyään ovat hyvinkin erilaiset ja tässä näkee kuka on jatkanut elämäänsä ja kuka ei. Ex-vaimolla on uusi mies, lapsi hänen kanssaan ja juuri ostivat uuden asunnon. Itsellä on satunnaisia Tinder-kohtaamisia, jotakin katkeruuden tapaista, kaljaa, ja tuo "vitun naiset ja etenkin exä - ajatus". Tuo viimeinen kohta on sinänsä hassua, että ei minulla ole häntä kohtaan enää mitään sen kummempia tunteita, olen päässyt noista tapahtuneista asioista ylitse ja olen aidosti iloinen siitä, että hänellä on elämässään kaikki hyvällä tolalla.

Eihän tuossa ole mitään järkeä. Ei kai tämä ole niitä tarinoita, joita baarissa kuuluu tyyliin: "sillä on oven edessä uusi Opel Vectra".
Siis lapsi ja asunto. So what! Mikä estää sinua menestymästä. Oletko sekä tyhmä että laiska? Jos et ole, niin ei ole hätää, Jos olet tyhmä, ole ahkera. Jos olet älykäs, voit olla myös laiska, jos haluat. Ei haittaa. Oletko todella ruma? Jos et ole, ei ole mitään hätää. Jos ei ole tunteita sitä entistä kohtaan, niin keskity itseesi. Elä niin kuin itse haluat elää, etkä toisen kautta. Laita Facebookissa niin ettet näe sen entisen päivityksiä tai muutenkaan kenenkään sellaisen päivityksiä, jotka elävät sellaista elämää, josta et halua nyt kuulla. Laita itsesi henkisesti ja fyysisesti kuntoon ja harrasta niitä asioita, mitä haluat harrastaa. Sitten kun joku uusi tulee eteen, niin tiedät, että olet iskussa, muttei tarvitse lähteä väkisin hakemaan jotain b-luokan ratkaisua. Hyvinvointi lähtee itsestä. Pitää olla tyytyväinen itseensä, etkä ole niin kauan kuin kuolaat exän uuden jätkän Opel Vectraa tai asuntoa.

Tee suunnitelma, mitä haluat saada aikaan jouluun mennessä. Entäpä mitä vuoden päästä kesään mennessä. Entä mitä kolmen vuoden sisällä. Kun tiedät mitä haluat, niin mieti, mitä muutoksia sinun pitää tehdä, jotta pääset niihin tavoitteisiin ja sitten teet joka päivä hommia sen eteen. Ei asiat muutu odottamalla. Kaljan voi ottaa illalla, jos asiat on kunnialla tehty. Ei niin, että kitataan ja lauletaan synkkiä lauluja.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös