Tapahtui Leedsissä 80-luvulla.
Ystäväni ja työtoverini, harrastelijamuusikko, istui iltaa lähipubissa, kun pöytään istahti hänen tuttunsa, illan esiintyvän yhtyeen nokkamies, eräs 70-luvun alun Leedsin muusikkopiirien nousukkaita, nyttemmin lähipubien lähes kaljapalkalla esiintyvä muusikonrenttu. Juttelivat niitä-näitä, kunnes ystäväni erehtyi kysäisemään, miksei bändi soittanut koskaan Dire Straitsia, olihan Mark Knopfler Leedsissä opiskellessaan vaikuttanut myös kaupungin musiikkipiireissä. Kaveri hermostui ja uhkasi lyödä kaljalasinsa ystäväni kurkkuun, jos tämä koskaan mainitsisikaan enää asiasta.
Noh, ystäväni, uteliaana ihmisenä, tiedusteli vaivihkaa moisen reaktion syytä eräältä yhtyeen vanhalta jäseneltä ja sai kuulla hieman yllättävän syyn:
Nimittäin, eräänä kauniina päivänä, 70-luvun alkupuolella, kyseisen tuttavan, silloin menestyksen aallonharjalla ratsastavan bändin harjoituskämpille oli tullut nuori langanlaiha, finninaama poika kitaransa kanssa, pyytäen tilaisuutta koesoittoon, josko siten pääsisi yhtyeen jäseneksi. Yhtyeen nokkamies, kyseinen ystäväni tuttava, lähetti pojan matkoihinsa jotakuinkin seuraavin saatesanoin: "Go to hell, you fuckin' hippie! And don't you dare to show your ugly face here anymore, ever! Our class soars way too high for you, boy!"
Tuo finninaama oli tietysti Mark Knopfler, joka sitten perusti kaupunkiin oman bändinsä ja kohta valmistuttuaan muutti Lontooseen ja perusti Dire Straitsin. Loppu onkin sitten historiaa...