Naisasiat

[Jussizip]

Okei, eli pitänee siis antaa hänen jatkossa käyttää ohjelmaa vapaasti. Tiedättekö te, millaisesta ohjelmasta on kyse edes?

Missasit hieman pointtia mitä yritin selittää. Tiedän kyseisen ohjelman kyllä ja tiedän mihin sitä käytetään. Parisuhteessa eläville tuon käyttö toki on hieman kyseenalaista mutta te ilmeisesti ettei vielä ole "virallisesti" yhdessä?

Ymmärrän, että tuo korpeaa, kun oma kiinnostuksen kohde flirttaa muiden kanssa netissä. Tässä on nyt oman näkemykseni mukaan kuitenkin se tilanne, että pitää hieman miettiä mihin teidän suhde on etenemässä. Näkisin, että naisesi ei ole niinkään tosissaan teidän jutun kanssa, jos toisten miesten huomiota/flirttiä kaipaa edelleen. Tästä sitten, kun edetään siihen, että kiellät häntä käyttämästä kyseistä ohjelmaa ja valvot tämän toteutumista niin on melko lyhyt matka eri teille lähtemisestä. Jos nainen katsoo, että suhde ei nyt niinkään ehkä nappaa ja mies vielä kimpaantuu kännykkäohjelmasta niin ei hyvä.

Paskamainen tilanne kieltämättä mutta jos tosissasi haluat kyseisen naisen kanssa olla, niin mielestäni sinun pitäisi vain yrittää luonnollisin tavoin voittaa hänet itsellesi ilman rajoitteita. Jos tässä onnistut ja nainen alkaa ihan tosissaan kiinnostumaan sinusta ja suhteesta kanssasi niin varmasti jää tuon ohjelman käyttökin pois kuvioista.

 

[Carlos]

Ja joo, voi lähteä latomaan, mutta haluaisitteko te, että nainen ketä tapailette, juttelisi tuikituntemattomien ihmisten kanssa ohjelmassa, jonka ajatuksena on mahdollistaa flirttailu?

Tuskin kukaan siitä tykkäisi, mutta ratkaisu ongelmaan ei ole kieltää ko. ohjelman käyttöä. Koska se ohjelma ei ole ongelma, se on ongelman yksi näkyvä oire.

Itse en ainakaan jaksaisi roikkua kenenkään naisen perässä vastaavassa tilanteessa, jos on molemminpuolista vetoa niin ei tämmöisiä tarvitse edes miettiä. Jos näitä tarvitsee miettiä, niin itse varmaankin sanoisin naikkoselle että moikka & heippa. Hänellä on selvästi niin paljon muita mielenkiinnonkohteita tai tarvetta semmoisia etsiä että en jäisi kilpailemaan huomiosta.

Ja kyllä kolmen kuukauden "tapailun" ja yökyläilyn jälkeen mielestäni suhde jo menee omalla painollaan jos on mennäkseen. Näin ollen (asia ei taaskaan tietty minulle kuulu, mutta) ehkä olisi vaan parempi molempien jatkaa suunnallaan. Tai sitten vaikka tapailla edelleen, mutta tehdä puolin ja toisin tilanne selväksi, että tässä joko seurustellaan tai "ollaan vaan kavereita".

 

[pernaveikko]

Käytän Tinderiä enkä todellakaan olisi sekuntiakaan tytön kanssa kuka minun kanssani ollessa jäisi kiinni sen käytöstä.

En kyllä myöskään ymmärrä mitä helvettiä on kolmen kuuukauden tapailu. Joko seurustellaan tai ei seurustella ja nyt näyttää siltä, että kanssasi ei haluta seurustella. Toki myos samaa mieltä sitä, että Tinderin käytöstä et sinänsä hänelle voi avautua, mutta voit toki muulla tavalla hoitaa asian.

Kyllä se siellä puhelimessa softa taas on tai jos ei ole, niin tyttö on asiasta aivan näreissään ja sehän ei pidemmän päälle sitten toimi.

 

[Leicester]

Itseäni ainakin ahdistaa ajatus tuon ohjelman käytöstä, itse en aio sitä hankkia, koska se ei mielestäni kuulu tapailuun.

Enkä ole näitä "pelisääntöjä" ottanut aiemmin puheeksi, sillä olin kovin epävarma omista tunteistani.

Toivoin saavani hieman ymmärrystä osakseni ihmisiltä, jotka ehkä tietävät ohjelman. Toisaalta objektiivinen näkökulma minun asenteeseeni on myös tervetullutta. Tätä tämä kai nykypäivänä on, mistään ei oikein voi olla varma ja kokoajan pitää olla verkot vähän vesillä, verkostoitua ja pitää mahdollisuudet auki. Huoh!

Itse ymmärrän hyvin tilanteesi. Suhteessanne on ilmennyt asia, josta olette eri mieltä. Tämä asia on myös monelle tärkeä, eli se kuinka suhtaudutaan muihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin. Tässä asiassa ei voi olla kovin eri linjoilla toimivassa parisuhteessa. Tiedän kokemuksesta ettei tällaista asiaa kannata jättää kalvamaan suhteeseen.

Mielestäni oma mielipiteesi ko. ohjelman käytöstä on ihan validi ja perusteltu. Tyttöhän voi kunnioittaa mielipidettäsi ja olla käyttämättä ohjelmaa. Kun olette suhteessa noin alussa, niin sinun kannattaa itse miettiä sitä, onko huomiontarve ja flirttailu muiden miesten kanssa sellainen ominaisuus, jonka kanssa opit elämään.

Ihmiset ovat erilaisia, mutta tällaisissa tapauksissa flirttailu esitetään usein viattomana pelinä, joka ei sinänsä merkitse mitään. Sitten tullaankiin siihen kysymykseen, että jos asia on vähäpätöinen eikä merkitse mitään, niin miksi sitä pitää harrastaa.

Mutta olet selvästi aavistuksen liian mustasukkainen. Eli sinulla on omassa itsetunnossasi kehittymisen paikka, mikä voi olla työlästä. Parasta tietenkin olisi lähteä parisuhteeseen suht vakaalta pohjalta, mutta ihminen on mitä on, varsinkin vielä nuorena. Toisaalta hyvässä parisuhteessa saa olla omana itsenään, ja se jos mikä vahvistaa omanarvontuntoa.

 

[tomageeni]

Niin.. enpä taida olla siinä tilanteessa. Kuitenkaan alunperin hänen ei pitänyt edes keskustella kenenkään kanssa siellä, mutta niinkin oli sitten kuitenkin toiminut (kuka ei vastaisi jos helvetin hyvännäköinen mimmi/kundi laittaa viestiä?)

Me näemme tänään ja tässä asiaa mietittyäni aion sanoa vain viimeisen kerran, että toivon, ettei hän ohjelmaa käyttäisi, mutta en halua olla se mies, joka haluaa kieltää häneltä tälläisen asian. Enkä halua, että hän ahdistaa ja kokee, että rajoitan asioita.

Carlos mielestäni vastasi tähän jo erittäin hyvin, mutta haluan silti teroittaa että se Tinder tai mikään deittiohjelma ei ole itse ongelma. Ongelma on se, että hän haluaa käyttää sellaista. Et ratkaise mitään ongelmaa sillä että kiellät deittisovellusten käytön. Ratkaiset ongelman siten, että keskustelet hänen kanssaan suhteestanne, ja kuinka sitoutuneita olette kumpikin siihen. "Deittailun" lopettaminen täytyy tulla hänen omasta tahdostaan ja aloitteestaan, muuten ette ole lainkaan kestävällä pohjalla.

Mielestäni tämä on nyt lähes vastaava ongelma kuin että tyttö haluaisi tapailla jotakin toista miestä. Et ratkaise ongelmaa sillä että kiellät muiden miesten tapailut ja ajattelet että kaikki on hyvin. Ei ole. Täytyy yhdessä pureutua siihen, että miksi hän haluaa tapailla toisia miehiä, onko suhteessanne jotakin vikaa ja onko hänellä edes halua sitoutua siihen. Jos näitä asioita ei selvitetä, kun oireet alkavat näkyä, niin itse ongelmat ovat vasta edessä.

Mielestäni parisuhteessa ei siis tarvitse hyväksyä sitä, että toinen deittailee netissä tai tapailee muita vastakkaisen sukupuolen edustajia "sillä mielellä". Sinunkaan ei tarvitse. Mutta se ei auta asiaa yhtään, että kiellät tämän. Ainoa kestävä ratkaisu on se, että tyttö itse omasta halustaan ja aloitteestaan sitoutuu sinuun, eikä edes halua käyttää Tindereitä tai muita vastaavia sovelluksia. Mikäli hän ei ole valmis tähän, niin täytyy arvioida uudestaan, onko hän yleensäkään valmis vakavasti otettavaan parisuhteeseen.

 

[Leelian Lepotuoli]

Milenkiintoista miten jyrkkä suhtautumineen täällä on kyttäämiseen, kieltämiseen ja tekemisten rajoittamiseen.

Jos nyt ihan rehellisesti ajattelee niin kuinka moni mies (tai nainen) oikeesti sanoo "Anteeksi muruseni, en tahtoisi tekemisiisi puuttua, saati niitä rajoittaa, mutta käyttämäsi treffipalvelu ja flirttailu muiden kanssa hieman häiritsee minua. Ota toki oma aikasi ja mieti mitä tahdot suhteeltamme." Oikeesti. Ehkä tämä on vähän temperamenttikysymys, mutta mun mielestä on ihan oikeutettua vetää herneet ja sanoa, että se on joko Tinderit tai minä ja heipatpeipat.

 

[Vanhapuuma]

Mielestäni parisuhteessa ei siis tarvitse hyväksyä sitä, että toinen deittailee netissä tai tapailee muita vastakkaisen sukupuolen edustajia "sillä mielellä". Sinunkaan ei tarvitse. Mutta se ei auta asiaa yhtään, että kiellät tämän. Ainoa kestävä ratkaisu on se, että tyttö itse omasta halustaan ja aloitteestaan sitoutuu sinuun, eikä edes halua käyttää Tindereitä tai muita vastaavia sovelluksia. Mikäli hän ei ole valmis tähän, niin täytyy arvioida uudestaan, onko hän yleensäkään valmis vakavasti otettavaan parisuhteeseen.

Olen täysin samoilla linjoilla tomageenin, Carlosin ja muiden samansisältöisiä viestejä esittäneiden kanssa. Itse Tinderi (ok, myönnän kyllä etten ollut tästä kuullutkaan ennen kuin täältä viestejä lukiessani viimeisen 5 minuutin ajan) ei ole ongelma, sillä loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä, käyttääkö jotakin deittiappsia vai ei. Kyse on oireesta.

Eli Filatoville, sanon myös ihan suoraan enkä tarkoita tätä pahalla: vaikuttaisi siltä, että et välttämättä riitä tälle tyttöselle. Toki on sellaisia naisia (varmasti myös miehiä, en tarkoita tätä minään miehet-naiset -vastakkainasetteluna), jotka ovat rakastuneita/ihastuneita, mutta haluavat silti vipinää muualta. Itse olen näitä tapauksia vältellyt, ja jos sellainen vastaan on/olisi tullut, olisin jättänyt tapauksen lähtöruutuunsa. He eivät ole vielä, jos koskaan, valmiita seurusteluun, vaikka jopa itse niin haluaisivat uskoa. Tietysti näistä nyt on aina vaikea puhua tai ohjeistaa, kun ei tiedä kaikkia taustoja jne.

Silti, jos saisin toimia ohjeistamispäällikkönä, toiselta jonkin asia suora kieltäminen harvemmin toimii pitkällä aikavälillä. Itse toimintaa ei tulisi kieltää, vaan ehkäistä halu toimia siten kuin toimii. Ja tämähän menee lopulta vain niin, että osoitat olevasi parempi kuin kukaan muu kyseiselle tytölle. Kuinka? Aika vaikea sanoa, mutta kielloilla ja "nooteilla" en ehkä aloittaisi toimeenpanoa.

Milenkiintoista miten jyrkkä suhtautumineen täällä on kyttäämiseen, kieltämiseen ja tekemisten rajoittamiseen.

Minä en ole kieltämässä kieltämistä tai kyttäämistä, ainakin minun tarkoituksenani oli vain sanoa, että se harvemmin toimii, jos haluaa toisen kanssa aloittaa seurustelusuhteen. Tai mitäpä minä tiedän, voihan sekin tietty toimia, mutta hieman epäilen tällaisen suhteen onnellisuutta ja/tai pitkäkestoisuutta.

 

[Carlos]

Ehkä tämä on vähän temperamenttikysymys, mutta mun mielestä on ihan oikeutettua vetää herneet ja sanoa, että se on joko Tinderit tai minä ja heipatpeipat.

Herneet voi ilman muuta vetää nenään, mutta tämmöinen valinta että "appsi tai minä" ei kyllä toimi. Toinen voi vaikka sanoa että okei, lupaan etten käytä sitä enää ikinä. Ja jatkossa käyttää valtavasti energiaa sen varmistamiseen ettei jää kiinni ko. appsin käytöstä. Näin mm. teini-ikäisen tytön isänä olen ymmärtänyt että kiellot ja kyttäykset tulee aina askeleen jäljessä, luovuus on rajaton kun pitää saada tehtyä jotain salaa piilossa.

Puolison/kumppanin/whatever Tinddailusta voi loukkaantua ja suuttua, voi vaikka sanoa että "parempi ettei nähdä toisiamme vähään aikaan", mutta se että vaatii muutosta ei toimi. Ja se että vaatii muutosta ja sitten seuraa toisen tekemisiä haukkana varmistaakseen että kielto puree on ihan tuhoontuomittua.

 

[Hippi Hiiri]

-- mutta se että vaatii muutosta ei toimi.

Tämä. Minä en ymmärrä edes sitä, millä valtuutuksella toiselle mennään jotain muutosvaatimuksia esittämään. Tuntuu, että usein mahdolliset muutostoiveet kohdistuvat myös sellaisiin ominaisuuksiin, jotka ovat niin syvälle luonteeseen koodattuja, että toinen kituu hengiltä, jos yrittää väkisin muuttaa niitä.

Minusta ihmiset kannattaa ottaa annettuina. Jos ei-miellyttävät ominaisuudet painavat summaa liian alas, on minusta kaikkien kannalta fiksumpaa lähteä vetämään kuin vaatia toiselta muuksi muuttumista.

EDIT: Yksi kaveri oli joku aika sitten ihan fileissä tuosta Tinderistä ja sen avulla pääsee ilmeisesti jäänmurtohommiin aika näppärästi, jos on kuvat kohdillaan.

 

[Jeffrey]

Tuskin kukaan siitä tykkäisi, mutta ratkaisu ongelmaan ei ole kieltää ko. ohjelman käyttöä. Koska se ohjelma ei ole ongelma, se on ongelman yksi näkyvä oire.

Itse en ainakaan jaksaisi roikkua kenenkään naisen perässä vastaavassa tilanteessa, jos on molemminpuolista vetoa niin ei tämmöisiä tarvitse edes miettiä. Jos näitä tarvitsee miettiä, niin itse varmaankin sanoisin naikkoselle että moikka & heippa. Hänellä on selvästi niin paljon muita mielenkiinnonkohteita tai tarvetta semmoisia etsiä että en jäisi kilpailemaan huomiosta.

Carlos sen tässä jo sanoi! Pakkaa kamasi ja lähde.

Itse seurustelin reilu kolme vuotta naisen kanssa, joka roikotti ties milläkin keinolla miehiä lähellänsä. Tinderiä silloin ei vielä tainnut olla, mutta kuten täälläkin on todettu, sovellus ei ole ongelma, se on seuraus.

Oman kokemukseni mukaan monet naiset roikuttavat muita miehiä "lähietäisyydellä" ns. kaikenvaralta. Meillä tämä ei johtanut (käsittääkseni) varsinaiseen pettämiseen (seksiin) naisen osalta, mutta muuta sitten jo oli. Aina kun meillä alkoi mennä vähän huonommin, nainen löysi läheltänsä jonkun miehen kenen kanssa lähteä yht'äkkiä iltaa istumaan, mahdollisesti pusuttelemaan ja yökyläilemään "vain kavereina". Tämä johti meillä lukuisiin eroihin, jotka päättyivät monesti siihen, että itse olin valmis antamaan anteeksi. Sama sykli uusiutui muutaman kerran, kunnes sitten onnistuin pääsemään naisesta (toivottavasti) lopullisesti irti. Hieno nainen, mutta tällainen toiminta vain kertakaikkisesti romutti suhteemme. Naisen motiivit ovat jääneet edelleen epäselviksi, eikä hän tunnu itsekään niitä tiedostavansa.

Aikaisemmissa suhteissa ei tällaista ongelmaa ole ollut, ja tästä tapauksesta viisastuneena, käsky "taakse poistu!" raikaa takaraivossani, jos havaitsen naisessa edes viitteitä tämän tyyppisestä käyttäytymisestä. Mustasukkaisuus voi toki olla ihan myös sairaus, mutta monissa tapauksissa se on vain oire siitä, että se kumppanisi ei käyttäydy luotettavasti sinua kohtaan. Ei se suhde toimi ilman luottamusta, tai jossain vaiheessa ne pelot sitten yleensä realisoituu.

 

[Jeffrey]

Tiedän hyvin, että fuuromin säännöissä ja käytännöissä kaksi perättäistä viestiä samalta käyttäjältä on epätoivottua, mutta tämä varsinainen asiani poikkeaa senverta suuresti aiheesta jota eksyin myös kommentoimaan, joten mielestäni kaksi eri viestiä on ihan paikallaan.

Asiaan...

Olen aika erikoiseen tilanteeseen itseni saanut. Eipä ole oikeastaan koskaan tullut edes mieleen tällainen mahdollisuus. Noh, olen nyt hieman tapaillut yhtä mimmiä joka on ihan mieletön paketti. Hänen kanssaan tuntuu hyvälle, hän on mielettömän upean näköinen ja myös pärjää hyvin elämässään. Jaamme samat arvot, haaveet ja tavat. En näe oikeastaan yhtään syytä sille miksi me emme voisi onnistua pariskuntana.

Sitten se "ongelma". En tiedä miten tämän asian esittäisi, jotta ei kuullostaisi saatanan typerälle! Noh, tämä tyttö on tummaihoinen, tai oikeammin puoliksi. Tämä ei haittaa minua ollenkaan, oikeastaan tämä jopa viehättää minua ja mielestämme näytämme yhdessä ihan saatanan hyvälle. Helsingistä kun vielä ollaan ja 2000-luvulla niin tuskinpa tästä mitään konkreettista haittaa edes tulisi. Nyt kuitenkin kun meillä on alkanut homma vähän liikahtelemaan eteenpäin, niin minua on alkanut häiritsemään ajatus siitä, että olisinko valmis, että lapseni olisi tummia? Okei, eivät toki tulisi edes "äitiinsä", mutta siitä "normaalista" poikkeavia kuitenkin. Siis, ei se minua haittaisi että oma puoliso olisi, jopa tykkäisin tästä. Jotenkin vain olen sellainen ihminen, että haluan välttää kaikkea turhaa draamaa elämässäni, ja ehkä siitä syystä on tällainen ajatus tullut mieleen. Toki lapseni eläisivät nuoruutensa pitkälti 2020-2030 luvuilla, jolloin suvaitsevaisuuden uskoisi olevan vieläkin korkeammalla tasolla.

Tiedän, kuullostaa ihan saatanan typerälle! Silti mielessä pyörii ajatuksia kuten: Osaisinko suhtautua asiaan oikein, jos vaikka lapseni tulisi joku päivä koulusta itkien kotiin, koska häntä olisi haukuttu neekeriksi. Osaisinko hoitaa tilanteen oikein, vai oppisivatko lapseni "vihaamaan" minua koska "isi ei tajua". Kääntyisikö tällaisessa perheessä lapset vielä vahvemmin äitin puoleen, koska kokisivat, että äiti ymmärtää heitä vielä korostetusti paremmin.

En tiedä vaivaavatko nämä ajatukset minua ihan oikeasti, vai johtuuko tämä epävarmuus enemmän siitä, että tällaisia ajatuksia ei oikeasti ole ollut koskaan mielessä (pois lukien viimeiset 2 vk).

Ehkä siis tiivistettynä, minua epäilyttää se mitä vaikeuksia tällainen asia voi tuoda elämääni.

Tuntuu erittäin kiusalliselta ja häiritsevältä, että tällaiset ajatukset tulevat edes mieleeni, mutta siellä ne nyt ovat ja ratkaista ne täytyy.

 

[tomageeni]

Nyt kuitenkin kun meillä on alkanut homma vähän liikahtelemaan eteenpäin, niin minua on alkanut häiritsemään ajatus siitä, että olisinko valmis, että lapseni olisi tummia?

Kieltämättä tuo lause leikattuna näin asianyhteydestä kuulostaa vähän kyseenalaiselta, mutta periaatteessa ymmärrän kyllä "ongelman". Uskoisin kuitenkin että sinäkin opit ajan myötä tottumaan tähän ajatukseen, ja mielestäni sen vuoksi ei kannata missään nimessä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.

Ja jos tyttö on puoliksi tummaihoinen ja sinä olet "puhdas arjalainen" niin eikös tällöin jälkikasvussa tämä tummahipiäisyys ilmenisi lähinnä tummina hiuksina ja lievänä pigmenttipoikkeamana ns. kantasuomalaisiin verrattuna. Vaikea nähdä että tästä aiheutuisi sinulle sen enempää kuin lapsillekaan mitään erityisiä ongelmia. Jos lapsesta muodostuu kiusaajien silmätikku, niin niitä kiusattavia asioita kyllä keksitään kyllä jokaisesta, oli ihonväri mikä tahansa. Käänteisesti taas, lapset kyllä hyväksyvät erilaisuuden jos tämä "erilaisuuden kantaja" omaa hyvän itsetunnon eikä anna kiusaajien käyttää sitä aseena. "Neekeri"- nimityksiä varmaan jossakin elämän vaiheessa kuulee, mutta jos lapsi osaa suhtautua niihin oikealla tavalla, niin ne luultavasti jäävät myös yksittäisiksi kerroiksi.

edit. lisäystä:

Osaisinko suhtautua asiaan oikein, jos vaikka lapseni tulisi joku päivä koulusta itkien kotiin, koska häntä olisi haukuttu neekeriksi. Osaisinko hoitaa tilanteen oikein, vai oppisivatko lapseni "vihaamaan" minua koska "isi ei tajua". Kääntyisikö tällaisessa perheessä lapset vielä vahvemmin äitin puoleen, koska kokisivat, että äiti ymmärtää heitä vielä korostetusti paremmin.

Sikäli kun sinulla ei ole lapsia, et varmaan osaa tätä ennakoida etukäteen. Mutta jos/kun sinulla on lapsia, ne tulevat herättämään sellaisia empatiantunteita mitä et ole ennen kokenut, ja suhtautumisesi em. kaltaiseen tilanteeseen tulee olemaan todennäköisesti erilainen kun nyt ennakoit. Sinun ei välttämättä tarvitse ymmärtää miltä "neekeriksi haukkuminen" tuntuu, mutta riittää että osaat suhtautua siihen vakavasti sekä puolustaa ja lohduttaa lasta. Ja varsinkin pienten lasten kohdalla, nämä asiat tulevat ihan luonnostaan.

Olettaen että kasvatatte lapset yhdessä, ettekä riitele lasten nähden ja varsinkaan sotke lapsia riitoihin, niin en usko että lasten tarvisi mitenkään vastakkain asetella isää ja äitiä. Ja sitten vielä ehkä tärkein juttu, että et itse lapsille hermostuessa (jota sattuu, halusi tai ei), käytä tätä pigmenttipoikkeamaa minkäänlaisena lyömäaseena.

 

[Myyrä]

Ja jos tyttö on puoliksi tummaihoinen ja sinä olet "puhdas arjalainen" niin eikös tällöin jälkikasvussa tämä tummahipiäisyys ilmenisi lähinnä tummina hiuksina ja lievänä pigmenttipoikkeamana ns. kantasuomalaisiin verrattuna. Vaikea nähdä että tästä aiheutuisi sinulle sen enempää kuin lapsillekaan mitään erityisiä ongelmia. Jos lapsesta muodostuu kiusaajien silmätikku, niin niitä kiusattavia asioita kyllä keksitään kyllä jokaisesta, oli ihonväri mikä tahansa. Käänteisesti taas, lapset kyllä hyväksyvät erilaisuuden jos tämä "erilaisuuden kantaja" omaa hyvän itsetunnon eikä anna kiusaajien käyttää sitä aseena. "Neekeri"- nimityksiä varmaan jossakin elämän vaiheessa kuulee, mutta jos lapsi osaa suhtautua niihin oikealla tavalla, niin ne luultavasti jäävät myös yksittäisiksi kerroiksi.

Näin juuri. Jos toinen vanhemmista on vain puoliksi neekeri, niin ei tämän ja valkoihoisen lapsi nyt mikään näky enää ole kenenkään silmissä. Hiukset varmasti mustat, silmät tummat ja iho tummempi kuin perus suomalaisen kalkkilaivan kapteeni -lookki. Lapsesta tulee todennäköisesti ns. Kimmo Kapanen. Joku vatipää voi sitä neekeriksi haukkua aivan varmasti, samoin kuin 100 % muistakin lapsista voidaan jollain sanalla haukkua.

Jos multa kysytään, niin tällaisesta lapsesta tulee varmasti paremman näköinen mitä vitivalkoisesta lapsesta. Ja jos yhdessä muutenkin näytätte ihan saatanan hyvälle, niin lapsen tulevaisuus ulkonäön kannalta ei voisi parempi olla.

 

[Surukuku]

...
Tiedän, kuullostaa ihan saatanan typerälle! Silti mielessä pyörii ajatuksia kuten: Osaisinko suhtautua asiaan oikein, jos vaikka lapseni tulisi joku päivä koulusta itkien kotiin, koska häntä olisi haukuttu neekeriksi. Osaisinko hoitaa tilanteen oikein, vai oppisivatko lapseni "vihaamaan" minua koska "isi ei tajua". Kääntyisikö tällaisessa perheessä lapset vielä vahvemmin äitin puoleen, koska kokisivat, että äiti ymmärtää heitä vielä korostetusti paremmin.
...

Näin vanhempana "elämäntieteenharjoittajana" voin vain todeta aprikointiisi, että nyt sinä kyllä menet aika raskaasti asioiden edelle ja murehdit sellaisia asioita, joita ei ole vielä tapahtunutkaan eikä kukaan voi taata niitä tapahtuvaksi.

Unelmoida voi ja realisti kannattaa olla, mutta turha tulevaisuuden ennakointi ja sen murehtiminen on... niin, aivan turhaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö asioita voi ja kannata ajatella ja harkita etukäteen, mutta rakkaus, parisuhde ja perhe-elämä tuovat eteesi joka päivä uusia haasteita, pieniä ja suuria, joista sinulla, ei kellään, voi olla mitään hajua - et siis voi elää asioita etukäteen, vaikka kuinka yrittäisit/haluaisit.

Sinun on hyvä yrittää elää elämääsi ja parisuhdettasi arvojesi/-nne mukaisesti luottaen niihin ja kumppaniisi. Maailma kulkee radallaan, mutta turhaan murehtimalla oma ja läheistesi taival tulee vain ikävän kuoppaisemmaksi.

 

[Snakster]

Oma vaimoni on muualta kotoisin, minkä kyllä huomaa ulkonäöstä, eivätkä lapsemmekaan ihan tyypillisiltä suomalaisilta näytä. Lapset ovat kaksikielisiä ja tummahkon ulkonäkönsä lisäksi kaikilla tavoilla selkeästi kahden kulttuurin lapsia. Missään vaiheessa tästä ei ole koitunut minkäänlaisia ongelmia koulussa tai muuallakaan ja lapset itse kokevat tämän jonkinlaisena kummajaisuutena olemisen lähinnä kiinnostavana ja jonkinlaisena ylpeydenkin aiheena.

Kuvaavaa noin yleisesti nykypäivän meiningille on se, että kerran tyttäreni kertoi jotain koulussa tapahtunutta sattumusta (ei siis liittynyt mihinkään kiusaamiseen tai vastaavaan), jossa oli mukana eräs toinen tyttö. En tuntenut tätä toista tyttöä ja kun tiedän ainakin ulkonäöltä suurimman osan luokkakavereista, niin kyselin sitten vähän tuntomerkkejä. Lapseni kuvaili yksityiskohtaisesti tämän toisen tytön vaatetusta ja harrastuksia ja sen sellaista, mutta jätti kokonaan mainitsematta, että tämä toinen tyttö oli tummaihoinen. Ihonväriä hän ei edes osannut ajatella mitenkään erityisenä tuntomerkkinä.

 

[moby]

Oma vaimoni on muualta kotoisin, minkä kyllä huomaa ulkonäöstä, eivätkä lapsemmekaan ihan tyypillisiltä suomalaisilta näytä. Lapset ovat kaksikielisiä ja tummahkon ulkonäkönsä lisäksi kaikilla tavoilla selkeästi kahden kulttuurin lapsia. Missään vaiheessa tästä ei ole koitunut minkäänlaisia ongelmia koulussa tai muuallakaan ja lapset itse kokevat tämän jonkinlaisena kummajaisuutena olemisen lähinnä kiinnostavana ja jonkinlaisena ylpeydenkin aiheena.

Neekeri on neekeri vain kun se käyttäytyy kuin neekeri, eli huonosti. Onnea teille, kun lapsenne ovat selkeästi oikean kulttuurin lapsia. Toivottavasti asutte Itä-Helsingissä, jossa erilaisuus on rikkautta.

 

[Carlos]

Mielenkiintoista pohdiskelua nimim. Jeffreyltä, ja yhtälailla mielenkiintoisia kokemuksia nimim. Snaksterilta. Ja täytyy sanoa että olen itsekin miettinyt ihan samaa, enkä ole varma mitä päättäisin jos vielä olisi asia auki. Omalla kohdalla asia on sikäli valmis että tein lapset samanvärisen naisen kanssa, ja sittemmin tein vasektomian, eli enää ei tarvitse miettiä. :-)

Sanoisin näin kokemusten pohjalta, että riippuu hirveästi missä asuu. Varmasti jossain Helsingissä ei ole mikään ongelma vaikka lapset olisivat vähän tummahipiäisiä, kun taas esim. itse asun "valkoihoisella" alueella, maaseudulla, ehkä maailman rasistisimmassa maassa. Ja täällä se todellakin on ongelma.

Naapurissa asuu esim. sveitsiläinen mies, jolla on vietnamilainen vaimo, ja kaksi poikaa jotka näyttävät 100% vietnamilaisilta. Pojat puhuvat tietysti täydellistä sveitsinsaksaa, heillä on Sveitsin passi, mutta kyläkoulussa oli aikamoinen hulabaloo kun kaverit aloittivat koulunkäynnin. Ja nyt vaikka ovat vaihtaneet jo isompien lasten kouluun "kylälle", jossa on maahanmuuttajataustaista väkeä enemmän, niin silti kuulevat kyllä olevansa koko ajan poikkeavia. Ei varmasti ole helppoa.

Sitten taas eräs työkaverini on lähestulkoon yönmusta neekeri, tosin Hollannissa kasvanut ja omaa Hollannin passin (ja kielen). Hän on naimissa valkoihoisen naisen kanssa, ja kaksi heidän lapsistaan on tummahkoja, mutta yksi on täysin vaaleaihoinen, mutta muuten täysin ns. neekeri. Eli semmoiset afrikkalaisen näköiset pusuhuulet, kasvonpiirteet, käkkärät hiukset, mutta valkoinen iho. Tiettävästi hän on lapsista ainoa jolle enemmän huomautellaan ulkonäöstä.

Tämä samainen työkaveri myöskin matkustelee paljon työkseen, ja sanoo että toisinaan ihonväristä saa kyllä maksaa hintaa. Jos ei muuta niin ylimääräisinä turvatarkastuksina ym. Ja vaikkapa paikallisessa rengasliikkeessä kun joku paikallinen (tai valkoinen) käy vaihdattamassa renkaat, liike ottaa yleensä parikymppiä käteisellä, tai joskus ei ota mitään. Mutta tälle "neekerille" lähetetään kotiin 80CHF lasku ihan paperilla. Reilua, eikö?

Sitten toisaalta taas omat täysin "arjalaiset" lapseni haukutaan myös välillä "balkaneiksi", vaikka itse asiassa paikallinen väestö näyttää ja on geeneiltään itse paljon lähempänä balkaneita kuin me suomalaiset. Näissä tapauksissa yleensä vaimo ottaa sitten puhelimen käteen ja pistää pari tulikiven katkuista sanaa haukkujan vanhempien suuntaan. Haukkujan vanhemmille kerrotaan että me olemme ulkomaalaisia - kyllä, me olemme suomalaisia - kyllä, lapsemme voivat olla kusipäitä, lapsemme voivat olla tyhmiä, lapsemme voivat olla idiootteja, lapsemme voivat olla kehareita, mutta vittu soikoon mitään balkaneja ne ei ole. Että pitääkö rouva sejase itse lapsille maantiedon tunnin, vai pyydetäänkö koulua pitämään?

Yleensä tämä riittää, sen jälkeen ei ainakaan samoilta lapsilta tule ikävää tekstiä.

En tiedä onko viestilläni pointtia, muuta kuin että ihonväristä voi tulla kuittia, tai voi olla tulematta. Myös jostain muusta aiheesta voidaan haukkua, kuten moni jo yllä totesi. Jos lapsia haukutaan koulussa neekereiksi, niin itse ottaisin kyllä näissä ihan nollatoleranssin (kuten meilläkin on otettu), samantien vaan kouluun ja vaikka vanhempiin yhteys, ongelma on helppo tappaa kun sen tekee tarpeeksi aikaisessa vaiheessa.

 

[Molkke]

Sitten se "ongelma". En tiedä miten tämän asian esittäisi, jotta ei kuullostaisi saatanan typerälle! Noh, tämä tyttö on tummaihoinen, tai oikeammin puoliksi. Tämä ei haittaa minua ollenkaan, oikeastaan tämä jopa viehättää minua ja mielestämme näytämme yhdessä ihan saatanan hyvälle. Helsingistä kun vielä ollaan ja 2000-luvulla niin tuskinpa tästä mitään konkreettista haittaa edes tulisi. Nyt kuitenkin kun meillä on alkanut homma vähän liikahtelemaan eteenpäin, niin minua on alkanut häiritsemään ajatus siitä, että olisinko valmis, että lapseni olisi tummia? Okei, eivät toki tulisi edes "äitiinsä", mutta siitä "normaalista" poikkeavia kuitenkin. Siis, ei se minua haittaisi että oma puoliso olisi, jopa tykkäisin tästä. Jotenkin vain olen sellainen ihminen, että haluan välttää kaikkea turhaa draamaa elämässäni, ja ehkä siitä syystä on tällainen ajatus tullut mieleen. Toki lapseni eläisivät nuoruutensa pitkälti 2020-2030 luvuilla, jolloin suvaitsevaisuuden uskoisi olevan vieläkin korkeammalla tasolla.

Tiedän, kuullostaa ihan saatanan typerälle! Silti mielessä pyörii ajatuksia kuten: Osaisinko suhtautua asiaan oikein, jos vaikka lapseni tulisi joku päivä koulusta itkien kotiin, koska häntä olisi haukuttu neekeriksi. Osaisinko hoitaa tilanteen oikein, vai oppisivatko lapseni "vihaamaan" minua koska "isi ei tajua". Kääntyisikö tällaisessa perheessä lapset vielä vahvemmin äitin puoleen, koska kokisivat, että äiti ymmärtää heitä vielä korostetusti paremmin.

Mitäpä jos lapsesi on nörtti? Mitäpä jos poikalapsesi tykkääkin baletista? Mitä jos hän on homo? Mitä jos tyttäresi haluaisikin vaihtaa sukupuolta? Mitä jos lapsellasi on silmälasit, höröt korvat tai vaikkapa puhevika ja häntä kiusataan sen vuoksi? Entä jos hän kannattaa Tapparaa?

Lasta voidaan kiusata minkä tahansa asian vuoksi. On totta, että mainitsemistani, osa vähän kärjistettyjäkin, esimerkeistä et tietäisi etukäteen, toisin kuin ihonväristä. On kuitenkin fakta, että rakastat lastasi joka tapauksessa ja tulet toivottavasti olemaan hänen puolellaan asiassa kuin asiassa.

Älä siis anna tuon asian haitata, jos se ei haittaa naisenkaan kohdalla. Mene heti nyt tekemään se lapsi, jos kerran näin itsellesi täydellisen naisen olet löytänyt.

 

[Jeffrey]

Mitäpä jos lapsesi on nörtti? Mitäpä jos poikalapsesi tykkääkin baletista? Mitä jos hän on homo? Mitä jos tyttäresi haluaisikin vaihtaa sukupuolta? Mitä jos lapsellasi on silmälasit, höröt korvat tai vaikkapa puhevika ja häntä kiusataan sen vuoksi? Entä jos hän kannattaa Tapparaa?

Tätä aihetta sivusinkin jo tuossa aikaisemmassa viestissäni. Eli nämä ovat kaikki sellaisia realiteetteja joiden olemassaolon olen tiedostanut aina. Näihin on siis ollut ns. valmiit vastaukset jo olemassa omassa mielessäni. Tätä tummuuden mahdollisuutta en vain ole tullut koskaan mieltämään realiteetiksi. Ehkä näin tulevana insinöörinä se onkin heittänyt minut tilanteeseen, jossa vastaus ei enää löydykkään siitä Excell -taulukosta, ja se on sekoittanut omia ajatuksiani.

Kauttaaltaan kuitenkin hyvää pohdintaa muilta palstaveljiltä! Juuri sitä sain täältä, mitä hainkin. Eli sain purkaa tuntoni, sain siihen loistavan vaistauksen ja se oikeastaan poisti tuon kyseenalaisen verhon mielestäni. Loisto homma!

Ja ei, en todellakaan ole mihinkään lapsihommiin ryhtymässä vielä vuosiin. Tuon asian mieleentuleminen kuitenkin kertoo mielestäni selvästi tuosta naisesta jotain. Ja mun mielestä ihan vain positiivinen homma. On tässä nyt viime kesäisen eron jälkeen tullut jo "vaan" pantua ihan tarpeeksi. Joskin ikää alkaa olla jo senverta, että kumppanin haluaa valita hyvin perustein, enää ei ole varaa kuin maksimissaan yhteen hutiin. Kyllä, pidän ydinperhe -ajatuksesta, ja haluan sen "kuolemameidäterottaa" suhteen.

Lapsesta tulee todennäköisesti ns. Kimmo Kapanen.

Ei juma! Bileet on ohi. Tämä oli varmasti tässä. Tätä pahempaa skenaariota en toivoisi kenellekkään.

 

[Timbit]

Ihonväriä hän ei edes osannut ajatella mitenkään erityisenä tuntomerkkinä.

Ei lapset osaakaan. Jos oman poikani pitää kuvailla joku luokkakaverinsa, niin pituus, ruumiinrakenne, hiusten pituus ja -väri, jopa pukeutuminen kerrotaan ennen ihonväriä tai etnistä taustaa. Pojasta on tullut siinä suhteessa värisokea, ja mielestäni se on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Tunnen useita perheitä, joissa vanhemmat on eri etnistä taustaa. En muista kertaakaan kuulleeni keneltäkään heistä, että heidän lapsiaan olisi kiusattu etnisen taustan tai ulkonäön takia. Ehkä rodusta tulee muille lapsille ongelma vasta sitten, kun he ovat sen vanhemmiltaan oppineet.

Eli Jeffrey, kunhan et tee Kimmo Kapasen näköistä lasta, niin mitään ongelmia tuskin tulee.

 

[El Lude]

Eli Jeffrey, kunhan et tee Kimmo Kapasen näköistä lasta, niin mitään ongelmia tuskin tulee.

Höpön höpön. Jos lapsi on Kimmo Kapasen näköinen, niin hyväpalkkainen työ odottaa KalPan organisaatiossa. Osaamisesta viis tai kuus.

 

[MustatKortit]

Mitä jos tyttäresi haluaisikin vaihtaa sukupuolta?....

Nyt varmaan joku kauhistelee suvaitsemattomuuttani, mutta kyllä mä uskallan nostaa oman käteni ylös: jos minun lapseni ilmoittaisi vaihtavansa sukupuolta, niin olisihan se kova paikka.

Mielestäni myös Jeffreyltä ihan ymmärrettävää pohdintaa tuosta lasten ihonväristä/ulkonäöstä. Kyllähän tällaiset asiat mietityttävät.

 

[mjr]

Nyt varmaan joku kauhistelee suvaitsemattomuuttani, mutta kyllä mä uskallan nostaa oman käteni ylös: jos minun lapseni ilmoittaisi vaihtavansa sukupuolta, niin olisihan se kova paikka.

Tuosta en oikein löydä vielä mitään suvaitsemattomuutta, mutta näyttäisitkö ovea? Kyllähän vanhempien pitää olla valmistautuneita hyvinkin yllättäviin vetoihin lapsiltaan - kova pala olisi jos vaikka tuo esikoinen jonain kauniina tulevaisuuden päivänä ilmoittaisi olevansa pers-suomalainen... Mutta pakkohan tuollainenkin olisi niellä!

 

[Ted Raikas]

Jos on etukäteen niin huolissaan miltä lapset näyttää ja mitä heistä mahdollisesti saattaa tulla, niin suosittelisin kyllä, että ei hanki niitä lapsia ollenkaan. Yksinkertainen ratkaisu.

Puoliveriset ei ole enää edes Suomen katukuvassa mikään erikoisuus ja outous. Tai no ehkä jossain pienessä tuppukylässä on, mutta siellä nyt monenmoinen muukin vähänkään erilainen on hämmentävää ja outoa. Sellaisessa paikassa ei kannata edes yrittää asua. Pääkaupunkiseudulla ainakaan moiseen tuskin kiinnitetään suuremmin huomiota ja ihan sopuisasti nuo näyttää minun silmiini tulevan toimeen keskenään katukuvassa lapset ja nuoret joissa löytyy ihon suhteen värikirjoa kuin jossain hipin solmuvärjätyssä paidassa konsanaan.

Muutenkin ne puoliveriset, jotka syntyvät Suomessa ja pienestä asti kasvavat tähän kulttuuriin oppien puhumaan suomea eivät ole yhtään niin hankalassa tilanteessa kuin muualta muuttaneet, joilla on vahvasti se toisen kulttuurin identiteetti pohjalla ja siten sopeutumisvaikeuksia. Täällä syntynyt ja suomalaiseksi kasvatettu osaa operoida paremmin ja tietää pelisäännöt.

 

[Tadu]

Isot asiat stressaavat tietenkin, mutta minun ohjeeni on ettei kannata stressata turhaan tulevaisuutta. Vaikutat täyspäiseltä ihmiseltä, ja täyspäinen ihminen rakastaa lapsiaan olivat ne millaisia tahansa. Vaikka vihreitä.