Näin minä sen näen:
Joukkueiden rankkaukset ennen kauden alkua (nähtävissä toisessa ketjussa) suluissa.
Suosikki:
1. JUKURIT (1.)
Vaikeat lähtökohdat (suuri vaihtuvuus, halliremontti) ja avainmiesten (Kovanen, Hakkarainen, Laakso) loukkaantumiset huomioiden aloittanut jopa odotettua paremmin ja tullee tasaisen varmoilla otteillaan nousemaan pitkän talven aikana piikkipaikalle, sillä materiaali on selkeästi Mestiksen paras. Sarjan ylivoimaisesti pitävimmän puolustuksen ja tasaisesti jauhavien hyökkäysketjujen ansiosta vaikeasti yllätettävissä.
Haastajat:
2. KIEKKO-VANTAA (4.)
Taikasanana jatkuvuus. Loukkaantumiset ovat kiusanneet vähintäänkin riittävästi, mutta Kaupin ryhmä on silti ottanut askeleen eteenpäin viime talvesta. Loistoalku on taatusti lisännyt joukkueen itseluottamusta ja henkistä vahvuutta.
Ki-Van voisi lukea omaksi kastikseen Jukureiden takana ennen muita haastajia, mutta maalivahtitilanne on ongelmallinen. Antti Niemi on aloittanut hyvin, mutta ei missään nimessä ole ruutinitasoltaan muiden kärkijoukkueiden vahtien luokkaa, ja kauden mittaan ykköseksi luultavasti nousevan Joni Hallikaisen pelituntuma on vähissä.
3. KOOKOO (3.)
Melko odotettu alkukausi. Vahva maalivahtipeli, hyvä puolustus ja kaksi sarjan kärkipäähän lukeutuvaa kiekollista sentteriä (Nurmberg, Kinnunen) takaavat tason. Viime kauden tehohyökkääjät Nurmberg, Soijärvi ja Kattelus ovat olleet tasakentällisin jäällä joukkueen tehdessä maalin keskimäärin vasta viisi kertaa 16 ottelun aikana, joten pieneen tasonnostoon ei suuria jippoja vaadittane.
4. KALPA (6.)
Alkukausi on mennyt kutakuinkin nappiin, mistä kiitos kuulunee valmennukselle. Uudet miehet ovat täyttäneet paikkansa kirkkaasti ennakko-odotuksia paremmin, josta seurauksena parin pykälän nousu rankingissa. Siinä missä KalPa tulokasvuotenaan hävisi suuren osan tasaisista kotiotteluistaan kärkijoukkueita vastaan, on joukkue nyt onnistunut kääntämään vastaavia pelejä voitokseen.
Hyökkäyspelin iloisuuden ruumiillistumana voisi pitää Jarno Niinimäkeä, joka on 12 pelaamansa ottelun jälkeen jo kahden pisteen päässä viime kauden pistesaldostaan Hermes-paidassa.
5. HERMES (7.)
Käytännössä tasoissa KalPan kanssa. Parin sijan nousun toi mukanaan kauden alettua Teemu Lassila, joka tullessaan paikkasi joukkueen suurimman heikkouden eli maalivahtipelin, ja on torjunut odotuksiakin paremmin. Pakkikalusto on selkeästi muita kärkiryhmiä yksiulotteisempaa, mutta hyökkäyksestä pitäisi löytyä lisätehoja, kun luokkaantumisista kärsineet avainhyökkääjät saavat enemmän otteluita alleen ja löytävät parhaan vireensä. Taistelee tiukasti kotiedusta.
6. SPORT (2.)
Alkukauden suuri pettymys. Patrick Westerbackin paha loukkaantuminen avauskierroksella oli iso menetys, mutta sitäkin suurempi ongelma on ollut se, että valmentaja Arto Sirviö ei tunnu saavan joukkueestaan läheskään parasta tehoa irti. Vaihtuvuutta on ollut muillakin, mutta Sport tuntuu olevan ainoa, jolla yhteispeli ei toimi vieläkään yhtään. Kotipeleissä on soinut omissa hämmästyttävän tiuhaan joukkueen materiaaliin nähden.
Toisin kuin sarjataulukosta voisi päätellä, ei pudotuspeleihin pääsyn sentään pitäisi olla uhattuna. Sport parantaa varmasti kauden edetessä, ja kaiken loksahtaessa kohdilleen potentiaalia on nousta tasollisesti Jukureiden ykköshaastajiin ainakin KalPan ja Hermeksen ohi.
Keskikasti:
7. TUTO (5.)
Pettymys on ollut alkukausi Turussakin, mutta ei loppujen lopuksi kovin suuri kuitenkaan. Alkukauden rankkaus sijalle viisi oli selkeä virhe, sillä odotin, ettei TuTo lähde kauteen Launonen ykkösenä, vaan että tolppien välissä esiintyy vaikkapa Hermekseen tiensä löytänyt Teemu Lassila. Maineikkaat hyökkääjät eivät ole olleet aivan odotetun teräviä, mutta puoluksen kapeus oli tiedossa jo etukäteen. Niin kauan kuin tärkeät puolustajat Arto Ryömä ja Juha Peltonen ovat sairaslistalla, ei TuTolta juurikaan voine nykyisen sijoituksen (9.) parantamista odottaa. Sen sijaan uskon kyllä, että turkulaiset talven aikana paikan pudotuspeliviivan yläpuolelta lunastavat.
8. AHMAT (8.)
Maalivahtikysymys avainasemassa. Jos Ahmat saa pidettyä Sami Heinosen riveissään siirtoajan päättymisen jälkeen, pysynee joukkue ilman muuta pudotuspeliviivan yläpuolella. Patrick Machreichin rutiinitaso sen sijaan osoittautui odotettua heikommaksi, joten itävaltalaisen johdolla Ahmat laskee auttamatta rankingissa astetta alemmas ja joutuu käymään tiukkaa taistelua jatkopelien suhteen. Hyökkäys on pudotuspelitasoa, ja Heinosen tultua alempaan keskikastiin lukeutuva puolustuskin on selvästi petrannut vaisun alun jälkeen.
Oman suosikin arvioiminen muihin nähden ei ole kaikkein helpoimpia tehtäviä, mutta uskon, että Ahmat tälle kohtaa ilman kotiinpäinvetoakin kuuluu. Toissa kaudella Ahmat oli kahdeksas, vaikka sen alemmaksi arvioin, ja viime kaudella sijoitus oli arvioiden mukainen kymmenes, joten ainakaan tuolloin ei kotiinpäinvetoa ole ollut.
Alempi kasti:
9. KJT (11.)
Alkukauden iloisia yllättäjiä, mutta hankittu viiden pisteen etumatka pudotuspeliviivan alapuolelle tuskin riittänee pysymiseen kahdeksan joukossa pitkän talven aikana. Perättäiset voitottomat kotiottelut Hokkia, Ahmoja ja FPS:ää vastaan kertovat paljon; hyökkäyksen taitotaso ei pidemmän päälle riitä, eikä sitä pelkästään Toni Mustosen paluu riitä play off-tasolle nostamaan. Joukkueen vahvuudet; erinomainen maalivahtipeli ja tiivis sekä kurinalaiseen kenttäpeli tuntuvat sopivan erityisen hyvin vierasjäille, mutta tietävät samalla sitä, että vähänkään vaillinaisella asenteella pisteistä ei ole toivoa.
10. FPS (10.)
Materiaali ei riitä pudotuspeleihin, mutta viiden pisteen etumatkasta Hokkiin on iloa karsintoja vältettäessä. Hyökkäysmateriaali on Raunion, Makrovin ja Elorannan johdolla kirkkaastikin pudotuspelitasoa, mutta alakerta on UJK:n jälkeen sarjan heikoin. Keskinkertainen pakkikalusto yhdistettynä hankalaan maalivahtitilanteeseen syö mahdollisuuksia. Ykkösvahdin paikan vallannut Juha-Matti Taponen on aloittanut vähintäänkin kelvollisesti, mutta en millään jaksa uskoa, että kokemattoman Taposen rutiinitaso riittää joukkuetta kahdeksan joukkueen viemään. Alkukauden tahdilla FPS:llä tekee tiukkaa saada pidettyä Forssassa edes puolia kotijäällä jaossa olevista pisteistä, ja se on kotipeleistään elävälle joukkueelle liian vähän.
11. HOKKI (9.)
Jälkikäteen on helppo olla viisas, mutta joku voisi pitää kajaanilaisille luennon aiheesta “miten kokoan jääkiekkojoukkueen?” Nousun taanneen joukkueen pelaajia on kokoonpanossa ollut keskimäärin alle kentällinen, ja ovien ja ikkunoiden lisäksi runsas pelaajaliikenne lienee vaatinut kattoluukunkin käyttöä. Onpa joukkue ehtinyt neljää eri maalivahtiakin käyttää. Tilannetta ei ainakaan paranna, jos kaikki Kärppien käskystä Hokkiin suunnanneet pelaajat eivät ole joukkueeta edes halunneet edustaa. Ei siis ihme, että tulokset ovat jääneet vaisuiksi.
Parempaan pitäisi olla potentiaalia, etenkin kotona, mutta huomioitavaa on, ettei Hokki ole paperillakaan aivan pudotuspelitasoa. Karsinnat ovat vältettävistä, mutta Antti Karhulan lähdön jälkeen Hokilla ei ole yhtään hyvää Mestis-tasoista kiekollista sentteriä.
Jumbo:
12. JÄÄ-KOTKAT (12.)
Kun sarjan heikoimmalla materiaalilla pelaavan joukkueen alkukausi menee täysin penkin alle, ovat vitsit vähissä. Yhdellä voitolla ei ihmeitä tehdä, ja vaikka UJK:n voi hyvällä syyllä odottaa hieman petraavan etenkin kotihallissaan, ei karsintojen välttäminen ole enää realistinen vaihtoehto. Tärkeintä lienee puoluksen vahvistaminen karsintoihin valmistauduttaessa.
Joukkueiden rankkaukset ennen kauden alkua (nähtävissä toisessa ketjussa) suluissa.
Suosikki:
1. JUKURIT (1.)
Vaikeat lähtökohdat (suuri vaihtuvuus, halliremontti) ja avainmiesten (Kovanen, Hakkarainen, Laakso) loukkaantumiset huomioiden aloittanut jopa odotettua paremmin ja tullee tasaisen varmoilla otteillaan nousemaan pitkän talven aikana piikkipaikalle, sillä materiaali on selkeästi Mestiksen paras. Sarjan ylivoimaisesti pitävimmän puolustuksen ja tasaisesti jauhavien hyökkäysketjujen ansiosta vaikeasti yllätettävissä.
Haastajat:
2. KIEKKO-VANTAA (4.)
Taikasanana jatkuvuus. Loukkaantumiset ovat kiusanneet vähintäänkin riittävästi, mutta Kaupin ryhmä on silti ottanut askeleen eteenpäin viime talvesta. Loistoalku on taatusti lisännyt joukkueen itseluottamusta ja henkistä vahvuutta.
Ki-Van voisi lukea omaksi kastikseen Jukureiden takana ennen muita haastajia, mutta maalivahtitilanne on ongelmallinen. Antti Niemi on aloittanut hyvin, mutta ei missään nimessä ole ruutinitasoltaan muiden kärkijoukkueiden vahtien luokkaa, ja kauden mittaan ykköseksi luultavasti nousevan Joni Hallikaisen pelituntuma on vähissä.
3. KOOKOO (3.)
Melko odotettu alkukausi. Vahva maalivahtipeli, hyvä puolustus ja kaksi sarjan kärkipäähän lukeutuvaa kiekollista sentteriä (Nurmberg, Kinnunen) takaavat tason. Viime kauden tehohyökkääjät Nurmberg, Soijärvi ja Kattelus ovat olleet tasakentällisin jäällä joukkueen tehdessä maalin keskimäärin vasta viisi kertaa 16 ottelun aikana, joten pieneen tasonnostoon ei suuria jippoja vaadittane.
4. KALPA (6.)
Alkukausi on mennyt kutakuinkin nappiin, mistä kiitos kuulunee valmennukselle. Uudet miehet ovat täyttäneet paikkansa kirkkaasti ennakko-odotuksia paremmin, josta seurauksena parin pykälän nousu rankingissa. Siinä missä KalPa tulokasvuotenaan hävisi suuren osan tasaisista kotiotteluistaan kärkijoukkueita vastaan, on joukkue nyt onnistunut kääntämään vastaavia pelejä voitokseen.
Hyökkäyspelin iloisuuden ruumiillistumana voisi pitää Jarno Niinimäkeä, joka on 12 pelaamansa ottelun jälkeen jo kahden pisteen päässä viime kauden pistesaldostaan Hermes-paidassa.
5. HERMES (7.)
Käytännössä tasoissa KalPan kanssa. Parin sijan nousun toi mukanaan kauden alettua Teemu Lassila, joka tullessaan paikkasi joukkueen suurimman heikkouden eli maalivahtipelin, ja on torjunut odotuksiakin paremmin. Pakkikalusto on selkeästi muita kärkiryhmiä yksiulotteisempaa, mutta hyökkäyksestä pitäisi löytyä lisätehoja, kun luokkaantumisista kärsineet avainhyökkääjät saavat enemmän otteluita alleen ja löytävät parhaan vireensä. Taistelee tiukasti kotiedusta.
6. SPORT (2.)
Alkukauden suuri pettymys. Patrick Westerbackin paha loukkaantuminen avauskierroksella oli iso menetys, mutta sitäkin suurempi ongelma on ollut se, että valmentaja Arto Sirviö ei tunnu saavan joukkueestaan läheskään parasta tehoa irti. Vaihtuvuutta on ollut muillakin, mutta Sport tuntuu olevan ainoa, jolla yhteispeli ei toimi vieläkään yhtään. Kotipeleissä on soinut omissa hämmästyttävän tiuhaan joukkueen materiaaliin nähden.
Toisin kuin sarjataulukosta voisi päätellä, ei pudotuspeleihin pääsyn sentään pitäisi olla uhattuna. Sport parantaa varmasti kauden edetessä, ja kaiken loksahtaessa kohdilleen potentiaalia on nousta tasollisesti Jukureiden ykköshaastajiin ainakin KalPan ja Hermeksen ohi.
Keskikasti:
7. TUTO (5.)
Pettymys on ollut alkukausi Turussakin, mutta ei loppujen lopuksi kovin suuri kuitenkaan. Alkukauden rankkaus sijalle viisi oli selkeä virhe, sillä odotin, ettei TuTo lähde kauteen Launonen ykkösenä, vaan että tolppien välissä esiintyy vaikkapa Hermekseen tiensä löytänyt Teemu Lassila. Maineikkaat hyökkääjät eivät ole olleet aivan odotetun teräviä, mutta puoluksen kapeus oli tiedossa jo etukäteen. Niin kauan kuin tärkeät puolustajat Arto Ryömä ja Juha Peltonen ovat sairaslistalla, ei TuTolta juurikaan voine nykyisen sijoituksen (9.) parantamista odottaa. Sen sijaan uskon kyllä, että turkulaiset talven aikana paikan pudotuspeliviivan yläpuolelta lunastavat.
8. AHMAT (8.)
Maalivahtikysymys avainasemassa. Jos Ahmat saa pidettyä Sami Heinosen riveissään siirtoajan päättymisen jälkeen, pysynee joukkue ilman muuta pudotuspeliviivan yläpuolella. Patrick Machreichin rutiinitaso sen sijaan osoittautui odotettua heikommaksi, joten itävaltalaisen johdolla Ahmat laskee auttamatta rankingissa astetta alemmas ja joutuu käymään tiukkaa taistelua jatkopelien suhteen. Hyökkäys on pudotuspelitasoa, ja Heinosen tultua alempaan keskikastiin lukeutuva puolustuskin on selvästi petrannut vaisun alun jälkeen.
Oman suosikin arvioiminen muihin nähden ei ole kaikkein helpoimpia tehtäviä, mutta uskon, että Ahmat tälle kohtaa ilman kotiinpäinvetoakin kuuluu. Toissa kaudella Ahmat oli kahdeksas, vaikka sen alemmaksi arvioin, ja viime kaudella sijoitus oli arvioiden mukainen kymmenes, joten ainakaan tuolloin ei kotiinpäinvetoa ole ollut.
Alempi kasti:
9. KJT (11.)
Alkukauden iloisia yllättäjiä, mutta hankittu viiden pisteen etumatka pudotuspeliviivan alapuolelle tuskin riittänee pysymiseen kahdeksan joukossa pitkän talven aikana. Perättäiset voitottomat kotiottelut Hokkia, Ahmoja ja FPS:ää vastaan kertovat paljon; hyökkäyksen taitotaso ei pidemmän päälle riitä, eikä sitä pelkästään Toni Mustosen paluu riitä play off-tasolle nostamaan. Joukkueen vahvuudet; erinomainen maalivahtipeli ja tiivis sekä kurinalaiseen kenttäpeli tuntuvat sopivan erityisen hyvin vierasjäille, mutta tietävät samalla sitä, että vähänkään vaillinaisella asenteella pisteistä ei ole toivoa.
10. FPS (10.)
Materiaali ei riitä pudotuspeleihin, mutta viiden pisteen etumatkasta Hokkiin on iloa karsintoja vältettäessä. Hyökkäysmateriaali on Raunion, Makrovin ja Elorannan johdolla kirkkaastikin pudotuspelitasoa, mutta alakerta on UJK:n jälkeen sarjan heikoin. Keskinkertainen pakkikalusto yhdistettynä hankalaan maalivahtitilanteeseen syö mahdollisuuksia. Ykkösvahdin paikan vallannut Juha-Matti Taponen on aloittanut vähintäänkin kelvollisesti, mutta en millään jaksa uskoa, että kokemattoman Taposen rutiinitaso riittää joukkuetta kahdeksan joukkueen viemään. Alkukauden tahdilla FPS:llä tekee tiukkaa saada pidettyä Forssassa edes puolia kotijäällä jaossa olevista pisteistä, ja se on kotipeleistään elävälle joukkueelle liian vähän.
11. HOKKI (9.)
Jälkikäteen on helppo olla viisas, mutta joku voisi pitää kajaanilaisille luennon aiheesta “miten kokoan jääkiekkojoukkueen?” Nousun taanneen joukkueen pelaajia on kokoonpanossa ollut keskimäärin alle kentällinen, ja ovien ja ikkunoiden lisäksi runsas pelaajaliikenne lienee vaatinut kattoluukunkin käyttöä. Onpa joukkue ehtinyt neljää eri maalivahtiakin käyttää. Tilannetta ei ainakaan paranna, jos kaikki Kärppien käskystä Hokkiin suunnanneet pelaajat eivät ole joukkueeta edes halunneet edustaa. Ei siis ihme, että tulokset ovat jääneet vaisuiksi.
Parempaan pitäisi olla potentiaalia, etenkin kotona, mutta huomioitavaa on, ettei Hokki ole paperillakaan aivan pudotuspelitasoa. Karsinnat ovat vältettävistä, mutta Antti Karhulan lähdön jälkeen Hokilla ei ole yhtään hyvää Mestis-tasoista kiekollista sentteriä.
Jumbo:
12. JÄÄ-KOTKAT (12.)
Kun sarjan heikoimmalla materiaalilla pelaavan joukkueen alkukausi menee täysin penkin alle, ovat vitsit vähissä. Yhdellä voitolla ei ihmeitä tehdä, ja vaikka UJK:n voi hyvällä syyllä odottaa hieman petraavan etenkin kotihallissaan, ei karsintojen välttäminen ole enää realistinen vaihtoehto. Tärkeintä lienee puoluksen vahvistaminen karsintoihin valmistauduttaessa.