Tämä on osin subjektiivista, osin objektiivista, Kärppälasienkin takaa arvioitua, mutta kuitenkin yhdenlainen kooste ajatuksistani Kärpistä.
Kulmakerrointa!
Sitä kaipaisin, vaikkakin luistimen terät ovatkin vakaassa liikkeessä kohti kevättä. Marraskuun 1.päivästä lähtien on pelattu 19 peliä, joista saldona on 11 voittoa, 3 tasapeliä ja 5 tappiota. Näissä peleissä on tehty 64 maalia ja päästettyjä on 48 maalia. Kohtuullisen mukavat saldot kieltämättä, voidaan perustellusti sanoa, että Kärpät on ollut yksi liigan nousukuntoisimmista joukkueista.
Ennen Olympialaisia edessä on 12 ottelua ja hyvin tiiviiseen tahtiin. Ensiviikolla aloitetaan Raksilassa kohtaamalla tiistaina SaiPa ja torstaina Blues. Lauantaina onkin vastassa sitten liigan ykkösjoukkue Tappara Tampereella.
Ti 15.1. Kärpät - SaiPa
To 17.1. Kärpät - Blues
La 19.1. Tappara - Kärpät
Neljä pistettä olisi hyvä saldo tästä rupeamasta, Tapparan kaatoon en millään jaksa uskoa, vaikkakin kärkijoukkueetkin kompuroivat aika-ajoin - lähinnä asennepuolella. Matka jatkuu eteenpäin siten, että seuraava viikko aloitetaan toisella tiukalla ottelulla.
Ti 22.1. Kärpät - Pelicans
To 24.1. HPK - Kärpät
Su 27.1. SaiPa - Kärpät
Ti 29.1. Kärpät - JYP
Vastaan tulee siis Pelicans. Jokohan vihdoinkin tulisi ensimmäinen kotivoitto kaaneista? Torstaina joukkue matkaa jälleen Hämeenlinnaan ja vielä sunnuntaina vieraillaan toistamiseen SaiPan kotiluolassa. Tammikkuu päätetään sitten Jyppiä vastaan Raksilassa. Vähintään viittä pistettä odottelisin tästä satsista, kuitenkin uumoilen jommasta kummasta vieraspelistä vaikeuksia.
Helmikuun alku ennen taukoa puristaa sitten viimeisetkin mehut Kärpistä, sillä vastaan asettuvat suurin osa liigan kärkijoukkueista.
La 2.2. Kärpät - Tappara
Ti 5.2. Blues - Kärpät
To 7.2. Kärpät - Ässät
La 9.2. Jokerit - Kärpät
Su 10.2. TPS - Kärpät
Jos ennusmerkit ovat huonot Hakametsän valloitukseen, niin miltä ne näyttävät Raksilan valtikan kohdalla? Jaa-a, kaikki joukkueet ovat voitettavissa, mutta mikäli Tapparan kirves on yhtä kovassa terässä koko tammikuun, niin pahalta näyttää. Seuraava peli Bluesia vastaan on myös vaikea, sitä se on tahtonut olla jokaisen Espoon vierailun kohdalla.
Ässät pitäisi hoitaa Raksilassa ja sitten loppuherkkuna vieraspelit Jokereita ja TPS:ää vastaan. Tästä rupeamasta odottelisin 6-7 pistettä, vaikka se vaatisi kyllä kaiken onnistumista.
Älä uneksi?
Niin, onko tuo sitten täyttä utopiaa? Jos pelit menisivät miten uumoilen, niin 12 pelistä saataisiin haalittua tuommoiset 16 pistettä. Ei se mahdotonta ole, mutta taustalla väijyy jostakin syystä se viimekauden peikko, tason heittely. Tiedä sitten onko siihen enää tänävuonna pelkoa, otteet vaikean alun jälkeen ovat kuitenkin huomattavasti tasaisemmat kun verrataan viimekauden vuoristorataan. Tammikuu kuitenkin sanelee paljon kevättä ajatellen, jos silloin kyetään repimään pisteitä, niin playoffsit siintävät silmissä. Varsinkin Pelicans, TPS, Blues ja JYP ovat ne tärkeimmät vastustajat, joilta pisteitä täytyy saada. Tapparan kaato olisi kyllä sellaista herkkua, mikä siivittäisi suorituksia pitkällekin ihan yksittäisenä tekijänä.
Huolen aiheita?
Onhan niitäkin, sillä joukkue on jokseenkin haavoittuvainen ominaisuuksiltaan. Pakisto varsinkin on kovan paikan edessä ja Ruotsalaisen reseptejä todellakin kaivataan. Se on selvää, että loukkaantumisia ei kestäisi tulla. Junnuista ei ole vielä ottamaan täysimittaisesti sitä vastuuta, mitä niissä tilanteissa sitten tarvittaisiin.
Joukkueet rupeavat pikkuhiljaa käyttämään myös playoffseihin kuuluvaa psyykkausta toisiansa kohtaan. Tämä voi näkyä myös kentällä, kenties negatiivisinkin sävyin. Tosin koko kautta on leimannut lamppujen sammuminen aikaajoin, toivottavasti törkeyksiä ei enää nähdä vaikka pahoin pelkäänkin...
Kärppien mafiaketju on elintärkeä joukkueellemme. Jos tarkastellaan ulkomaalaisten pelaajien tehopörssiä, niin mafiamiehet löytyvät seuraavilta sijoilta:
6. Potaitshuk Andrei, Kärpät 36 33 -21 12
7. Hamilton Jeff, Kärpät 19 20 -8 12
11. Lievers Brett, Kärpät 36 32 -25 7
Nämä miehet ovat avainasemassa tammikuun ja helmikuun vaikeissa peleissä ehdottomasti. Hamiltonin suoraviivaisuus on ehdottomasti ollut hyvä asia, toivottavasti mies jatkaa samalla sapluunalla. Lieversin ja Potan yhteispeli hioutui jo viimekaudella, tosin sen käynnistyminen kesti todella kauan.
Toivottavasti lisähankintojen mahdollisuutta ei suljeta pois, sillä jo aiemmin mainittu pakisto sitä voisi kaivata. Olympiatauko mahdollistaisi sisäänajolle aikaa, joten en näe sitä myöskään pakettia sekoittavana riskinäkään. Pitkänen, Kukkonen ja Lehtonen ovat kuitenkin nuoria, jotka pelaavat vasta toista kauttaan liigassa. Edelleenkin on odotettavaa, että otteet vaihtelevat pelien sisälläkin.
Heikkilän peluutustapaa kritisoidaan edelleen, sitä haukutaan hajuttomaksi, mauttomaksi, värittömäksi ja vaisuksi. No, se on varmasti osin tottakin, mutta kohtuullisen hyvää jälkeä sillä kuitenkin on saavutettukin. Julkisuuden käsittelyssä on myös muutoksia tapahtunut ja se jos mikä on mielestäni hyvä juttu. Ennenkaikkea joukkueen otteiden ruotiminen on tapahtunut maltilla ja pääsääntöisesti joukkueen sisällä. Pelitahdin tiivistyessä tälläkin on oma merkityksensä.
Heikkilän peluutusta puolustelisin itse ainakin sillä, että liigakiekko on päääosin juuri sitä, että pelataan 1 vs. 1 peliä kaikkien ketjujen osalta. HPK on ainoita joukkueita, joka pelaa hyvinkin hyökkäysvoittoista peliä, ei niinkään tiiviin puolustuksen kautta. Osaa Kärpätkin hyökätä, mutta se tapahtuu nyt ehkä korostetustikin puolustuksen kautta. Kotiotteluissa kuitenkin kaipaisin hyökkäysvoittoisempaa peliä ja onhan sitä toki nähtykin.
Neloskentän peluutus on yksi kannattajia askarruttanut asia. Sitä toivottaisiin lisää, jotta pitkän sarjan kuormitus tasaantuisi. Tässä voi olla yksi haavoittuvuus Kärppien osalta, kolmella ketjulla ei välttämättä pitkälle pötkitä. Jos vaikka playoffseihin päästäisiinkin, niin onko sitten hyvä asia, että runkopelaajat ovat jo valmiiksi piipussa? Olympiatauko tosin tuonee tähänkin asiaan helpotusta, silloin liigajoukkueet saavat treenata ja toisaalta huilata kevättä ajatellen.
Maalivahtiosasto on mielenkiintoinen, Tim Thomas on ollut ehdottomasti paras hankinta pitkään aikaan. Hän on torjunut huippuotteillaan monta pistettä Kärpille. Korhonen pelasi mielestäni hienosti sen ajan, minkä TT oli loukkaantuneena. Se mikä huolestuttaa, on Korhosen pelivire ja motivaatio. Voiko se säilyä kohtalaisellakaan tasolla, mikäli pelejä ei tule? Kyseessä on kuitenkin ammattilainen, joten siinä mielessä sitä pitäisi edellyttää, mutta onnistuuko se siltikään. Toivottavasti mies saa peliaikaa, sillä sekin on uhkapeliä, että TT pelaa illasta toiseen.
Kannattajat elävät mielenkiintoista aikaa juuri nyt, kun pelit muuttuvat entistä tärkeämmiksi ja panokset kasvavat. Maltti on valttia, mutta särmää tarvitaan jatkoa ajatellen. Liika tasaisuus voi tappaa luovuuden, mikä on usein se viimeinen silaus kokonaisuuteen.
Kulmakerrointa!
Sitä kaipaisin, vaikkakin luistimen terät ovatkin vakaassa liikkeessä kohti kevättä. Marraskuun 1.päivästä lähtien on pelattu 19 peliä, joista saldona on 11 voittoa, 3 tasapeliä ja 5 tappiota. Näissä peleissä on tehty 64 maalia ja päästettyjä on 48 maalia. Kohtuullisen mukavat saldot kieltämättä, voidaan perustellusti sanoa, että Kärpät on ollut yksi liigan nousukuntoisimmista joukkueista.
Ennen Olympialaisia edessä on 12 ottelua ja hyvin tiiviiseen tahtiin. Ensiviikolla aloitetaan Raksilassa kohtaamalla tiistaina SaiPa ja torstaina Blues. Lauantaina onkin vastassa sitten liigan ykkösjoukkue Tappara Tampereella.
Ti 15.1. Kärpät - SaiPa
To 17.1. Kärpät - Blues
La 19.1. Tappara - Kärpät
Neljä pistettä olisi hyvä saldo tästä rupeamasta, Tapparan kaatoon en millään jaksa uskoa, vaikkakin kärkijoukkueetkin kompuroivat aika-ajoin - lähinnä asennepuolella. Matka jatkuu eteenpäin siten, että seuraava viikko aloitetaan toisella tiukalla ottelulla.
Ti 22.1. Kärpät - Pelicans
To 24.1. HPK - Kärpät
Su 27.1. SaiPa - Kärpät
Ti 29.1. Kärpät - JYP
Vastaan tulee siis Pelicans. Jokohan vihdoinkin tulisi ensimmäinen kotivoitto kaaneista? Torstaina joukkue matkaa jälleen Hämeenlinnaan ja vielä sunnuntaina vieraillaan toistamiseen SaiPan kotiluolassa. Tammikkuu päätetään sitten Jyppiä vastaan Raksilassa. Vähintään viittä pistettä odottelisin tästä satsista, kuitenkin uumoilen jommasta kummasta vieraspelistä vaikeuksia.
Helmikuun alku ennen taukoa puristaa sitten viimeisetkin mehut Kärpistä, sillä vastaan asettuvat suurin osa liigan kärkijoukkueista.
La 2.2. Kärpät - Tappara
Ti 5.2. Blues - Kärpät
To 7.2. Kärpät - Ässät
La 9.2. Jokerit - Kärpät
Su 10.2. TPS - Kärpät
Jos ennusmerkit ovat huonot Hakametsän valloitukseen, niin miltä ne näyttävät Raksilan valtikan kohdalla? Jaa-a, kaikki joukkueet ovat voitettavissa, mutta mikäli Tapparan kirves on yhtä kovassa terässä koko tammikuun, niin pahalta näyttää. Seuraava peli Bluesia vastaan on myös vaikea, sitä se on tahtonut olla jokaisen Espoon vierailun kohdalla.
Ässät pitäisi hoitaa Raksilassa ja sitten loppuherkkuna vieraspelit Jokereita ja TPS:ää vastaan. Tästä rupeamasta odottelisin 6-7 pistettä, vaikka se vaatisi kyllä kaiken onnistumista.
Älä uneksi?
Niin, onko tuo sitten täyttä utopiaa? Jos pelit menisivät miten uumoilen, niin 12 pelistä saataisiin haalittua tuommoiset 16 pistettä. Ei se mahdotonta ole, mutta taustalla väijyy jostakin syystä se viimekauden peikko, tason heittely. Tiedä sitten onko siihen enää tänävuonna pelkoa, otteet vaikean alun jälkeen ovat kuitenkin huomattavasti tasaisemmat kun verrataan viimekauden vuoristorataan. Tammikuu kuitenkin sanelee paljon kevättä ajatellen, jos silloin kyetään repimään pisteitä, niin playoffsit siintävät silmissä. Varsinkin Pelicans, TPS, Blues ja JYP ovat ne tärkeimmät vastustajat, joilta pisteitä täytyy saada. Tapparan kaato olisi kyllä sellaista herkkua, mikä siivittäisi suorituksia pitkällekin ihan yksittäisenä tekijänä.
Huolen aiheita?
Onhan niitäkin, sillä joukkue on jokseenkin haavoittuvainen ominaisuuksiltaan. Pakisto varsinkin on kovan paikan edessä ja Ruotsalaisen reseptejä todellakin kaivataan. Se on selvää, että loukkaantumisia ei kestäisi tulla. Junnuista ei ole vielä ottamaan täysimittaisesti sitä vastuuta, mitä niissä tilanteissa sitten tarvittaisiin.
Joukkueet rupeavat pikkuhiljaa käyttämään myös playoffseihin kuuluvaa psyykkausta toisiansa kohtaan. Tämä voi näkyä myös kentällä, kenties negatiivisinkin sävyin. Tosin koko kautta on leimannut lamppujen sammuminen aikaajoin, toivottavasti törkeyksiä ei enää nähdä vaikka pahoin pelkäänkin...
Kärppien mafiaketju on elintärkeä joukkueellemme. Jos tarkastellaan ulkomaalaisten pelaajien tehopörssiä, niin mafiamiehet löytyvät seuraavilta sijoilta:
6. Potaitshuk Andrei, Kärpät 36 33 -21 12
7. Hamilton Jeff, Kärpät 19 20 -8 12
11. Lievers Brett, Kärpät 36 32 -25 7
Nämä miehet ovat avainasemassa tammikuun ja helmikuun vaikeissa peleissä ehdottomasti. Hamiltonin suoraviivaisuus on ehdottomasti ollut hyvä asia, toivottavasti mies jatkaa samalla sapluunalla. Lieversin ja Potan yhteispeli hioutui jo viimekaudella, tosin sen käynnistyminen kesti todella kauan.
Toivottavasti lisähankintojen mahdollisuutta ei suljeta pois, sillä jo aiemmin mainittu pakisto sitä voisi kaivata. Olympiatauko mahdollistaisi sisäänajolle aikaa, joten en näe sitä myöskään pakettia sekoittavana riskinäkään. Pitkänen, Kukkonen ja Lehtonen ovat kuitenkin nuoria, jotka pelaavat vasta toista kauttaan liigassa. Edelleenkin on odotettavaa, että otteet vaihtelevat pelien sisälläkin.
Heikkilän peluutustapaa kritisoidaan edelleen, sitä haukutaan hajuttomaksi, mauttomaksi, värittömäksi ja vaisuksi. No, se on varmasti osin tottakin, mutta kohtuullisen hyvää jälkeä sillä kuitenkin on saavutettukin. Julkisuuden käsittelyssä on myös muutoksia tapahtunut ja se jos mikä on mielestäni hyvä juttu. Ennenkaikkea joukkueen otteiden ruotiminen on tapahtunut maltilla ja pääsääntöisesti joukkueen sisällä. Pelitahdin tiivistyessä tälläkin on oma merkityksensä.
Heikkilän peluutusta puolustelisin itse ainakin sillä, että liigakiekko on päääosin juuri sitä, että pelataan 1 vs. 1 peliä kaikkien ketjujen osalta. HPK on ainoita joukkueita, joka pelaa hyvinkin hyökkäysvoittoista peliä, ei niinkään tiiviin puolustuksen kautta. Osaa Kärpätkin hyökätä, mutta se tapahtuu nyt ehkä korostetustikin puolustuksen kautta. Kotiotteluissa kuitenkin kaipaisin hyökkäysvoittoisempaa peliä ja onhan sitä toki nähtykin.
Neloskentän peluutus on yksi kannattajia askarruttanut asia. Sitä toivottaisiin lisää, jotta pitkän sarjan kuormitus tasaantuisi. Tässä voi olla yksi haavoittuvuus Kärppien osalta, kolmella ketjulla ei välttämättä pitkälle pötkitä. Jos vaikka playoffseihin päästäisiinkin, niin onko sitten hyvä asia, että runkopelaajat ovat jo valmiiksi piipussa? Olympiatauko tosin tuonee tähänkin asiaan helpotusta, silloin liigajoukkueet saavat treenata ja toisaalta huilata kevättä ajatellen.
Maalivahtiosasto on mielenkiintoinen, Tim Thomas on ollut ehdottomasti paras hankinta pitkään aikaan. Hän on torjunut huippuotteillaan monta pistettä Kärpille. Korhonen pelasi mielestäni hienosti sen ajan, minkä TT oli loukkaantuneena. Se mikä huolestuttaa, on Korhosen pelivire ja motivaatio. Voiko se säilyä kohtalaisellakaan tasolla, mikäli pelejä ei tule? Kyseessä on kuitenkin ammattilainen, joten siinä mielessä sitä pitäisi edellyttää, mutta onnistuuko se siltikään. Toivottavasti mies saa peliaikaa, sillä sekin on uhkapeliä, että TT pelaa illasta toiseen.
Kannattajat elävät mielenkiintoista aikaa juuri nyt, kun pelit muuttuvat entistä tärkeämmiksi ja panokset kasvavat. Maltti on valttia, mutta särmää tarvitaan jatkoa ajatellen. Liika tasaisuus voi tappaa luovuuden, mikä on usein se viimeinen silaus kokonaisuuteen.