Naisasiat

[Cemetery Gates]

Saako aikuinen mies päättää olla lähtemättä kavereiden kanssa kaljalle, mikäli juuri sillä hetkellä tuntuu mukavammalta ajatukselta jäädä kotiin juomaan viiniä vaimon kanssa?

Saa toki, vaikka aika oudolta kuulostaakin. Kavereita nyt ei kuitenkaan joka päivä aina näe, mutta vaimoa kyllä.

Heh, nyt muuten kuulosti aika lailla schollilta. Juuri tuollaisten letkautusten takia MR:n ajoittaiset "valonpilkahdukset" vaipuvat unholaan tyystin.

Sanotaan nyt vaikka näin, että vaikka kuinka sattuisi olemaan hyviä frendejä, niin ei niitä nyt saatana päivittäin jaksaisi katella. Parisuhteeseen sen sijaan ryhdytään siksi, että halutaan elää sen puolison kanssa. Jokaisen luulisi ymmärtävän, että kumppanin kanssa vietetään enemmän aikaa kuin kavereiden kanssa.

Minä olen ensimmäisenä myöntämässä, että esim. 10 vuotta sitten olin menossa kavereiden kanssa baariin aina kun mahdollista. Ja aika paljon niin teinkin. Viitisen vuotta myöhemmin ei baarit paljon houkutelleet enää. Aikansa kutakin. Ja tämä liittyy nimenomaan siihen aikuistumiseen, rauhoittumiseen. Olin parisuhteessa tai en. Tänä päivänä tulee notkuttua baarissa entistäkin vähemmän.

 

[Scissors]

Ei helvetti sentään. Nyt kun joku onneton tyrkkää naishuolensa tänne niin se jää tyystin huomaamatta näiden midnightramblereiden ja petttttereiden rageilujen alle. Aika jankutusta, ja tuntuu sille että omilla aivoilla ajattelukin on yhtäkkiä täysin ylivoimaista.

Parin päivän sisällä kolahtanee joillekin nimimerkeille banaania viime päivien efforteista, sen verran on lähtenyt taas mopo käsistä. Lienee tämäkin ketju hedelmällisemmän keskustelun alusta sen jälkeen edes jonkin aikaa.

Vielä tovin toki ehtii niistä excel-taulukoista (huutonaurua) ja because you're worth it-ideologioista vääntämään. Ihan vinkkinä.

 

[Sistis]

Tuohon kaljalla käyntiin kavereiden kanssa pätee sama avainsana kuin muuhunkin elämään: kohtuus. Jos tuntuu siltä, että se kaljan kittaaminen kaveriporukalla kiinnostaa aina selvästi enemmän kuin ajan vietto puolison kanssa, niin sitten lienee syytä tarkastella ihan itse, että onko parisuhteessa ylipäätään järkeä.

Ja nuo kavereiden kanssa kaljalla käynnit onnistuvat kyllä parisuhteen aikanakin ilman ongelmia, kunhan vaan ei itse tee niistä sitä ongelmaa. Sen verran voi aina pelisilmää käyttää, että varmistaa ensin puolisoltaan, että kaljalla käynti on OK. Jos esimerkiksi olette jo keskenänne suunnitelleet jotain yhteistä, tai vaikka puolisolla sattuu olemaan jotain murheita, tai hän sattuu tarvitsemaan apuanne jossain, niin silloin pitää käyttää sitä omaa pelisilmää ja miettiä, että onko se kaljalle lähtö soveliasta siinä tilanteessa. Lupaa ei tarvitse kysyä keneltäkään, mutta parisuhde perustuukin ihan puhtaasti kahden ihmisen väliseen keskinäiseen luottamukseen, johon pystyy myös omalla käytöksellään vaikuttamaan aika paljon. Tämä sama pätee myös siihen, että minkä verran siellä kaljalla ollessa sitten kitataan. Jos joka kerta tulee kotiin aamuyöllä seiniä hipoen ja laatat sylissä, niin ei tarvitse ihmetellä, jos puoliso ei kovinkaan paljoa tykkää sellaisesta käytöksestä.

Sillä pääsee jo hyvin pitkälle, että käyttäytyy puolisoa kohtaan sillä tavalla, mitä tietää tämän arvostavan. Ja samalla siten, miten toivoisi itseään kohtaan käyttäydyttävän.

Itseäni on kummastuttanut se, että miksi tosimiehet haluavat aina kaljotella kaveriporukalla ilman naisseuraansa. Meillä ei ole ollut mikään ongelma sekään, että menemme toisinaan pariskuntana paikalle, oli kyseessä sitten minun tai avovaimon kaveriporukka. Ja samalla myös nämä kaveriporukoiden jäsenet tuovat kumppaneitaan mukaan. Porukoihin kuuluu myös sinkkuja, mutta ei heilläkään ole ikinä tuottanut ongelmaa viettää aikaa pariskuntien kanssa. Ei minuakaan se haitannut silloin vuosia sitten kun vietin vielä poikamiesaikaa.

Ja tiedän hyvin, että joskus on ihan kiva viettää aikaa ilman kumppaneitakin. Siksi sanoinkin tuossa edellisessä kappaleessa, että pariskuntina esiinnytään toisinaan. Toisinaan taas kaljalla käydään ilman puolisoita. Nuokin menot on mahdollista ajoittaa sellaisiin ajankohtiin, että niistä ei aiheudu ongelmaa puolisolle.

 

[Carlos]

On se vaan aika jännää miten eri ihmisillä on eri prioriteetit. Eikä siinä mitään, saahan niitä olla, meitä on moneksi ja elämäntilanteita on moneksi.

Itse en ole lähtenyt "kavereiden kanssa kaljalle" moneen vuoteen, kertaakaan. Ihan vaan siksi että se loppujen lopuksi todella vähäinen vapaa-aika mitä jää jäljelle työssäkäynnin ja juoksevien asioiden hoitamisen jälkeen on todella arvokasta. Lapset kaipaavat pappaa aina kun olen poissa, joten en heti kotiin palattuani voisi kuvitella sanovani Liisa-Pettereille että "isä on nyt väsynyt, lähden vähän kavereiden kanssa tuulettumaan", sen sijaan että jäisin kotiin vaikka lukemaan kamuille iltasadun.

Ja sitten se vapaa-aika mitä jää jäljelle työssäkäynnin, juoksevien asioiden hoitamisen, ja lapsien jälkeen, on jo äärimmäisen minimaalista ja arvokasta. Sanoisinko vaimolle sitten kun on Liisa-Pettereille luettu iltasadut ja peitelty nukkumaan että "nyt on kavereiden aika, sua mä nään muutenkin joka päivä"? No ohhoh. Ensinnäksin vaimo voisi ottaa "hiukan" itseensä, ja toisekseen se olisi mielestäni ihan helvetin idioottimaista. Enkä tosissaan ole mieluummin kavereiden kanssan kaljalla kuin vaimon kanssa.

Itse asiassa meillä on vaimon kanssa toisillemme niin vähän aikaa että joka ainoa ajan murunen mitä löytyy ihan varmasti käytetään yhdessä. Usein jopa arki-iltoina saattaa venähtää pikkutuntien puolelle, kun on vaan niin mukavaa olla yhdessä, ei malttaisi mennä nukkumaan.

Elämä on.

 

[TQoFE]

Saa toki, vaikka aika oudolta kuulostaakin. Kavereita nyt ei kuitenkaan joka päivä aina näe, mutta vaimoa kyllä.

Eläkeläiset ja työttömät poislukien useimmilla on vain yksi viikonloppu viikossa. Joskus voi olla mukavaa jakaa parisuhteessa viikonloppu, eikä vain arkea.

Lupaa ei tarvitse kysyä keneltäkään, mutta parisuhde perustuukin ihan puhtaasti kahden ihmisen väliseen keskinäiseen luottamukseen, johon pystyy myös omalla käytöksellään vaikuttamaan aika paljon. Tämä sama pätee myös siihen, että minkä verran siellä kaljalla ollessa sitten kitataan. Jos joka kerta tulee kotiin aamuyöllä seiniä hipoen ja laatat sylissä, niin ei tarvitse ihmetellä, jos puoliso ei kovinkaan paljoa tykkää sellaisesta käytöksestä.

Sistikseltä loistava huomio. Eräs miespuolinen ystävä ihmetteli joskus, miten vaimo on niin pahana aina jos hän lähtee kaljalle. Pienen keskustelun jälkeen hänelle avautui, että vaimolla on ihan syytäkin olla pahana, sillä kotiinpaluukunto on usein kaikkea muuta kuin edes jotenkin asiallinen.

Itseäni on kummastuttanut se, että miksi tosimiehet haluavat aina kaljotella kaveriporukalla ilman naisseuraansa. Meillä ei ole ollut mikään ongelma sekään, että menemme toisinaan pariskuntana paikalle, oli kyseessä sitten minun tai avovaimon kaveriporukka.

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle. Mikäli parisuhteessa viihtyy toisen kanssa - kuten suotavaa olisi - on oikeasti hauskaa lähteä välillä yhdessä kaljalle ja muutamalle tiukallekin, jutella, katsoa nyrkkeilymatsia, pelata jotain lautapeliä tai käydä vaikka strippibaarissa. Parisuhde menee helposti pilalle, mikäli kaikki tekeminen pariskuntana on vain arkea ja tiukkapipoisen sovinnaista sauvakävelyllä käymistä samanlaiset tuulipuvut päällä.

 

[Sistis]

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle. Mikäli parisuhteessa viihtyy toisen kanssa - kuten suotavaa olisi - on oikeasti hauskaa lähteä välillä yhdessä kaljalle ja muutamalle tiukallekin, jutella, katsoa nyrkkeilymatsia, pelata jotain lautapeliä tai käydä vaikka strippibaarissa. Parisuhde menee helposti pilalle, mikäli kaikki tekeminen pariskuntana on vain arkea ja tiukkapipoisen sovinnaista sauvakävelyllä käymistä samanlaiset tuulipuvut päällä.

Jeps, tämä vaihtoehto unohtui ihan itsestäänselvyytenä. Nyrkkeilymatsissa tai strippibaarissa emme tosin ole käyneet yhdessä. Emmekä ymmärtääkseni erikseenkään, ellei tähän lasketa mukaan yhtä tapausta ulkomailla vuosia sitten, jolloin jouduin menemään strippibaariin katsomaan erittäin humalassa olleen tuttavani perään, ettei tämä töhöile ja menetä omaisuuttaan... tuo kerta riitti, eikä sellaiseen mestaan ole ollut tarvetta tai kiinnostusta mennä toiste...

Mutta aiheeseen: muuten monenlaisia pubirundejakin on avovaimon kanssa tehty kahdestaankin. Ja hauskaa on ollut joka kerta. Kerran lähdimme elokuviin ja tarkoitus oli käydä sen jälkeen yksillä vichyillä terassilla. Lopulta kiersimmekin muistaakseni neljä eri pubia maistellen erilaisia oluita. Nykyisellään nuo käynnit ovat kuitenkin varsin rauhallisia, koska ikää alkaa jo olla. Eikä sitä seuraavaa päivää halua enää pilata huonolla ololla. Mutta hauskaa voi pitää myös pienemmälläkin alkoholimäärällä, kunhan vain seura on hyvä.

 

[Red Machine]

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle. Mikäli parisuhteessa viihtyy toisen kanssa - kuten suotavaa olisi - on oikeasti hauskaa lähteä välillä yhdessä kaljalle ja muutamalle tiukallekin, jutella, katsoa nyrkkeilymatsia, pelata jotain lautapeliä tai käydä vaikka strippibaarissa. Parisuhde menee helposti pilalle, mikäli kaikki tekeminen pariskuntana on vain arkea ja tiukkapipoisen sovinnaista sauvakävelyllä käymistä samanlaiset tuulipuvut päällä.

Silkkaa asiaa. Oman daamin kanssa on musamaku täysin erilainen, yleensä kummallakin on omat 'keikkansa' vaikka välillä käydään yhdessä kun tulee sopiva kohde. Lätkästä ei innostu kuin meikäläinen. Niin se vaan joskus menee. Tuolloin on kiva kun voi vaikka illallisen tai teatterin/leffan jälkeen mennä yhdessä 'kaljalle'. Joskus on jopa yhdessä hirttänyt ryyppy päällekin. Aamulla naurattaa yhteiset darrat ja sitten vaakamamboa mikä on ehdoton molemmille.

Molemmat käy myös kavereiden kanssa sekä spontaanisti että sovitusti kaljalla, tiukalla jne. Homma perustuu aika lailla luottamukseen, toisen tuntemiseen ja kunnioitukseen ja terveeseen järjenkäyttöön. Emmä lähe edes yhelle jos daami sairastaa tms.

 

[pernaveikko]

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle.

No, tämä ja mitä radikaalia tässä on? En nyt jaksa kirjoittaa asiasta enempää, mutta kyllähän se niin on, että sekaporukat pilaavat sen homman molemmin puolin. Se pilaa sekä kavereiden kanssa olemisen, että vaimon kanssa olemisen.

Kaikkea ei voi saada, niin siksi mennään eri kerroilla.

 

[TQoFE]

No, tämä ja mitä radikaalia tässä on?

Täällä tiettyjen nimimerkkien toimesta yleinen konsensus tuntuu olevan, että vain kavereiden kanssa voi käydä kaljalla. Muija on sitten se ilkeä niuho, joka valittaa kaikesta kaljanjuomisesta.

En nyt jaksa kirjoittaa asiasta enempää, mutta kyllähän se niin on, että sekaporukat pilaavat sen homman molemmin puolin. Se pilaa sekä kavereiden kanssa olemisen, että vaimon kanssa olemisen.

Silloin kyllä, jos seurueessa on sellainen, joka on paikalla vain yhden ihmisen takia. Miestä ei voi ottaa tyttöjen iltaan mukaan, mutta jos paikalla on muitakin pariskuntia, joista löytyy samalla aaltopituudella olevaa juttuseuraa miehelle, niin mikä ettei samassa pöydässä voisi istua ystäviä ja puolisoita.

 

[Ted Raikas]

Täällä tiettyjen nimimerkkien toimesta yleinen konsensus tuntuu olevan, että vain kavereiden kanssa voi käydä kaljalla. Muija on sitten se ilkeä niuho, joka valittaa kaikesta kaljanjuomisesta.

Sellainenkin vaihtoehto on toki olemassa, että tyttöystävä/vaimo kyllä saa ihan vilpittömän kutsun lähteä mukaan esim. kaljoittelemaan, mutta ei halua. Sitten mökötetään ja mäkätetään jos mies haluaa käydä kavereiden kanssa vähän tuulettumassa. Ollaan marttyyreitä, koska ukon yksinomainen tehtävä olisi olla kotona naisen kanssa.

Tuolloin on toki valittu eukko ihan väärin, joten kannattaa varmistaa etukäteen, että nainen tykkää käydä oluella ja jos vieläpä tykkää viskeistä, niin entistä parempi.

 

[Sistis]

Tuolloin on toki valittu eukko ihan väärin, joten kannattaa varmistaa etukäteen, että nainen tykkää käydä oluella ja jos vieläpä tykkää viskeistä, niin entistä parempi.

Tuo on yksi vaihtoehto. On myös mahdollista kokeilla selvittää, että miksi puoliso ei halua lähteä mukaan. Taustalla voi olla vaikka se, että hän ei tunne kaljaporukkaa hyvin, ja kokee siksi itsensä ulkopuoliseksi. Tähän voi olla hyvä keino sellainen, että kokeilee tutustuttaa häntä tuohon porukkaan sopivan pienissä annoksissa. Eli vaikka siten, että hän näkee nämä porukan jäsenet alkuun yksi kerrallaan, vaikkapa juuri olutlasin ääressä. Tällöin tutustuminen hoituu paremmin, ja seurueeseen mukaan tuleminen ei vaadi enää niin isoa ponnistusta.

Jos taustalla ovat muut syyt, niin sitten toimenpiteet kohdistetaan niiden mukaisesti. Minä en oikein jaksa uskoa, että yksikään ihminen on oikeasti pohjimmiltaan sellainen elämäntapanalkuttaja, vaan taustalla on aina jotain oikeaa syytä. Esimerkiksi luottamus ihmisiin voi olla mennyt vaikkapa parisuhdetta edeltävänä aikana. Luottamuksen rakentaminen uudelleen voi vain olla pirun aikaa vievää, mutta onnistuu usein, jos vaan on riittävän kärsivällinen.

 

[Midnight Rambler]

En tiedä, millaista vääryyttä olet heidän taholtaan täsmällisesti kokenut - ehkä olet sen tässä ketjussa tarkasti kertonutkin (?) - mutta kuulostat välillä hirvittävän katkeralta. Tällä en halua loukata sinua, enemmänkin totean ääneen sen, millaisen kuvan monista viesteistäsi saa.

No joskus pentuna olin katkera, kun naista ei saanut ja vähän myöhemmin puolestaan siitä, kun sopivaa ei saanut. Kyllähän ne kaikki tyhjät arvat alkoivat vituttamaan jossain vaiheessa. Vääryyttä voin kai sanoa kokeneeni, kun kaksikin suhdetta on päättynyt naisen pettämisen myötä. Suhteita toki tulee ja menee, etenkin nuorempana, mutta nekin voisi päättää tyylikkäästi eikä hieromalla paskaa toisen naamaan, eikö? No, oppia ikä kaikki. Nykyään taas en ole enää katkera, koska ymmärrän ettei kohtalo tai joku muu kosminen voima kohtele mua sen huonommin, kuin ketään muutakaan. Saattaisin pärjätä paremmin naisten kanssa "katsomalla peiliin" tai muuttumulla joksikin toiseksi, mutta silloin joutuisin vain olemaan epärehellinen itseäni kohtaan, mikä ei sovi. Lopetin siis kaiken sukupuoli- ja parisuhdesäätämisen kerralla, nyt on paljon helpompaa olla. Nykyään mun rooli tässä kuviossa on enää antaa yhdet tai kahdet pakit vuodessa.

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle.

Entäs jos nainen ei tykkää käydä baareissa? Tai paljoa missään muuallakaan, eli pitäisikö silloin miehenkin mukautua harmaaksi kotihiireksi? En mä ainakaan koskaan ole halunnut käydä naisen kanssa baarissa, vaan rohkaissut heitä menemään sinne omien kavereidensa kanssa. Jos pitäisi kodin lisäksi katsella samaa naamaa viihteelläkin, niin melko masentavaa olisi elämä. Meillä oli ja hyvin pitkälle yhä on kavereiden kanssa sellainen sopimus, ettei naisystäviä roudata mukaan pubiin tai pokeri-iltoihin huomauttelemaan liiasta juomisesta, "mauttomasta" huumorista ja siitä miten "tylsää" on. Eikö silloin ole parempi joko pysyä siellä himassa tai mennä viettämään sitä mikä se on, "girls' night out"?

 

[Karhunkulta]

Entäs jos nainen ei tykkää käydä baareissa? Tai paljoa missään muuallakaan, eli pitäisikö silloin miehenkin mukautua harmaaksi kotihiireksi? En mä ainakaan koskaan ole halunnut käydä naisen kanssa baarissa, vaan rohkaissut heitä menemään sinne omien kavereidensa kanssa.

Meillä on enemmän sellainen tilanne, että nainen käy silloin tällöinen kavereidensa kanssa viihteellä baarissa jne. Mua ei se seura kiinnosta saati niiden jutut. Olen suoraan todennut tämän ja sanonut, että ei millään pahalla. Hyvin tämä on luonannut eikä mua haittaa, jos joskus vaimoke haluaa mennä muijaporukalla tuulettumaan. Itse olen yleensä mielummin kotona ja juon oluet, kuuntelen musiikkia ja katselen leffoja / urheilua. Siinä mä rentoudun. Joskus voi tietysti kaverille mennä pelaamaan NHL:ää tai muuta ja juoda parit pelikaljat. Naikkosen veljen kanssa on joskus kosteita iltoja mökillä saunoen ja jotain omaa säveltäen.

Baareista en ole enää pariin vuoteen innostunut. Ihan kulunutta touhua ja alkaa vaan päätään aukovat ja uhoavat juniorit ottaa aivoon. Silloin kun kummallekkin on pelisäännöt selvät ja osaa olla sinut asian kanssa, niin ei tälläkään tarvitse päätään vaivata.

 

[Bigmouth]

Kyllä parisuhteessa on tilaa monenlaisille tunteille, eikä niinkään oikein voi ajatella, että "kun en kerran ole syypää ton paskaan oloon niin vittuako se siinä kiukuttelee".

Nimenomaan. Aikaa myöden sitä oppii paremmin lukemaan toista ja ne syyt kiukuttelun takaa näkee, jolloin niihin osaa reagoida oikein. Eipä meilläkään tarvinnut hirveästi viime keväänä mestaruuden ratkettua sitä puida miksi äijä oli kuin seitsemännessä taivaassa reilun viikon ajan. Parisuhteessa olennaista on nimenomaan oppia ymmärtämään sitä toista ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Nämä excel-lista ja "I'm worth it" -horinat nyt ovatkin vain sitä ihteään ja kertovat olennaisen siitä henkisestä tasosta jolla niiden kirjoittaja operoi.

 

[müller]

Sitten on vielä sellainenkin radikaali vaihtoehto kuin lähteä kaksin vaimon kanssa kaljalle.

Hyvässä parisuhteessa tuon ei pitäisi olla radikaalia, vaan itsestäänselvyys. Parisuhteessa kuuluu tehdä muitakin asioita, kuin vain arjen askareita. Jos siihen ei pysty toisen osapuolen kanssa, niin tuskin suhde pitkään kestää. Enkä nyt tarkoita pelkästään bissellä käyntiä, vaan ihan kaikkea mitä ei normiarkena tee, bissellä käynnistä maailman ympäri matkaamiseen, esimerkiksi.

Toki myös pelkästään kavereiden kanssa hengailu kuuluu terveeseen parisuhteeseen, mutta ei sitä joka päivä tarvitse tehdä. On kuitenkin hyvä pitää ne omat kaverit, eikä pelkästään hengailla toisen osapuolen ja yhteisten kavereiden kanssa. Kohtuus kaikessa.

 

[Falling Star]

Määrittelepä nyt jokin universaali kuva aikuisesta miehestä, edes Suomen viitekehyksessä? Mielestäni aikuinen mies on vapaa päättämään omista asioistaan joihin kuuluu myös aiemmin mainittu kaljan juominen. Itse hengailen lähinnä itseäni noin 5-7 vuotta vanhempien jäbien kanssa, jotka ovat heivanneet muijansa pellolle ajat sitten ja elävät itselleen tehden töitä viikot ja viikonloput kuunnellaan rokkia sekä dokaillaan. Ollaanko me kukaan "aikuisia"?

Meidän porukoissa tämän voi muuttaa muotoon "aikuinen ihminen", sisältää myös naisia. Me hengaillaan jenginä tehden viikot töitä ja viikonloppuisin kuunnellaan rokkia ja dokaillaan. Eletään elämää itsellemme ja mahdolliset puolisot on heivattu elämästä pois, kaikki haluaa olla vapaita. Motto on "kasva isoksi, mutta älä aikuiseksi". Olkoonkin et suhtautuminen elämään on melko kyynistä, mutta tällä tapaa ei tule pettymyksiä ihmissuhteissa.

 

[Ted Raikas]

Jos taustalla ovat muut syyt, niin sitten toimenpiteet kohdistetaan niiden mukaisesti. Minä en oikein jaksa uskoa, että yksikään ihminen on oikeasti pohjimmiltaan sellainen elämäntapanalkuttaja, vaan taustalla on aina jotain oikeaa syytä. Esimerkiksi luottamus ihmisiin voi olla mennyt vaikkapa parisuhdetta edeltävänä aikana. Luottamuksen rakentaminen uudelleen voi vain olla pirun aikaa vievää, mutta onnistuu usein, jos vaan on riittävän kärsivällinen.

Kuten Midnight Rumbler totesi, jotkut eivät vaan tykkää käydä ulkona ja pubeissa tai oikein muuallakaan ja sitten toisen pitäisi myös olla samanlainen kotihiiri ja viihtyä yksinomaan kotona.

Totta myös tietysti tuo, että voi olla se luotto ihmisiin hukassa jostain syystä, mutta silloin olisi ehkä syytä myös miettiä kannattaako siinä mielentilassa hakeutua edes parisuhteeseen? Etenkään ihmisen kanssa jolla on menevä luonne ja iso kaveripiiri. Kyllä nuo elämäntyylin taipumukset selviää jo aika alussa. Minä ainakin selvitän nopeasti, että millainen mies olen ja että löytyy melko paljon kavereita joiden kanssa haluan myös sitä aikaa viettää eri aktiviteeteissa.

Midnight Ramblerilla on myös se hyvä pointti tuolla, että naisella tulee olla se oma kaveripiiri joka tykkää käydä viihteellä tai edes jotenkin kokoontua ja tehdä kollektiivisesti jotain. Terve elementti. Eikä sitten tarvitse olla minään kotihirmuna painostamassa kumppaniaan samaan elämäntyylin mitä itsellään on, kun ei yksikseen oleiluakaan siedä. Moiset pakotteet ja joskus sen myötä sanattomatkin märinät jos painostus ei suju on omiaan pilaamaan suhteen täysin. Ehdottomasti täytyy olla runsaastikin kodin ulkopuolista elämää eri ihmisten kanssa, eikä vaan jumittua parisuhdemoodin: minä & sinä, niin, että kaikki tapahtuu sen kautta. Itsestäänselvyyksiä ehkä, mutta käytännössä juuri useasti jumahtaa tuohon jomman kumman taholta (eli kyllä, totta kai miehissäkin on noita nalkuttajia ja murmuttajia, mutta tämä on nyt Naisasiat-ketju).

 

[Midnight Rambler]

Jos sä itse tykkäät käydä baareissa tai muutenkin liikkua ja olla sosiaalinen, niin miksi valitsisit naisen joka haluaa möllöttää vain kotona?

Ne on omalla kohdalla tavanneet muuttua sellaisiksi sen jälkeen, kun on seurustelua jonkin verran takana. Ilmeisesti moni nainen käy baareissa vain hakemassa miesten huomiota, kun taas mies käy lähinnä vain lepuuttamassa hermojaan naisen saannin ollessa mahdollinen bonus. Miehen löydettyään moni nainen ei tunnu ymmärtävän, että mitä se jätkä enää sieltä baareista hakee, kun itsellä ei enää polttavaa tarvetta sinne ole.

 

[Sistis]

Kuten Midnight Rumbler totesi, jotkut eivät vaan tykkää käydä ulkona ja pubeissa tai oikein muuallakaan ja sitten toisen pitäisi myös olla samanlainen kotihiiri ja viihtyä yksinomaan kotona.

Eiköhän näissä tällaisissa tapauksissa se parisuhde pitkälti kompastu omaan mahdottomuuteensa. Jos kyseessä on taas toimiva parisuhde, niin silloin nämä asiat pitkälti hakeutuvat oikeaan muotoonsa ihan itsestään.

Kokonaisuutena parisuhde, jossa yksi on jatkuvasti menossa ja toinen haluaa olla kotona, on aika lailla tuhoon tuomittu. Aika vaikea kuvitella, että tällaisella yhtälöllä löytyy mitään yhteistä. Jos taas kyse on siitä, että yksi ei halua käydä missään käytännössä ollenkaan, ja toinen haluaa vain satunnaisesti, on tilanne vähän eri. Silloin pitäisi kyllä selvittää, miksi toinen haluaa rajoittaa sitä satunnaista menemistä. Luottamuspula oli vain yksi syy, mutta se tuli helpoiten mieleen. Muussa tapauksessa se vika saattaakin olla menijän omassa peilikuvassa. Ja siinä, että niillä satunnaisillakaan reissuilla ei ole osattu käyttäytyä toista kunnioittavalla tavalla.

 

[Sistis]

Miehen löydettyään moni nainen ei tunnu ymmärtävän, että mitä se jätkä enää sieltä baareista hakee, kun itsellä ei enää polttavaa tarvetta sinne ole.

Tiedän myös tapauksia, joissa parisuhteen alettua nainen onkin se, joka haluaa vielä käydä baareissa. Ja tässä tapauksessa puhun yökerhoista, joissa ollaan pilkkuun asti, ja tanssitetaan vieraita miehiä. Tuollaista minun on hieman hankalampi ymmärtää, oli kyse sitten kumman sukupuolen edustajasta tahansa.

Mutta mitä tulee itseeni, avoliittoa on kohta kuusi vuotta takana. Yökerhoissa en tykännyt käydä edes sinkkuaikana, mutta silti niihin toisinaan ajautui. Pariutuneena olemme käyneet yökerhoissa pitkälti yhdessä, mutta niissäkin vain siksi, että olemme kunnioittaneet muun seurueen enemmistöpäätöstä. Karseita paikkojahan ne, meidän kummankin makuun. Onneksi kaveriporukasta ei enää juurikaan löydy yökerhoissa käyvää kansaa (ovat aikuistuneet), joten nykyään ei noissa ole joutunut enää käymään edes enemmistön toiveiden vuoksi. Mutta mitä nykyään haen baareista? Minä pidän siitä, että saan maistella hyviä oluita ja ehkä haukata jotain kivaa pubiruokaa siinä sivussa. Ja samalla istua hauskaa iltaa hauskan seurueen kanssa. Yksi ratkaiseva ero sinkkuvuosiin on se, että nyt tulee lähes joka kerta tultua kotiin viimeistään puolen yön paikkeilla. Ei tarvitse valvoa aamuyöhön asti, mikä oli sinkkuaikoina aika tavallista. Vaikka oltaisiin äijäporukalla liikenteessä, niin siitä huolimatta tuota iltaa voi istua sen verran aikaistettuna, että kotiin pääsee jo ajoissa.

Parisuhteen toinen osapuolikin pysyy paremmin tyytyväisenä, jos ei joka baarivisiitti veny sinne aamuyöhön...

 

[Nerozki]

N. kk erosta, parin vuoden seurustelun jälkeen. Ensimmäinen oikeasti vakava suhde ja kaiken jälkeen tuli ero. No pitäisi kaverina pysyä, mutta en halunnut tätä koska tiedän mitä se olisi. No ajattelet, että mikäs tässä on ollessa, mutta yöllä sitten sain tietää että hänellä on jo uusi. Koko suhde oli kuulemma yllätys, että ei hän tästä tiennyt vielä viime viikolla.

Vähä päälle pari viikkoa ja tällä sankarilla on jo uus ukko kainalossa. En voi ymmärtää ja sai pienet vihat itselle. Sitten vielä isoveljen emäntä aikoo kutsua, eksäni heille käymään. Sehän se onki kiva, kun tiiät että eksällä on uus ja se on tulossa käymään isoveljesi porukoiden luona vielä. Niin eksä on tulossa käymään, ukosta en tiedä.

 

[Seether]

N. kk erosta, parin vuoden seurustelun jälkeen. Ensimmäinen oikeasti vakava suhde ja kaiken jälkeen tuli ero. No pitäisi kaverina pysyä, mutta en halunnut tätä koska tiedän mitä se olisi. No ajattelet, että mikäs tässä on ollessa, mutta yöllä sitten sain tietää että hänellä on jo uusi. Koko suhde oli kuulemma yllätys, että ei hän tästä tiennyt vielä viime viikolla.

Vähä päälle pari viikkoa ja tällä sankarilla on jo uus ukko kainalossa. En voi ymmärtää ja sai pienet vihat itselle. Sitten vielä isoveljen emäntä aikoo kutsua, eksäni heille käymään. Sehän se onki kiva, kun tiiät että eksällä on uus ja se on tulossa käymään isoveljesi porukoiden luona vielä. Niin eksä on tulossa käymään, ukosta en tiedä.

Se on se kuuluisa exel-taulukko. Sut korvattiin "paremmalla" versiolla. Luultavasti muijalla on ollut pidemmän aikaa säätöä nykyisensä kanssa. Mahdollisesti pettämistäkin tapahtunut kyseisen äijän kanssa kun viellä seurusteli sun kanssa. Älä masennu. Kun yks nainen lähtee, niin seuraavalla pysäkillä odottaa uusi. Nyt vaan nollaat tilanteen ja nautit poikamies elämästä. Pane kaikkea mikä liikkuu. Kyllä se vitutus ajan kanssa lähtee.

 

[Nerozki]

Se on se kuuluisa exel-taulukko. Sut korvattiin "paremmalla" versiolla. Luultavasti muijalla on ollut pidemmän aikaa säätöä nykyisensä kanssa. Mahdollisesti pettämistäkin tapahtunut kyseisen äijän kanssa kun viellä seurusteli sun kanssa. Älä masennu. Kun yks nainen lähtee, niin seuraavalla pysäkillä odottaa uusi. Nyt vaan nollaat tilanteen ja nautit poikamies elämästä. Pane kaikkea mikä liikkuu. Kyllä se vitutus ajan kanssa lähtee.

Tiedän naisen niin hyvin, ettei pettämisestä ollu kyse tai siitä. Ja mitään säätöä ole ollut. On tultu siihe lopputulokseen, että kun oli vaikeaa, niin sitte helpompi erota ja hankkia heti laastarisuhde, jottei tarvitse olla yksin..

 

[Ted Raikas]

Mutta mitä nykyään haen baareista? Minä pidän siitä, että saan maistella hyviä oluita ja ehkä haukata jotain kivaa pubiruokaa siinä sivussa. Ja samalla istua hauskaa iltaa hauskan seurueen kanssa.

Kuulostaa melkein kuin tulisi minun suusta, tai näppikseltä.

Noin se siis menee pääpiirteittäin itsellänikin. Tuollaiset illat on tärkeitä ja hyvää vaihtelua kotona istumiseen. Toki nyt itse olen tälläinen ikisinkku, että eipä ole kukaan kotona mutristelemassa suutaan. Silti, jos nyt vaikka seurustelisin ja ennen kaikkea asuisin jonkun naisen kanssa yhdessä, niin en todellakaan hänen takiaan luopuisi oluttuokioista. Hienoa toki jos löytyisi sellainen eukko jota myös kiinnostaisi toisinaan osallistua moisiin, vaikka sitten kahden keskenkin. Olennaisinta kuitenkin on se, että on omia kuvioita ja juttuja kavereiden kanssa, ettei tule sitä tilannetta, että eletään vain yhden spesiaalin ihmisen kautta. Siitä seuraa väistämättä ristiriitoja ja ongelmia. Harva jaksaa olla jatkuvasti vain yhden ihmisen kanssa tekemisissä joka yhteydessä. Ihan tervettä haluta välillä pois siitä ympäristöstä ja seurustella muiden ihmisten kanssa myös.

Eipä nuo klubit innosta itseänikään.

Toki nyt se rassaisi varmaan itse kutakin jos toinen osapuoli ravaisi ihan jok'ikinen viikonloppu ja kenties viikollakin baareissa ja klubeissa ja röntyäisi sieltä aamuyöstä kotiin. Osalle sellainen ei vaan tunnu sopivan edes kerran kuussa ja hyvin usein ne ihmiset on sellaisia, jotka eivät itse osaa pitää hauskaa ja lähteä minnekään.

 

[pernaveikko]

Tiedän naisen niin hyvin, ettei pettämisestä ollu kyse tai siitä. Ja mitään säätöä ole ollut. On tultu siihe lopputulokseen, että kun oli vaikeaa, niin sitte helpompi erota ja hankkia heti laastarisuhde, jottei tarvitse olla yksin..

Itsekin tiedän sadan prosentin varmuudella, etta pettämistä tai muuta säätöä ei ollut, vaikka kuukauden päästä pantiinkin jo toista. Tiedän myös varmuudella, että kyse ei ollut laastarisuhteesta tai sen, että reilun puolen vuoden päästä oltiin ainakin onnellisesti yhdessä.

Nykytilanteesta en tiedä, mutta eiköhän se joku ihmeen oikea taas kerran ole löytynyt mitä minä en taulukkolaskennan mukaan ollut.

Olisi todella kiva tietää kuinka monella tytöllä muka oikeasti on kaksi samaan aikaan, vaikka huomattavan monella kuulema peräkkäin onkin. Samainen tyttö muuten hyppäsi kahdeksan vuoden suhteesta päivassä kymmenen vuoden suhteeeseen eli siinäkään ei ehkä ollut laastarista kyse. Ja uskoo ken haluaa, mutta tuossakaan suhteessa ei pettämistä ollut.

Fakta on vain se, että kuka tahansa normaali nainen löytää itselleen tavallisen hyvän miehen seurustelusuhteeseen päivässä niin halutessaan. Ja älkää nyt helvetti ruvetko väittämään saman onnistuvan myos miehiltä.