Musiikkityylisi, aikakausi

[Kiekkokatsoja]

Avaan tällaisen ketjun, koska en ihan vastaavaa löytänyt.

Minkätyylisestä musiikista pidät? Perusteluja. Millä aikakaudella sitä on tehty? Esimerkkibändejä?

Itseäni kiinnostaa edelleen perusrock 70-luvun lopun-80-luvun alun ajalta. Silloin rokki oli vielä perusmuodossaan yksinkertaista ja hyvää. Bändeistä esim. AC/DC back in black levy on huippu. Whitesake, Rainbow ja monet muut hyviä.

 

[-OO-]

Minkätyylisestä musiikista pidät?
- Hyvästä

Perusteluja.
- En ole "jämähtänyt" yhteen genreen vaan kuuntelen kaikkea mahdollista, kunhan vaan tekijällä on sydän mukana.

Millä aikakaudella sitä on tehty?
- Niin kauan kuin musiikkia on tehty.

Esimerkkibändejä?
- A:sta Ö:hön.

 

[Koljat Candlelight]

En ole genreen rajoittunut, mutta suurin osa musiikista on kuitenkin 2000- luvulla tehtyjä.
Musiikkityyli ei ole tosiaan millään lailla määrittelevä tekijä, ja mielestäni on pieni musiikillinen itsemurha, mikäli vain yhteen genreen väkisin lukittautuu.

Esimerkkeinä mainitaan Elvenking, PMMP, Jefferson Airplane, Asa, Kate Bush, Pyhimys, Rage, Steen1.

 

[Paul Kemp]

Omaa sydäntäni lähellä ovat 1960- ja 1970-lukujen rockmusiikki. Bändeistä suurimpina suosikkeina ovat mm. The Doors, MC5, Jimi Hendrix Experience, Jefferson Airplane, The Velvet Underground, The Rolling Stones, The Who, Iggy & Stooges ja monet muut. Etenkin The Doorsin(siis Jim Morrisonin..) luoma rockteatteri, johon kuului keikoilla lyriikoiden vahva improvisointi ja vaikutteiden hakeminen eurooppalaisesta runoudesta, teatterista ja jopa intiaanien shamanismista jaksaa säväyttää kerta toisensa jälkeen.

Nuorempaa musiikkia mitä hyllystä löytyy on mm. Happy Mondays, My Bloody Valentine, Ride, Super Furry Animals, The Dandy Warhols ym..

 

[Pottakameli]

Omasta mielestäni olen suhteellisen avomielinen, mutta loppupeleissä tiedän mistä pidän ja niissä rajoissa se liikkuu. Jos nyt jotain kuulee niin en yleensä ala meuhkaamaan musiikkityylin huonoudesta ym.

Voisi nyt mainita vaikkapa: Funk,soul, punk, jotain old school hip hoppia, ska , Ismo Alangon tuotokset, psyko, ja jossain määrin Fruscianten soolo tavara. Yhtyeitä ei jaksa luetella, niitä on liikaa. Mutta aika laajalta aikaväliltä tulee kuunneltua musiikkia.


Last fmkin antaa jonkinmoisen kuvan vaikka ei kaikkea sisälläkkään.

 

[Ted Raikas]

Jokaiselta vuosikymmeneltä ja varmaan vuosisadaltakin löytyy hienoa musiikkia, joten en jaksa ja halua ruveta erittelemään mitään erityistä aikakautta joka on mieleen. Tällöin jäisi huomioimatta jotakin suurenmoista joka tapauksessa. Se olisi vaan epäreilua.

 

[Knower]

Olen 90-luvun alkupuolella ollut teini-ikäinen, joten mainion musiikkimakuni perusta tulee samalta aikakaudelta, akselilta Nirvana-Soundgarden-Alice In Chains-Pearl Jam-Metallica-Megadeth-Sepultura (Metallican ja Megadethin parhaat toki 80-luvulta). Siinä on hyvä ja raskas pohja ja se on myöhemmin täydentynyt sitten muulla laadukkaalla ja sielua omaavalla matskulla.

 

[teemu73]

Mulla on ollut joskus näitä lukittautumisvaiheita, mutta iän myötä onneksi on tullut suvaitsevaisuutta ja mielenkiintoa kokeilla eri tyylejä ja on ollut ilo todeta löytäneensä hyvää musiikkia jopa sellaisesta genrestä, jota ei joskus osannut kuvitellakaan hyväksi.

Esimerkiksi 90-luvun puolivälin paikkeilla mulla oli sellainen lukittu dance-kausi, että tuomitsin kaiken muun automaattisesti paskaksi enkä ollut mistään muusta kiinnostunut. 2000-luvulla olen voinut kuunnella Radio Suomea tai lainata kirjastosta jopa Finnhits -kokoelman ilman häpeän tunnetta.

Nykyään melodiset 80-luvun biisit kuulostavat mielestäni parhailta. Suosikkibiiseistäni todella moni sijoittuu vuosille 1984 ja 1985, oli sitten kyseessä suosionsa huipulla ollut porilainen/tamperelainen rock, ulkomainen hardrock tai italo-disco. Syntikkapoppi tyyliin Laserdance on myös erittäin miellyttävää. Lisäksi joka vuosi joulun aikaan tykkään kuunnella muutaman viikon vain ja ainoastaan joulumusiikkia.

 

[baddinki]

Omaa sydäntä on lähellä myös 1960- ja 1970-luvun pop- ja rockmusiikki. Erityisesti Led Zeppelin, Doors, Pink Floyd, The Who, Cream, Jimi Hendrix, Beatles ja Beach Boys ovat suosikkibändejä tuolta ajalta. On tullut luettua myös monia kymmeniä kirjoja mitkä käsittelevät tuon ajan bändejä/musiikkia.

Toisaalla sydäntä lähellä on myös 1980-luvun suomirock.

Vaikka toki on laaja musiikkimaku niin nuo ajanjaksot ovat painottuneet levyhyllyssä.

Edit: Eihän toki Beatles ole rockmusiikkia joten muutin tuota määritystä hieman.

 

[Jussih]

Kaikki se, mistä käytetään yleensä laajaa sateenvarjonimitystä roots-musiikki käy (Rockabilly, Rock'n'Roll, Country, Blues, Folk jne.). Ehkä pääpaino kuitenkin siinä ensin mainitussa.

Lopuksi en malta olla toteamatta, että sanojen rock-musiikki ja Beatles käyttäminen samassa viestissä lähentelee jo pyhäinhäväistystä. Beatlesillä ja rock-musiikilla on suurin piirtein yhtä paljon yhtymäkohtia kuin Eero Heinäluomalla ja rehellisellä työnteolla.

 

[Evil]

Kun levyhyllyäni tarkastelee, huomaa että vuosikymmenistä eniten edustettuna on 1970-luku, eikä ihme. Niihin aikoihin on paras populaarimusiikki tehty.

Tyylilajeista parhaiten 70-luvulta maistuvat hard rock/esihevi (Sabbath, Zeppelin, Lizzy, Purple/Rainbow, Motörhead, BÖC, Bad Co., Kiss); progressiivinen rock (Floyd, Crimson, Rush, Tull, Hawkwind, Wigwam); soulahtava rytmimusiikki (Hayes, Mayfield) sekä The Whon, Skynyrdin, Neil Youngin, Bowien, Iggyn ja Steely Danin kaltaiset "perus"rocksuuruudet.

Lisäksi minulla on lievä 80-luvun uuden aallon poppiin suuntautuva fiksaatio (Duranit, New Order, Depeche Mode, Japan) sekä suuri kunnioitus eräitä suomalaisen rockin suuruuksia (Alanko, Nurmio, Röyhkä) kohtaan.

Tuossa ne tärkeimmät genret. Usea suuri suosikkini (Mana Mana, The Afghan Whigs, Bob Marley, Love, Radiopuhelimet, Pagan Altar, Joy Division, Miles Davis) rajautuu aikakauden tai musiikkityylin perusteella em. kategorioiden ulkopuolelle, mutta sehän ei lie mikään paha juttu.

 

[Metalwarrior]

80-luvun heavy on lähinnä sydäntä. Mukavaa, että ne kasarin parhaat bändit (Maiden, Priest, Dio, Scorpions jne.) jaksavat painaa edelleen. Nykyhevissäkin on toki monia hyviä bändejä.

Yleisesti ottaen en juurikaan kuuntele muuta kuin heavya, metallia tai hard rockia. Poikkeuksena jotkut Suomirock-bändit ja ulkomaisista Bruce Springsteen.

 

[Uleåborgir]

Lopuksi en malta olla toteamatta, että sanojen rock-musiikki ja Beatles käyttäminen samassa viestissä lähentelee jo pyhäinhäväistystä.

Minulta et saa allekirjoitusta argumenttiisi. Beatles nyt ei ollut rockbändi sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta tekipä yhtye myös rockmusiikkia kuten kappaleet Revolution, Helter Skelter, Oh Darling ja Why Don't We Do It In The Road osoittavat.

Linjani musiikkityyleissä on sellainen, etten lähde lynkkamaan ketään "koko tuotanto on paskaa" -tyyppisesti. Annan mahdollisuuden lähes kaikille, mutta pois on luettava amerikkalainen country- ja rekkamusiikki, joita en yrityksistä huolimatta pysty sietämään.

Pääpaino lempimusiikkini isossa kuvassa on 1960-1980-luvuilla. Jonkin verran mielestäni loistavaa musiikkia on tehty 1990-luvulla ja jopa 2000-luvulla. Beatles loistaa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja sen takaa kurkottelevat mm. Metallica, Led Zeppelin, Genesis (Gabriel era), Queen, Rolling Stones, Pet Shop Boys, Bob Dylan ja jopa Eppu Normaali.

Selityksiä vaatinevat 90- ja 00-luku. 90-luvulta timanttina kiiltelee Queenin Innuendo ja Eppu Normaalin Studio Etana. 2000-luvulta System Of A Down herättää myönteisiä ajatuksia. Metallican kuuntelussa olen myöhäisherännäinen, totisesti aloin pitää yhtyeestä todella paljon vuonna 2006 kun ...and Justice For All iski koko levyn leveydeltä positiivisesti.

Suomi-rock - Eppu Normaali keulassa - vetosi minuun eniten vuosina 1996-2001. Beatlesia olen varsinaisesti pitänyt suurimpana vuodesta 1994, vuosina 1988-1994 oli Queen numero uno Pet Shop Boysin roikkuessa Queenin perässä. Hihi.

Beatlesin vanavedessä ovat tulleet klassiset heavy- ja rockbändit Led Zeppelinin ollessa suurin innoittaja. Välillä pidin myös Doorsia huippuyhtyeenä. Tähän oli kenties suurin syy kauniit lukioajan hippitytöt.

Progeen hurahdin vuonna 2003. Tällä tarkoitan vanhan koulun progea, eli Genesistä, ELP:tä, Focusta ja ehkä myös UK:ta.

 

[Tumpe]

Progerockin nimeen vannova ja myöhäisherännyt Metallicafani. No onhan tuota Metallicaa jo reilut 10v tullut kuunneltua.

80-90-luvun hevi, 90- ja 2000-luvun progerock/hevi, jotkut 60-70-luvun proge- ja hevibändit. Näidenkin kategorioiden ulkopuolelta maistuu kyllä kaikki musiikki joka on hyvää, mutta en ole mikään massan mukana hiihtäjä. Itse asiassa inhon top40-musadiggareita, joilla musamaku vaihtuu listasijoitusten perusteella.

Perustelut? Kitaraa ja rumpuja soittavana ihmisenä tekniikkakikkailu kiinnostaa ja kuullostaa hienolle. Alle viiden minuutin biisit eivät ole oikeasti biisejä ja parhaimmat kestää +10min. Musiikki on parhaimmillaan kun se on haastavaa, monipuolista ja taidokkaasti tehtyä.

 

[krobbe]

On vain yksi Roy Wood! Palataan aikaan kun musiikin tekivät vielä ihmiset eivätkä koneet niin kuin nykyisin! Roy Woodin ura alkoi yhtyeessä nimeltä The Move, josta jatkui ELO:n kautta Wizzardiin. Menevää ja tarttuvaa rock-musiikkia, johon otettiin mukaan jousi- ja puhallinsoittimet.

Tässä muutamia näytteitä Woodin upeasta tuotannosta:

Moven ajoilta Fire Brigade ja Blackberry way:

http://www.youtube.com/watch?v=hLhCPQy5AkQ&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=iirNwgdZbjM&feature=related

ELO:n upeat klassikot Livin thing ja Rockaria:

http://www.youtube.com/watch?v=ivFM0pYyUcY&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=VKK_XW74teM

Ja lopuksi pari helmeä Roy Woodin Wizzard ajoilta:

http://www.youtube.com/watch?v=o8V-F4cXKRA

http://www.youtube.com/watch?v=u8PdHg84zUE&feature=related

Näin silloin ennen, silloin kun musiikki oli vielä sitä ihtiään!

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Komppaan tässä kohdassa pitkälti Ted Raikasta. Tyylilajeittain pystyn kyllä luokittelemaan ison joukon musiikin alalajeja joista pidän tai en pidä. Itse olen taipuvainen poimimaan kiinnostavia artisteja sieltä täältä genrestä riippumatta. Jonkin yhtyeen tai esittäjän kautta kiinnostukseni johonkin musiikin lajiin saattaa sitten rönsyillä laajemmallekin. Itseäni miellyttävät ainakin proge, fuusio, VU-/Röyhkä ym. tyyppinen art rock ja bluegrass, aika moni muukin.

Eri aikakausien vertailu ei ole minusta mitenkään olennaista. Hyvää ja huonoa musiikkia on tehty aina, ja näin tulee olemaan vastaisuudessakin. Yksi aikakausiin sidonnainen juttu tosin tulee mieleen. Johtuen työkalujen ja kanavien kehityksestä kynnys tehdä ja julkaista musiikkia on alentunut voimakkaasti viime vuosina, ja sama kehitys sen kun jatkuu. Seuraus on, että musiikkia tulee enenevässä määrin pihalle, sekä hyvää että huonoa. Hurskastellen voisin epäillä että varsinkin huonon tavaran osuus (absoluuttisen määrän ohella) on kasvussa. Teko- ja julkaisukynnyksen aleneminen näkyy siten että musaa pääsee suoltamaan pihalle yhä heppoisemman kompetenssin pohjalta. Mutta toisaalta, tätä kautta avautuu mahdollisuus saada aikaan hyvinkin kiinnostavia uusia juttuja jotka jäisivät ehkä muuten syntymättä.

 

[Rankkari]

Vanhempi rock kuulostaa hyvältä. Radiosta (esim. nova), kelpaa kevyempikin musiikki toisinaan.

 

[Kaivanto]

Lopuksi en malta olla toteamatta, että sanojen rock-musiikki ja Beatles käyttäminen samassa viestissä lähentelee jo pyhäinhäväistystä. Beatlesillä ja rock-musiikilla on suurin piirtein yhtä paljon yhtymäkohtia kuin Eero Heinäluomalla ja rehellisellä työnteolla.

Tässä taisi olla oleellisinta aina yhtä terapeuttinen päivän pakollinen demaripurkaus? Esim. mainittu Helter Skelter on heavy-biisi, joka julkaistiin, ennen kuin heavya oli edes keksitty.

 

[Freddie Freeloader]

Mitäs näitä nyt olisi, katsotaan. Tyylejä en ala erittelemään, niin monisyisesti ne kietoutuvat toisiinsa diggaamassani musiikissa. Päälinjat ovat kuitenkin jazz/funk/soul/proge/rockjazz/heavy. Helpompi on luetella artisteja, joista voi sitten tehdä päätelmiä, mitä "musiikkityyliä" he ovat kulloinkin edustaneet.

Miles Davis, itseoikeutetusti ensimmäisenä mainittava. Ei koskaan ollut minkään tyylin kahlitsema vaan aina edelläkävijä. Tähän perään lukematon määrä muita jazzartisteja Charlie Parkerista Iiro Rantalaan.
Joe Zawinyl ja Weather Report. Birdland on edelleen aivan maaginen sävellys.
Pekka Pohjola, Wigwam, Tasavallan Presidentti. Osattiin sitä Suomessakin.
Rush, Pink Floyd, Yes, Genesis. Tuskin näistä mitään tarvinnee sanoa.
Led Zeppelin, AC/DC. Hommaa ei yksinkertaisesti voi tehdä paremmin millään muulla tavalla.
U2 aina Joshua Tree:hin asti, senjälkeen ollut alamäkeä.

Tässä nyt alkuun jotain.

 

[Datsun]

Kun nyt asiaa mietin niin suurin osa mielestäni parhaasta musiikista on tehty noin vuosina 1986-1994 ja vielä niin että ihan kovin timantti on siinä vuosikymmenen vaihteessa. Tuohon haarukkaan osuu valtavasti aivan käsittämättömän kovia levyjä, vaikkapa Metallican, Megadethin, Anthraxin, Bad Religionin, RHCP:n, Stonen (koko ura), CMX:n, Y.U.P.:n, Pearl Jamin, Alice in Chainsin, Soundgardenin ja perkele vaikka Prodigyn parhaat levyt! Kornin ensimmäinenkin siihen vielä osui.

Kyllä se on tuon ajan musa joka ihan parhaalta kuulostaa omaan korvaan. Ja vaikka kova hevimies olenkin niin 95% hevistä jota nykyään kuulen on ihan kamalaa. Ja progemieltymys nostaa koko ajan enemmän ja enemmän rumaa päätään...

 

[Freddie Freeloader]

Ja progemieltymys nostaa koko ajan enemmän ja enemmän rumaa päätään...

I welcome you to join the old farts' club! Ei vaan, vanhetessa yleensä viisastuu.

 

[Kanto kaskessa]

Jaoin suosikkimusiikkini kompaktisti viiteen laatikkoon: 60-luku, 70-luku, punk, uusi aalto ja college-rock. Suosikkeja löytyy lajittelun ulkopuolelta ja itse asiassa vastustan tätä lajittelua, mutta silti yritin suosikkimusiikkini havainnollistamiseksi lokeroida musiikkia.

60-luku ja varsinaiset rock-klassikot: Joillakin kalkkiksilla on tapana yliarvostaa 60-luvun musiikkia. Läheskään kaikki sinä aikana tehty musiikki ei enää kuulosta hyvältä. Silti 60-luvulla tehtiin runsaasti hyvää musiikkia, ja 60-luvulla vielä hyvä musiikki oli mainstream-musiikkia. 60-luvun musiikissa viehättää melodisuus ja tietty viattomuus. Brittiläisistä bändeistä suurimpia suosikkejani ovat Beatles, Rollarit, Who, Small Faces ja Kinks, joista viimeksi mainittu on suosikkibändini lähinnä Ray Daviesin ilmiömäisen biisinkirjoitustaidon takia. Jenkkilän parhaat olivat Beach Boys, Byrds ja CCR.

70-luku: 70-luvulla paras musiikki ei enää menestynyt listoilla kuten 60-luvulla. 70-luku oli lahjakkaiden yksilöiden kuten David Bowien, Lou Reedin ja Neil Youngin kukoistusaikaa. Toisaalta ajan merkittävimmät bändit kuten Stooges ja New York Dolls eivät juuri suuren yleisön suosiota nauttineet, vaikka bändien merkitys myöhemmälle rock-musiikille on suuri. Roxy Music ja Mott The Hoople kuuluvat myös tähän merkitävien musiikillisten vaikuttajien lajiin, mutta nämä bändit saivat jo aikanaan näkyvyyttä.

Punk: En ole varsinaisesti punk-fani, koska punkmusiikista suurin osa on soittotaidottomien idioottien tekemää paskaa. Suosikkieni joukossa on silti useita punk-bändejä, koska punk oli parhaimmilaan loistavaa rock-musiikkia - luonteeltaan yksinkertaista ja tarttuvaa. Punkissa palattiin harharetkien jälkeen takaisin siihen mikä rockissa on olennaista. The Clash onkin ehkä maailman paras bändi, ei pelkästään paras punk-bändi. Muista punkbändeistä iskee eniten melodisempi osasto eli punkpop: Buzzcocks, Undertones, Ramones...

"Uusi aalto" (new wave) on mielestäni parasta mitä rock-musiikin historiassa on tapahtunut. Uuden aallon musiikissa yhdistyi 60-luvun musiikin melodisuus ja punkin asenne. Jenkeissä oli Blondie, Talking Heads, Cars, Television ja Britanniassa Jam, Pretenders, Elvis Costello, Police. Suomessa uutta aaltoa edusti parhaiten Hassisen Kone.

College-rock/Post-punk: 80-luvun musiikki oli pääasiassa paskaa, jos tarkastellaan mainstreamia, joka käsittää sankarihevin ja discohömpän. Silti 80-luvulla on tehty enemmän hyvää musiikkia kuin koskaan, jos 70- ja 80-lukujen vaihteessa alkanut uusi aalto lasketaan mukaan. 80-luvulla kaikki parhaat olivat enimmäkseen marginaalibändejä: R.E.M., Replacements, Husker Du, Midnight Oil, Pixies jne. Tuota voisi kutsua vaikkapa college-rockiksi.

 

[Rinksu]

Itsellä ei ole niinkään tyylilajista kiinni. Pidän niin koneilla tehdystä, kuin soittimilla soitetustakin. Klassisen puolen sävelmät uppoavat, taas toisaalta pirun hyvä death/thrash/speed-metal potkii yhtä hyvin. Leffasoundtrackeiltä löytyy erinomaista tavaraa. Itselle vastenmielistä on tämä MTV-poppi Rihannoineen ja Fergieineen. Ja suomalaiset saman genren Anna Abreut, Antti Tuiskut ym. Eli musiikki, jossa ei ole mitään tunnelmaa, vain sitä samaa hattaraa.

Ja nimimerkin Datsun tavoin itsellekin iän myötä progempi kama on alkanut aukeamaan. Aivan lähivuosina mm. Rush, Opeth, Porcupine Tree, Tool ja Pain of Salvation ovat tehneet vaikutuksen.

 

[Ex]

Progerockin nimeen vannova ja myöhäisherännyt Metallicafani. No onhan tuota Metallicaa jo reilut 10v tullut kuunneltua.

80-90-luvun hevi, 90- ja 2000-luvun progerock/hevi, jotkut 60-70-luvun proge- ja hevibändit. Näidenkin kategorioiden ulkopuolelta maistuu kyllä kaikki musiikki joka on hyvää, mutta en ole mikään massan mukana hiihtäjä. Itse asiassa inhon top40-musadiggareita, joilla musamaku vaihtuu listasijoitusten perusteella.

Perustelut? Kitaraa ja rumpuja soittavana ihmisenä tekniikkakikkailu kiinnostaa ja kuullostaa hienolle. Alle viiden minuutin biisit eivät ole oikeasti biisejä ja parhaimmat kestää +10min. Musiikki on parhaimmillaan kun se on haastavaa, monipuolista ja taidokkaasti tehtyä.

Olemme sitten lähes vastakohdat... ainoa yhdistävä tekijä taitaa olla Metallica, mutta ilmeisesti siitäkin kuuntelemme eri elementtejä.

Minulle tekniikka ja soittotaito ovat lähes totaalisen yhdentekeviä. Pääasia että biisissä on hirveä meno ja meininki (tai vaihtoehtoisesti käsinkosketeltava tuska ja ahdistus), ja reipas särö on aina plussaa. Motörhead ja Peer Günt kertovat kaiken olennaisen? Olen siis syyntakeeton musiikkiasioissa.

Ja biisin oikea pituus on muuten luokkaa 3:10.

(Feikkiedit: Klassinen uppoaa myös, mutta sitä on vaikea selittää miksi. Ehkä se tyydyttää varsinaisen musiikin tarpeen, ja raskas rock taas edustaa ennemminkin... viihdettä?)

Oikea edit: Eipä siis munkaan mielimusa löydy listoilta.