Naisasiat

  • 7 571 137
  • 26 605

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Ihan sama minulle uskotko sinä sitä.

Taatusti on. Harmittaa vain kuulla jonkun menneen noin helppoon, vaikka minullekin on ihan sama.

Jokaisella olisi vastuu taistella kusettamista vastaan kotimaassa ja ulkomailla. Ei se turistien vedätys muuten lopu ikinä, kun aina löytyy uusia uhreja.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
No voi. Iskikö joku kapuloita rattaisiin, kun täällä oli huorissa kävijöiden kokoontumisajot?
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Harmittaa vain kuulla jonkun menneen noin helppoon. Jokaisella olisi vastuu taistella kusettamista vastaan kotimaassa ja ulkomailla. Ei se turistien vedätys muuten lopu ikinä, kun aina löytyy uusia uhreja.
Ali Jahangiri kertoi kerran stand up-lavalla opettavaisen tarinan. Hän oli nähnyt kun joku pulimummo kusi pakkassäällä ulkona rautatieaseman edustalla. Hän oli hieman kauempaa seurannut tapahtumaa, että tämähän se näemmä erikoinen kaupunki on. Jossain kohtaa kuseva mummo oli huomannut Alin ja huusi: "Älä vahtaa mun tissejä, mee muualle, HOMO!". Niinpä Ali sitten ymmärsi, että kyllä se nyt on näin, että hänen on oltava homo, kun kerran pulimummo jostakin hänelle niin huusi. Kyllähän erinäisten ketjujen perusteella kämpillään kaljaa kittaava pitkäaikainen poikamies nämä asiat tietää, pakkohan minun on se uskoa. Illalla huoraa turpaan!
Nimimerkillä tuntuu yksityisviestien tulvasta päätellen olevan enemmänkin noita yliluonnollisia kykyjä.
Mistään yliluonnollisista kyvyistä täällä ei ole sinua lukuun ottamatta kukaan kirjoitellut. Olet ihan sekaisin. Minulla on hyvä kyky nopeasti havaita tietyntyyppiset nimimerkit, joita ei käy kehuminen. Viestisi tähän ketjuun osoittaa, että jälleen kerran osuin oikeaan. Kiitos varmistuksesta ja tsemppiä jatkoon.
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kaippa sitä pitää itsekkin ensimmäistä kertaa tähän ketjuun kirjoittaa. Itselläni on tilanne tällä hetkellä täysin jäissä, mutta sitäkin mutkikkaampi. Tai no, en tiedä onko se edes mutkikas, mutta ongelmallinen. Tutustuin tuossa lokakuun alussa naiseen ja juteltuamme netissä pari viikkoa päätimme sitten nähdä. Hän olikin sitten suoraan luonani puolitoista vuorokautta putkeen ja seuraavan viikon aikana (hän oli tampereelta käymässä viikon helsingissä) pari kertaa lisääkin. Meillä meni kaikki oikein mukavasti ja tutustuin hyvin aikaisessa vaiheessa myös hänen 2-vuotiaaseen tyttöönsä. Tämän lisäksi olen tavannut hänen kaikki siskonsa ja veljensä (yhteensä 7 lapsinen perhe), sekä äidin ja isän. Kun olimme tunteneet ehkä kuukauden muutti tämä nainen helsinkiin, sillä hän on täältä kotoisin ja tahtoi tampereelta pois. Syy ei siis ollut muuttaa minun lähelleni tai mitään. No autoin häntä muutossa ja minulla oli sitten myös avain hänen asuntoonsa tämän muuton jälkeen.

Marraskuun lopun ja joulukuun olimme todella paljon yhdessä. Sitten tuli joulu ja alkoivat ensimmäiset pienet ongelmat. Olin yksin joulun himassa ja hän perheensä luona, jossa oli valtava härdelli koko joulun. Saimme pienen riidan joulun aikoihin aikaan, mutta se meni myös ohi kun hän taas palasin kotiinsa. Sitten tulikin kohtalokas hetki kun hän uudenvuodenaattona teki raskaustestin ja se näytti positiivista. Me emme siis seurustelleet, vaan olimme virallisesti vain tapailusuhteessa. Tähän oli osittain syynä se, että tämä kyseinen nainen erosi marraskuun lopussa virallisesti entisestä aviomiehestään, josta hän oli tosin eronnut jo viime vuoden alussa.

Nyt päästään sitten tähän ongelmalliseen kohtaan. Minulla oli eräs hyvinkin nolo (itselleni nolo) salaisuus, jota en ollut kertonut edes kellekkään kaverilleni. Olin täysin leikannut nykyisiin hommiini ja olin todellisuudessa ollut enemmän tai vähemmän työtön kesän jälkeen, sillä koitin saada jotain muita hommia. Valehtelin kuitenkin tästä tälle naiselle, niinkuin myös kaikille kavereilleni, sillä se tuntui sillä hetkelä jotenkin niin nololta asialta. Kerroin tästä kaikesta tälle naiselle sitten tuossa voiden vaihteen jälkeen ja hän veti aivan totaaliset raivarit. Emme ole nähneet nyt sen jälkeen ja olemme puhuneet vain pari kertaa puhelimessa, muuten keskustelumme on ollut hänen raivoamistaan facebookissa. Tänään saimme nyt vähän rauhallisemmin puhuttua 45min puhelimessa ja sovimme, että emme nyt ole missään tekemisissä kuukauteen.

Mitä näihin työkuvioihini tulee, niin samantien kun kerroin hänelle tästä olen laittanut ne kuntoon ja aloitin viime viikon perjantaina uudessa työpaikassa, johon sisältyy vielä kouluttautumista alalle, eli mahdollisuudet parempiin hommiinkin on sen jälkeen. Tämä uusi työpaikka vaan tuntuu niin mitättömältä tällä hetkellä, kun nainen johon olin vahvasti ihastunut ei tahdo olla kanssani missään tekemisissä ja puheidensa mukaan ei sitä tahdo tulevaisuudessakaan. Tämän vielä pystyisi käsittelemäänkin, mutta kun mukana on vielä tuo tuleva lapsi, joka vaikeuttaa tilannetta entisestään. En tiedä miten pystyn olemaan lapsen elämässä mukana, koska samalla se vaan muistuttaa siitä mitä tahtoisin tämän äidin kanssa. En silti tahdo lapsen olevan ilman isää, vaan tahdon olla osa hänen elämäänsä. Joitain asioita jäi myös sanomatta, koska tilanne on jo lähtökohdiltaan erittäin monimutkainen, mutta kai tuosta jotain selviää. En nyt edes tiedä miksi tästä kirjoitin, sillä en varsinaisesti kysy keneltäkään mitään, mutta ehkä tämä on osittain tämmöistä terapiaa.
 

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Koko teksti

Kommentoin, vaikka en ole varma, haluatko edes kommentteja. Sanoisin tässä vaiheessa, että anna naiselle aikaa ja tilaa. Vaikein kohta tulee siinä, kuinka paljon tilaa ja aikaa pitäisi antaa, koska et kuitenkaan voi jättää häntä kokonaan tilanteen kanssa yksin. Itse ehkä arvostaisin sitä, jos antaisit nyt alkuun muutaman päivän hänelle aikaa sulatella tätä kaikkea tapahtunutta. Kannattaisi ehkä viikon sisään lähettää hänelle vaikka tekstari ja kertoa hänelle, että ajattelet häntä tai jotain vastaavaa, jolla ilmaiset sen, että et ole häntä unohtanut ja olisit halukas tilanteen korjaamaan. Jos hänestä ei kuulu mitään, toista sama viikon päästä. Tällä välillä älä ota yhteyttä, jollei hän ota ensin sinuun. Näin hänen ei pitäisi kokea painostusta sun puoleltasi, mutta toisaalta taas, hän voi kokea, että hän ei ole yksin, jos ei itse halua olla.

Yllätysraskaus on varmasti vaikea paikka, varsinkin, jos se tapahtuu kovin varhaisessa vaiheessa suhdetta eikä moista ole ollut suunnitelmissa muutenkaan lähiaikoina. Monille on itsestäänselvää, että kaikesta yllättävydestä huolimatta lapsi pidetään, mutta se voi monesti olla varsin vaikea päätös, joka perustuu eniten omaan moraalikäsitykseen kuin puhtaaseen haluun. Se ei kuitenkaan tee kenestäkään huonoa äitiä tai itsekästä paskiaista. Lapsi sitoo itseensä koko loppuelämäkseen ja vaikka tasa-arvo on monin paikoin ylevä tavoite, äiti on kuitenkin aina äiti. Ja jos teidän suhde ei kestäisikään, tämä kyseinen lapsi määrittelee häntä ainakin jonkin verran ihmisenä ulkopuolisten silmissä. Näin se vain menee, halusi tai ei. Ehkäisyn käytöstä jokainen voi tietenkin aina moralisoida ja siitä, että teoilla on seuraukset, mutta se on usein täysin turhaa, koska fiksut ja järkevätkin ihmiset tekevät joskus päätöksiä, joiden lopputulos on sitten jotain muuta kuin ennalta suunniteltu. Ja joskus ehkäisy ihan todella voi pettääkin. Olipa syy mikä tahansa, asia on henkilökohtainen eikä kuulu kenellekään muulle kuin asianomaisille.

Masculinella on nyt se kaikkein epäkiitollisin homma eli et oikein voi tehdä muuta kuin olla valmis kantamaan vastuusi. Meni teidän suhde miten tahansa ja jos lapsi tähän maailmaan syntyy, uskon, että asiat järjestyy. Helppoa se ei ehkä tule olemaan, mutta voin lohduttaa, että ei se sitä aina ole parisuhteessakaan, johon lapsi on syntynyt toivottuna. Te itse määrittelette oman suhteenne ja omat käytäntönne. Kaikki ei ole itsestäsi kiinni, mutta moni asia on ihan omasta asenteesta kiinni. Varmaankin tulee tilanteita, jossa mietit, ettet ymmärrä naisia ollenkaan, mutta äläpä huoli, monesti naiset eivät ymmärrä itseään itsekään. Raskaana ollessa se kaikki vielä usein moninkertaistuu.

Mitä tulee noihin kertomatta jättämiisiisi, luulen, että ne eivät ole nyt ihan päällimmäisinä mielessä, vaikka varmasti tuovat oman sivumakunsa. Luottamus on monelle se kaikkein tärkein asia ja luottamus voi mennä pikkuasioista ja tämä nyt ei ehkä kuitenkaan ollut ihan pieni valkoinen valhe. Saattaa kuitenkin olla, että nainen kimpaantui enemmän siitä, ettet ollut rohjennut kertoa totuutta kuin itse asiasta ja otti asian henkilökohtaisesti. Ja kaikki muu tapahtunut ja epävarmuus tulevaisuudesta pistää nyt vähän ottamaan kierroksia. Mitä tahansa paskaa ei tietenkään tarvitse sietää, mutta nyt voisi olla hyvä paikka antaa monen asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja keskittyä kuulemaan ne kaikkein olennaisimmat asiat sieltä kaiken raivon keskeltä. Luulen, että naisesi on tällä hetkellä peloissaan ja kokee olevansa yksin. Eroprosessikin ollut päällä ja nyt sitten tuli raskaaksi toiselle miehelle näin pian. Voi olla, että hänelle on tapahtunut asioita, jotka aiemmin ovat hänelle itselleen ollut esim. naureskelun aihe ja on todettu, että itselle ei koskaan käy niin. Eli asiassa on niin paljon eri tekijöitä, että siellä voi oikeasti olla aika iso turbulenssi päässä juuri nyt. Lisätään siihen vielä fyysinen ulottuvuus ja soppa on tulilla.

Tässä nyt muutamia ajatuksiani. Jos haluat kertoa enemmän esim. yv:llä, ollos hyvä. Pakko ei ole :). Tsemppiä! Asioilla on taipumus järjestyä.
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kommentoin, vaikka en ole varma, haluatko edes kommentteja. Sanoisin tässä vaiheessa, että anna naiselle aikaa ja tilaa.

Toki sitä hyvät kommentit ovat aina tervetulleita. Tuo tilan ja ajan antaminen on nyt tällä hetkellä se mitä olenkin tekemässä. Eipä tässä mitään muutakaan ole mitä tehdä ja tuo tekee varmasti hyvää myös itsellenikin. Tästä on nyt 3 viikkoa mennyt kun hänelle asiasta kerroin, joten hän on kyllä sitä saanut miettiä ja meillä oli tuossa jo reilun viikon täysin hiljainenkin väli. Silti tilanne tuntuu vaan menevän huonompaan suuntaan koko ajan.

Vaikein kohta tulee siinä, kuinka paljon tilaa ja aikaa pitäisi antaa, koska et kuitenkaan voi jättää häntä kokonaan tilanteen kanssa yksin. Itse ehkä arvostaisin sitä, jos antaisit nyt alkuun muutaman päivän hänelle aikaa sulatella tätä kaikkea tapahtunutta. Kannattaisi ehkä viikon sisään lähettää hänelle vaikka tekstari ja kertoa hänelle, että ajattelet häntä tai jotain vastaavaa, jolla ilmaiset sen, että et ole häntä unohtanut ja olisit halukas tilanteen korjaamaan. Jos hänestä ei kuulu mitään, toista sama viikon päästä. Tällä välillä älä ota yhteyttä, jollei hän ota ensin sinuun. Näin hänen ei pitäisi kokea painostusta sun puoleltasi, mutta toisaalta taas, hän voi kokea, että hän ei ole yksin, jos ei itse halua olla.

Hän tietää kyllä, että en ole häntä jättämässä asian kanssa yksin ja autan kyllä asioissa missä voin. Tällä hetkellä tilanne vaan on se, että hän ei halua minulta _minkäänlaista_ apua. En nyt ala tähän sen tarkemmin kirjoittelemaan mitä kaikkea sieltä suunnalta on kerrottu, mutta aika ehdottomia ja jyrkkiä ovat mielipiteet tällä hetkellä. Hän ei tahdo nähdä minua, hän ei tahdo minun olevan lapsen arjessa millään tavalla mukana ja hän ei kunnioita minua lainkaan. Hän on myös sanonut, että ei missään vaiheessa ole tuntenut minua kohtaan mitään, jota minä en vain suostu uskomaan, kun muistaa nuo ensimmäisessä viestissäni mainitsemat perheen tapaamiset, tuon avaimen antamisen ja ihan yleisest keskustelut mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta. En myöskään tajua miksi tästä olisi tullut näin iso juttu, jos olisimme olleet vain kavereita kuten hän sanoo, eikä mukana olisi mitään tunteita. Tässä tilanteessa näiden viikottaisten tekstareiden laitto on hyvin todennäköisesti huono idea, sillä välit ovat todella tulehtuneet ja hän kokee tuon hyvin todennäköisesti ahdistavana.

Yllätysraskaus on varmasti vaikea paikka, varsinkin, jos se tapahtuu kovin varhaisessa vaiheessa suhdetta eikä moista ole ollut suunnitelmissa muutenkaan lähiaikoina

Tämä on toki totta ja siihen tuo oman mausteensa tuo, että hän oli virallisesti vielä naimisissa kun raskaus alkoi, joka oli hänelle todella raskas juttu, vaikka he olivat olleet jo lähes 8kk erossa toisistaan ja jopa asuivat eri maissa. Hän koki jollain tasolla pettäneensä tätä miestä ja oli hyvin noloissaan ja poti syyllisyyttä. En tainnut kertoa tuossa ensimmäisessä viestissä, että hänellä on tuosta avioliitosta syksyllä 3v. täyttävä tyttö, joka tuo oman lisänsä tähän kaikkeen. Se tuo tietysti valmiuksia lapsen hoitoon, mutta myös mutkistaa tilannetta entisestää ja aiheuttaa stressiä.

Tällä naisella on tosiaan kaikista lähimmäisten ihmistensä taholta (aviomies, äiti ja isä) aika ikäviä kokemuksia, jotka ovat ajaneet hänen luottamuksensa täysin nolliin. Minä olin ensimmäinen ihminen johon hän oli päättänyt luottaa pitkään aikaan ja petin sen luottamuksen lähes samantien, joka on se syy miksi nyt olemme tässä. Ymmärrän hänen tunteitansa johonkin pisteeseen asti, mutta myös välillä vituttaa, sillä saamani kohtelu tuntuu kohtuuttomalta. Vaikka tekoni on toki törkeä ja taustat huomioon ottaen vielä normaalia isompi, niin silti tuntuu uskomattomalta ettei kaksi aikuista ihmistä voi puhua asioista lainkaan, saatika sitten ihan nähdä kasvotusten ja koittaa niitä selvittää.

Onhan näitä asioita tullut mietittyä, että onko tämä nainen edes kaiken tämän saastan arvoinen, enkä oikeasti siihen osaa vastata. Huonoja puoliahan hänessä on tietysti niinkuin kaikissa ja eiväthän nämä lähtökohdat nyt mitkään ihan kauhean ruusuiset ole millekkään, mutta on myös positiivisia puolia, todella todella positiivisia. Plus en tahdo, että lapsi joutuu olemaan ilman isäänsä, vaan koska toinen vanhemmista on joskus aikaisemmin polttanut näppinsä ja ei nyt uskalla ottaa riskiä. Kyseinen nainen sai tietää 15v., että hänen isänsä ei ole hänen oikea biologinen isänsä ja hän kaivoi (äiti kieltäyti kertomasta tai auttamasta, joka on yksi noista syistä miksi hänellä on ongelmia luottaa ihmisiin.) sitten oikean isän tiedot jostain. Valitettavasti isä ei tahtonut olla missään tekemisissä koko asian kanssa ja se satutti häntä todella paljon. Niinkuin hänellekin sanoin, niin en tahdo, että minun lapseni joutuu kokemaan samaa, jonka takia välit olisi mukava saada edes johonkin kuntoon.
 
Viimeksi muokattu:

BOL

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Masculine, tilanteesi vaikuttaa kyllä kaikin puolin erittäin haastavalta. Mielestäni olet toimimassa järkevästi ja hienoa, että olet saanut viestin perille, että haluat olla lapsen elämässä mukana. Toivotaan, että solmut ratkeavat ja pääsette sellaisiin väleihin, että tuleva lapsenne saa hyvät eväät elämään. Toivon, että alkushokin (joka voi tosin kestää "alkua" pidemmälle) jälkeen, nainen ymmärtää elämän realiteetit ja omiin kokemuksiinsakin peilaten ymmärtää toimia oikein ja haluaa jakaa kasvatusvastuun kanssasi, vaikka suhteestanne ei mitään tulisikaan. Vaikuttaa vähän siltä, että hänellä on puolustusmekanismit nyt vahvasti päällä. Se tietenkin vaikeuttaa koko tilanteen läpikäymistä kanssasi.

Yleisesti ottaen mun on vaikea ymmärtää vanhempia, eristyisesti naisia, jotka haluavat kieltää lastensa isiltä yhteydenpidon ja lapsen elämässä olemisen. Ja nyt en puhu mistään sellaisista keisseistä, joissa toinen vanhempi horjuttaa lapsen elämää jotenkin. Mun on vaikea ymmärtää, miksi joku ihminen haluaisi vaikuttaa lapsensa elämään negatiivisesti sulkemalla toisen vanhemman pois kuvioista. Vaikka olisi kuinka hankalat keskinäiset suhteet, asiat pitää pystyä selvittämään niin, että lapselta ei riistetä mahdollisuutta viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa. Mutta tämä ketju ei ehkä ole oikea paikka asian vatvomiseen.

Masculinelle tsemppiä! Jokainen tekee virheitä. Niistä on vain otettava opikseen.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Niin. Millä se hänen neitsyys todettiin, oletko gynekologi tms.

Tällaisiin kyllä suhtaudutaan varauksella jokaisen toimenkuvan toteuttajan toimesta, eiks je? Ja tämä toteamus sinne takariviinkin.

Naisista ei viime kuukausina eikä viime viime hetkinä pahaa sanottavaa. Hyvin te vedätte kun ei leikkiä vakavaksi pistä. Miehen sydänsurut tosin ovat melko säälittävää kamaa, mutta niistä ei pidäkään runoilla ellei ole Cheek. Kyllä minäkin stadionilla...
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Yleisesti ottaen mun on vaikea ymmärtää vanhempia, eristyisesti naisia, jotka haluavat kieltää lastensa isiltä yhteydenpidon ja lapsen elämässä olemisen. Ja nyt en puhu mistään sellaisista keisseistä, joissa toinen vanhempi horjuttaa lapsen elämää jotenkin. Mun on vaikea ymmärtää, miksi joku ihminen haluaisi vaikuttaa lapsensa elämään negatiivisesti sulkemalla toisen vanhemman pois kuvioista. Vaikka olisi kuinka hankalat keskinäiset suhteet, asiat pitää pystyä selvittämään niin, että lapselta ei riistetä mahdollisuutta viettää aikaa toisen vanhempansa kanssa. Mutta tämä ketju ei ehkä ole oikea paikka asian vatvomiseen.

Tästä olen ehdottoman samaa mieltä, mutta tosi asia on, että tämä tapaus on vielä todella tuore. Vaikka kyseessä on hankala tapaus, niin todellisuudessa perjantaina klo 21.00 tulee täyteen vasta kuukausi siitä kun raskus meille selvisi. Huomen aamulla tulee täyteen 3 viikkoa siitä kun tämä meidän riitamme alkoi, eli loppujen lopuksi ei puhuta mistään ihan älyttömän pitkistä ajoista. Lapsen syntymään tosin on vielä yli 7kk aikaa, eli kyllähän tässä kerkeää vielä moni asia, ja toivottavasti myös mieli, muuttumaan. Vaikka parisuhdetta meidän välille ei hyvin todennäköisesti enää tule, niin kyllä minä uskon, että saamme nämä asiat lapsen kanssa sovittua.

Tätä tukee myös se, että alussa kun kerroin hänelle tuosta valheestani se ei ollut niin iso juttu. Hän oli vihainen, mutta pystyimme puhumaan asioista ja puhuimme jopa siitä miten hoidamme kaikki huoltajuuskuviot, sekä miten voin auttaa lapsen kanssa. Oli puhetta jopa, että ottaisimme perhehuoneen lapsen synnyttyä, että voisin jäädä myös yöksi sairaalalle. Kuten sanoin, niin tämä tilanne on mennyt huonompaan suuntaan koko ajan, joten tämä pidempi tauko on varmasti hyvä juttu.
 

Jeffrey

Jäsen
Masculinellä on nyt tilanne sellainen, että en tiedä miten tällaisen asian esittää, mutta pakkohan se on esittää: oletko varma, että se kohdussa oleva lapsi edes on sinun?

Mitä enemmän noita sinun kirjoituksiasi lukee, niin tulee mieleen se, että totuus voi olla toinen. Vasta eronnut aviomiehestä, ei halua sinua lähelle jnejne, saavat ainakin minun kulmani nousemaan tällaisessa tilanteessa.

Okei, olen lähtökohtaisesti naistenvihaaja. Tai en heitä toki vihaa, mutta koen suurta tarvetta kyseenalaistaa heidän sanojaan ja tekojaan. Tällaisessa tilanteessa en mitenkään voi olla kyseenalaistamatta hänen toimintaansa.

Onkin sitten eriasia, miten sinun tulisi ottaa asia esiin. Lähtökohtaisesti jos tunnet ollenkaan hänen kuukautiskiertoaan, tärppipäivät on melko helppo laskea sieltä esiin. Raskaaksi tuleminen on matemaattisella tasolla todella hankala toimenpide. Teillä on niin lyhyt historia ja kaikkea muutakin taustalla, että minun on vaikea uskoa siihen äärimmäiseen todennäköisyyden murto-osaan joka on näkökannasta riippuen sinun puolella, tai vastaan.

En oikein tiedä mikä on minun pointtini tässä. En tietenkään halua sinua ahdistaa lisää, mutta kai olet ajatellut tällaista mahdollisuutta? Pakkohan sinun on! Tämä nyt vain on aika olennainen osa koko kuviota.

Toki joku se aina lotossakin voittaa...
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Masculinellä on nyt tilanne sellainen, että en tiedä miten tällaisen asian esittää, mutta pakkohan se on esittää: oletko varma, että se kohdussa oleva lapsi edes on sinun?

Olen kyllä, mutta kyllä minä luotan siihen, että se kyllä on. Me ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä siinä vaiheessa, kun tuo hedelmöitys on tapahtunut, että ei siitä ole epäilystä. Plus hän on tehnyt harvinaisen selväksi, että häntä vituttaa se että olen lapsen isä, joten eiköhän hän olisi sen sanonut, jos näin ei olisi. Toki olen miettinyt sitä, että onko hän valehdellut minulle siinä ettei voisi tulla raskaaksi (lääketieteellinen syy, josta olen nähnyt jotain papereitakin). Eli onko hänen tarkoituksensa ollut koko ajan vaan tulla raskaaksi ja sitten hyljätä, mutta ei tuokaan todennäköiseltä oikein kuullosta. Jos näin olisi, niin miksi hän olisi ottanut minut edes aluksi mukaan kaikkeen (ultrat ja muut) tai yleensä kertonut koko raskaudesta?
 
Viimeksi muokattu:

Seesam

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK

Jos ymmärsin oikein, niin tuo nainen on vielä avioliitossa aviomiehensä kanssa ja tällöin lain mukaan aviomies tulkitaan automaattisesti lapsen isäksi ja huoltajaksi. Joudut siis tällöin vielä kikkailemaan nuo isyyden selvittämiset, tunnustamiset ja vahvistamiset sekä äidin, että aviomiehen hyväksynnällä.

Ihan nyt sivunoottina huomautin, ettei tilanteesi pääsisi yhtään selkeämmäksi karkaamaan. Tsemppiä!
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Jos ymmärsin oikein, niin tuo nainen on vielä avioliitossa aviomiehensä kanssa ja tällöin lain mukaan aviomies tulkitaan automaattisesti lapsen isäksi ja huoltajaksi. Joudut siis tällöin vielä kikkailemaan nuo isyyden selvittämiset, tunnustamiset ja vahvistamiset sekä äidin, että aviomiehen hyväksynnällä.

Itse asiassa ei ole enää avioliitossa, mutta taisi vielä silloin olla kun tämä raskaaksi tuleminen on tapahtunut. Tämä avioeron harkinta-aika tosin taisi olla silloin jo täynnä, mutta siinä oli jotain viivästyksiä tämän avioeron voimaan astumisen kanssa kun mies asuu ulkomailla. Tästä olisi kyllä mukava kuulla lisää, jos joku tietää, eli meneekö tuo tilanne todellakin noin vai pitääkö naisen olla naimisissa lapsen syntyessä?
 

Seesam

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itse asiassa ei ole enää avioliitossa, mutta taisi vielä silloin olla kun tämä raskaaksi tuleminen on tapahtunut. Tämä avioeron harkinta-aika tosin taisi olla silloin jo täynnä, mutta siinä oli jotain viivästyksiä tämän avioeron voimaan astumisen kanssa kun mies asuu ulkomailla. Tästä olisi kyllä mukava kuulla lisää, jos joku tietää, eli meneekö tuo tilanne todellakin noin vai pitääkö naisen olla naimisissa lapsen syntyessä?

Okei, no silloin sovelletaan ns. pater est-olettamaa, jonka mukaan aviomies oletetaan lapsen isäksi, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Näin ollen pater est-olettama tarkoittaa myös, että avioeron jälkeen syntynyt lapsi ei saa aviolapsen asemaa.

All good sillä rintamalla sinun näkövinkkelistäsi.
 

mutina

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Chicago Blackhawks, Fife Flyers
Tästä olisi kyllä mukava kuulla lisää, jos joku tietää, eli meneekö tuo tilanne todellakin noin vai pitääkö naisen olla naimisissa lapsen syntyessä?

Aviomies on automaattisesti lapsen isä, jos nainen on naimisissa. Sillä mikä oli tilanne lasta tehdessä, ei ole merkitystä, ellei isä sitten kuole ennen lapsen syntymää.

Laki löytyy Finlexistä: Isyyslaki, 1. luku: 2 § (16.5.1980/351)
Isyyden toteaminen avioliiton perusteella

Aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Jos avioliitto on miehen kuoleman johdosta purkautunut ennen lapsen syntymää, on aviomies lapsen isä, kun lapsi on syntynyt sellaiseen aikaan avioliiton purkautumisen jälkeen, että lapsi on voinut tulla siitetyksi avioliiton aikana. Jos äiti on ennen lapsen syntymää mennyt uuteen avioliittoon, on kuitenkin jälkimmäinen aviomies lapsen isä.

Ja koska sinä et ole (ainakaan vielä) avioliitossa lapsen äidin kanssa joudut tunnustamaan isyyden:

3 §
Isyyden vahvistaminen tunnustamisella ja tuomioistuimen päätöksellä

Kun mies, joka lapsen syntyessä ei ole ollut avioliitossa lapsen äidin kanssa, tahtoo tunnustaa isyytensä, on isyyden vahvistamisesta voimassa, mitä 3 luvussa isyyden tunnustamisesta säädetään. (16.5.1980/351)

Tuomioistuimen on vahvistettava, että mies on lapsen isä, jos on selvitetty, että:

1) mies on ollut lapsen äidin kanssa sukupuoliyhdynnässä lapsen siittämisaikana, ja voidaan pitää todistettuna, että mies on siittänyt lapsen

Ja ettei mene pelkäksi lainaukseksi, täällä tuo edellä mainittu luku 3., jossa kerrotaan kuinka tunnustaminen tapahtuu.


Onnea matkaan, koettakaa lapsen äidin kanssa saada asiat hoitumaan!
 

Carlos

Jäsen
Masculinelle vaan että ompas kyllä koko lailla kimurantti tilanne. Mutta mitä itse voin sanoa, niin kuulostaa vahvasti siltä että nainen on vielä aikalailla traumoissa menneestä avioliitosta, lapsuudestaan, ja tiesmistä, ja nyt tämä valehtelusi työpaikkatilanteesta sai hänet "tietämään" että olet vain yksi niistä pahoista ihmisistä joka häntä on elämän varrella kusettanut.

Siihen päälle sitten se hormonaalinen hullunmylly ja väsymys mitä raskaus saa aikaan, pelko tulevasta, luontainen ylpeys, epävarmuus, epäluottamus, jne saa aikaan kaiken tämän. Sanoisin jopa että täysin normaalia käytöstä. Arvelisin vielä että näiden riitojen lomassa nainen on jopa maininnut että "ainakin silloin kun tulin viimeksi raskaaksi niin oli x ja y ja z, nyt ei ole mitään" tai jotain sinnepäin. Nämä kaikki on merkkejä siitä pelosta ja epävarmuudesta.

Se että nainen ei luota sinuun ei välttämättä parane, mutta siitä kaikki lähtee. Joka tapauksessa uskon että tässä lähikuukausien aikana jonkun tasaisemman henkisen hetken koittaessa hän yrittää sopia kanssasi asioita. Saattaa myös mainita esim. avioliiton ohimennen, jossain yhteydessä.

Sitten pallo on sinulla, voit ottaa riskin ja ehdottaa naimisiinmenoa, tai olla ehdottamatta. Lopputulos voi olla pakit, lyhyt mutta onneton avioliitto, pitkä mutta onneton avioliitto, tai loppuelämän yhdessäolo, keskimäärin kasvavalla onnellisuusasteella.

Kortti tuo ja kortti vie, mutta maatalous on onnenkauppaa. Uskon että sinulla on käsissäsi hyvä mutta oikukas nainen. Itse olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa, tein mitä tein, ja olen nykyään erittäin onnellinen siitä. Toisinkin olisin voinut tehdä, enkä tiedä missä olisin nyt. Mutta sinun pitää tehdä omat päätöksesi. Luulisin että kyseessä on nimenomaan sinun päätöksesi, ei naisen, vaikka hän niin antaa ymmärtää.

Lykkyä tykö.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yhtään tuntematta naista tai Masculinea itseään, niin itse tällaisessa tilanteessa kokeilisin niinkin radikaalia keinoa kuin ihan vanhan ajan käsin kirjoitettua pitkää kirjettä.
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Masculinelle vaan että ompas kyllä koko lailla kimurantti tilanne
....
Sitten pallo on sinulla, voit ottaa riskin ja ehdottaa naimisiinmenoa, tai olla ehdottamatta. Lopputulos voi olla pakit, lyhyt mutta onneton avioliitto, pitkä mutta onneton avioliitto, tai loppuelämän yhdessäolo, keskimäärin kasvavalla onnellisuusasteella.

Kortti tuo ja kortti vie, mutta maatalous on onnenkauppaa. Uskon että sinulla on käsissäsi hyvä mutta oikukas nainen. Itse olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa, tein mitä tein, ja olen nykyään erittäin onnellinen siitä. Toisinkin olisin voinut tehdä, enkä tiedä missä olisin nyt. Mutta sinun pitää tehdä omat päätöksesi. Luulisin että kyseessä on nimenomaan sinun päätöksesi, ei naisen, vaikka hän niin antaa ymmärtää.

Lykkyä tykö.

Sitä se kyllä toden totta on. En nyt ihan noin radikaaleja ajatuksia ole vielä ajatellut, mutta ehkä tuokin kortti vielä joskus osoittautuu tarpeelliseksi. Tuosta olen kyllä samaa mieltä, että kyseessä on oikukas, mutta hyvä nainen. Sen näyttää vain aika, että onko hän se hyvä nainen minulle vai jollekkin muulle.

Yhtään tuntematta naista tai Masculinea itseään, niin itse tällaisessa tilanteessa kokeilisin niinkin radikaalia keinoa kuin ihan vanhan ajan käsin kirjoitettua pitkää kirjettä.

Tätä olen itse asiassa myös miettinyt. Kun palautin hänelle asunnon avaimen ja hain omat kamani hänen luotaan (tyhjästä kämpästä), niin jätin hänelle pienen kirjeen, joka otettiin ihan hyvin vastaan. Ehkäpä tämä pitää palauttaa jossain välissä mieliin ja koittaa, mutta sisältö pitää miettiä aika tarkkaan.

Olen positiivisesti yllättynyt miten hyviä ja informatiivisia viestejä tänne on ihmisiltä tullut, kiitos niistä. Lupaan kyllä pistää tänne sitten tietoja kun jotain taas tapahtuu, mutta näillä näkymin tässä nyt on hyvän aikaa hiljaisempaa.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Tätä olen itse asiassa myös miettinyt. Kun palautin hänelle asunnon avaimen ja hain omat kamani hänen luotaan (tyhjästä kämpästä), niin jätin hänelle pienen kirjeen, joka otettiin ihan hyvin vastaan. Ehkäpä tämä pitää palauttaa jossain välissä mieliin ja koittaa, mutta sisältö pitää miettiä aika tarkkaan.

Tuossa 90-luvun puolessa välissä tuli kirjoitettua aika montakin kirjettä. Kyllä sitä on joskus miettinyt miten nuokin olisivat menneet, jos olisi ollut käytössä näitä nykyajan vehkeitä.

Harkitsin kirjettä myös reilu vuosi sitten, mutta päädyin korttiin samalla, kun laitoin avaimen postissa. Näin vakavassa ja monimutkaisessa asiassa tarkkaan mietitty kirje voisi olla mitä parhain ratkaisu. Mikään kiirehän sen kirjoittamisella tuskin nyt on ja voit rauhassa pyöritellä mitä haluat kirjoittaa.

Mitään mahdollisuutta ei lienee siihen, että kirje jätettäisiin noteeraamatta. Se oli yksi syy miksi en itse katsonut omassa tilanteessani niin järkeväksi vaivata asialla sen enempää päätäni. Joku muutaman sanan tekstiviesti olisi ehkä saattanut tulla.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tätä olen itse asiassa myös miettinyt. Kun palautin hänelle asunnon avaimen ja hain omat kamani hänen luotaan (tyhjästä kämpästä), niin jätin hänelle pienen kirjeen, joka otettiin ihan hyvin vastaan. Ehkäpä tämä pitää palauttaa jossain välissä mieliin ja koittaa, mutta sisältö pitää miettiä aika tarkkaan.

Minusta sinä olet tännekin eritellyt ajatuksiasi siinä määrin kypsästi ja maltillisesti, että melkeinpä sama sisältö kirjeeseen kirjoitettuna avaisi jo aika hyvin sitä, missä kohdallasi mennään.
 

Masculine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Minusta sinä olet tännekin eritellyt ajatuksiasi siinä määrin kypsästi ja maltillisesti, että melkeinpä sama sisältö kirjeeseen kirjoitettuna avaisi jo aika hyvin sitä, missä kohdallasi mennään.

Ongelma ei olekkaan siinä etten olisi käyttäytynyt yhtä kypsästi myös hänen kanssaan, päin vastoin. En ole tainnu ääntäni korottaa kertaakaan tai edes kirjoittamalla käydyissä keskusteluissa ollut negatiivinen, missään vaiheessa. Minusta tuntuu, että koko tilanteelle tekisi oikeasti hyvää, jos voisimme riidellä kunnolla, koska mitään semmoista ei ole tapahtunut. Ongelmana tietysti on, ettei hän suostu asiasta puhumaan edes puhelimessa, saatika kasvokkain. Plus hänen mielestään minä olen se jolla on ongelma, eli mitään riitaa tai keskustelua on turha käydä, koska ei ole mitään mistä puhua.

Onneksi olen nyt saanut omaa oloani helpotettua aika paljon puhumalla asiasta ystävilleni ja juttelemalla ihan vaan muille naisille. En nyt varmasti tässä ala mitään toista suhdetta virittelemään, mutta en myöskään aio laittaa elämääni jäähylle vain siksi, että joku toinen ihminen ei kunnioita minua tarpeeksi keskustellaakseen asioista aikuismaisesti.

Tämä varmasti alkaa sekavuudessaan jo vaikuttamaan trollaukselta, mutta muistin juuri asian, jota en ole täällä kertonut ja joka on ehkä se kaikista oudoin. Eli meillä on tämän naisen kanssa toisella keskustelupalstalla semmoinen grouppi, jonka kanssa pidimme semmoiset kolmen päivän mökkipikkujoulut. Siihen kuuluu n.20 ihmistä, joista muutama on tullut ihan kavereiksi ja loput ovat sitten tuttuja. Se mitä en siis tajua on, että tuolla missä kaikki näkevät mitä puhumme, hänellä ei ole ongelmaa keskustella kanssani. Hän käyttää ihan normaalisti hymiöitä ja puhelee kanssani milloin mistäkin. Hän jopa itse sanoi kun sovimme hiljais elosta, että siellä puhuminen on ihan fine, mutta kahden kesken ei nyt kannata jutella. Sata pistettä ja Jatkoajan Kyrpäpappi-titteli sille, joka pystyy tämän käyttäytymisen selittämään. Samalla minusta tuntuu, että hänen siskonsa ei tiedä tästä asiasta ainakaan kaikkea, koska hänellä ei ole ollut mitään ongelmia puhua kanssani.

Pakko myös todeta, että kun tämän koko casen kaikki käänteet on tänne kirjoittanut, niin tajuaa kyllä miten jäätävästä asiasta on kyse. Jos asiaa katsoo ihan paperilla, niin eihän tässä "suhteessa" nyt ole järjen hiventäkään.
 
Viimeksi muokattu:

Jeffrey

Jäsen
Sata pistettä ja Jatkoajan Kyrpäpappi-titteli sille, joka pystyy tämän käyttäytymisen selittämään. .

Jos asiaa katsoo ihan paperilla, niin eihän tässä "suhteessa" nyt ole järjen hiventäkään.

Jatkoajan Kyrpäpappi-titteli irtoaa varmasti sillä vastauksella, että nainen.

Jokainen on oman suhteensa asiantuntija. Eikä sinun tarvitse selitellä kenellekkään omaa suhdettasi, tai syitäsi pysyä tai lähteä siitä. Itse seurustelin neljä vuotta suhteessa, jossa monen mielestä ei ollut järjen hiventä. Yleensä, jopa itse olin sitä mieltä. Nyt taas kun on saanut rellestää vapaasti, ja eri naisia on ollut se kolme viikkoa kohden, on taas huomannut sen, että kyllä siinä suhteessa oli paljonkin järkeä.

Valitettavasti vain jotkut asiat ovat sellaisia, että ne muodostuvat ongelmaksi jos niitä ei ole, mutta sitten kun niitä on, niin ei se niin erikoista olekkaan. Tämä pohdinta siis lähinnä omaa taannoista eroani kohtaan.

Selvität nyt itse mitä haluat. Mikäli naisen vielä haluat, niin sitten menet ja hänet "pakotat" juttelemaan. Käyt ostamassa vaikka ne kymmenen punaista ruusua (ei alepan) ja sydämen muotoisen konvehtirasian. Puku päälle, kampaat naamasi ja menet sinne oven taakse. Osoitat, että hänet haluat. Jos tulee pakit, niin sitten tulee, mutta uskoisin kyllä että saisit sen mahdollisuuden. Hänestä voi jopa tuntua, että et yritä tarpeeksi, jos et ota häneen yhteyttä vaikka hän sen kieltäisikin.

Tietysti aina helpompaa on luovuttaa, se tosin saattaa kostautua sitten pitkällä aikavälillä.
 

Carlos

Jäsen
Jatkoajan Kyrpäpappi-titteli irtoaa varmasti sillä vastauksella, että nainen.

Tähän vahva sama. En ole kokeillut suhdetta kenenkään samaa sukupuolta olevan kanssa, mutta ainakin mies-nainen suhteista tiedän sen verran että niissä harvoin on järkeä. Se on äärettömän monenkirjava kokoelma kaikenlaista fiilistä, järkeä, yhteensopivuuksia, yhteensopimattomuuksia, haaveita, unelmia, tavoitteita, pettymyksiä, kääntymyksiä, yllätyksiä, harmituksia, kummituksia, pelotuksia, vollotuksia, kammotuksia, juhannuksia ja ihanuuksia. Älä edes yritä ymmärtää, sillä se tekee asiasta vaikean. Nainen, tuo omituisesti käyttäytyvä nisäkäs, tunnetaan myös latinankielisellä nimellä Vähäne Ymmärrys Monimutkastus.

Mikäli naisen vielä haluat, niin sitten menet ja hänet "pakotat" juttelemaan. Käyt ostamassa vaikka ne kymmenen punaista ruusua (ei alepan) ja sydämen muotoisen konvehtirasian. Puku päälle, kampaat naamasi ja menet sinne oven taakse. Osoitat, että hänet haluat. Jos tulee pakit, niin sitten tulee, mutta uskoisin kyllä että saisit sen mahdollisuuden. Hänestä voi jopa tuntua, että et yritä tarpeeksi, jos et ota häneen yhteyttä vaikka hän sen kieltäisikin.

Voi toimia, tai sitten nainen pitää tätä esitystä feikkinä ja käskee suksia kuuseen. Itse todennäköisesti jymättäisin jalkani joku päivä ko. naisen eteisenlattiaan, ja kertoisin harvinaisen selväsanaisesti että;

"Meidän yhteisellä lapsella tulee muuten olemaan sitten yhteiset vanhemmat, jotka asuvat yhteisen katon alla lapsensa kanssa, haluaa arvon neiti sitä sitten tai ei. Niin, ja muuten siihen neiti-titteliin tulee myös muutos, en jaksa mitään isyyden tunnustamis-prosesseja, ja lapsihan ei selittele missään eskarissa ja koulussa mistään isästä ja sen tyttöystävästä tai päinvastoin. Ja turha selittää myöskään mitään mistään hemmetin rakkaudesta tai sen puutteesta, sillä ei ole mitään tekemistä perhe-elämän kanssa. Viimeistään 2. tai 3. lapsen jälkeen sitä ei edes muista miettiä. Siihen voidaan palata sitten vaikka eläkkeellä.

Että meille, teille, vai hommataanko kokonaan uusi kämppä? Tulee vähän kiire että saadaan kaikki kuntoon ennen lapsen syntymää, joten nyt ei ehdi jaaritella enempää. HopHop. Mitään muuta en voi luvata kuin 'kunnes kuolema meidät erottaa', jos lupaat saman niin eikun pannaan heti menemään."

Saa käyttää tai olla käyttämättä, takuuta ei ole mihinkään suuntaan.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Kirjoitin tästä jo tuonne Satuhäät-televisiosarjaa käsittelevään ketjuun, mutta laitan ihan tarkoituksella myös tänne, josko asiasta syntyisi jotain keskustelua.

Olen siis katsonut tätä Satuhäät - sarjaa nyt pari jaksoa putkeen, siitä sattuneesta syystä, että kesällä 2015 olisi allekirjoittaneen tarkoitus purjehtia avioliiton satamaan.

Sarjassa näyttää toistuvan sama teema:

- ahkera, töissäkäyvä mies. Ei mikään rakettitieteilijä, mutta ihan ok tulot, joilla pärjää. Ensin oli kalastaja, nyt tässä viimeisimmässä jaksossa jonkin sortin mekaanikko ja autonkorjaaja.

- ylipainoinen nainen, tatuoitu ja tupakoiva nainen, lapsia edellisistä suhteista. Mahdollisesti jotain sutinaa tämän uuden miehen tapaamishetkellä, siis omien (vanhojen?) hoitojensa kanssa.

- Nainen tehnyt aloitteen, ja "rakastunut" tähän hissukkaan.

- Jaksossa näytetään seikkaperäisesti, miten onnellinen sulhanen maksaa häät, kampaukset, sormukset, meikit, vaatteet ja muut perheen juoksevat kulut, jonka jälkeen kiiruhtaa kotiin huolehtimaan lapsista, jotka eivät ole hänen omiaan. Illalla mahdollisesti siivousta luvassa.

Itse koen tämän jotenkin todella ahdistavaksi. En tietenkään tarkoita, että oma suhteeni olisi samankaltainen, mutta varmasti moni ymmärtää, mitä ajan takaa..Jotenkin kun asia on omaa sydäntä lähellä (ja siis ajankohtainen vuoden päästä), niin vituttaa katsella näitä alttarille talutettavia uhrilampaita, jotka nainen päättäväisesti sinne taluttaa.

Olen itse päättänyt mennä naimisiin, ihan omasta halusta.

Mielestäni on kuitenkin ihan inhimillistä myös kyseenalaistaa naimisiinmenoa, olisi mielestäni epärehellistä väittää, ettenkö olisi vähän hermostunut ja jännittynyt asian suhteen, vaikka siihen vielä onkin pitkä aika.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös