Voi meitä eronneita.
Oma puolisoni oli matkustamisen suhteen täysin perässä vedettävä lapsi. Ei mitään mielenkiintoa osallistua matkojen suunnitteluun/järjestelyyn, mutta hirveä matkakuume ja kitinä päällä koko ajan. No näitä reissuja tehtiin joitakin talouden puitteissa ja nyt jälkikäteen reissut ovat kääntynyt muotoon, että ne olivat minun suunnittelemia ja häntä ei kuunnneltu. En siis viennyt häntä rantalomalle löhöämään.
Noooh…. Nyt olin tyhmänä ennalta puhunut, että veisin lapset vuoden päästä Pohjois-Italiaan, niin nyt pari päivää sen jälkeen tulikin vastapalloon, että hänpä vie lapset syksyllä Espanjaan. Uuden sulhonsa kanssa. Joka järjestelee kaiken. Ihan yllättäen tuli tilaisuus vastaan.
Vähän aikaa keräilin kyllä itseäni. Nokitus, aloitteen ottaminen lasten suuntaan (puhui ensimmäisenä lapsille matkustamisesta), sulhon valkopesua yhteisille lapsille, minun matkan kampitus (kahta ylimääräistä lomaviikkoa ei voi koululaisille anoa lukuvuoden aikana), mitäs näitä muita hienoja hyötyjä tästä tuleekaan.
Viddu mikä noita :D
Joskus tuntuu, että teen eroa puolisostani, mutta samalla pelaan kolmannen osapuolen kanssa tätä erokokonaisuutta. Rasittavaa.
Anna olla. Omiin tunteisiisi et pysty vaikuttamaan, mutta kun et pysty myöskään vaikuttamaan ex-vaimosi toimintaan, parempi on yrittää olla provosoitumatta. Koska sitähän tuo vaikuttaa hakevan. Ihan perseestä tollanen käytös, mutta toisaalta, mitä dorkemmin hän käyttäytyy, sitä helpompi sun on sisäistää, miksi on parempi olla hänessä erosta.
Lasten kanssa operoiminen ei ole mikään kilpailu. Kumpikin tekee niitä asioita, mihin rahkeet riittävät. Ei lapset siitä välitä, kenen kanssa käytiin missäkin, vaan muistijälki jää ihan muista asioista. Totta kai ne muistaa yhteiset reissut, mutta ei sillä ole merkitystä, paljonko joku maksoi ja kuka sen maksoi. Toki jotkut mittaavat kaiken rahassa, vaikka olisi miten kasvatettu toimimaan juuri päinvastoin ja nuorilla se voi olla ihan kasvuun kuuluva vaihekin olematta siltikään täysin opportunistinen, ahne ja häiriintynyt yksilö, mutta et sä siihen pysty vaikuttamaan. Parasta on, että pidät itse jalat maassa ja arvot kohdillaan. Kyllä lapsille voi sanoa, ja ehkä kannattaakin, että yhden aikuisen taloudessa taloudelliset rahkeet ei riitä saman kuin kahden. Ei ne välttämättä edes tajua sitä, jos kukaan ei kerro, koska lapset keskittyvät pääasiassa vain itselleen tärkeisiin asioihin.
Anna uuden sulhon järjestellä asioita, äläkä ota itseesi. Äläkä ainakaan vertaa itseäsi häneen. Lapsilta voit hyvin kysyä, minkälainen tyyppi hän on ja kohteleeko hän lapsiasi kivasti ja muutenkin hyvin. Jos lasten mielestä on ok tyyppi, hyvähän se on, jos hän haluaa ”rikastaa” lastesi elämää. Ei teidän välillä ole mitään keskinäistä kilpailua. Tai jos on, sinä voitat. Täällä uudella kumppanilla on vielä kuherruskuukausi menossa, mutta eiköhän hänellekin vielä totuus valkene joku kaunis päivä. Ex-vaimosi asiat eivät enää ole suoraan sun ongelmiasi, vaikka lapsiin niillä vaikutusta olisikin. Sinä olet se turvallinen, jalat maassa oleva aikuinen ja vanhempi ja kyllä lapset sen vielä joskus huomaavat, jos ei jo nyt.
Ottaahan se tietenkin koville, kun ex-vaimo on ääliö tai ainakin käyttäytyy niin. Mutta ehkä se voi olla jopa hyväkin asia, koska näin pääset hänestä nopeammin yli ja nauttimaan omasta elämästäsi. Ei nämä pöllöilyt vie pois teidän hyviä yhteisiä aikoja, mutta kertoo selvästi sen, että ne ajat ovat historiaa. Kirjoitustesi perusteella sinäkään et ollut onnellinen, vaikka yritit kovasti olla ja yritit kovasti tehdä hänestä onnellisen. Se ei riittänyt ja nyt olette tässä.
Sulle maailma on nyt auki. Omana itsenäsi. Yritä keskittyä siihen. Hyvin tässä kävi, tulet sen joskus vielä huomaamaan.