Naisasiat

[kakkonen]

Äh. Uskaltaakohan tässä vaiheessa kutsua vielä naista omaan kämppään kattoo leffaa tms? Pari kertaa nähty hänen kanssaan, ja tuo olisi yksi vaihtoehto seuraavalle tapaamiselle. Tietty vähän epäilyttää että lähtikö siltä sitten samantien kiinostus sen jälkeen kun tutustuimme toisiimme, enpä toisaalta jaksaisi odottaakaan sitä että hän soittaa joskus. Kai sitä voisi ainakin kerran pari tavata mun aloitteesta.

Asumme kuitenkin vähän pidemmän, mutta mahdollisen kävelymatkan päässä, joten se tuskin olisi esteenä...

Minkä tyyppistä elokuvaa olet ajatellut?

Voi myös sanoa asiallisen viileästi että ei ole kiinnostunut naisen entisistä pesistä, ainoastaan naisesta itsestään, suuttumus tuskin auttaa, viileät kommentit ja kieltäminen ja asian "yläpuolelle asettuminen".

Juuri näin. Mahdollisimman viileä kuitti (ehkä jotain pientä piikkiä samalla) ja sen jälkeen antaa asian olla.

 

[tant gredulin]

Ja kyllä tiedän, että vituiksi menee jos ei vähän ota itseään niskasta kiinni ja ala sanomaan asioita niin kuin ajattelee.

Pelien pelaamistahan se on tuokin - jos ei ole sitä mitä on, eikö vaan? Tavoitteena olla oma itsensä on aina hyvä. Silloin on ainakin rehellinen elämänsä tärkeintä ihmistä kohtaan :)
Toinen hyvä tavoite on asettaa itsensä toisen asemaan, eli tässä tapauksessa voisit kysyä daamilta kuinka hän suhtautuisi, jos sinä muistelisit eksiäsi samaan tapaan.

 

[Beagle Boy]

Toinen hyvä tavoite on asettaa itsensä toisen asemaan, eli tässä tapauksessa voisit kysyä daamilta kuinka hän suhtautuisi, jos sinä muistelisit eksiäsi samaan tapaan.

Tai sitten rupeaa vai kylmän viileästi muistelemaan, luulisi vihjeen menevän perille.

Meidän taloudessa ei entisistä juuri puhella, tyttöystävä tietää etten halua hänen edeltäjästään juuri jutella, joten ei enään juurikaan kysele ja minä en puhu hänen entisistään koska en halua. Hyvin toimii.

 

[varjo]

Tulipahan tuossa käytyä Viikin puolella ja aivot raksuttivat kasaan pari tosiasiaa. Yliopistomaailmassa on kahdenlaisia paikkoja:
- Niitä paikkoja missä opiskellaan tekniikkaa ja luonnontieteitä
- Niitä paikkoja missä opiskellaan muita aineita

Ja sitten toinen tärkeä oivallus, joka nyt tosin on tietenkin ollut tiedossa jo pitkään tilastollisesti, mutta nyt vasta konkreettisen empirian kautta todistettuna:

- Ensiksimainituissa paikoissa ei hirveästi liiku naisia
- Toiseksi mainitut taas ovat täynnä niitä, jopa siinä määrin että pikasilmäyksellä jonkin Farmasian tentin osallistujista oli kohtalaisen hankalaa bongata yhtään miestä.

Ja tietenkin on sanomattakin selvää, että allekirjoittanut on opiskellut ja työskentelee tasan väärässä paikassa.

Eli ne nuoret jotka lueskelevat tätäkin ketjua tulevaisuudensuunnitelmat avoinna, ottakaa opiksenne ja välttäkää tulevien lastenne syntymisen mahdollistamiseksi paikkoja missä saattaa nähdä tällaisia merkkejä ∂t/∂x jne.

 

[Birchman]

Pelien pelaamistahan se on tuokin - jos ei ole sitä mitä on, eikö vaan? Tavoitteena olla oma itsensä on aina hyvä. Silloin on ainakin rehellinen elämänsä tärkeintä ihmistä kohtaan :)
Toinen hyvä tavoite on asettaa itsensä toisen asemaan, eli tässä tapauksessa voisit kysyä daamilta kuinka hän suhtautuisi, jos sinä muistelisit eksiäsi samaan tapaan.

Tottahan tuo on mitä sanot, oikeastaan nyt vasta mullekin aukesi :). Rehellisyydestä meikä on aina lähtenyt ja omana itsenä olemisesta. Ehkä vaikenemiseen syynä on sitten se ajattelumalli, että meikäpoikahan ei pienistä suutu tai jaksa valittaa. Todellakin väärä ajattelutapa, koska eihän se toinen välttämättä tajua sitä missään vaiheessa.

Tuota toistakin vaihtoehtoa olen kokeillut ja silloin vastaus oli jotain tyyliin ei mua haittaa, kerro vaan. Se on siis poissuljettu.

Noh seurataan tilannetta. Viime kerralla oma reaktio oli ilman sanojakin niin selvä, että mimmi tajusi ettei kiinnosta kuunnella. Jos puheet vielä jatkuvat niin pitänee avata suuni.

 

[Viljuri]

Tulipahan tuossa käytyä Viikin puolella ja aivot raksuttivat kasaan pari tosiasiaa. Yliopistomaailmassa on kahdenlaisia paikkoja:
- Niitä paikkoja missä opiskellaan tekniikkaa ja luonnontieteitä
- Niitä paikkoja missä opiskellaan muita aineita

Ja sitten toinen tärkeä oivallus, joka nyt tosin on tietenkin ollut tiedossa jo pitkään tilastollisesti, mutta nyt vasta konkreettisen empirian kautta todistettuna:

- Ensiksimainituissa paikoissa ei hirveästi liiku naisia
- Toiseksi mainitut taas ovat täynnä niitä, jopa siinä määrin että pikasilmäyksellä jonkin Farmasian tentin osallistujista oli kohtalaisen hankalaa bongata yhtään miestä.

Ja tietenkin on sanomattakin selvää, että allekirjoittanut on opiskellut ja työskentelee tasan väärässä paikassa.

Eli ne nuoret jotka lueskelevat tätäkin ketjua tulevaisuudensuunnitelmat avoinna, ottakaa opiksenne ja välttäkää tulevien lastenne syntymisen mahdollistamiseksi paikkoja missä saattaa nähdä tällaisia merkkejä ∂t/∂x jne.

Kuitenkin jo edesmennyt legendaarinen rikosoikeuden professori Brynolf Honkasalo on sanonut jotakin siitä, että mitä naisen ja miehen kannattaisi tehdä. Avamaatta tätä nyt enemmälti maineen menetyksen pelossa, niin vastakommenttina voisi heittää sen, että alkupalkat hyvin naisvaltaisilla aloilla (jollainen olisi pian myös aloituspaikkojen valossa oikeustiede, olkoonkin, että käytäntö voi olla toista) tapaavat junnata paikoillaan, siis ainakaan ilman tietoista poliittista ohjausta.

Tätä valitettavaa ja selkeästi epätasa-arvoista faktaa kompensoi se, että kaksilahkeisena etenemismahdollisuudet saattavat jopa näyttää paremmalta kuuluessaan alallaan vähemmistöön. Vaikea toki sanoa, että onko joka alalla juuri näin, vaiko juurikin päinvastoin. No palkkatilastot näyttävät edelleen mielenkiintoisilta, vaikka siihen vaikuttaa sukupuolta enemmän se, että rakentaako "uraa" määrätietoisesti vai ei, yksityisellä tahi julkisella sektorilla.

Sitä paitsi Helsingin yliopiston toimintaan tutustumiseksi on syytä vierailla Porthaniassa, ja sielläkin vain tietyissä kerroksissa, eikä missään Viikissä, vaikka luonnontieteellisiä pyrintöjä siellä kunnioitankin. Viikissähän toimii mm. Viikin sovinistiseura, mikä kertonee oleellisen kampuksen miespuolisten sorretusta asemasta.

 

[Satellite]

Minkä tyyppistä elokuvaa olet ajatellut?

En oikeastaan päättänyt mitään erityistä, tarkoitus oli ehkä mennä valitsemaan kahdestaan leffa vuokraamoon. Näin tein kerran, ja totesin että ainakin joku pitää olla mielessä ettei sen valitsemiseen mene aikaa. (Oli kyllä vähän eri tilanne kyseessä, silloin tunnettiin jo jonkun aikaa mutta silti.)

Romanttinen komedia olisi periaatteessa kiva valinta, mutta nyt on ehkä liian aikaista vielä sellaiseen. :) Omaan mieleen olisi tietysti joku ei-niin-hyvin päättyvä draama, mutta en sitten tiedä viittiikö mitään sellaistakaan katsoa. Joku "neutraali" komedia menisi hyvin, ei tule niin kireä tunnelma kuin ehkä jossain synkähkössä draamassa. Laittakaa toki ehdotuksia, itse rupean selailemaan imdb:tä tuossa kohta. Spider-man 3 oli yksi vaihtoehto, mut hän ei ollut nähnyt aikaisempia osia..

Soitin kyllä nyt vähän turhan nopealla varoitusajalla kun tänään oli tarkoitus kattoa jotain. :) Hänellä oli muuta tekemistä, mut ainakin puhelun perusteella hän ei missään tapauksessa vaikuttanut ei-kiinostuneelta. Jos yrittäisi sitten ensi viikolla tenttien päättyessä.

EDIT: noita dt/dx -merkkejä esiintyy täällä TKK:lla mielin määrin, ja eipä täältä ainakaan naisia kannata kauheasti etsiä. Pitää aina sitten hakeutua tarkoituksella ympäristöön jossa voi tutustua naisiin. Nykyinenkin "yritys" on sitten ihan muualta kuin TKK:lta, vaikka hieman yllättäen bongasinkin hänet ylioppilaskuntamme järjestämistä vappubileistä.

 

[Vertical]

Olenko yksin mielipiteeni kanssa kun sanon, että vituttaa suunnattomasti se kun naiset alkavat puhua seuraavanlaisia entisistään:

"Se teki aina sitä ja tätä."
"Oli se kyllä mahtavaa aikaa."
"Se oli käyny siellä ja tehny sitä."
"Se oli sellanen ja tällainen."

IMO mikään ei loukkaa toista enempää kuin tuollainen vertailu. Noh olen sen omalla tavallani tehnyt myös selväksi, mutta vastaus oli about tällainen "Mut ymmärräthän sä, että me seurusteltiin kuitenkin niin ja niin kauan." Mitä vitun merkitystä sellaisella on? Jos tekee mieli muistella niin muistelkaa sitten vaikka päiväkirjaan tai jonkun ystävättären kanssa, eikä sen nykyisen kanssa. Ja oma luonne ei ole sellainen, että alkaisin jotain samantapaista itse heittämään takaisin.

Ps. Vittu kun vituttaa.

Tuttua juttua. Itseänikin vitutti suunnattomasti kun oma tyttöystävi avasi jonkun keskustelun meikäläisen puutteista ja rupesi vertaileen minua joihinkin entisiin poikaystäviinsä ja heidän tekemisiinsä. Sanoin , mitä olin mieltä asiasta ja sen jälkeen ei ole kuulunut ko. asiasta. Ei sillä ettei asioita saa sovittua, mutta vertailu entisiin on jotenkin absurdia. Parisen vuotta on tullut seurusteltua ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua että kaipaa sitä omaa rauhaa ja aikaa kun ei tarvinnut tilittää tekemisistään ja tekemättäjättämistään. Ahdistaa tyttöystävän painostus saman katon alle muuttamiseen ym, tuntuu vähän että tässäkö se elämä sitten oli. Mielessä olisi opiskelijavaihtoon lähteminen ja muutenkin vähän omilla teillä oleminen. Katsoo miten kevät/kesä lähtee kulkemaan..

Eipä ole ollut tähän ketjuun asiaa sittemmin pitkiin aikoihin ja mitä nyt on viimeksi tullut kirjoiteltua niin aikamoista "junnumaista höntöilyä" on tullut kirjoitettua, hyvien neuvojen avulla kaikesta selviydyttiin ja kunhan muistaa että, keep it simple ja thats it :)

 

[jessie]

Olenko yksin mielipiteeni kanssa kun sanon, että vituttaa suunnattomasti se kun naiset alkavat puhua seuraavanlaisia entisistään:

"Se teki aina sitä ja tätä."
"Oli se kyllä mahtavaa aikaa."
"Se oli käyny siellä ja tehny sitä."
"Se oli sellanen ja tällainen."

IMO mikään ei loukkaa toista enempää kuin tuollainen vertailu. Noh olen sen omalla tavallani tehnyt myös selväksi, mutta vastaus oli about tällainen "Mut ymmärräthän sä, että me seurusteltiin kuitenkin niin ja niin kauan." Mitä vitun merkitystä sellaisella on? Jos tekee mieli muistella niin muistelkaa sitten vaikka päiväkirjaan tai jonkun ystävättären kanssa, eikä sen nykyisen kanssa. Ja oma luonne ei ole sellainen, että alkaisin jotain samantapaista itse heittämään takaisin.

Ps. Vittu kun vituttaa.

Naisnäkökulmaa asiaan; En käsitä tuommoista ollenkaan! Miksi ihmeessä pitää alkaa vanhan suhteensa parhaita paloja käsittelemään uuden kumppanin kanssa?Jos niistä todella pitää vielä saada puhua, niin olisiko aiheellista purkaa ajatuksiaan esim. jollekin kaverilleen, aivan niinkuin itsekin ajattelit... Ja jos tuntuu, että niitä hyviä puolia on niin helvetin paljon ja niistä pitää saada jatkuvasti puhua, olisi ehkä syytä miettiä, että onko vielä valmis uuteen suhteeseen.

Jos itse olen suhteessa, en halua miehen entisistä sänkykumppaneista enkä pidempiaikaisista heiloista tietää yhtään enempää kuin on pakko. En myöskään hänelle halua omaa "menneisyyttäni" alkaa vuodattamaan. Mielestäni niillä asioilla ei ole juurikaan merkitystä. Pahimmassa tapauksessa näistä paljastuksista seuraa vaan pahaa mieltä sekä aiheetonta (?) mustasukkaisuutta.

 

[Humpauttaja]

EDIT: noita dt/dx -merkkejä esiintyy täällä TKK:lla mielin määrin, ja eipä täältä ainakaan naisia kannata kauheasti etsiä. Pitää aina sitten hakeutua tarkoituksella ympäristöön jossa voi tutustua naisiin. Nykyinenkin "yritys" on sitten ihan muualta kuin TKK:lta, vaikka hieman yllättäen bongasinkin hänet ylioppilaskuntamme järjestämistä vappubileistä.

Ei kannata mennä TiKille ;)

Musta tämän kahden vuoden aikana TKK:lla on tuntunut, että naisia on aika paljonkin kaikissa bileissä. Oman tyttöystäväni olen TKK:lta löytänyt ja kesällä tulee vuosi täyteen yhdessä. Osastojen välillä on kyllä naistarjonnassa niin suuria eroja, että ei tarvitse ihmetellä, jos TKK tuntuu välillä olevan täynnä pelkkiä miehiä. En kyllä tiennyt omalle osastolleni hakiessa, että naisia on siellä paljon, mutta enpä valita.

 

[tiipii]

Katkeraa sosiaalisen elämän menettäneen vuodatusta

Ajattelin tässä epätietoisessa tilanteessa kertoa tarinan, ehkä liian pitkän ja niin tutun monelle jatkoaikalaisellekin.

Tapasin n. 9kk sitten erään miellyttävän naishenkilön. (tuolla 9kk ajalla ei viitata mihinkään lisääntymiseen liittyvään). Ensimmäisenä tapaamisiltana jo selvisi että tällä on kolme lasta kahdelta eri isältä. Oli jo ollut yksinhuoltajana puolitoista vuotta. Ensimmäiset 7kk meni loistavasti. Kyläilin hänen luonaan useasti, ja öitäkin olin. Lapsia en alussa nähnyt, kun ei vieraita miehiä taloudessa ollut näkynyt edellisen isän jälkeen. Niitäkin olen nyt jo nähnyt mutta lapset eivät tiedä että olen siellä öitä viettänyt ja lapsille olen edelleen äidin yksi hyvä kaveri vaan. Ei se minua mitenkään häiritse.

Viime aikoina on kumminkin alkanut olemaan ryppyjä tässä jutussa. Äiti on aina vaan väsynyt, ilta ja yökyläiilyt on jääneet kerta viikkoon. Päivittäin kumminkin olemme tekemisissä tietotekniikan ja mobiilitekniikan hyvällä avustuksella.
Kumpikin olemme sitä mieltä että ei tämän näin pitkälle pitänyt jatkua. Kummatkin tykkäävät toisistaan. Mutta nyt yh on tehnyt selväksi ettei tästä tule enää mitään, että tämä ei voi näin enää jatkua. Väsymys vie voiton, ymmärrän häntä tässäkin asiassa, on se rankkaa kolmen pienen lapsen kanssa viettää illat, niin sitten pitäisi minuakin vielä tavata.

Mitään yhteistä emme ole kahdestaan tänä aikana pystyneet oikeastaan tekemään vaan lapset on olleet esteenä. Edellisen exän kanssa nainen oli sopinut että nuorin lapsi on muutaman yön kuussa siellä. Minun kuvioihin tulon jälkeen yöt on vähentyneet ja nyt loppuneet jo kokonaan.

Suurin ongelmahan tässä tämänhetkisessä tilanteessa on mulla se, että välitän kyseisestä naisesta suunnattomasti. Kumpikin on hiljaisia ja ujoja mutta viihdymme toistemme seurassa loistavasti emmekä tarvitse elämiseen kauheasti mitään muuta aktiviteettiä kuin toistemme seuran. Olemme nyt tehneet toisillemme selväksi sen että ei tästä koskaan meidän yhteisenä juttuna mitään tule. Tämä kyllä lähti naisen aloitteesta. Ja tottakai minä siihen myönnyin, olenhan nähnyt hänen kärsivän suunnattomasta väsymyksestä ja turhautuneisuudesta tilanteeseen. Itselläni kun tunteet on mitä suurimmat edelleen, tuntuu että ne vaan kasvaa entistä enemmän tätä naista kohtaan. Tilanne on kumminkin se, että itse kun teen tunnustuksia tunteistani tälle naiselle, mutta hän ei minulle niin halua tehdä, kun ei halua herättää turhia toiveita jutun jatkumisesta.

Itselleni on nyt tullut mieleen, että onko kyse nyt siitä että nainen pelkää lähtevänsä uudelleen parisuhteeseen ja pettyvänsä siinä. Vai pelkääköhän muiden suhtautumista asiaan ja näiden luultavasti negatiivisia ajatuksia suhteen kestämisestä viitateen aikaisempiin juttuihin. Naisen tunteet on edelleen minua kohtaan vahvat ja samoin toisinpäin mutta nyt tuntuu että tahallamme yritämme tappaa omia tunteitamme joka taas sattuu entistä enemmän ja tulee sanottua kaikkea mitä ei oikeasti tarkoitakaan, sekä tekee kummastakin hieman "räjähdysalttiita".

Olemme myös nyt sopineet että emme toistemme elämästä minnekkään katoa, positiivista sinänsä. Emmekä olekaan kadonneet, yhteydenpito on edelleen jokapäiväistä, tapaamiset vaan on harventuneet. Harvinaista myös se että emme ole saaneet yhtään riitaakaan aikaiseksi yhdeksän kuukauden aikana.
Nyt mulla alkaa olla jo sormi suussa mitä asian kanssa pitäisi tehdä. Tilannehan on se että kumpikin välittää toisistaan ja tämän toisilleen kertoneet, mutta nyt yritämme olla vaan asiasta toisille mainitsematta. Se rassaa minua ainakin suunnattomasti kun tietää että toinen sanoo vain vähän mutta tietää että siellä taustalla on paljonkin suuria tunteita.

Pohjustuksena vielä että olen ollut aikaisemminkin suhteessa viisi vuotta jossa luonteemme oli hyvinkin erilaiset ja oli sekin kivaa aikaa mutta tämä viimeisin on ollut yhtä juhlaa =) Olen myös muutaman kerran saanut potkuja päähän niinkin härskisti että ei kukaan uskoisikaan. Toisin sanoen minua on käytetty hyväksi oman suhteen uudelleen henkiin herättämiseksi, jopa kahdesti. Silloin minulle annettiin selvästi ymmärtää että vanha juttu on ohi. Mutta se ei ole minun tämänkertainen ongelma.

Nyt tarvitsenkin itselleni hieman apua jatkoajan kotipsykologeilta, että miten tästä eteenpäin.

 

[Tulppu]

Tulipahan tuossa käytyä Viikin puolella ja aivot raksuttivat kasaan pari tosiasiaa.

Olen asunut Viikissä vuoden. Ja nyt...no, olen kihloissa.

Olet aivan oikeassa, tosiasioitahan nuo ovat.

 

[Johan]

Nyt tarvitsenkin itselleni hieman apua jatkoajan kotipsykologeilta, että miten tästä eteenpäin.

Omalle kohdalle ja muilta kuulemieni juttujen perusteella oon huomannut, että yleensä yhtäkkisen ja itselle selittämättömän viilenemisen ja ollaan vaan kavereita -mankumisen takana on joko uusi/edellinen suhde. Sorry nyt vaan, mutta semmoinen fiilis tuosta kirjoituksestasi mulle tulee, että naisesi ns. romanttinen kiinnostus kohdistuu johonkin toiseen kuin sinuun. Voinpa olla väärässäkin.

Se, että kannattaako kiinnostuksen loppumisen syistä/syystä ottaa selvää vai joidenkin mielestä lammasmaisesti vaan poistua vähin äänin näyttämöltä, on oma asiasi. Ts. jos koet, että lopputulos ( =naista ei parisuhde kanssasi kiinnosta eikä tule kiinnostamaankaan) on joka tapauksessa sama.

Yleensä ihminen uskoo vain sitä, mitä haluaa uskoa. Monilla on myös tapa kertoa ns. kaunisteltua totuutta. En tiedä sinusta/naisestasi onko niin vai ei.

Yksinhuoltajuudella ei mielestäni ole tässä juurikaan merkitystä. Aikaa löytyy aina, jos on tarpeeksi halua.

 

[Väsyneet Kädet]

Itsellä kinkkinen tilanne edessä: ekat "treffit". En oli treffaillut oikeastaan koskaan, kaikki entiset tyttöystävät ym. säädöt ovat tulleet tutuksi työn tai kavereiden kautta.
Pikku jännäkakkaa iskee housuihin, kun ei yhtään tiedä miten juttelu sujuu, mistä voisi puhua jne jne.. Onneksi aikaa on varattu enintään n. tunnin verran, niin ei ainakaan mene ihan kärvistelyksi. Ja todnäk jossain kahvilassa on tämä tapahtuma.

Arvoisat palstalaiset, mitä hyväksi koettuja aloitustapoja on? Mitä voi ihan ensimmäiseksi sanoa, tai mistä on hyvä aloittaa juttelu? Tämä on siis ensitapaaminen, eikä tietoa ole juuri nimeä, työtä ja asuinpaikkaa enempää.

 

[tiipii]

Omalle kohdalle ja muilta kuulemieni juttujen perusteella oon huomannut, että yleensä yhtäkkisen ja itselle selittämättömän viilenemisen ja ollaan vaan kavereita -mankumisen takana on joko uusi/edellinen suhde. Sorry nyt vaan, mutta semmoinen fiilis tuosta kirjoituksestasi mulle tulee, että naisesi ns. romanttinen kiinnostus kohdistuu johonkin toiseen kuin sinuun. Voinpa olla väärässäkin.

Siitäkin on keskusteltu useaan otteeseen että onko joku muu joka kiinnostaa enemmän. Tilanne on kumminkin se että kaikki liikenevä vapaa-aika minkä hän lapsiltaan saa vietetään kahdestaan, edelleen. Myös halu siihen että se vapaa-aika kahdestaan vietetään on molemminpuolinen.

Se, että kannattaako kiinnostuksen loppumisen syistä/syystä ottaa selvää vai joidenkin mielestä lammasmaisesti vaan poistua vähin äänin näyttämöltä, on oma asiasi. Ts. jos koet, että lopputulos ( =naista ei parisuhde kanssasi kiinnosta eikä tule kiinnostamaankaan) on joka tapauksessa sama.

Itse sen verran pitkäjänteinen ihminen kun olen niin takavasemmalle poistuminen ei ole käynyt mielessäni. Olemme myös tästä keskustelleet, mutta tällä hetkellä ei kummallakaan ole siihen halua. Sekin on tullut selväksi että jos ei olis kuin yksi lapsi tai lapset jo hieman enemmän omillaan olevia niin asiasta ei olisi epäselvyyttä, en täällä olisi tuntojani silloin purkamassa, vaan purkamassa jotain muuta ja jossain ihan muualla kuin jatkoajassa. Olemme todenneet toisillemme että onhan meillä sitten aikaa toisillemme kun olemme eläkkeellä.

Suurin ongelmahan tässä on kun kumpikin yrittää tappaa tunteitaan väkisin vaikka tunteet ei ole minnekkään kadonneet.

 

[Trenchtown]

Tämä on siis ensitapaaminen, eikä tietoa ole juuri nimeä, työtä ja asuinpaikkaa enempää.

Tossahan sitä on jo aloitusmateriaalia. Tärkeintä on olla kiinnostunut. Tai siis ei oikeasti tarvitse kiinnostaa, kunhan saat neidon uskomaan, että kiinnostaa. Asuinpaikasta ja duunista saa jo paljon juttua aikaiseksi. Tärkeää on kuunnella ja kysellä, muttei niin paljon että vastapuoli tuntee olevansa kuulusteltavana. Jos sulle sattuu neitokainen, joka tykkää puhua paljon asioistaan niin ei tarvitse huolehtia mistään.

Jos treffiseura kyselee sinusta ja elämästäsi, niin sanomattakin lienee selvää että kerrot vain asioita joita uskot hänen haluavan kuulla. Älä kuitenkaan valehtele, tai jos valehtelet niin tee se uskottavasti äläkä jää siitä kiinni.

Oma itsensä on kuitenkin hyvä olla. Kyllä sen vaistoaa että mistä se deitti haluaa puhella. Helppo se on tietty neuvoa, että älä jännitä turhia vaan koita mennä sopivan rennolla otteella eteenpäin. Musiikista, elokuvista ja vaikka ruoasta jota olette mahdollisesti syömässä saa jo riittämiin small talk -tyhjänjauhanta-aiheita yksille treffeille.

 

[TM]

Arvoisat palstalaiset, mitä hyväksi koettuja aloitustapoja on? Mitä voi ihan ensimmäiseksi sanoa, tai mistä on hyvä aloittaa juttelu? Tämä on siis ensitapaaminen, eikä tietoa ole juuri nimeä, työtä ja asuinpaikkaa enempää.

Tappara vai Ilves vai eikö kumpikaan?

 

[scholl]

Mielestäni työstä ei kannata treffeillä puhua. Siis on olennaista tietää about millä alalla joku on ja minkätyyppinen koulutus, mutta töistä jutteleminen vapaa-aikana ei ole mistään kotoisin. Niistä juttelevat jännittäjäjätkät, jäykät insinöörit.

Jos tapaa kahvilassa tai ravintolassa niin voi jutella vaikka siitä, että minkä tyyppisissä paikoissa tämä toinen tykkää käydä. Itseasiassa ehkä laajemminkin siitä, miten ihminen viettää vapaa-aikaa. Niistä on hauska jutella. Sit jos tulee puheeksi joku paikka, mitä nainen ei ehkä tiedä niin voi ehdottaa, että mennään sinne seuraavan kerran. On se sitten ruokapaikka tai jos tulee esim. esille, että naista kiinnostaa futis, mutta ei ole ollut koskaan matsissa niin sinne sitten tai ihan mikä tahansa vastaava juttu. Jos nainen kertoo, ettei ole ollut 10 vuoteen Särkänniemessä niin kerro kuinka siistiä on katsella kaupunkia Näsinneulasta ja menkää sitten seuraavan kerran sinne. Tai kehu sitä, kun ilmat lämpenevät niin kuinka hauska on mennä siihen laitteeseen, missä mennään vesikourussa tukin sisällä istuen. Viilennystä kesäpäivään, jos vähän vettä lentää päälle. Tai jotain muuta vastaavaa vaikka tennistä Rosendahlin kentillä tai luontopolulla kävelyä tai mitä tahansa. Menkää Viikin saareen vesibussilla ja siellä olut terassilla ja lekottelua järven rannalla tai picnic nurmikolla. Mahdollisuuksia on paljon. Ensi treffeillä pitää ottaa vähän selvää, että mikä naista kiinnostaa.

 

[Väsyneet Kädet]

Huikeeta! Kiitos Trenchtown ja scholl; hyviä vinkkejä. TM:n esittämän kysymyksen säästän ehkä mahdollisille seuraaville kerroille.. Eiköhän noista tunniksi juttua riitä. Perjantaina se selviää.

 

[TM]

Huikeeta! Kiitos Trenchtown ja scholl; hyviä vinkkejä. TM:n esittämän kysymyksen säästän ehkä mahdollisille seuraaville kerroille.. Eiköhän noista tunniksi juttua riitä. Perjantaina se selviää.

Onnea perjantaille. ;) Et voi toki tietää etukäteen että kiinnostaako neiti x:ää urheilun seuraaminen yhtään pätkää jne. Jos tulee telkkarin katselusta puhe niin voit mainita vaikka että katsoit jo päättyneistä MM-kisoista muutaman Suomen pelin, jos siis katsoit.

 

[Väsyneet Kädet]

Onnea perjantaille. ;) Et voi toki tietää etukäteen että kiinnostaako neiti x:ää urheilun seuraaminen yhtään pätkää jne. Jos tulee telkkarin katselusta puhe niin voit mainita vaikka että katsoit jo päättyneistä MM-kisoista muutaman Suomen pelin, jos siis katsoit.

Kiitos! Tiedän sen verran, että Suomen pelejä katsoi kisoissa. Ja juu, tulihan niitä jonkin verran itsekin seurattua. Mutta ehkä koitan jättää urheilusta jauhamisen vähemmälle, moni tyttö ei ihan hirveästi ole siitä kuitenkaan kiinnostunut keskustelemaan.. Mut saa nähdä kuin käy. Ja kyllä sit viimestään kysytään, et Tappara vai Ipa kun kiekkokausi alkaa. :) Olettaen toki, et sillon siihen aihetta on.

 

[GBenson]

Arvoisat palstalaiset, mitä hyväksi koettuja aloitustapoja on? Mitä voi ihan ensimmäiseksi sanoa, tai mistä on hyvä aloittaa juttelu? Tämä on siis ensitapaaminen, eikä tietoa ole juuri nimeä, työtä ja asuinpaikkaa enempää.

Jos vielä vähän lisään jo edellä tulleisiin:

Älä ainakaan puhu entisistä naisista tai utele treffikumppanin existä. Ei ekoilla treffeillä.

Jos haluat todella saada naisen syttymään ja kiinnostumaan toisienkin treffien verran, älä ole turhan vakavalla mielellä liikenteessä. Yritä saada seuralainen nauramaan jutuillesi. Kaikki nolotkin tilanteet on suht helposti käännettävissä hauskoiksi. Jos teillä on yhdessä hauskaa, tunnelma vapautuu ja kaikenlainen keskustelu sujuu paremmin. Turha kuitenkaan tehdä itsestään ihan pelleä tai vääntää väkisin kaikki nauruksi.

Sitten kun muistat vielä pari kohteliaisuutta, niin hyvä tulee. Ei mitään imelää, vaan sanot sillä tavalla, niin kuin oikeasti tarkottaisit. Tietysti aina vaan parempi jos tarkoitatkin.

 

[Väsyneet Kädet]

Jos haluat todella saada naisen syttymään ja kiinnostumaan toisienkin treffien verran, älä ole turhan vakavalla mielellä liikenteessä. Yritä saada seuralainen nauramaan jutuillesi. Kaikki nolotkin tilanteet on suht helposti käännettävissä hauskoiksi. Jos teillä on yhdessä hauskaa, tunnelma vapautuu ja kaikenlainen keskustelu sujuu paremmin. Turha kuitenkaan tehdä itsestään ihan pelleä tai vääntää väkisin kaikki nauruksi.

Kiitos, GBenson. Lunkiin meininkiin ite tähtään, ja jos toinen ei siihen "pääse/lähde" mukaan, niin sit tietää ainakin, ettei homma natsaa. Ite kun oon sellanen lepposammanpuoleinen heppu. Pidän vaan peukkuja pystys, et hän olis aktiivinen keskustelija ja kiinnostunu, niin sillä homma luistaa takuulla. On nää jänniä juttuja!

 

[tutzba]

Sitten kun muistat vielä pari kohteliaisuutta, niin hyvä tulee. Ei mitään imelää, vaan sanot sillä tavalla, niin kuin oikeasti tarkottaisit. Tietysti aina vaan parempi jos tarkoitatkin.

Ja Väsyneet Kädet, avaa ovet naiselle yms ihan perusjuttua minkä itekin tiedät. Se on kohteliasta ja jää varmasti naisen mieleen isona plussana.

 

[Väsyneet Kädet]

Ja Väsyneet Kädet, avaa ovet naiselle yms ihan perusjuttua minkä itekin tiedät. Se on kohteliasta ja jää varmasti naisen mieleen isona plussana.

Jesh. Toi tulee onneks ihan luonnostaa, eli ei tartte skarpata sen suhteen. Saisi olla yleinen kohteliaisuus muutenkin yleisempää nykyään.